tiistai 31. elokuuta 2021

Drowning by Numbers ─ Kohtalokkaat numerot (1988)

Ohjannut Peter Greenaway
Iso-Britannia & Alankomaat 1988, 118 min.
Komedia, Draama, Rikos
Pääosissa: Joan Plowright, Juliet Stevenson, Joley Richardson, Jason Edwards, Bernard Hill

This is the best game of all.

Kolme Cissie-nimistä naista (Plowright, Stevenson, Richardson) hukuttavat aviomiehensä. Jotta kiusallisilta murhasyytöksiltä vältyttäisiin, täytyy tuttavapiiriin kuuluva kuolinsyytutkija Madgett (Hill) jollain tapaa vakuuttaa toivotunlaisen kuolinsyyraportin tarpeellisuudesta, mutta mitäpä mies ei lemmenleikkejä vastaan tekisi. Jos tämä maailma vaikuttaa järjettömältä, koittaa Madgettin poika Smut (Edwards) sentään pitää järjestystä yllä.

Kohtalokkaat numerot on täynnä ihanan runsaita yksityiskohtia ja mitä erilaisempia luokitteluita, luetteloita ja järjestyksiä elementtejä, jotka vetoavat taksonomin luonteeseeni. Elokuvan tapahtumapaikat ovat kaoottista sekamelskaa ja sadonkorjuuajan maisemat versovat elämää ja kuolemaa. Tätä sekavuuden maailmaa pitävät kasassa yhdestä sataan kulkevat numerot ja Smutin selostamat omalaatuiset pelit, joiden järjettömät säännöt heijastavat tosielämän älyttömyyksiä.

Kehuttu musta komedia on Peter Greenawayn tunnetuimpia töitä, mutta kovin valtavirtafilmi elokuva ei sentään ole. Kohtalokkaat numerot viehättää taatusti taiteellisen outoilun ystäviä, mutta siitä voi nauttia, vaikka sisältö jäisikin ihmetyttämään. Kummastuminen on hauskaa! Satiiria ja satua yhdistävässä tarinassa riittää sitä paitsi tulkittavaa ja tuumailtavaa usealle katselukerralle: ensinäkemällä voi vaikka vain ihastella maisemia ja hekotella loistaville hahmoille.

Pisteytys: 8/10

lauantai 28. elokuuta 2021

Who Framed Roger Rabbit ─ Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988)

Ohjannut Robert Zemeckis
USA, Iso-Britannia, Ranska & Länsi-Saksa 1988, 104 min.
Komedia, Rikos, Animaatio
Pääosissa: Bob Hoskins, Charles Fleischer, Christopher Lloyd, Joanna Cassidy
 
P-p-please, Eddie!
 
Eletään vuotta 1947 Los Angelesissa, jossa piirroshahmot ovat muuttuneet todeksi. Yksityisetsivä Eddie Valiant (Hoskins) loi aiemmin uraa piirrettyjen sankareiden parissa, mutta veljen kuolema ajoi Eddien ryyppäämään täyspäiväisesti. Vastahakoisesti Eddie joutuu palaamaan töihin, kun suosittu piirroshahmo Roger Rabbit (Fleischer) lavastetaan syylliseksi Piirrokselan kaupungin omistajan murhasta. Millaista roolia jutussa näyttelee Rogerin hemaiseva vaimo Jessica (Cassidy), entäpä rikollisia piirroshahmoja julmasti teloittava tuomari Tuho (Lloyd)?

Piirroshahmojen ja live-actionin hilpeän sekopäinen yhdistelmä on vanhan kunnon film noirin ja saman aikakauden hittianimaatioiden omalaatuinen liitto. Sivuhahmoina vilahtelevat monet tutut piirrossankarit Aku Ankasta Repe Sorsaan. Oikeat näyttelijät ja piirroshahmot solahtavat onnistuneesti samaan tarinaan, kahdesta tyyten erilaisesta maailmasta puhumattakaan. Yhä hulvattomammaksi äityvä piirrosmaailman sekoilu on kokonaisuutena ällistyttävää seurattavaa, mutta huumoria irtoaa myös lukuisista pikkuvitseistä, joista osa on tietenkin tarkoitettu hieman varttuneemmille katsojille.
 
