Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jenny Agutter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jenny Agutter. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. syyskuuta 2020

An American Werewolf in London - Ihmissusi Lontoossa (1981)

Ohjannut John Landis
Iso-Britannia & USA 1981, 97 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: David Naughton, Griffin Dunne, Jenny Agutter

Beware the moon!
Jenkkituristit David (Naughton) sekä Jack (Dunne) ovat reppureissaamassa Euroopassa. Sumuisilla Englannin nummilla kaksikko poikkeaa pikkukylän pubiin, jossa outo paikallisväki varoittelee täysikuusta ja komentaa nuorukaiset pysymään turvallisilla reiteillä. Ohjeet jäävät noudattamatta, ja pian lihanhimoinen ihmissusi jo on tovereiden kannoilla. Paikalliset yrittävät salata onnettomuuden, mutta hyökkäyksestä hengissä selvinnyt David ei vääristeltyä tarinaa purematta niele.

Ihmissusi Lontoossa on menevä kauhukomedia, josta ei huumoria ja jännitystä puutu. Tarina sinällään on hieman tyhjänpäiväinen ja välillä turhan junnaava, mutta riittää kehykseksi. Elokuva tuntuu jo enteilevän 1980-luvun vastaavia railakkaita filmejä, kuten Riiviöitä (1984) ja Beetlejuicea (1988). Siinä samalla elokuva flirttailee osuvasti kauhuklassikoiden suuntaan, joista ilmiselvin on toki Ihmissusi (1941) monine jatko-osineen. Ihmissusi-tarinoissa sudeksi muuttuminen symbolisoi usein seksuaalisuutta, ja niinpä tämä teema on yksi filmin kantavista vitsiaihioista. Mistäpä muualtakaan ihmissusi ryntäisi keskelle vilkasliikenteistä katua kuin pornofilmejä esittävästä teatterista!

Menevän tunnelmansa ohella Ihmissusi Lontoossa muistetaan taitavista maskeerauksistaan, joiden ansiosta elokuva voitti kaikkien aikojen ensimmäisen maskeeraus-Oscarin. Eritoten elävät kuolleet ovat ihastuttavan karmivia hahmoja! Miehen muuttuminen sudeksi on edelleen päheän näköinen spektaakkeli, joka päihittää monet myöhemmät CGI-animointipökäleet kertaheitolla. Ohjaaja John Landis ja maskeeraaja Rick Baker pestattiin sittemmin ohjaamaan Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideo (1983), jonka selkein inspiraatio on juurikin Ihmissusi Lontoossa.

Pisteytys:
8/10

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Walkabout - Erämaan vangit (1971)

Ohjannut Nicolas Roeg
Iso-Britannia & Australia 1971, 100 min.
Draama, Seikkailu
Pääosissa: Jenny Agutter, Luc Roeg, David Gulpilil

Well, where are we now?
Teinityttö (Agutter) ja hänen pikkuveljensä (Roeg) jäävät yksin Australian karulle aavikolle. Päiväkausia harhailtuaan kaksikko törmää onnekseen aboriginaalinuorukaiseen (Gulpilil), joka on suorittamassa "walkaboutiaan", nuoruuden riittiä, jonka aikana miehenalun on määrä vaeltaa yksin luonnon armoilla kuukausikaupalla. Satunnainen kohtaaminen johtaa idylliseen yhteiseloon, joka ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti.

Erämaan vangit on Nicolas Roegin (1928─2018) kulttiteos, joka muistetaan ainutlaatuisesta tunnelmastaan. Unenomainen seikkailu on samanaikaisesti sekä symbolinen kertomus että arkinen tapahtumasarja, joskaan ei tavanomainen arkipäivän kuvaus. Käsitteleekö elokuva nuorta lempeä ja aikuistumista, vaiko sittenkin villin ja sivistyksen kohtaamista, yhteyden löytymistä ilman yhteistä kieltä? Perimmäinen sanoma jää mysteeriksi, eikä sitä välttämättä tarvitse tällä matkalla löytääkään. Juuri tämän onnistuneen epävarmuuden vuoksi teos kuitenkin on kiehtova.

Upeasti kuvattu ja kauniilla soundtrackilla viimeistelty Erämaan vangit on tietynlaista eskapismia, jota harjoitettiin myös Roegin elokuvassa Performance (1970). Kummassakin elokuvassa päähenkilöt liikkuvat fyysisestikin kauas arkitodellisuudesta, mutta matkan päämäärä ei välttämättä tuo autuutta. Kummankin elokuvan matka sitä paitsi tehdään pakon edessä: kyse on kaiketi lopulta siitä, että virran vietävänä räpiköidessään saisi pidettyä päänsä pinnalla. Filosofinen Erämaan vangit ei ilmestyttyään juuri menestynyt Australiassa, mutta vastaanotto oli parempi Euroopassa, uuden aallon juurilla. Roegin visiot noteerattiin Cannesissa ja elokuva pääsi jopa ehdolle Kultaisen palmun saajaksi.

Pisteytys:
8/10