One Battle After Another (2025)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 2025, 161 min.

Trilleri, Toiminta

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Sean Penn, Chase Infiniti, Teana Taylor

 

You know what freedom is?

 

Vallankumousryhmä French 75 kylvää pommeja ja vapautta. Ryhmän entinen aktiivi Bob (DiCaprio) on tätä nykyä päätoiminen pössyttelijä ja yksinhuoltajaisä, joka on unohtanut vanhat tunnuslauseet ja kiivaan toiminnan. Kun rauhallinen perhe-elämä on yllättäen uhattuna, Bob joutuu herättelemään uinuvat aivosolunsa. Vastassa on Willa-tyttären (Infiniti) kidnapannut häikäilemätön eversti Lockjaw (Penn), jonka menneisyydessä muhii mojovia salaisuuksia.

 

One Battle After Another on melkoinen pommi. Kiivaan toiminnan ja pikimustan satiirin keinoin elokuva jysäyttää estradille rehevän kuvauksen Yhdysvaltojen nykyfasismista. Rinnalla kulkee ajaton kertomus vanhemman ja lapsen suhteesta, erillisyyden hakemisesta ja toista kohden hapuilusta. Aiheita ja lajityyppejä on paljon yhteen elokuvaan mutta kokonaisuus pysyy ehyenä. Kestoakin toki on reilusti, kuten Paul Thomas Andersonin elokuville on tyypillistä, mutta ohjaaja hallitsee pidemmän mitan moitteetta. Andersonin paras elokuva tämä ei kuitenkaan ole.

 

Ylistävän vastaanoton saanut toimintatykitys saa nyökyttelemään myötämielisenä, jännittämään läkähdyttäviä takaa-ajoja ja ylipäätään uppoutumaan hulluun maailmaansa. Räikeät vastakkainasettelut tosin tuntuvat välillä laiskalta alleviivailulta ja pääosassa huuruileva Leonardo DiCaprio ei ole uransa parhaassa vireessä. Sean Penn sen sijaan tekee huikean roolityön monisärmäisenä pahiksena. Elokuvan ajankohtaisuus joka tapauksessa puree ja hyvä niin. One Battle After Another on paraikaa valokeilassa, sillä se on kahminut peräti kolmetoista Oscar-ehdokkuutta. Tilillä on jo pari parhaan elokuvan titteliä (Golden Globe, Bafta) sekä liuta muita pystejä ja ehdokkuuksia. Eiköhän Oscareissakin kuulla muutama kiitospuhe.

 

Pisteytys: 7/10

Once Upon a Time... in Hollywood (2019)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA, Iso-Britannia & Kiina 2019, 161 min. 

Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Brad Pitt, Margot Robbie

 

It's official, old buddy. I'm a has-been.

 

Eletään vuotta 1969 ja Hollywoodissa puhaltavat uudet tuulet. Western-tähti Rick Dalton (DiCaprio) kamppailee uransa suunnan kanssa ja pelkää kaiken olevan ohitse. Sentään Dalton saa kokea tähteytensä hiipumisen luotetun stunttimiehensä, apulaisensa ja ystävänsä Cliff Boothin (Pitt) kanssa. Quentin Tarantinon periodikuvauksen päähenkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heidän ympärillään avartuu koko todellinen aikakauden Hollywood tunnettuine tekijöineen, hitteineen ja katastrofeineen.

 

Once Upon a Time... in Hollywood on pitkä mutta silti sopivan viipyilevä aikamatka. Sävyt ovat nostalgisia, vaikka aiheet sinänsä osoittavat yhden puolen elokuva-alan (tai taiteilijuuden) ikuisesta raadollisuudesta. Toisaalta Rick Dalton on varsin mehevästi toimeentuleva mies, jonka surkuttelu saa jopa hieman koomisia piirteitä. Boothin hahmo antaa sopivaa perspektiiviä. Ajankuvana Once Upon on tyylikkään näköistä ja viimeiseen asti viilattua aina musiikkeja, asuja ja sivuhahmoja myöten. Yksityiskohtia on lukemattomia, eikä edes pari katselukertaa vielä riitä kaiken havainnointiin.

