4. luukku: 90 vuotta sitten (Mies joka tiesi liikaa, 1934)

Have a drink?

Elokuvamatka jatkuu vuoteen 1934, jolloin Euroopan yllä häilyivät synkät pilvet. Fasismi jatkoi nousukiitoaan ja aatteet kovenivat entisestään: Saksassa koettiin poliittinen puhdistus, "pitkien puukkojen yö" ja pian Hitler julistautui Führeriksi. Kuuluisa ja elokuvallisilta ansioiltaan kehuttu propagandaelokuva Tahdon riemuvoitto (1934) heijastaa osaltaan ajan julmaa henkeä.

 

Yhdysvalloissa yksi vuoden suurtapaus oli rikoskaksikko Bonnien ja Clyden ampuminen. Parivaljakon vaiheista ja 1930-luvun ajankuvasta on sittemmin syntynyt kuuluisa elokuva Bonnie ja Clyde (1967). Hollywoodin ihmemaa kuitenkin sikseen, sillä päivän elokuva sijoittuu tukevasti vanhalle mantereelle ja huokuu hieman aikansa painostavia tunnelmia.

The Man Who Knew Too Much - Mies joka tiesi liikaa

Ohjannut Alfred Hitchcock

Iso-Britannia 1934, 75 min.

Trilleri, Jännitys, Rikos

Pääosissa: Leslie Banks, Peter Lorre, Edna Best

Bob Lawrence (Banks) on perheineen lomalla Sveitsissä. Idyllinen matka muuttuu piinaavaksi jännitykseksi, sillä perhe sotkeutuu tahattomasti salaliittoon. Eräs valtionpäämies aiotaan murhata, mutta nyt herra Lawrence on saanut vihiä asiasta täysin tahtomattaan. Salamurhaa hautovat rikolliset kidnappaavat Lawrencen perheen tyttären, jotta saisivat kiristettyä perheen hiljaiseksi.

Mies joka tiesi liikaa kohosi Alfred Hitchcockin siihen saakka menestyneimmäksi elokuvaksi, joka oli varsinkin kotimaassaan valtava hitti. Katsojien näkemysten vastaisesti Hitchcock itse totesi myöhemmin, että elokuva on suorastaan amatöörimainen. Hän teki tarinasta uusintaversion Mies joka tiesi liikaa (1956), joka on vielä alkuperäistäkin maineikkaampi. Tällä elokuvalla oli kuitenkin keskeinen merkitys ohjaajan uran suunnan kannalta ─ ei siis lainkaan turha teos!

Vaikka ohjaaja ei myöhemmin lämmennyt hittifilmilleen, sen jännitys on edelleen vetovoimaista. Sähäkkä leikkaus ja hyvät roolityöt ovat elokuvan parasta antia. Yksi näyttelijätähdistä on unkarilaissyntyinen Peter Lorre, joka nousi maineikkaaksi filmitähdeksi Saksassa. Vaan vuonna 1933 NSDAP nousi valtaan, joten juutalainen Lorre katsoi parhaaksi paeta maasta ja siirtyä englanninkielisten tuotantojen pariin. Pian Lorren tie jatkuikin Hollywoodiin, jonne myös Hitchcock siirtyi 1930-luvun lopulla. Lorre esiintyi urallaan vielä yhdessä Hitchcockin elokuvassa, sota-ajan vakoilutrillerissä Salainen asiamies (1936).

Pisteytys: 7/10

7. luukku: 80 vuotta sitten (Viidennen kolonnan mies, 1942)

You look like a saboteur...

Vuonna 1942 sota jytisi maalla, merellä ja ilmassa. Stalingradissa käytiin kuukausitolkulla yhtä kaikkien aikojen verisintä taistelua, Pohjois-Afrikassa tanner tutisi ja Euroopan sydämessä natsien vankileirit muuttuivat tuhoamisleireiksi. Monet elokuvantekijätkin olivat sotavoimien palveluksessa laatimassa propagandapläjäyksiä. Hollywoodin osalta aiheeseen johdattelee kiintoisa Netflix-dokkari Five Came Back: Toinen maailmansota ja Hollywood (2017).

Pelosta ja epävarmuudesta huolimatta kotirintamilla viihdyttiin elokuvissa muidenkin aiheiden kuin sotakuvausten parissa ja teatterin hämärään paettiin todellisuuden kauhuja. Muuan Alfred Hitchcockille oli onni, että hän oli taannoin siirtynyt Hollywoodin leipiin: sentään Yhdysvalloissa eivät pommit putoilleet niskaan tämän tästä, ja niinpä verrattain rauhallisissa olosuhteissa syntyi tämäkin jännäri viihdettä kaihoavan yleisön iloksi. Aivan propagandaton ei sentään ole tämäkään teos!

