Reds - Punaiset (1981)

Ohjannut Warren Beatty

USA 1981, 195 min.

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Warren Beatty, Diane Keaton, Jack Nicholson

 

You don't get to rewrite what I write.

 

Eletään suursodan vuosien aikoja Yhdysvalloissa, kun toimittaja Louise Bryant (Keaton) jättää entisen elämänsä ja pistää hynttyyt yhteen radikaalin John Reedin (Beatty) kanssa. Kahden tulisieluisen ihmisen suhde ei ole pelkkää auvoa, sillä vallankumouksen teko ei jätä aikaa yhdessäololle. Venäjän tapahtumista innostunut kaksikko suuntaa Pietariin, jossa lokakuun vallankumousta päästään seuraamaan aitiopaikoilta. Aatteen tuominen Yhdysvaltoihin osoittautuu kuitenkin ylittämättömäksi haasteeksi.

Warren Beattyn spektaakkeli sijoittuu 1910-luvun myllerryksiin, mutta ainakin näin jälkikäteen kertoo kiinnostavammin kylmän sodan ajan elokuvanteosta. Tultaessa 1980-luvulle olivat mustien listojen päivät jo Hollywoodissa takana päin, mutta jenkkiläisillä kuvausryhmillä ei silti ollut mitään asiaa Leningradin kaduille. Siispä Venäjä-kohtauksia kuvattiin esimerkiksi Suomessa, ja näistä filmeistä Punaiset taitaa olla se tunnetuin esimerkki: vallankumousta myllerretään kotoisasti Senaatintorilla! Suomenlinnassakin ollaan, sillä John Reed oli siellä todellisuudessakin vankeudessa.

Vaikka Punaiset on eritoten suomalaisnäkökulmasta kiinnostavaa seurattavaa kuvauspaikkojensa osalta, ei elokuva itsessään ole järin ikimuistoinen. Sinällään draama on intensiivistä ja näyttelijät tekevät osansa hyvin, mutta elokuvan järkälemäinen kesto tuntuu pahasti liioitellulta. Kestoa lisäävät dokumentaariset, John Reedin ja Louise Bryantin aikalaisten muistelmat, mutta toisaalta ne ovat mielenkiintoinen lisä tarinaan. Itse fiktiota tiivistämällä filmi olisi ytimekkäämpi. Aikanaan Punaiset keräsi kiitosta ja sille kasautui peräti 12 Oscar-ehdokkuutta, joista kolmesta tuli voitto.

Pisteytys:

6/10

McCabe & Mrs. Miller - McCabe ja Mrs. Miller (1971)

Ohjannut Robert Altman
USA 1971, 120 min.
Lännenelokuva, Draama
Pääosissa: Warren Beatty, Julie Christie

I got poetry in me!

Uhkapeluri John McCabe (Beatty) saapuu tuoreeseen pikkukaupunkiin ja onnistuu päihittämään paikalliset kaivostyöläiset pokeripelissä. Mystisen maineen saava karismaattinen McCabe päättää jäädä kaupunkipahaseen ja rikastua tosissaan perustamalla bordellin. Liikekumppanikseen McCabe saa itseään fiksumman Constance Millerin (Christie), jonka oopiuminhuuruiset haaveet upeasta ilotalosta mahdollistuvat McCaben rahavarojen ansiosta. Kukoistavan liiketoiminnan esteeksi tulevat paikallisen kaivosyhtiön pomot, jotka haluavat päästää ahneen McCaben päiviltä.

Robert Altmanin (1925─2006) omaperäinen western viis veisaa lännenelokuvan lajityypin perinteistä. Näillä uudisasukkaiden mailla ei sankareita nähdä, sillä kurjissa oloissa elävä väki on viinaanmenevää, ahnetta ja hieman pikkumaistakin sakkia. Puutteessa sikiää tosin sitkeys, jolla oli osansa lännen valloituksessa ─ mutta niin myös rahalla ja häikäilemättömyydellä. Elokuvan pikkukaupunki on niin masentavan liejuinen, ette sen maisemia tee mieli nostalgisoidakaan. Kuitenkin suuri kurjuus on kuvattu ihmeen kauniisti ja viehättävän tarkkanäköisesti!

Genrensä uudistajana McCabe ja Mrs. Miller on samaa sarjaa kuin Altmanin hittifilmi M*A*S*H (1970), vaikka elokuvat eivät muuten muistutakaan toisiaan. Lisäksi, M*A*S*H:n tapaan, myös tämä elokuva menestyi hienosti, vaikka Oscar-kisassa ansiot jäivät ainoastaan Julie Christien saamaan ehdokkuuteen. Ainakin näin jälkeenpäin ällisteltynä ihmetyttää, ettei kuvaaja Vilmos Zsigmond päässyt akatemiakisaan mukaan, vaikka saipa hän sentään BAFTA-ehdokkuuden. Viimeisenä, joskaan ei vähäpätöisimpänä asiana on syytä mainita elokuvan tyylikkään minimalistinen soundtrack, joka on Leonard Cohenin käsialaa.

Pisteytys:

8/10

Bonnie and Clyde - Bonnie ja Clyde (1967)

Ohjannut Arthur Penn
USA 1967, 111 min.
Rikos, Biografia, Draama
Pääosissa: Warren Beatty, Faye Dunaway, Michael J. Pollard, Gene Hackman, Estelle Parsons

We rob banks!