Vaikka ihmiset ja piirroshahmot ovat ennenkin ohimennen kohdanneet (esim. Fantasia, 1940), ei aivan vastaavaa kokoillan elokuvaa oltu aiemmin tehty. Sittemmin samanlaista ideaa on hyödynnetty, mutta ei yhtä ikimuistoisella tavalla (vrt. esim. Space Jam, 1996). Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? menestyi ainutlaatuisen ideansa ja onnistuneen toteutuksensa ansiosta niin mainiosti, että elokuva kohosi vuoden 1988 toiseksi katsotuimmaksi elokuvaksi (voiton vei Sademies). Varsinkin erikoisefektiensä vuoksi palkitun (mm. Oscar, Bafta) elokuvan tehosteet tuntuvat aivan päteviltä vielä tänäkin päivänä, eikä huumorissakaan ole valittamista.

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Big ─ isoksi yhdessä yössä (1988)

Ohjannut Penny Marshall
USA 1988, 104 min.
Fantasia, Komedia, Draama
Pääosissa: Tom Hanks, Elizabeth Perkins, Jared Rushton, David Moscow

Chopsticks!

Kolmetoistavuotias Josh Baskin (Moscow/Hanks) nauttii lapsuuden huolettomuudesta, vaikka toivoisikin olevansa jo aikamies. Salaperäisellä tavalla toive toteutuu, ja kolmekymppisen ruumiiseen siirtynyt varhaisteini joutuu kokeilemaan onneaan aikuisten maailmassa. Elo varttuneena on parhaimmillaan täyttä unelmaa, mutta hiljalleen aikuisten maailman velvollisuudet sammuttavat lapsenmielisen riemun.

Big ─ isoksi yhdessä yössä on varsin hauska ja taitavasti tehty koko perheen komedia. Tarinan ideana on pohtia yhtäältä aikuistumista, teini-iän yllättävyyttä ja lasten käsityksiä aikuisena olemisesta, mutta juttu toimii myös toiseen suuntaan. Minne aikuiset ovat hukanneet leikkimielensä, luovuutensa ja taitonsa huvitella eri tilanteissa? Vannoin itsekin lapsena, että aikuisena syön jatkuvasti jäätelöä aamupalaksi, mutta teenkö sitä koskaan ─ en! Entä missä vaiheessa vapaa-ajan vietosta katosi pelkkään hauskanpitoon tähdännyt leikki ja sen korvasi typerä hyötyvaatimus? Sama kohtalo odottaa Josh-poloakin, ellei hän osaa olla varuillaan.

Mukavat lipputulot kerännyt Big muistetaan edelleen yhtenä 1980-luvun parhaimmista perheleffoista. Maineen syynä lienee aikuisten mielissä tuikkiva lapsuusnostalgia, mutta myös toimivalla tavalla rakennettu kertomus. Elokuvalle pärähti pari Oscar-ehdokkuuttakin: yksi oivasta käsikirjoituksesta ja toinen Tom Hanksin pätevästä roolisuorituksesta. Joshin lapsesta aikuiseksi -rooli on kiistämättä taitavasti toteutettu, ja mukautumista vaatineen osan myötä Hanksin ura lähti mukavaan nousukiitoon.

Pisteytys: 8/10

maanantai 23. elokuuta 2021

Hotaru no haka ─ Tulikärpästen hauta (1988)

Ohjannut Isao Takahata
Japani 1988, 89 min.
Animaatio, Sota, Draama
Pääosissa: Tsutomu Tatsumi, Ayano Shiraishi

September 21, 1945... that was the night I died.

Studio Ghiblin surumielinen animaatio käsittelee lapsuutta sodan jaloissa. Toisen maailmansodan aikaiseen Japaniin sijoittuvassa kertomuksessa ilmapommitukset polttavat kaupunkeja tuhkaksi. Nuori Seita (Tatsumi) ja hänen pikkusiskonsa Setsuko (Shiraishi) ovat jääneet kodittomiksi ja vailla vanhempia, eikä sukulaisten huomastakaan löydy heille myötätuntoa.