 

 

Saboteur - Viidennen kolonnan mies
Ohjannut Alfred Hitchcock

USA 1942, 109 min.

Trilleri, Jännitys

Pääosissa: Robert Cummings, Priscilla Lane, Otto Kruger, Norman Lloyd

Alfred Hitchcockin vakoilutrillerissä syytön mies joutuu pahaan pinteeseen. Lentokonetehtaassa työskentelevä Barry Kane (Cummings) nimittäin vaikuttaa ilmiselvältä syylliseltä räjähdysmäiseen tehdaspaloon, jossa hänen ystävänsä saa surmansa. Kanen on lähdettävä lipettiin ja yritettävä kaikin keinoin jäljittää todellinen sabotööri. Vihjeet viittaavat salaperäiseen mieheen nimeltä Fry (Lloyd), ja jollain tapaa jutun juju vaikuttaa kiertyvän vihollisvaltioiden sotavakoiluun.

Viidennen kolonnan mies toistaa Hitchcockin väärän miehen jännitysteemaa. Hitchcock löysi elokuvan tarinaan innoitusta aiemmasta vakoojafilmistään 39 askelta (1935). Parhaimman version syyttömän ajojahti saa ohjaajan myöhemmässä menestysjännärissä Vaarallinen romanssi (1959), jossa hyödynnetään paljon samoja elementtejä vielä aiempaa hiotummin. Verrokkiensa rinnalla tämä sota-ajan filmi viihdyttää, mutta ei vedä vertoja Vaaralliselle romanssille saati 39 askeleelle. Jännitys on sinällään ihan kohdillaan, mutta päätähdiltä uupuu karismaa.

Jos elokuvan näyttelijät ovat hieman laimeita, on syytä käsikirjoituksessakin. Vaikuttimena lienee sota, jonka vaikutus tuntuu tarinassa korostettuna patriotismina ja hienoisena propagandasanomana. Vaikka jälkimaineensa puolesta Viidennen kolonnan mies on jäänyt hieman Hitchcockin muiden töiden varjoon, aikalaismenestys oli kiittelevää. Elokuva on painunut monien mieleen erityisesti loppukohtauksensa ansiosta, sillä Barry Kanen ja vakooja-Fryn jännittävä kohtaaminen Vapaudenpatsaan korkeimmalla huipulla nostattaa sykettä edelleen.

Pisteytys: 7/10

Out of the Past - Varjot menneisyydestä (1947)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1947, 97 min.
Jännitys, Rikos
Pääosissa: Robert Mitchum, Jane Greer, Kirk Douglas, Rhonda Fleming, Virginia Huston

What was left of the day went away like a pack of cigarettes you smoked.

Entinen yksityisetsivä Jeff Markham (Mitchum) on paennut menneisyyttään syrjäkylille, ja työskentelee nyt vaatimattomalla huoltoasemalla. Menneisyys kuitenkin löytää Jeffin, eikä hänen auta kuin kertoa onneton tarinansa pahaa-aavistamattomalle heilalleen (Huston). Lakonisen miehen tarina palaa aikaan, jolloin hän otti vastaan keikan rikollispomo Whit Sterlingiltä (Douglas). Markhamin  tarkoituksena oli etsiä Sterlingin karannut tyttöystävä Kathie Moffat (Greer), jonka jäljille Markham pian pääsikin. Kuumassa Acapulcossa keikka sai kuitenkin odottamattoman käänteen.

Varjot menneisyydestä on Jacques Tourneurin kolmen vuosikymmenen mittaisen ohjaajanuran ehdottomia kohokohtia. Ranskalaissyntyinen Tourneur aloitti Hollywoodissa jo mykkäfilmien kaudella ohjaajaisänsä Maurice Tourneurin myötävaikutuksella, ja ohjasi ensimmäisen kokopitkän elokuvansa Ranskassa vuonna 1933. Tourneur tuli tunnetuksi erityisesti tunnelmallisista kauhuelokuvistaan, joissa varjojen ja äänien kiehtovan estetiikan luoma jännitys vetää edelleen vertoja moderneille erikoisefekteille. Yle Teemalla esitettiin kuluvan vuoden kesäkuussa Varjot menneisyydestä ja muutamia muitakin keskeisiä teoksia Tourneurin uralta. Kirjoitushetkellä elokuvalla on vielä Areenassa katseluaikaa parin viikon verran, eli vielä ehtii hyvin tutustumaan tähän kohtalokkaaseen klassikkoon!

