Independence Day ─ Maailmojen sota (1996)

Ohjannut Roland Emmerich

USA 1996, 145 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Bill Pullman, Will Smith, Jeff Goldblum

This was supposed to be my weekend off!

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän kynnyksellä maailma vastaanottaa järisyttävän uutisen. Avaruudessa on elämää, joka vyöryy kohti planeettaamme valtavien, tuhoutumattomien alusten voimin. Vihamielisten muukalaisten voittamiseksi vaaditaan sankarillinen Yhdysvaltain presidentti (Pullman), yksi nero (Goldblum) sekä rohkeita ilmavoimien lentäjiä (mm. Smith). Taistelu maailman itsenäisyydestä on alkanut!

Independence Day on huvittavan patrioottista scifitoimintaa, mutta silti hirveän viihdyttävä elokuva. Vaikka valtavat avaruusalukset uhkaavat koko maailmaa, vain tähtilipun maasta löytyy taitoa ja kykyä pelastustehtäviin: neljäs heinäkuuta on pian maailmanlaajuinen juhlapäivä, sillä USA huolehtii armollisesti myös takapihastaan. Elokuvan tarina on hölmö, mutta suosiolle on perusteensakin. Tarina etenee sopivalla jännitteellä ja vanhoihin scifileffoihin viitataan hauskasti. Efektit ovat näyttäviä ja niistä filmi voitti ainoan Oscarinsa. Yksi ehdokkuus kyllä tuli Razzieistakin.

Roland Emmerichin (1955─) ohjausura on ollut täynnä toinen toistaan älyttömämpiä mutta näyttävämpiä katastrofielokuvia. Independence Day oli ilmestyessään niin massiivinen menestys, että vielä aluillaan olleen ohjausuran jatko oli väistämättä varmistettu. Elokuvasta tuli vuotensa suurin katsojamenestys, eivätkä perässä tulevat filmit yltäneet lähellekään sen tuottoja. Independence Day avasi tien scifielokuvien uudelle nousulle. Leffan surkea jatko-osa Independence Day: Uusi uhka (2016) ei kuitenkaan enää uusinut alkuperäisteoksen menestystä.

Pisteytys: 7/10

Jurassic Park (1993)

Ohjannut Steven Spielberg

USA 1993, 127 min.

Seikkailu, Toiminta, Scifi

Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough

 

We have a T-Rex.

 

Michael Crichtonin romaaniin Dinosauruspuisto (1990) perustuva Jurassic Park sijoittuu trooppiselle saarelle, jossa uusi huvipuisto odottaa avaamistaan. Esihistoriallisten olentojen asiantuntijat Alan Grant (Neill) ja Ellie Sattler (Dern) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Goldblum) lennätetään arvioimaan puiston turvallisuutta ennen suurta avajaispäivää. Yllätys on suuri, kun salaperäiseltä saarelta paljastuu eloon herätettyjen dinosaurusten yhdyskunta. Turvatoimet ovat mittavat, mutta alkukantaisten petojen kohtaaminen osoittautuu kohtalokkaaksi.

 

Lukuisia katsojaennätyksiä lyönyt dinoseikkailu on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä elokuvia lipputuloissa mitattuna. Filmi keräsi palkintoja eritoten upeista efekteistään, vaikka jännittävä filmi on ansiokas muutenkin. Jurassic Parkin menestyksen takaavat hyvin rytmitetty tarina, näyttävät dinosaurukset ja mielikuvitusta kutkutteleva asetelma. Elokuva on tunnetumpi ja jopa parempi kuin Crichtonin romaani, vaikka sekin on ihan kiva tieteisseikkailu. Sittemmin Jurassic Parkin menestys on yritetty uusia lukuisten jatko-osien (1997, 2001, 2015, 2018, 2022) voimin, jotka eivät pärjää esikoiselle edes auttavasti. Nekin ovat silti menestyneet yllättävän mainiosti.

 

En välttämättä suhtautuisi Jurassic Parkiin aivan pyyteettömän ylistäen, ellei se olisi minulle tärkeä ja nostalginen teos. Varmasti toki pitäisin hirmuliskojen kohtaamisesta suuresti, vaikka olisin nähnyt leffan ensi kertaa vasta nyt. Elokuvan ilmestyessä olin kuitenkin mitä parhaimmassa dinosaurusiässä, ja Jurassic Parkin ensikatselu on yksi rakkaimpia lapsuuteni elokuvamuistoja. Ensikohtaaminen T-Rexin kanssa tapahtui VHS-kasetin välityksellä kotisohvalla, sillä olin vielä liian pieni päästäkseni elokuvateatteriin moisen jännitysnäytelmän pariin. Sittemmin olen nähnyt elokuvan myös televisiosta, dvd- ja blu-ray-versioina ja lopulta valkokankaaltakin. Seikkailu ei menetä tenhoaan!

Pisteytys: 10/10

The Fly ─ Kärpänen (1986)

Ohjannut David Cronenberg

USA, Iso-Britannia & Kanada 1986, 96 min.