Quentin Tarantinon menestyksekäs ura elokuvaohjaajana lähenee loppuaan, sillä Tarantino on itse julistanut tekevänsä vain kymmenen elokuvaa. Ohjaajan laskutavan mukaan Once Upon a Time... in Hollywood on filmeistä yhdeksäs, eli jotain lienee vielä takataskussa. Tässä elokuvassa on jo hitunen synteesin makua, sillä 1960-luvun elokuvamaailma vaikutteet näkyvät jo Tarantinon aiemmissakin töissä. Elokuva menestyi odotetulla tavalla eli erinomaisesti. Erityisen hyvin suosiota sai Brad Pitt onnistuneesta sivuroolistaan, tienaten muun muassa Oscarin ja Baftan. Kultaisen palmun ja parhaan elokuvan Oscarin kisailuissa Once Upon jäi rannalle, mutta Tarantinon viimeisellä filmillä lienee vielä mahdollisuus jättipottiin. Ainakin panokset ovat korkealla.

Pisteytys: 8/10

The Revenant (2015)

Ohjannut Alejandro G. Iñárritu

USA, Hongkong & Taiwan 2015, 156 min.

Toiminta, Seikkailu, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Tom Hardy, Domhnall Gleeson

Keep breathing.

Joukko turkismetsästäjiä vaeltaa pohjoisessa Suurilla tasangoilla, Arikara-heimon entisillä mailla. Yhteenotot alkuperäisväestön kanssa repivät joukkoa hajalle ja viimeisen niitin ryhmän yhtenäisyyteen lyö harmaakarhun hyökkäys. Pedon raatelemaksi jäänyt opas Hugh Glass (DiCaprio) jätetään lopulta yksin kuolemaan, mutta kyllä miehessä vielä kiivas kosto pihisee!
 

The Revenant on osin tosipohjainen tarina koleista perämetsistä. Tarina on parhaimmillaan jännittävä ja näyttävä, sillä se osoittaa luonnon ja ihmisen armottomimmillaan. Alkuperäisasukkaiden kulttuuria ja kohtaamisia valloittajien kanssa kuvataan uskottavasti. Hetkittäin kerronnan rytmi silti heikkenee ja idea hämärtyy: tästä on syyttäminen Glassin kokemia houreita ja unijaksoja. Tavallaan niilläkin on paikkansa miehen tarinan taustoittajana ja osana selviytymiskokemusta, mutta vähempikin haahuilu olisi riittänyt. Napakampana elokuvan imu vetäisi vielä paremmin.

 

Kovia lipputuloja kerännyt The Revenant nappasi huimat 12 Oscar-ehdokkuutta, joista tuli kolme merkittävää voittoa: ohjauksen ja kuvauksen lisäksi pystin sai odotetusti Leonardo DiCaprio. Näyttelijä oli ollut tätä ennen ehdolla jo neljästä eri roolista ja faneja riivasi epätoivo. Ehkäpä saatu pysti oli osin korvausta aiemmista menetyksistä, sillä juuri tätä murisevaa ähinäroolia ei välttämättä voi pitää DiCaprion ikimuistoisimpana, vaikka suoritus onkin taitavan raivoisa.

 
Pisteytys: 7/10

The Wolf of Wall Street (2013)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2013, 180 min.

Biografia, Rikos, Komedia

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Jonah Hill, Margot Robbie, Kyle Chandler

 

There's no nobility in poverty.

The Wolf of Wall Street on korruptoituneen pörssimeklari Jordan Belfortin (DiCaprio) rötöselämään uppoutuva biografia. Tarina alkaa vaurastumisen vuosista, jolloin Belfort keksii keinotella itselleen suuria summia rahaa hyväuskoisten vähävaraisten kustannuksella. Näin amerikkalainen unelma toimii! Kun bisnes kasvaa ja vauraus lisääntyy, muuttuu vapaa-ajan sekoilu yhä hullummaksi. Kun on rahaa, voi tehdä mitä vaan ─ kunnes FBI haistaa puuhassa jotain epäilyttävää.

Mustalla huumorilla ryyditetty elokuva kertoo vauraasta, ällöttävästä juppiajan elostelusta, joka ei tunne hyvän maun rajoja. Estoton elokuva rikkoi kiroiluennätyksen, ja muutenkin räävittömyyden tavoitteessa onnistutaan messevästi. Yllättävyys toimii parhaiten ensikatselulla: näin toisella kerralla jäi tuntu, ettei elokuva lopulta sano superrikkaiden sekoiluista oikein mitään uutta. Tarinallisesti paljon samaa on filmissä Wall Street - rahan ja vallan katu (1987), vaikka aiheen käsittelytapa ja elokuvan lajityyppi toki on aivan erilainen.
 