Sen lisäksi, että Varjot menneisyydestä on Tourneurin uran pääteoksia, se on genrensä malliesimerkki ja yksi film noirin must see -kaanonin keskeisistä teoksista. Elokuva on täyteläinen kokonaisuus kohtalokkaita sattumuksia, tiheneviä juonenpunontoja, synkkyyttä, kauneutta ja mehevää jännitystä. Mukana on toki myös niitä Tourneurille tyypillisiä valoja ja varjoja, jotka korostavat jännittäviä hetkiä yöllisessä pimeydessä. Kiehtova kokonaisuus.

Pisteytys:

8/10

Notorious - kohtalon avain (1946)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1946, 101 min.
Jännitys, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Ingrid Bergman, Cary Grant, Claude Rains

Another drink?

Saksalaissyntyinen Alicia Huberman (Bergman) suree natsivakoojana tuomittua isäänsä ja hukuttaa murheensa alkoholiin. Alician elämään tulee käänne, kun hän rakastuu T. R. Devliniin (Grant), natsirikollisia etsivään agenttiin. Lemmensuhde syvenee ja Devlinin vaatimuksesta Alicia suostuu lopulta lähtemään vakoojaksi Rio De Janeiroon. Työ ei ole helppoa ja Alicia joutuu peräti avioitumaan isänsä vanhan natsituttavan Alex Sebastianin (Rains) kanssa, joka tosin on jo pitkään rakastanut Aliciaa. Mutta kenen rakkaus on aitoa ja kenen lempi on pelkkää velvollisuuden vuoksi näyteltyä teatteria?

Notorious - kohtalon avain on Alfred Hitchcockin parhaimmistoa. Se on rauhallisella tempolla etenevä ihmissuhdedraama, mutta samalla myös huima agenttiseikkailu, jossa piinaavaa jännitystä luodaan upean vähäeleisesti ja ilman ihmeempiä toimintakohtauksia. Henkilöiden monisyiset motiivit kiehtovat, ja siitä syystä elokuva tuntuu myös aidolta - elämä kun on täynnä vaihtelevia tilanteita, taustatekijöitä ja myös absurdeja käänteitä, kylmää harkintaa ja kuumia tunteita. Syvällisemmän pohdinnan lisäksi Notorious käy myös erinomaisesti puhtaasta viihteestä. Esimerkiksi Hitchcockille tuttuja elementtejä piisaa ja niitä on myös hauska bongailla! Näitä ovat muun muassa ohjaajan itsensä lyhyt cameo, vanha kunnon MacGuffin -elementti ja tutut teemat, kuten antagonistin omituinen äiti-suhde. Yhtymäkohtia löytyy myös muihin Hitchcockin elokuviin. Mieleen tulee vahvasti vuotta aiemmin ilmestynyt Noiduttu (1945) sekä reilua vuosikymmentä myöhemmin tehty Psyko (1960).

Mainittakoon muuten myös, että Notorious on Hitchcokin ensimmäinen Hollywood-elokuva, jossa hänellä oli täysin vapaat kädet toteuttaa ainutlaatuisia visioitaan. Pääosanäyttelijät olivat luonnollisesti ohjaajan itsensä valitsemia, ja koko kööri tekee kyllä loistavaa työtä. Eritoten Bond-faneille tätä elokuvaa voi muuten suositella lämpöisesti. Devlinistä tulee nimittäin vahvasti mieleen tuo nykypäivänä kaikille tuttu agentti 007, jonka Ian Fleming loi 1950-luvun alussa. Cary Grantia kaavailtiinkin ensimmäiseksi Bondiksi, mutta harmillisesti näyttelijä kieltäytyi. Sean Connerystä leivottiin lopulta loistava Bond, joskin Grant olisi ollut roolissa varmasti huikea. Tätä menetystä voi kuitenkin fiilistellä vaikka sitten Notoriouksen äärellä.

Pisteytys:
9/10

The Big Sleep - Syvä uni (1946)

Ohjannut Howard Hawks
USA 1946, 114 min.
Jännitys, Rikos, Mysteeri
Pääosissa: Humphrey Bogart, Lauren Bacall, John Ridgely, Martha Vickers

She tried to sit in my lap while I was standing up.

Yksityisetsivä Philip Marlowe (Bogart) saa työtehtävän rikkaalta mieheltä, jonka uhkapelejä harrastava tytär Carmen (Vickers) on joutunut pelivelkoihin. Velkajutun takaa paljastuu kuitenkin mysteeri toisensa perään. Katoamisten, kiristysten ja murhien ratkominen on Marlowelle tuttua, mutta Carmenin sisko Vivian (Bacall) herättää kovanaamaetsivässä jotain uutta - nimittäin helliä tunteita.