Tulikärpästen hauta (engl. Grave of the Fireflies) perustuu Akiyuki Nosakan samannimiseen romaaniin (1967), joka on osin omaelämäkerrallinen muisto hänen oman pikkusisaruksensa nälkäkuolemasta. Liikuttavan tarinan ohjasi elokuvaksi animemestari Isao Takahata (1935─2018), ja Tulikärpästen hauta muistetaan hänen arvostetuimpana työnään. Upeasti animoitu teos keskittyy isoveli-Seitan kohtaamaan julmaan todellisuuteen ja toisaalta siihen sadunomaiseen maailmaan, jota Seita yrittää siskolleen ylläpitää. Lasten julma kohtalo selviää jo elokuvan alussa, mutta lopussa on surumielistä onneakin.

Kaunis, mutta loputtoman surullinen animaatio on aiheeltaan yleismaailmallinen ja puhutteleva. Viattomien kärsimykset sodan jaloissa kuvataan sen verran hellästi, että elokuvan kykenee katsomaan useammankin kerran ilman lamaannuttavaa tuskaa. Mikäli katselu äityy liian tunteikkaaksi, voi mieltään helliä katsomalla perään Studio Ghiblin Totoron (1988), joka julkaistiin yhtä aikaa Tulikärpästen haudan kanssa. Elokuvat ovat keskenään erilaisia tunnelmaltaan, mutta molemmissa käsitellään lapsuuden taianomaisuutta traagistenkin aikojen keskellä. Mestariteoksia kumpainenkin.

Pisteytys: 10/10

lauantai 21. elokuuta 2021

L'albero degli zoccoli ─ Puukenkäpuu (1978)

Ohjannut Ermanno Olmi
Italia 1978, 186 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Luigi Ornaghi, Francesca Moriggi, Omar Brignoli
 
As if we needed something else to worry about.
 
Ermanno Olmin (1931─2018) realistinen elokuva Puukenkäpuu (engl. The Tree of Wooden Clogs) seuraa elämää 1800-luvun lopun italialaisella maaseudulla. Filmi viihtyy tutuiksi tulevissa maisemissa vuodenkierron verran, jolloin arki astelee tutuissa uomissaan satokauden ja perhejuhlien mukaisesti. Tavallisen elämän draamaa aiheuttavat sairaudet ja köyhyys, jotka pakottavat talonpoikaisperheiden jäsenet hankaliin moraalisiin valintoihin.

Vaikka olen varttunut täysin toisena aikana, erilaisen kulttuurin piirissä ja asunut koko ikäni kaupungissa, tuntuu Puukenkäpuun maailma nopeasti kodilta, johon suhtautuu lämmöllä ja myötätunnolla. Näennäisesti elokuvassa ei "tapahdu mitään", vaikka arkielämä on jatkuvasti käynnissä työntäyteisenä, yllätyksiä ja odotettuja tapahtumia pursuavana. Olmi onnistuu rakentamaan tavallisesta ja osin jo kadonneesta arjesta mukaansatempaavan ylistyslaulun tavallisten työläisten elämälle ja ponnistuksille.

Puukenkäpuu on taidolla leikattu ja rytmitetty elokuva, eikä se kolmituntisenakaan tunnu armottoman pitkältä. Realistinen tunnelma tavoitetaan hyvin: musiikkia kuullaan harvakseltaan, valaistus on pääasiassa luonnonvaloa ja näyttelijät ovat maaseudulta kotoisin olevia amatöörejä näyttelemässä omia esivanhempiaan. Puukenkäpuu keräsi ilmestyttyään ylistystä kriitikoilta ja se palkittiin ansaitusti muun muassa Cannesin Kultaisella palmulla.

Pisteytys: 9/10

torstai 19. elokuuta 2021

Glory (1989)

Ohjannut Edward Zwick
USA 1989, 122 min.
Historia, Sota, Draama
Pääosissa: Matthew Broderick, Denzel Washington, Morgan Freeman, Cary Elwes

If I should fall, remember what you see here.

Tositapahtumiin perustuva Glory kertoo Yhdysvaltain sisällissodassa taistelleesta, ensimmäisestä mustien muodostamasta rykmentistä. Vapaaehtoisista koostuneen joukon vaiheita seurataan eversti Robert Gould Shawn (Broderick) kautta. Rotuennakkoluuloilta ei vältytä sotakenttien kummallakaan puolella, kun ennennäkemätön joukko pyrkii armeijan varusteisiin ja opettelee tantereiden tavoille.