Scifi, Kauhu

Pääosissa: Jeff Goldblum, Geena Davis, John Getz

 

We can't trust the insect.

 

Keksijä Seth Brundle (Goldblum) on saanut valmiiksi teleportin, joka on osoittautunut toimivaksi ainakin esineiden siirtelyssä. Lupaavista testituloksista huumaantunut Brundle päättää samppanjapäissään kokeilla itsensä siirtämistä, mutta teleporttikoppiin livahtaa pieni, huomaamaton kärpänen. Brundlen ja kärpäsen geenit sulautuvat toisiinsa ja hiljalleen mies muuttuu hyönteiseksi. Brundlen toimittajaystävä ja heila Veronica Quaife (Davis) joutuu kauhunäytelmän todistajaksi ja vakavasti sairaan Brundlen ainoaksi hoivaajaksi.

Kärpänen on uusintaversio samannimisestä b-kauhusta vuodelta 1958. David Cronenbergin visio vie epäonnisen tieteilijän muodonmuutosta järisyttävämpään suuntaan: Oscar-palkitut maskeeraukset ovat taitavia ja niin ällöttäviä, ettei kärpäsmiehen sokeri-imurointia seuratessa tee ainakaan mieli hamuta karkkipussia. Aikalaisyleisöt löysivät elokuvasta AIDS-tematiikkaa, vaikka Cronenbergin tavoitteena taisi olla ylipäätään tarkastella sairauksia, vanhenemista ja ihmiskehon muutosta. Nykykatsoja pohtii myös oikeutta kehoon ja sen koskemattomuuteen, ainakin kun seuraa Veronica Quaifen osakseen saamia koettelemuksia.

Erinomaisesti menestyneestä Kärpäsestä tuli Cronenbergin uran isoin kaupallinen hitti. Jatko-osakin (1989) tehtiin, mutta sen ohjasi Chris Walas ja kriitikot pitivät tuotosta heikkona. Viime vuosina on huhuttu jälleen uudesta versiosta, mutta toistaiseksi suunnitelmat taitavat olla hyllytettyinä. Sinällään yksinkertaisesta ideasta saa kiistämättä yllättävän paljon irti ─ siis muutakin kuin puklauttavia irtokorvia ja muita putoilevia kehonosia. Body horrorin ohella Kärpänen sisältää aivan kiinnostavaa dramatiikkaa ja pohdintaa ihmisyydestä. Säästän tekstin loppuun oman dorkan puujalkamaisen oivallukseni: jos kärpänen on deminutiivi, tuleeko Seth Brundlesta KÄRPÄ?

Pisteytys: 7/10

The Big Chill - Sisärengas (1983)

Ohjannut Lawrence Kasdan

USA 1983, 105 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Kevin Kline, Tom Berenger, Glenn Close, Jeff Goldblum, William Hurt, Mary Kay Place

I know this is hard but it's all beautiful.

Yliopistoaikainen ystäväporukka kuulee yhden toverinsa kuolemasta, joten poppoo kokoontuu aviopari Haroldin (Kline) ja Carolinen (Close) luo muistelemaan menneitä ja vaihtamaan kuulumisia. Ilojen ja surujen täyttämä elämä tuntuu asettuvan tasapainoon, kun vanha jengi on koossa jälleen. Yhteinen viikonloppu johtaa loputtomiin keskusteluihin, kinasteluihin ja jopa romanssien syttymiseen.

Sisärengas on rauhallisesti etenevä elokuva, joka jättää hienosti tilaa eri henkilöhahmojen tunteille. Elokuvan vahvuus onkin juuri käsikirjoituksen luonteva arkisuus ja eri henkilöiden välinen vuorovaikutus.  Ohjaaja Lawrence Kasdanin ja Barbara Benedekin taitavasti laatima käsikirjoitus pääsi Oscar-ehdokkaaksi, ja tulipa filmille pari muutakin ehdokkuutta. Sisärengas menestyi lippuluukuillakin erinomaisesti. Onnistumisista huolimatta elokuva ei silti tunnu kovin ikimuistoiselta klassikolta, vaikka onkin aivan pätevästi tehtyä draamakomediaa.

 

Arvatenkin Sisärengas vetosi 1960-luvulla nuoruuttaan viettäneisiin, jotka elokuvan hahmojen matkassa pääsivät nostalgiatripille menneeseen. Menevän 1960-luvun soundtrackin tahdissa sivutaan Vietnamin jälkeensä jättämiä traumoja, mutta enemmän pohditaan kolmikymppisyyttä. Suurten ikäluokkien aikuistumiselokuvaan voi ainakin jossain määrin samaistua, vaikka olisikin eri aikakauden lapsi. Ainakin nykyisenä kolmikymppisenä on tavallaan samassa elämäntilanteessa kuin elokuvan porukka, vaikka maailma onkin toisenlainen.

Pisteytys:
7/10