Raymond Chandlerin klassikkoromaani Syvä uni (1939) esitteli maailmalle kovaksikeitetyn yksitysetsivän Philip Marlowen, joka on nähty valkokankailla useaan otteeseen eri näyttelijöiden tulkitsemana. Chandlerin teoksen pohjalta on tehty toinenkin samaa nimeä kantava elokuva vuonna 1978, joskaan 1970-luvun Lontooseen sijoitettu Syvä uni ei juuri niittänyt menestystä vaikka tiettävästi jäljitteleekin alkuperäisen tarinan käänteitä uskollisemmin. Jahka joskus ennätän lukea tuon Chandlerin romaanin, voisi tuon uudemmankin filmatisoinnin ihan mielenkiinnosta katsoa.

Siinä missä Chandlerin teos on itsessään klassikko, myös tämä alkuperäinen karismaa tihkuva filmatisointi on Marlowe-leffoista arvostetuimpia, samaten kuin edeltäjänsä Hyvästi, kaunokaiseni (1944). Syvä uni on maineensa ansainnut. Pääparin liki maaginen yhteispeli, sensuurikoodin rajojen roisi paukuttelu, rohkea dialogi ja  tietenkin se hemmetin hyvä tarina räjäyttävät potin. Kertomus tosin on niin täynnä arvoituksia, että perässä on välillä vaikea pysyä. Mutta toisaalta, sehän on vain mainio syy katsoa tämä uudelleen!

Pisteytys:

9/10

Spellbound - Noiduttu (1945)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1945, 111 min.
Jännitys, Mysteeri, Romantiikka
Pääosissa: Ingrid Bergman, Gregory Peck

Good night and sweet dreams...

Mielisairaala Green Manorsin psykoanalyytikko tohtori Peterson (Bergman) rakastuu tapojensa vastaisesti sairaalan uuteen johtajaan, tohtori Edwardesiin (Peck). Pian käy kuitenkin ilmi, että tohtori Edwardes ei kenties olekaan tohtori Edwardes, vaan muistinmenetyksestä kärsivä tuntematon mies. Koska oikea tohtori Edwardes on kadonnut, on tulokasta syytä epäillä rikoksesta. Tohtori Peterson päättää kuitenkin ratkoa mysteerin, ja niinpä hän pakenee rakkaansa kanssa, joka ei edes muista omaa nimeään.

Alfred Hitchcockin psykologinen trilleri on oikeastaan tutkielma psykoanalyysista, joka herätti aikanaan suurta kiinnostusta, ja josta myös elokuvan tuottaja David O. Selznick oli suuresti innostunut. Runsaasti kritisoitu psykoanalyysi lipeää kyllä elokuvassa railakkaasti höpöjuttujen puolelle, minkä Hitchcock on itsekin jälkeenpäin myöntänyt. Tästä huolimatta jännitys pysyy yllä, vaikka suurta arvoitusta ratkotaankin epätavallisin keinoin. Koko elokuvan ikimuistoisin ja parhaiten tunnettu osuus lienee Salvador Dalín toteuttama surrealistinen unijakso, joka tietenkin on avainasemassa mysteerin selvittämisen kannalta.

Noiduttu ei ole likimainkaan parasta Hitchcockia, eikä olekaan ihme, että se on muutama vuosi sitten poistettu 1001-listalta. Yleensä loistava Ingrid Bergman näyttelee puoliteholla, joskin tämä voi johtua myös typerästi ja epäuskottavasti käsikirjoitetusta roolihahmosta. Hollywoodin tuore kasvo Gregory Peck on saanut paremman roolin, ja hän myös näyttelee muistinmenetyspotilasta varsin uskottavasti. Kokonaisuutena elokuva on kaikin puolin kelvollinen: siinä on joitain erinomaisesti toteutettuja kohtauksia, kuvakulmia ja mieleenpainuvia erikoisuuksia, Miklós Rózsan Oscar-palkittu musiikki kuulostaa kauniilta ja mysteerin ratkeamista on viihdyttävää seurata. But that's all folks.

Pisteytys:
7/10

Murder, My Sweet - Hyvästi, kaunokaiseni (1944)

Ohjannut Edward Dmytryk
USA 1944, 95 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Dick Powell, Claire Trevor, Anne Shirley, Otto Kruger, Mike Mazurki

"Okay Marlowe" I said to myself. "You're a tough guy."

