22. luukku: 10 vuotta sitten (The Grandmaster, 2013)

If life had no regrets it would be really boring.

 

Päivän luukusta pölähtää lumipyryä suoraan takavuosien Kiinasta. Ennen tuiskuun puskeutumista muistellaan tovi elokuvavuoden 2013 menestysfilmejä. Vuotensa suurimpia kassamagneetteja olivat niin ikään kuurankukkaiset Frozen (2013) ja Iron Man 3 (2013), eikä niille paljoa hävinnyt Oscar-menestys Gravity (2013). Mainetta ja kunniaa niittivät räävitön kiroilubiletys The Wolf of Wall Street (2013), riipaiseva orjuusdraama 12 Years a Slave (2013) ja häkellyttäväksi hitiksi pyörähtänyt Sharknado (2013). Parina nostona 10-vuotiaiden juhlaparaatiin kohotettakoon kaunis piirrossatu Prinsessa Kaguyan taru (2013), taidokas kylmän sodan draama Ida (2013) sekä aikanaan hartaasti odotettu rakkaustrilogian päätösosa Rakkautta ennen keskiyötä (2013).

 

 

Yi dai zong shi - The Grandmaster
Ohjannut Wong Kar-wai

Hongkong & Kiina 2013, 130 min.

Biografia, Toiminta, Draama

Pääosissa: Tony Chiu-wai Leung, Ziyi Zhang, Chang Chen

 

 

 

 

The Grandmaster uppoutuu kiinalaisen kungfun historiaan. Filosofinen elokuva sijoittuu 1930─1950-lukujen Kiinaan, sotien ja mullistusten vuosiin, jolloin jopa taistelulajien eri koulukuntien välillä oli syvä juopa. Ajanjaksoa tutkitaan yhden miehen kautta: sittemmin Bruce Leen mentorina tunnettu taistelulajimestari Ip Man (Chiu-wai) pyrkii yhdistämään toisistaan erkaantuneet koulukunnat.

Wong Kar-wain kungfu-elokuva nautiskelee lajityyppinsä koreografisista perinteistä, mutta tekee sen ohjaajan tutun tunnelmoivalla, lähes unenomaisella tyylillä.  The Grandmaster on niin tiiviiden lähikuvien elokuva, että välillä on vaikea saada happea. Toisaalta elämys on siksi korostetun aistikas ─ pakkanen puree poskia ja kaatosade lotisuttaa leukoja! Aistielämysten ohella elokuva tavoittaa Kar-waille tyypillisen haikean tunnelman, mutta jää kuitenkin hieman liiankin etäiseksi ja hauraaksi. Vai onko epätyypillinen biografia vain hankala vastaanotettava?

The Grandmaster menestyi oivasti niin Hongkongissa kuin Kiinassa, mutta kansainväliseen suosioon nousseen ohjaajan teosta odotettiin toki muuallakin. Oscareissa elokuva huomioitiin ansaitusti kuvauksen ja puvustuksen ehdokkuuksilla. The Grandmaster ei aivan nouse Kar-wain muutamien muiden mestariteosten rinnalle (esim. In the Mood for Love, 2000), vaikka sen tyyli viehättääkin. Katsoessa olo on hieman haikea ennen muuta siksi, ettei Kar-wai ole ohjannut mitään sitten The Grandmasterin. Pari tv-sarjaa on tiettävästi työn alla, mutta toistaiseksi lienee täysi arvoitus, palaako Kar-wai vielä elokuvien pariin.

Pisteytys: 7/10

Wo hu cang long ─ Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000)

Ohjannut Ang Lee

Taiwan, Hongkong, USA & Kiina 2000, 120 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Michelle Yeoh, Ziyi Zhang, Chang Chen

Sharpness is a state of mind.

Mestarimiekkailija Li Mu Bai (Yun-Fat) on tullut kamppailu-uransa päätepisteeseen. Eläkepäivät tuskin ehtivät alkaa, kun salaperäinen varas vie Li Mu Bain levolle lasketun miekan. Mystinen taistelija osoittautuu Li Mu Bain arkkivihollisen apuriksi, eikä taistelua voida välttää. Alkaa hurja viimeinen kamppailu, jota käydään vapauden, rakkauden ja koston puolesta.