Rikospari Bonnie ja Clyde kohosivat kuuluisuuteen 1930-luvun Yhdysvalloissa sanomalehtiotsikoiden ansiosta. Kaksikon ura huoltoasemien ja muiden pikkuliikkeiden ryöstäjinä katkesi lopulta väijytykseen ja kuolemaan, mutta legenda oli jo syntynyt. Bonnie ja Clyde aloittaa tarinan siitä, kun pikkurikollinen Clyde (Beatty) on juuri vapautunut vankilasta ja lyöttäytyy yhteen jännitystä etsivän Bonnien (Dunaway) kanssa. Totuutta paranteleva kertomus on romantisoitu menneen kuva: vaikka elokuva onkin 1960-luvun rikosleffaksi raaka, todellisuus oli karumpaa ja verisempää.

Bonnie ja Clyde on rikosseikkailu, mutta käsittelee myös traumaattisen vuosikymmenen kohtaloita. Millaisia toiveita ja mahdollisuuksia köyhillä oli tulevaisuutensa suhteen? Parhaiten tilinteko menneen kanssa kirkastuu sumean unenomaisessa kohtauksessa, jossa Bonnie vierailee perheensä luona. Suursotien välisen aikakauden ja laman runteleman Yhdysvaltain miljöö ja tunnelma on taltioitu niin kiehtovasti, että katsoja lähes hämääntyy; onko kyseessä pyrkimys piiruntarkkaan ajankuvaan vai tietoisesti paksulla nostalgialla väritetty muisto?

Ranskalaisesta uudesta aallosta vaikutteita ottanut filmi on Hollywood-elokuvaksi poikkeavan häpeilemätön. Väkivaltaa ja seksiä ei säästellä, jos toki molempien määrä Hollywoodissa onkin sittemmin lisääntynyt tasaista tahtia. Bonnie ja Clyde muodostaa omanlaisensa virstanpylvään amerikkalaisviihteen kehityksessä, sillä tällaista ei taatusti oltu tehty aiemmin, eikä paluuta entiseen ollut. Uusien tuulien elokuva oli aikanaan menestys, joskin kymmenestä Oscar-ehdokkuudesta haaviin tarttui lopulta vain kaksi pystiä.

Pisteytys:
8/10

Splendor in the Grass - Kuumetta veressä (1961)

Ohjannut Elia Kazan
USA 1961, 124 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Natalie Wood, Warren Beatty, Pat Hingle

Is it so terrible to have those feelings about a boy?

1920-luvun Kansasissa nuoret rakastavaiset Wilma "Deanie" Loomis (Wood) ja Bud Stamper (Beatty) kamppailevat vanhempiensa odotusten ja omien kuumeisten halujensa välillä. Vaikutusvaltaisen perheen vesalle Budille tulevaisuus on pedattu valmiiksi, eikä romanssi sovi hänen isänsä (Hingle) suuriin suunnitelmiin. Deanien kotiväki puolestaan keskittyy varoittelemaan tytärtään esiaviollisten suhteiden turmiollisuudesta. Lopulta haaveiden rakkaustarina murtuu ja pettymys järisyttää herkän Deanien mieltä rankasti. Myös Stamperin perheen onni on vaakalaudalla pörssiromahduksen jälkeen.

Kuumetta veressä käsittelee teini-iän ikuista tuskaa, heräävää ja tukahdutettua seksuaalisuutta sekä vanhempien asettamien odotuksien kanssa painiskelua. Aihe on ajaton, jos toki 1920-luku oli 1960-luvun tapaan omanlaisensa vauhdikkaan nuorisohuuman vuosikymmen. 1920-luvulle etäännytetty kertomus osuu hyvin 1960-luvun alkuun, jolloin hiljalleen kypsytelty nuorisokapina oli jo suoranaisessa räjähdysvalmiudessa. Elokuvan teema ja myös sen englanninkielinen nimi on napattu William Wordsworthin (1770─1850) runon säkeestä, jossa nuoruuden hehkeästä kukasta on jäljellä muisto vain.

Todellisista 1920-luvun kansasilaisista inspiraationsa saanut Kuumetta veressä palkittiin käsikirjoituksestaan Oscarilla, vaikka tarinan kulkua ei aina voi sanoa täydellisen sulavaksi. Rehellisen aidossa kertomuksessa on niin herkkyyttä kuin syvyyttäkin, mutta tarinan hyveet kärsivät kolhuja jokusten puolivillaisten ohjausratkaisuiden vuoksi. Esimerkiksi Deanien mielen horjuminen täräytetään valkokankaalle jokseenkin yksiulotteisesti, vaikka roolistaan Oscar-ehdokkuuteen yltänyt Natalie Wood tekeekin hyvää työtä. Epätasaisuudestaan huolimatta Kuumetta veressä on sangen mukaansatempaava teinidraama, joka jatkaa esimerkiksi Natalie Woodin tähdittämän Nuoren kapinallisen (1955) sekä Elia Kazanin ohjauksen Eedenistä itään (1955) viitoittamalla tiellä.

Pisteytys:
8/10