Yksityisetsivä Philip Marlowe (Powell) saa kaksi toimeksiantoa, jotka kietoutuvat oudolla tavalla toisiinsa. Ensimmäinen tapaus koskee hämäräperäisen Moose Malloyn (Mazurki) kadonnutta heilaa ja toinen taas varastettujen jadekorujen mysteeriä. Juttuja ratkoessaan kovapintainen ja rääväsuinen yksityisetsivä saa itsekin pari ikävämpää kolhua, jotka hän kuitenkin selvittää tiukalla ammattitaidolla.

1940-luvun film noireista tunnetun Edward Dmytrykin Hyvästi, kaunokaiseni perustuu Raymond Chandlerin romaaniin Näkemiin, kaunokaiseni (1940). Dmytrykin elokuvaa on ylistetty Chandler-romaanien parhaaksi filmiadaptaatioksi ja Dick Powellin Philip Marlow on niin ikään todettu useissa yhteyksissä onnistuneimmaksi Marlowe-tulkinnaksi. Chandlerin luoma yksityisetsivä Marlowe seikkailee useammassakin kirjassa ja on siis myös nähty monessa elokuvassa, joista tunnetuimpana kenties Humphrey Bogartin näyttelemänä elokuvassa Syvä uni (1946). Dick Powellin Marlowe on kiehtova hahmo, jonka edesottamuksia on viihdyttävää seurata. Marlowe on elämää nähnyt suupaltti, joka ei kaihda rähjäisempiäkään kaupungin kolkkia saati pelkää kolkatuksi tulemista! Ennen Marlowen roolia Powell oli näytellyt lähinnä kepeissä musikaaleissa, mutta Hyvästi, kaunokaiseni avasi hänelle uuden uran vakavampien aiheiden parissa. Sittemmin Powell itsekin ohjasi yhden film noirin, Aution kaupungin vangit (1952).

Hassusti tästä elokuvasta muuten tuli koko ajan mieleen mainio Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982), jonka tekijät ovat taatusti nähneet Marlow'n ikimuistoisen, huumehuuruisen unissakävelyn. Mahdollisen parodisoinnin lisäksi Chandlerin tarinaa on filmattu aiemminkin ja uusintaversiokin löytyy: ensiksimainittu on löyhemmin Chandlerin kertomukseen perustuva Haukka ja kadonnut kaunotar (1942) ja jälkimmäinen Verenpunainen yö (1975). Kumpikaan ei ihan vaikuta tämän filmatisoinnin veroiselta, mutta ainakin tuo 1970-luvun versio houkuttaisi nähdä. Elokuvan katseltuani lisäsin myös Chandlerin romaaneita lukulistalleni, ovathan ne selvästi hemmetin hyviä tarinoita!

Pisteytys:

8/10

Double Indemnity - Nainen ilman omaatuntoa (1944)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1944, 107 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Fred MacMurray, Barbara Stanwyck, Edward G. Robinson

Kind of a crazy story with a crazy twist to it...

Kohtalo keskeyttää vakuutusmyyjä Walter Neffin (MacMurray) bisnekset, kun hän tapaa rikkaan asiakkaansa hemaisevan vaimon Phyllis Dietrichsonin (Stanwyck). Walter aloittaa uhkarohkean romanssin uuden tuttavansa kanssa, mutta ensin Phyllisin mies on hoideltava pois tieltä. Lemmenpari suunnittelee täydellisen murhan ja tuottoisan vakuutuspetoksen, mutta eräs mies on kuitenkin lähes takuuvarmasti Walterin jäljillä.

James M. Cainin samannimiseen romaaniin perustuva Nainen ilman omaatuntoa on lajityyppinsä mestariteos. Elokuvan ytimessä on kylmä ja määrätietoinen femme fatale Phyllis, joka kieputtaa Walterin pikkusormensa ympärille. Tosin huijarin vikaa on Walterissakin, joka kyynisenä ja leipiintyneenä ammattilaisena on halukas yrittämään typerää temppua ja näpäyttämään esimiehiään tekemällä mahtavan vakuutuspetoksen. Tarinankertojana on Walter itse, niinpä tarina alkaakin miltei sen lopusta: jo alussa käy selväksi, että homma on mennyt päin mäntyä. Päähenkilön viimeisillä voimillaan vuodattama tunnustus on huikea jännitystarina, joka rakentuu vähä vähältä: seitti kiristyy ja lopulta pullea kärpänen jää kiinni.