Patrioottinen Glory kuvastaa sisällissotaa kunnian, rohkeuden ja isänmaallisuuden näkökulmasta. Tarina yrittää sanoa jotain rotusorrosta ja rasismista, mutta ei tunnu ymmärtävän aihettaan riittävästi. Joukko mustia asettuu entisten sortajiensa tykinruuaksi ja pääosassa on valkoinen, ihmeellisen suvaitsevainen sankari ─ kenties tämä asetelma ei vielä 1980-luvulla näyttäytynyt yhtä latteana eleenä kuin nykypäivänä. Joitakin hyviä hetkiä elokuvassa toki on, mutta teemoista ja tarinasta saisi irti huomattavasti enemmän.

Varsinkin kotimaassaan Glory on yksi arvostetuimpia Yhdysvaltain sisällissotaa käsitteleviä elokuvia. Teos palkittiin aikanaan muun muassa kolmella Oscarilla: kuvaus- ja äänipalkintojen ohella voiton sai hyvästä sivuroolistaan Denzel Washington. Hänen lisäkseen Morgan Freeman tekee aivan pätevän suorituksen, mutta muut hahmot hieman hukkuvat ennalta-arvattavan tarinan syövereihin ja taistelukentän surkeisiin liejukuoppiin. Niin puiseva kuin elokuva onkin, on sen tarinassa potentiaalia. Uusintaversio voisi olla pureva, mutta liekö elokuva Yhdysvalloissa liian rakastettu klassikko jo sellaisenaan?

Pisteytys: 4/10

tiistai 17. elokuuta 2021

A Fish Called Wanda ─ Kala nimeltä Wanda (1988)

Ohjannut Charles Crichton
Iso-Britannia & USA 1988, 108 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Kevin Kline, John Cleese, Michael Palin

Will you leave immediately, please?

Rikollispariskunta Wanda Gershwitz (Curtis) ja Otto West (Kline) matkaa Yhdysvalloista Lontooseen timanttikeikalle. Ryöstö menee nappiin brittiläisten kollegoiden avustuksella, mutta saaliin jakaminen muuttuu täydeksi hulinaksi. Juonikas Gershwitz ja äkkipikainen West yrittävät kaapata koko potin itselleen, mutta mokomat engelsmannit ovat tehneet varalleen vastaavia suunnitelmia. Minne saalis on piilotettu ja kuinka saadaan ryöstön ainoa silminnäkijä hengiltä?

Kala nimeltä Wanda on komediaklassikoksi kohonnut teos, jonka huumori pohjautuu jo itsessään klassikoihin: elokuvan muikein ansio on yhdistellä kerronnassaan brittikomedian tyylejä usealta vuosikymmeneltä. Tekijätiimissä on Monty Python -komediaryhmän jäseniä, joiden pirskahtelevat hulluttelut saavat tarinan kulkemaan sulavasti aivan mihin suuntaan tahansa. Elokuvan ohjaaja Charles Crichton (1910─1999) puolestaan loi uransa komedioistaan maineikkaassa Ealing-studiossa. Uransa helmet Crichton loi 1950-luvulla (esim. rikoskomedia Varastin miljoonan, 1951).
 
Suureen menestykseen kohonnut Kala nimeltä Wanda vetosi mainiosti myös 1980-lukulaiseen yleisöön. Vaikka kerronnassa luotetaankin perinteisiin, elokuva ei silti ole mikään muinaisjäänne. Nykypäivästä katsoen muutamat pikkuvitsit tai hahmojen ominaispiirteet eivät enää naurata, mutta kokonaisuutena elokuva on yhä varsin hilpeä. Kala nimeltä Wanda luottaa huumorissaan sopivan yllätyksellisiin hahmoihin ja tarinan vallattomiin käänteisiin. Vitsit syntyvät hahmojen ominaisuuksista ja sattuvasta sanailusta, eikä slapstick-henkistä toilailuakaan tyyten vieroksuta. Toimiva resepti edelleen.

Pisteytys: 8/10

lauantai 14. elokuuta 2021

Dangerous Liaisons ─ Valheet ja viettelijät (1988)

Ohjannut Stephen Frears
USA & Iso-Britannia 1988, 119 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Glenn Close, John Malkovich, Michelle Pfeiffer, Uma Thurman

Vanity and happiness are incompatible.
 