The Wolf of Wall Street nousi odotetuksi hittielokuvaksi, vaikka arvioissa sitä ei nostettukaan Martin Scorsesen parhaimmistoon. Kaikki viisi Oscar-ehdokkuutta jäivät lunastamatta, eikä elokuvasta muutenkaan tullut erityistä palkintomagneettia. Oliko seksiä, huumeita ja dollareita tykittävä elokuva kuitenkin raadeille liian räväkkä vai sittenkin hieman tyhjänpäiväinen? Ylikulutuksella retostelusta on kyllä pätevästi rakennettu viihdyttävää seurattavaa, mutta lopulta jäljelle jää ontto olo. Ahneudelle ja hyväksikäytölle ei tule loppua, se vain muuttaa muotoaan.

Pisteytys: 7/10

Django Unchained (2012)

Ohjannut Quentin Tarantino

USA 2012, 165 min.

Lännenelokuva, Toiminta

Pääosissa: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio, Samuel L. Jackson

 

How do you like the bounty hunting business?

 

Muutamaa vuotta ennen Yhdysvaltain sisällissotaa eräs orja hautoo kostoa Texasin plantaasien varjossa. Vapauteen tiensä taisteleva Django (Foxx) lyöttäytyy yhteen palkkionmetsästäjä Dr. King Schultzin (Waltz) kanssa ja opettelee tappamisen elkeet. Djangon tavoitteena on löytää ja vapauttaa vaimonsa, ja määrätietoisen matkan varrella valkoiset pahantekijät saavat ansionsa mukaan.

Quentin Tarantinon kahdeksas elokuva on jälleen yksi kostonmusta pastissi-ilottelu. Tarantino toistaa itseään niin paljon, ettei elokuva oikein tuo repertuaariin mitään uutta. Edes jännitteen kasvatuksen tyylikeinot eivät täytä tehtäväänsä, mutta toki blaxploitaation ja spagettiwesternin liitossa on komeat hetkensä. Kontroversiaali huumori on vaikea laji, minkä vuoksi Tarantinon viihteellistä näkökantaa on ymmärrettävästi kritisoitu: tekeekö elokuva oikeutta orjuudesta kärsineille vai revitteleekö heidän kustannuksellaan? Jälkimmäinen tuskin on elokuvan tavoite, päinvastoin, mutta kostofantasia jättää laimeamman tunnun kuin samaan ideaan nojaava Kunniattomat paskiaiset (2009).

Django Unchained menestyi näyttävästi lippuluukuilla ja palkintogaaloissa. Käsikirjoitus, joka ei saa minua innostumaan, sai paljolti kehuja ja jopa Oscar-palkinnon. Ylistyksen aiheeksi on nostettu myös elokuvan näyttelijät, jotka hoitavat tonttinsa hyvin. Sen verran suosittu Djangon tarina on ollut, että jatkoa on uumoiltu ja kaivattu. Tiettävästi Tarantinon crossover-sarjakuvaan Django/Zorro (2015) perustuva elokuva on päässyt esituotantoasteelle, mutta Tarantinoa tuskin nähdään ohjaajanpallilla.

Pisteytys: 6/10

Inception (2010)

Ohjannut Christopher Nolan

USA & Iso-Britannia 2010, 148 min.

Scifi, Toiminta

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Elliot Page, Joseph Gordon-Levitt

 

Why is it so important to dream?

 

Dom Cobb (DiCaprio) tiimeineen tahkoo rahaa erikoisilla kyvyillä. Alitajunnan kaivajat istuttavat ideoita ja onkivat esiin salaisuuksia tunkeutumalla ihmisten uniin. Vaaralliseksi äityvät ajatusvarkaudet ovat miltei tulleet tiensä päähän, mutta vielä tarvitaan yksi suuri, viimeinen keikka. Maalin lähestyessä Cobbin oma mieli murenee ja entisten unisukellusten painajaiset palaavat.

Yhdeksi vuotensa suurimmista hittielokuvista ampaissut Inception kohotti Christopher Nolanin nousujohteista profiilia entisestään. Efekteistään, kuvauksestaan ja äänimaailmastaan Oscar-palkittu elokuva keräsi teknisiä pystejä, mutta myös käsikirjoitus toi elokuvalle menestystä. Myönnettäkööt, ettei tarinan kaari ole niin nokkela ja aivosoluja kutkutteleva kuin vaikkapa varhaisteos Mementossa (2000), vaikka uni-idea sinänsä onkin mainio ja hauskasti toteutettu.