Hollywood-konkari Billy Wilder on tunnettu eritoten nasevista komedioistaan, mutta ohjaajanuransa alkuvaiheessa Wilder keskittyi ohjaamaan draamaelokuvia. Nainen ilman omaatuntoa on Wilderin draama-kauden elokuvista tunnetuimpia, joskin Auringonlaskun katu (1950) vienee useissa listauksissa ykkössijan. Vuoden 1944 kassamagneetiksi kohonnut Nainen ilman omaatuntoa vahvisti käsikirjoittajana ansioituneen Wilderin asemaa ohjaajana ja viimeistään seuraavana vuonna valmistunut Tuhlattuja päiviä varmisti Wilderin läpimurron. Yleisöiden ja kriitikoiden suosikki Nainen ilman omaatuntoa oli ehdolla seitsemään akatemiapalkintoon, joskaan yhtäkään voittoa sille ei suotu. Pystittä jäänyt jännäri nauttii ansaittua klassikkomainetta, onhan se kertakaikkisen hallittu kokonaisuus. Mainittakoon loppuun vielä, että useiden film noirien kohtalokkaana naisena tunnettu Barbara Stanwyck tekee loistavan roolityön. Tämä on yksi niistä keskeisistä teoksista, joista pitkän ja monipuolisen uran tehnyt tähtinäyttelijä muistetaan.

Pisteytys:

9/10

Luukku #19 - Jouluäksöniä!

Vanhan kansanperinteen mukaan joulurauha alkaa Tuomaan päivänä, 21.12. Lepo ja rauha laskeutuivat pirtteihin, arkinen aherrus saa väistyä ja aurinkokin käpertyy pesäänsä. Hämärinä päivinä on hyvä vältellä turhaa tohinaa ja viimeinkin kiireisiltä askareilta jää aikaa jouluoluiden maisteluun, tuvan lattialla puhtailla oljilla makoillen. Koska tuohon perinteiseen joulurauhan alkamiseen on vielä pari päivää, ehtii tässä koko viikonlopun vielä touhottaa ja säheltää viimeisten joulukiireiden kanssa - ja ellei muuta kiireistä tointa enää ole, ainahan voi nauttia jouluäksönistä elokuvien muodossa.

Vaikkakin sentimentaaliset draamat tai kokoperheen komediat ovat joululeffoissa parhaiten edustettuina, on jouluun sijoittuvia toiminta- tai jännityselokuviakin tehty mukava määrä. Vaihtoehtoisista, niin ikään jännää äksöniä sisältävistä jouluelokuvista kirjoittelin jo 13. päivä. Tässä kuitenkin vielä pari muuta blogista löytyvää jouluista toimintaa tai jännäriä, jotka ovat vielä saattaneet jäädä mainitsematta:

Die Hard (1988). John McClane sytyttää kynttilät.

Die Hard 2 (1990). ...tai savukkeen.

Iron Man 3 (2013). Tony Starkin joulunvietto ottaa koville.

Nick ja pettävä varjo (1934). Komediaa ja rikoksia!

Muita joulurauhan rikkojia ovat ainakin Rocky IV (1985), First Blood (1982) ja Tappava ase (1987). Lista on muuten jännästi aika kasaripainotteinen, joskin varmasti muiltakin vuosikymmeniltä löytyy jouluista toimintaa, rikoksia tai muunlaista jännitystä. Tässä nyt tosin listasin vain näitä omin pikku silmin katsottuja, ja pikaisesti mieleen tulevia filmejä. Löytyisiköhän enemmänkin ennen 1980-lukua tehtyjä joulujännäreitä?

Gaslight - Kaasuvalo (1944)

Ohjannut George Cuckor
USA 1944, 114 min.
Rikos, Mysteeri, Jännitys
Pääosissa: Ingrid Bergman, Charles Boyer, Joseph Cotten, May Whitty, Angela Lansbury

Have you gone mad, my husband?

Paula Alquist (Bergman) on murheen murtama. Hänen ainoa lähiomaisensa, rikas oopperalaulaja-täti Alice Alquist on murhattu omaan kotiinsa. Toipuakseen murhenäytelmästä Paula muuttaa Italiaan, jossa hän rakastuu pianisti Gregory Antoniin (Boyer). Pari säntää nopeasti vihille ja muuttaa Paulan tädin entiseen asuntoon, jossa kuitenkin tapahtuu kummia. Paula kuulee ullakolta outoja ääniä, tavarat katoilevat ja lopulta huolehtiva Gregory ottaa ohjat käsiinsä. Onko Paula menettämässä järkensä?