Markiisitar Isabelle de Merteuil (Close) punoo juonia ex-puolisonsa päänmenoksi. Apua hän saa ystävältään varakreivi Sébastien de Valmontilta (Malkovich), joka on tunnettu naistenmies. Valmont ryhtyy pivartelemaan Merteuilin entisen heilan tulevaa vaimoa, nuorta ja hyväuskoista Cécile de Volangesia (Thurman). Merteuilin ja Velmontin juonet paisuvat ja muuttuvat katalaksi ihmissuhdepeliksi, jossa kenenkään tunteita ei säästellä.

Valheet ja viettelijät perustuu Pierre Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin Vaarallisia tunteita (1782). Teos on saanut useita näyttämö- ja elokuvasovituksia, joista tämä teos lienee nykypäivänä tunnetuin. Nimekäs on myös myöhempi teinileffa Julmia aikeita (1999), joka tuo tarinan nykyaikaan. Kertomuksessa korostuvat ihmisten hyveet ─ sekä niiden totaalinen puute. Kiehtovasti kieroileva pukudraama sijoittuu loisteliaisiin kartanoihin, joissa 1700-luvun elosteleva ranskalaiseliitti pääsee elementtiinsä. Elämän puitteet ovat komeita, mutta elo on silti tyhjää ja tunnekylmää.
 
Pääosia näyttelevien Glenn Closen ja John Malkovichin roolisuoritukset ovat viihdyttävän viekkaita ja sivuosissakin nähdään onnistuneen naiiveja, kärsiviä sekä hupsuja hahmoja. Hyvillä persoonilla täytetty tarina etenee jouhevasti ja juonenkäänteissä on sopivasti jännitystä, vaikka jonkin verran elokuvaa olisi voinut tiivistääkin. Hyvin menestynyt Valheet ja viettelijät keräsi palkintoja ympäri maailmaa ja Oscareitakin tuli kolme: nasevasta käsikirjoituksesta sekä komeista puvuista ja lavastuksista.

Pisteytys: 7/10

torstai 12. elokuuta 2021

The Thin Blue Line ─ Johtolanka (1988)

Ohjannut Errol Morris
USA 1988, 101 min.
Dokumentti, Rikos
 
It takes a great prosecutor to convict an innocent man.
 
Vuonna 1976 poliisi ammutaan Dallasissa. Alkaa erikoinen oikeudenkäynti, jossa mies nimeltä Randal Adams tuomitaan ensin kuolemanrangaistukseen, joka muutetaan myöhemmin elinkautiseksi. Vuonna 1989 Adams lopulta vapautetaan syyttömänä, sillä oikeudenkäynnissä vilisi vääriä valoja ja harhaan vieviä johtolankoja. Mitä todella tapahtui?

Johtolanka yhdistelee murhatapaukseen liittyvien ihmisten haastatteluja ja niiden dramatisointeja. Varsinaista kertojaääntä ei kuulla, vaan tapauksen lukuisat osalliset aina silminnäkijöistä syytetyihin pääsevät ääneen näkemyksineen. Pikkutarkasti aihettaan tutkiva dokumentti tempaa helposti mukaansa ja Philip Glassin musiikit viimeistelevät hypnoottisen vaikutelman.
 
Errol Morrisin uraauurtava dokumentti ei välttämättä ensin tunnu rakenteeltaan kummoiselta, sillä vaikkapa Netflixistä löytyy liuta samalla kaavalla tehtyjä true crime -elokuvia ja sarjoja. Johtolanka on kuitenkin selvästi lajinsa ensimmäinen. Filmi sai aikanaan sekä kehuja että moitteita erikoisesta tavastaan kertoa tarinaa: fiktiiviset otokset johtivat siihen, ettei elokuva päässyt dokumenttisarjan Oscar-ehdokkaaksi. Ansiokasta Johtolangassa on sekin, että dokumentti lopulta vaikutti mystiseksi jääneen rikosjutun totuuden paljastumiseen vielä yli vuosikymmen oikeudenkäynnin jälkeen.