 

Inception on Nolanin aikaa ja todellisuuden tasoja pyörittelevien elokuvien parhaimmistoa, sillä sen idea pysyy eheänä loppuun asti. Eri unitasoihin uppoutuminen on lopulta ideana sen verran yksinkertainen, ettei turhalle selittelylle onneksi ole tarvetta. Filmiä on toki hieman moitittu geneerisestä toimintarymistelystä ─ tottahan se on ja paukuttelua olisi voitu tiivistää, mutta ei elokuva silti ehdi pitkästyttää. Ei tämä mitään Buñuelia ole, mutta näyttävänä viihde-elokuvana Inception on erinomainen.

Pisteytys: 8/10

The Departed (2006)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2006, 151 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matt Damon, Jack Nicholson, Martin Sheen

I look at you and I think "what could I use you for?"

Bostonin alamaailman kiemurat kietoutuvat gangsteri Frank Costellon (Nicholson) bisneksiin. Costellon kukoistuksen aika on käsillä, sillä ovela mies ujuttaa oman heppunsa Colin Sullivanin (Damon) kaupungin poliisivoimien erikoisyksikköön. Kytillä on oma valttikorttinsa: tuore poliisi William Costigan (DiCaprio) soluttautuu vakoojaksi Costellon ympyröihin. Rottia siellä ja rottia täällä!

The Departedissa Martin Scorsese on jälleen mafia-aihion äärellä. Mutkikkaan tarinan asetelma on herkullinen ja se toimii viihdyttävästi, vaikkei elokuva temaattisesti ole kaikkein vavahduttavinta Scorsesea. Tähtinäyttelijöiden kaarti hoitaa osansa varmuudella, ja Leonardo DiCaprion ärhentelevä soluttautujakyttä on joukosta selvästi onnistunein. Thelma Schoonmakerin leikkaustaito puolestaan ällistyttää jälleen. Pitkälti sen ansiosta kolmituntinen elokuva etenee ihmeen saumattomalla rytmillä.

Neljällä Oscarilla (mm. paras elokuva, leikkaus) palkittu The Departed on kovan maineensa puolesta luettavissa Scorsesen menestysfilmien joukkoon. Näyttävät lipputulot ja kriitikoiden positiivinen vastaanotto ovat kantaneet pitkälle. IMDb:n Top-listalla elokuva on kirjoitushetkellä sijalla 36. eli vahvassa kärkijoukkiossa; Scorsesen elokuvista The Departedin edellä on vain Mafiaveljet (1990). The Departedista ei välttämättä löydy kovin kaksisia klassikon aineksia, mutta eipä toisaalta tarvitsekaan. Elokuva on silti varmaa ja tyylikästä rikosviihdettä, joka puree varmasti Scorsesen filmien ystäviin.

Pisteytys: 8/10

The Aviator ─ Lentäjä (2004)

Ohjannut Martin Scorsese

USA & Saksa 2004, 170 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Cate Blanchett, John C. Reilly

 

The way of the future...

 

Howard Hughes (1905─1976) oli miljardööri, joka omisti elämänsä lentokoneille. Hughes kokeili siipiään insinöörinä, lentäjänä ja elokuvaohjaajana, joiden lisäksi mies muistetaan ekstentrisestä olemuksestaan. Martin Scorsesen Hughes-biografia keskittyy monitaiturimiehen vaiheisiin 1920─1940-luvuilla. Howard Hughes (DiCaprio) takoo ennätyksiä lippuluukuilla ja ilmatilassa, mutta menestyksekästä elämää korventavat lapsuusajan pelot ja pakko-oireinen häiriö.

Leonardo DiCaprion tulkitsema Hughes on monitahoinen persoona: ärsyttävä ja vähän niljakas, mutta myös ihailtava ja sääliä herättävä mies, joka sulkeutuu tiukasti omaan kuoreensa. Filmin tähdeksi nousee ehdottomasti valloittavaa Katharine Hepburnia näyttelevä Cate Blanchett. Mikä loistelias karikatyyri! Toinen mestari tarinan takana on Oscar-palkittu Thelma Schoonmaker, jonka leikkaukset rytmittävät hieman liiankin pitkästä filmistä saumattoman kokonaisuuden. Elokuvaa täytyy lisäksi kehaista tyylikkäästä, tarkasti hiotusta ajankuvastaan ja kuvauksestaan.

Lentäjä oli vuotensa Oscar-magneetti, joka nappasi sekä eniten ehdokkuuksia (11) että voittoja (5). Parhaan elokuvan pystiä filmi ei saanut, mutta eritoten Blanchettin ja Schoonmakerin palkinnot tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen. Vaikka Lentäjä on näyttävä kokonaisuus, se ei kohoa aivan Martin Scorsesen parhaiden draamojen rinnalle. Tarina tuntuu hetkittäin hieman hajanaiselta ja idea on hukassa, eikä katsojakaan aina aivan pääse kiinni Hughesin ajatuksenjuoksuun. Viihdyttävänä aikamatkana teos on silti ehdottomasti näkemisen väärti.