Kaasuvalo on adrenaliinivyöryjä aiheuttava psykologinen rikoselokuva, jota katselee huikean jännityksen vallassa sohvanreunalla, valmiina huutamaan ohjeita pahaa-aavistamattomille näyttelijöille. Aina yhtä ihana Mae Whitty nenäkkäänä mummona tarjoaa myös mojovan annoksen huumoria, joka keventää sopivasti uhkaavaa tunnelmaa.

Aikanaan positiivisen vastaanoton saaneen elokuvan ansioihin lukeutuu muun muassa Ingrid Bergmanin upea, Oscar-palkittu roolityö. Elokuva sai Oscar-pystin myös parhaasta mustavalkoelokuvan lavastuksesta, eikä aivan suotta: 1800-luvun sumuinen Lontoo näyttäytyy kiehtovana ja mystisenä miljöönä, täydellisenä tapahtumapaikkana huolella suunnitellulle rikokselle. Juonipaljastuksien uhallakin mainittakoon, että elokuvan myötä on vakiintunut sananparreksi gaslighting-termi, jolla tarkoitetaan toisen ihmisen vaivihkaista hämäämistä siten, että tämä alkaa uskomaan olevansa mielenvikainen.

Pisteytys:

9/10

To Have and Have Not - Kirjava satama (1944)

Ohjannut Howard Hawks
USA 1944, 100 min.
Draama, Romantiikka, Jännitys
Pääosissa: Humphrey Bogart, Lauren Bacall, Walter Brennan, Hoagy Carmichael

Anybody got a match?

On kesä vuonna 1940. Ranskalle kuuluva Martiniquen saari Karibianmerellä on kuin ruutitynnyri Vichyn hallituksen otettua vallan omiin käsiinsä. Puolueettomana pysyttelevä yhdysvaltalainen kalastaja Harry "Steve" Morgan (Bogart) törmää eräänä iltana pikkurikoksia tekevään laulajaan, Marie "Slim" Browningiin (Bacall). Rakkaus saa kipparin lopulta sekaantumaan natsien ja vastarintaliikkeen välisiin  kahinoihin ja lopulta jopa pistämään oman henkensä alttiiksi.

Kirjava satama on Casablancaa (1942) henkivä elokuva aina tunnelmaa, miljöötä, poliittista taustakontekstia ja jopa tutun oloisen kuppilan pianistia myöten. Mistään kopiosta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka runsaasti yhtäläisyyksiä löytyykin. Voitaneen silti sanoa, että Casablancaa rakastaville tämä tummasävyinen, charmantti klassikko on takuulla merkittävä elämys.

Ernest Hemingwayn samannimisen romaanin (1937) alkutekstiin pohjautuva elokuva on uskomattoman monipuolinen kokonaisuus, jonka erilaiset osaset sulautuvat yhteen kauniisti. Kirjava satama on savumarinoitu, seikkailunmakuinen, puolikovaksi keitetty, erotiikkaa sekä suurta romanssia tihkuva sota-aikaan sijoittuva jännityskertomus - eli ihan mieletön pakkaus. Kaiken päälle mukana on blues-henkistä musiikkia ja tunnelmaa sopivasti keventävää komediaa hulvattoman juoppo-Eddien (Brennan) muodossa.

Merkittävimpänä elementtinä esille nousee tietenkin pääpari Humphrey Bogart ja Lauren Bacall, joista jälkimmäinen teki Kirjavan sataman myötä elokuvadebyyttinsä 19-vuotiaana. Lauren Bacall jäi historiaan eritoten film noir -elokuvien femme fatalena, joskin upean näyttelijän ura jatkui aina 2010-luvulle saakka ja päättyi vasta tämän kuolemaan. Kuuluisa on myös Bogart-Bacall-kaksikon rakkaustarina, joka alkoi juurikin tämän elokuvan kuvauksissa. Pariskunta ehti tehdä 1940-luvulla yhteensä viisi yhteistä elokuvaa. Tosielämän rakastavaisten intohimo välittyy vahvasti myös valkokankaalle. "You know how to whistle, don't you, Steve? You just put your lips together and... blow."

Pisteytys:

9/10

Shadow of a Doubt - Epäilyksen varjo (1943)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1943, 108 min.
Trilleri, Jännitys
Pääosissa: Teresa Wright, Joseph Cotten, Macdonald Carey, Henry Travers, Patricia Collinge

An average family...