Pisteytys: 8/10

maanantai 9. elokuuta 2021

Bull Durham ─ Vamppi ja veteraani (1988)

Ohjannut Ron Shelton
USA 1988, 108 min.
Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Kevin Costner, Tim Robbins, Susan Sarandon
 
You throw the ball, you catch the ball, you hit the ball.
 
Durham Bulls on alasarjassa pelaava baseball-joukkue, jonka innokas fani Annie Savoy (Sarandon) kannustaa pelaajia omalaatuisella tavallaan. Joka vuosi Annie ryhtyy lemmensuhteeseen yhden pelaajan kanssa, mutta tällä kertaa valinta osoittautuu vaikeaksi. Nuori ja lupaava syöttäjä Ebby (Robbins) kaipaisi koulintaa, mutta toisaalta Annieta kiehtoo joukkueen veteraani Crash (Costner).

Vamppi ja veteraani on tasapainoinen komedia, jossa on ripaus aivan pätevää draamaakin. Tarina tuumiskelee tavallisen ihmisen unelmia ja haaveita. Minor leaguessa tosissaan pelaavien miekkosten tähtäin olisi tietenkin ammattilaisuus isoilla kentillä, mutta toisten kohdalla juna on jo mennyt menojaan ja joillekin näytön paikka tuskin tulee koskaan. Ymmärtääkö nuori Ebby hyödyntää oman potentiaalinsa vai jääkö hänkin ikuisesti pikkukenttien vangiksi?

Kevyessä baseball-leffassa on hyviä teemoja, mutta tarina etenee hieman epätasaisesti. Käsikirjoitus edustaa aikaansa, ja varsinkin Annie olisi kenties nykypäivän versiossa erilainen hahmo. Ilahduttavaa toki on, ettei Annie ole pelkkää miesten silmille tarkoitettua pintaa, vaan hyvin omapäinen ja itsenäinen nainen sekä koko shown tarinankertoja. Aikanaan hyvin menestynyt Vamppi ja veteraani on jokusista heikkouksistaan huolimatta edelleen arvostettu urheilukomedia, joskin sen viehätys taatusti on suurempi baseballin parissa varttuneille.

Pisteytys: 6/10

keskiviikko 4. elokuuta 2021

The Accidental Tourist ─ Yksinäinen matkailija (1988)

Ohjannut Lawrence Kasdan
USA 1988, 121 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: William Hurt, Geena Davis, Kathleen Turner, Bill Pullman, Amy Wright
 
In travel, as in most of life, less is invariably more.

Macon (Hurt) kirjoittaa työkseen matkaoppaita mukavuudenhaluisille liikemiehille, jotka eivät odota reissuiltaan yllätyksiä tai kulttuurielämyksiä. Macon elää opetuksiensa mukaan, harmaata ja sisäänpäinkääntynyttä elämää. Lapsensa kuoleman ja avioeronsa jälkeen mies muuttuu alati sulkeutuneemmaksi, kunnes elämään pölähtää innokas koirankouluttaja Muriel (Davis). Maconin koira oppii paremmille tavoille ja mies itse saa oppitunnin rakkaudesta ja tunteiden näyttämisestä.

Anne Tylerin romaaniin Onnellinen matkamies (1985) perustuva Yksinäinen matkailija kuvaa ihmissuhteiden monimutkaisuutta arkisella otteella. Viehättävän omaperäiset hahmot tekevät filmistä katselun arvoisen: henkilöt on luotu taitavasti ja ehdottomasti pilke silmäkulmassa. Näyttelijävalinnat ja roolisuoritukset ovat niin ikään onnistuneita. Silti ei varsinaisesti yllätä, että elokuva on saanut kenkää 1001-listalta jo kirjan kolmannesta painoksesta vuonna 2005.
 
Yksinäinen matkailija on hieman turhan hidastempoinen ja etäiseksi jäävä elokuva, osin kaiketi sulkeutuneen päähenkilönsä vuoksi. Teos ei ole paras Lawrence Kasdanin ja William Hurtin yhteisistä ihmissuhdedraamoista (vrt. Huuma, 1982 ja Sisärengas, 1982). Yksinäinen matkailija kuitenkin menestyi ilmestyessään kelvollisesti: Geena Davis pokasi räväkän eläväisestä roolistaan Oscarin ja olipa elokuva ehdolla jopa parhaan elokuvan kategoriassa.