Pisteytys: 7/10

Gangs of New York (2002)

Ohjannut Martin Scorsese

Italia & USA 2002, 167 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Leonardo DiCaprio, Cameron Diaz

This is a day for America.

Eletään Yhdysvaltain sisällissotaa edeltäviä vuosikymmeniä, mutta New Yorkin slummeissa sota on ollut käynnissä jo pitkään. Nativisteiksi itseään kutsuva ryhmä on napit vastakkain irlantilaissiirtolaisten kanssa, ja suuren taistelun aika on koittanut. Irlantilaisjoukon johtaja saa surmansa ja nativistit ottavat vallan. Nuorukaiseksi varttuvan Amsterdamin (DiCaprio) mielessä muhii kosto, jonka tähtäimessä on hänen isänsä murhannut nativistijohtaja Bill the Butcher (Day-Lewis).

New York -elokuvistaan tunnetun Martin Scorsesen raaka kostoraina näyttää suurkaupungin julman menneisyyden. Tarina itsessään on fiktiota, vaikka taustoituksessa hyödynnetään tositapahtumia ja pyritään miljöön autenttiseen tuntuun. New Yorkin pahamaineisten slummien veren ja ravan peittämät kadut on kiistämättä hienosti toteutettu. Nykypäivään filmi kiinnittyy Bill the Butcherin muukalaisvihaa kihisevien näkemysten vuoksi, joissa ei tunnu olevan järjen hiventäkään. 

 

Gangs of New York oli yleisömenestys, joka keräsi näyttävät 10 Oscar-ehdokkuutta, voittamatta niistä yhtäkään. Parhaiten eri palkintogaaloissa menestyi, ansaitusti, Daniel Day-Lewis, jonka vimmaisen ilkeä roolisuoritus on takuuvarmaan tapaan onnistunut. Gaalakauden kolkko menestys kuvaa osuvasti elokuvan tasoa: se on keskimäärin ihan hyvä, mutta ei Scorsesen parhaimmistoa.

Pisteytys: 7/10

Titanic (1997)

Ohjannut James Cameron

USA 1997, 194 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Kate Winslet, Leonardo DiCaprio, Billy Zane, Gloria Stuart, Bill Baxton

I'm flying, Jack!

 

Joulukuun 1997 kohutuin ensi-ilta oli historiallinen rakkaustarina Titanic, poikkeuksellinen aluevaltaus toimintaelokuvistaan tunnetulle James Cameronille. Teknisesti edistyksellinen elokuva rekonstruoi tarkasti vuonna 1912 uponneen Titanicin miljöön ja tapahtumahistorian todellisia matkustajia myöten. Elokuvan pääosassa on kuitenkin täysin fiktiivinen pari, yläluokkainen Rose (Winslet) ja köyhä Jack (DiCaprio), joiden surumielinen rakkaustarina kietoutuu laivan kohtaloon.

 

Maailman tunnetuin merionnettomuus on koskettava tragedia vailla vertaa. Titanic on innoittanut monia muitakin elokuvantekijöitä, mutta mikään aiempi filmi ei ole nostattanut vastaavaa myrskyä. Titanic ylsi valtaviin katsojaennätyksiin ja pysyi pitkään kaikkien aikojen tuottoisimpana elokuvana, ensimmäisenä miljardiluokan rahasampona. Palkintogaalat toistivat menestystä ja neljästätoista Oscar-ehdokkuudesta elokuva voitti yksitoista (mm. paras elokuva).

 

Titanicin menestys on helppo ymmärtää. Tragediat kiehtovat, ja siksi elokuvan tarkkuus viehättää: miten Titanic upposi ja kuinka se koettiin? Katastrofielokuvaa ja elämää suurempaa romantiikkaa yhdistävä juoni on poikkeuksellisen toimiva ja naseva, vaikka kestoa elokuvalla on päälle kolme tuntia. Titanicin teknisessä puolessa ja näyttävyydessä ei ole moitittavaa, mutta rakkaustarina ja dialogi ovat kiistämättä melko kliseisiä. Titanicin kokoiseen tarinaan toisaalta kuuluukin ylenpalttinen dramaattisuus ja mikäpä teiniromanssi ei oikeassa elämässäkään olisi hellyyttävän siirappinen. Kaikki kyyneleet mahtuvat suuren meren suolaan!

Pisteytys: 8/10