Alfred Hitchcockin mestarillinen trilleri kertoo rikoksen paljastumisesta, petoksesta sekä nimensä mukaisesti epäilyksen langettamista syvistä varjoista. Newtonien perhe nauttii Kalifornian lämmöstä idyllisessä kodissaan, mutta teini-ikäinen tytär Charlotta, lempinimeltään Charlie (Wright) kaipaa elämäänsä jotain uutta. Charlien suureksi iloksi hänen suuresti ihailemansa Charlie-eno (Cotten) saapuu perheen luokse vierailulle, mutta vähitellen ilmenee, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaima-enon kumma käytös saa nuoremman Charlien epäilemään, että hänen idolinsa onkin etsintäkuulutettu murhaaja.

Epäilyksen varjo lukeutuu Hitchcockin kehutuimpien elokuvien joukkoon, ja se oli tiettävästi myös ohjaajan itsensä suosikkiteos. Tarina on tuttuun tapaan lähtökohdiltaan nerokkaan yksinkertainen, mutta samalla tavattoman monipuolinen ja kihelmöivän jännittävä. Sydämensykkeen nostatuksen lisäksi elokuvassa on Hitchcockille ominaista huumoria sekä myös todella kiinnostavia hahmoja erilaisine motiiveineen ja ratkaisuineen. Trilleriasetelma on luotu mestarillisesti: katsoja saa jännittää vaarasta autuaan tietämättömien päähenkilöiden puolesta ja seurata silmä kovana Charlotan kiihtyvää kamppailua kiintymyksen ja pelon välillä. Onhan aina kamalaa, kuinka uhka voikaan luikerrella vaivihkaa turvalliseen yhteisöön, kotoisan ydinperheen ytimeen... Tai nousta yhteisöstä itsestään, hiipiä varoittamatta pahaa-aavistamattomien, aivan tavallisten ihmisten kiusaksi.

Pisteytys:

8/10

The Maltese Falcon - Maltan haukka (1941)

Ohjannut John Huston
USA 1941, 100 min.
Rikos, Jännitys
Pääosissa: Humphrey Bogart, Mary Astor, Peter Lorre, Sydney Greenstreet

How are you gonna get the bird?

Kovaksikeitetty yksityisetsivä Sam Spade (Bogart) ajautuu keskelle monimutkaista rikosvyyhtiä. Ensin hänen työparinsa murhataan, ja pian hänet palkkaa epäluotettava nainen Ruth Wonderly (Astor). Vähitellen kaikki vihjeet johtavat maltan haukan, salaperäisen ja suunnattoman arvokkaan patsaan jäljille. Spaden täytyy ratkaista tapaus pian, koska poliisit epäilevät hänen olevan murhien takana. Enempää tarinasta ei kannata paljastaa, sillä arvoituksellisen juonen vähittäinen avautuminen on osa elokuvan antamaa nautintoa.

Mittavan uran tehneen John Hustonin esikoisohjaus on nimitetty paristakin syystä elokuvahistorian merkkipaaluksi: ensinnäkin sitä pidetään ensimmäisenä film noir -elokuvana, ja toiseksi sitä on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista salapoliisielokuvista. Koko filmi todellakin henkii mehukkaan jännittävää, tyylikästä ja charmikasta film noiria. Film noirilla viitataan kyyniseen rikosdraamaan, jolle tyypillistä on muun muassa saksalaista ekspressionismia henkivä visuaalisuus, protagonistin antisankarius ja tätä houkutteleva femme fatale -hahmo. Film noir toki on aika vaikeasti rajattava kokonaisuus, eikä sitä kaikkien mielestä voida edes kuvata omaksi tyylilajikseen.

Maltan haukka on upeiden näyttelijöiden show. Hieman unohduksissa ollut Mary Astor draamailee kenties ikimuistoisimman roolinsa ja karismaattinen Humphrey Bogart teki elokuvan myötä lopullisen läpimurtonsa. Konnaa näytellyt Peter Lorre tunnetaan muun muassa huikeasta rikoselokuvasta M - kaupunki etsii murhaajaa (1931). Erityisen upeaa Maltan haukassa on se, miten pienin keinoin - vain vähäistä lavastusta käyttäen tai ilman erityisiä teknisiä kommervenkkejä - elokuvan tunnelma on käsinkosketeltavan jännittävä. Kaikkinensa on upeaa, miten vaatimattomista lähtökohdista klassikko on rakennettu: teos on esikoisohjaajan tekemä uudelleenfilmatisointi (aiemmat olivat Maltan haukka, 1931 & Satan Met a Lady, 1936), jonka rooleista suosionsa huipulla olevat tähtinäyttelijät kieltäytyivät. Sittemmin unohduksiin jäänyttä, tosin vielä 1940-luvulla menestyksen nektaria nauttinutta George Raftia mahtoi jälkeenpäin harmittaa Maltan haukan pääosasta kieltäytyminen.

Pisteytys:

10/10