 

Ang Leen riemastuttava toimintaelokuva yhdistelee länttä ja itää. Aasialaisen wuxia-kamppailuelokuvan sankaritraditiot saavat ylleen ripauksen hollywoodmaista taikapölyä, mutta teos kunnioittaa silti esikuviaan ja juuriaan. Lajityypin perinteiset temput on kuvattu lennokkaasti ja efektiensä ansiosta filmin tunnelma on kevyen leikittelevä, vaikka tarinan sävy sinänsä onkin draamaa eikä komediaa. Kertomuksen feministinen ote tuntuu edelleen raikkaalta ja iskevältä.

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (engl. Crouching Tiger, Hidden Dragon) kohosi maailmanlaajuisella hittimittarilla korkealle. Lee onnistui tekemään kotikontujensa elokuvaperinteistä helposti lähestyttävän toimintaseikkailun, jonka menestys oli taattu. Kymmenen Oscarin ehdokkuuksista elokuva voitti neljä (mm. paras kuvaus, lavastus) ja elokuvalle tarjoiltiin menestyksen nektaria monissa elokuvajuhlissa ympäri maailman. Hiipivän tiikerin synnyttämä innostus poiki muutamia vastaavia seuraajia (mm. Hero, 2002). Pitkän odotuksen jälkeen elokuva sai jatko-osan Sword of Destiny (2016), jonka menestys jäi vaisuksi.

Pisteytys: 8/10

Gu ling jie shao nian sha ren shi jian ─ Kirkkaampi kesäpäivä (1991)

Ohjannut Edward Yang

Taiwan 1991, 237 min.

Draama, Rikos, Romantiikka

Pääosissa: Chang Chen, Kuo-Chu Chang, Lisa Yang

Are you thinking about something sad?

Kirkkaampi kesäpäivä (engl. A Brighter Summer Day) seuraa taiwanilaisnuorten elämää 1950─1960-lukujen taitteessa. Päähenkilö S'ir (Chen) kamppailee koulumenestyksensä kanssa: enemmän nuorukaista kiinnostaisi hiippailla läheisellä elokuvastudiolla tai seurata paikallisten nuorisojengien kahnauksia. Sivustaseuraajana viihtynyt S'ir päätyy lopulta keskelle draamaa ihastuttuaan jengiläisen heilaan Mingiin (Yang).

 

Todellisiin tapahtumiin pohjautuva tarina piirtää kuvan identiteettiään etsivistä nuorista ja kokonaisesta kansasta. Niin Japaniin kuin Kiinaankin kuulunut alue itsenäistyi Kiinan sisällissodan myötä vuonna 1949 ja Taiwanista tuli entisten tasavaltalaisten pakopaikka. Maiden väliset suhteet ovat edelleen tulenarat. Kirkkaampi kesäpäivä kuvaa etsikkoaikaa nuoressa maassa, jonka itsenäisyyttä harva valtio on tunnustanut. Nuoriso etsii yhteenkuuluvuutta jengeistä ja yhdysvaltalaisesta populaarikulttuurista; koulu tarjoaa pelkkää epäoikeudenmukaisuudelta tuntuvaa kuria. Nuoruuden kuvaus ylittää ajan ja paikan, siihen on helppo samaistua.

 

Elokuvan mahtipontinen nelituntinen kesto tuntuu ensi alkuun hurjalta. Pituutta ei kuitenkaan ole syytä säikähtää, sillä aika kuluu yllättävän rattoisasti, vaikka elokuvan tunnelma onkin melko apea. Taidokkaasti hallitussa teoksessa ei ole mitään ylimääräistä. Oikeastaan täytyy jopa ihmetellä, että nuorisokuvaus yhdistyy näin saumattomasti kokonaisen valtion tilaan, puhumattakaan vaivattomasti mukana soljuvista erilaisista juonilinjoista ─ perheen sisäiset kamppailut, vaietut salaisuudet ja surut, kaikki kietoutuvat luontevasti yhteen. Kirkkaampi kesäpäivä sai aikalaiskriitikot puolelleen, ja filmi oli näyttävästi esillä eritoten monilla aasialaisilla elokuvajuhlilla. Täällä pallon toisella puolella tunnetaan paremmin Edward Yangin (1947─2007) myöhempi, Cannesissa menestynyt taiwanilaisdraama 1 + 2 (2000), joka niin ikään löytyy 1001-listalta.

Pisteytys: 8/10