Pisteytys: 6/10

maanantai 2. elokuuta 2021

Heinäkuun elokuvat 2020

Ensilumi
Ohjannut Hamy Ramezan
Suomi 2020, 82 min.
Draama
Pääosissa: Aran-Sina Keshvari, Shahab Hosseini, Shabnam Bhorbani



Mehdipourien perhe elää vastaanottokeskuksessa, jossa vanhemmat pitävät arjen rutiineita yllä. Lapset ovat jo oppineet suomen kielen, mutta pelko karkoituspäätöksestä häilyy alati mielen perukoilla. Mehdipourien elämää kuvataan lämmöllä, vaikka olosuhteet ovatkin raskaat kestää. Empatia ja inhimillisyys kantavat taitavasti läpi tarinan. Elokuva perustuu löyhästi Hamy Ramezanin omiin lapsuuskokemuksiin.

Pisteytys: 8/10

Hüvasti, NSVL - Näkemiin Neuvostoliitto
Ohjannut Lauri Randla
Viro & Suomi 2020, 91 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Niklas Kouzmitchev, Nika Savolainen, Elene Baratashvili



Johannes (Kouzmitchev) varttuu Neuvosto-Virossa ja saa kokea lännestä ensi kertaa puhaltavat huumaavat tuulahdukset. Ensimmäinen inkeriläinen elokuva avartaa taitavasti neuvostovirolaista, monikulttuurista yhtenäiskulttuurin arkea idän ja lännen välissä. Aiheesta saisi aika synkänkin draaman, mutta ote on humoristinen: 1990-luvun koittaessa Gorbatsov pussaa barbia! Soundtrack on mainio.

Pisteytys: 8/10

Soul - Sielun syövereissä
Ohjannut Pete Docter & Kemp Powers
USA 2020, 100 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia, Draama
Pääosissa: Jamie Foxx, Tina Fey, Graham Norton


 
 
Tyylikkäässä, Oscar-palkitussa animaatiossa soi elämäniloinen jazz. Intohimoinen muusikko Joe (Foxx) etsii elämän tarkoitusta sävelistä. Harha-askeleen vuoksi miekkonen tupsahtaa kuoleman porttien kautta esipuoleiseen, jossa hän joutuu mentoroimaan elämänilotonta sieluntaimea (Fey). Tarina on perusidealtaan melkein turhankin tuttua Pixaria, mutta kerronta etenee ensiluokkaisesti. Tarinassa on monia lämminhenkisiä oivalluksia, jotka puhuttelevat ainakin länsimaisen ihmisen valinnanvaikeutta ja minuuden etsintää.

Pisteytys: 8/10

Best Worst Movie
Ohjannut Michael Paul Stephenson
USA 2009, 93 min.
Dokumentti
 
 
 
 
 
Troll 2 (1990) on surkeiden kauhuelokuvien aatelia. Kökköydessään hilpeä filmi on hiljalleen noussut melkoiseen kulttimaineeseen, jonka vuoksi elokuvan lapsitähti Michael Paul Stephenson innostui vartuttuaan tutkimaan peikkotörttöilyn suosiota. Siitä syntyi dokumentti kauhuelokuvan kummallisista tekovaiheista ja myöhemmän faniyhteisön riemusta. Lämminhenkisesti toteutettu Best Worst Movie on välillä yhtä hilpeän kummallinen kuin Troll 2 itse.

Pisteytys: 6/10

Narayama bushikô - Narajaman balladi
Ohjannut Keisuke Kinoshita
Japani 1958, 98 min.
Draama
Pääosissa: Kinuyo Tanaka, Teiji Takahashi




Japanilainen ubasute-legenda tarkoittaa vanhusten hylkäämistä syrjäiseen paikkaan kuolemaan. Narajaman balladissa (engl. The Ballad of Narayama) tuo taru on elävää kansanperinnettä, ja erään kylän vanhusten on määrä päätyä Narajama-vuorelle riutumaan elämänsä viimeisiksi ajoiksi. Kauniin teatraalinen estetiikka ja kerrontatyyli sopivat myyttiseen tarinaan. Vuoden 1983 versio samasta leffasta on tunnetumpi ja löytyy 1001-listaltakin, mutta sangen hieno filmi on tämäkin.

Pisteytys: 8/10