Deep End - Hyväilysi kosketus (1970)

Ohjannut Jerzy Skolimowski
Iso-Britannia, Länsi-Saksa 1970, 88 min.
Draama
Pääosissa: John Moulder-Brown, Jane Asher

I love her!

Teini-ikäinen Mike (Moulder-Brown) saa ensimmäisen työpaikkansa kylpylästä, jonka yksityisissä kabineteissa asiakkaat vaativat yllättäviä palveluksia. Pestin myötä Mike joutuu astumaan aikuisten maailmaan kypsymättömänä ja epävarmana. Katkeransuloisen lohdun Mike löytää työtoverinsa Susanin (Asher) läheisyydestä, mutta ensirakkaus ei kuitenkaan suju odotusten mukaisesti.

Puolalaisen Jerzy Skolimowskin (1938─) kansainvälinen ohjaustyö nojaa tyyliltään eurooppalaisen uuden aallon perinteisiin. Hyväilysi kosketus edustaa kuitenkin jo jotain uutta, lupailee tulevaa ja ennen kaikkea kuvaa tarkkanäköisesti omaa aikaansa. Kuvattu aikakausi kuuluu esimerkiksi Can-yhtyeen ja Cat Stevensin musiikeissa, mutta Lontoon svengaavuudesta ei tässä karussa maailmassa ole enää tietoakaan. Uusi vuosikymmen rakentaa uudenlaiset rajat vapaalle rakkaudelle ja estottomalle seksuaalisuudelle, mutta murroskauden elokuvassa rajankäynti on vielä aran haparoivaa. Tästä aihiosta ja ajattomasta rakkauden kaipuun teemasta syntyy elokuvan keskeinen jännite.

Hyväilysi kosketus käsittelee nuoruuden tunteiden tulvaa ja 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen jälkipyykkiä onnistuneen arkisesti, vaikka tavallisessa elämässä ei onneksi ylletä ihan näin traagisiin mittasuhteisiin. Elokuvassa on paljon kepeyttä, mutta siitä huolimatta kertomus on pohjimmiltaan ahdistavan julma ja surullinen: lempi muuttuu pakkomielteeksi, kipeiksi valta-asetelmiksi ja karvaiksi pettymyksiksi. Mike rakastuu ihanteeseen ja mielikuvaan, ja samaa tuntuvat jollain tapaa tekevän muutkin elokuvan hahmot pidemmästä elämänkokemuksestaan huolimatta.

Pisteytys:

8/10

The Masque of the Red Death - Punaisen surman naamio (1964)

Ohjannut Roger Corman
Iso-Britannia & USA 1964, 89 min.
Kauhu, Historia
Pääosissa: Vincent Price, Jane Asher, Hazel Court

Why should you be afraid to die?

Punaiseksi surmaksi nimetty rutto raivoaa valtoimenaan 1100-luvun Italiassa. Rikas ruhtinas Prospero (Price) pelkää karmeaa kuolemantautia, mutta onneksi hänellä on varaa ja valtaa tapattaa taudinsiemenet tieltään. Sydämetön Prospero sulkeutuu hulppeaan taloonsa pitämään ylellisiä kestejä, joihin vieraaksi joutuu myös Prosperon kaappaama neito Francesca (Asher). Prosperon sieluttomuuden salaisuus paljastuu Francescalle julmien juhlien jatkuessa.

Punaisen surman naamio perustuu Edgar Allan Poen kauhukertomuksiin, eritoten nimikkoteokseen Punaisen kuoleman naamio (1842). B-tuotannoista ja muutamista kulttimainetta nauttivista elokuvista tunnettu Roger Corman (1926─) ohjasi liudan Poen klassikkokertomuksiin pohjautuvia elokuvia 1960-luvun alussa. Tästä teossarjasta Punaisen surman naamio on varsinkin edeltäjiään vakavastiotettavampi. Eroa ja toisaalta yhtäläisyyksiäkin havainnollistaa vertaus vuotta aiemmin ilmestyneeseen hilpeään fantasiakomedia Korppiin (1963), jossa Vincent Price niin ikään näytteli pääroolia. Visuaalinen ilme tuo myös mieleen sävyiltään samankaltaisen Draculan (1958).

Goottikauhuksi luettavaa Punaisen surman naamiota ei pidetty erityisen pelottavana edes sen ilmestyessä, mutta toki tarinan julma teema on hyytävä. Suomessa elokuvaan tosin lyötiin vielä seuraavallakin vuosikymmenellä K-18-leima. Kertoneeko se sitten siitä, ettei satanistisen kultin esittäminen valkokankaalla ollut aivan ongelmatonta vai liekö korkean ikärajan syynä sadistisen Prosperon moraalittomuus. En ole aivan varma, mitä mieltä olisin Vincent Pricen soveltuvuudesta Prosperon rooliin: hetkittäin Pricen karisma natsaa osaan mainiosti, mutta paikoitellen kulmakarvojen ja viiksien aristokraattiset värähtelyt tekevät hahmosta tahattoman koomisen. Sama kaksijakoisuus kuvaa muutoinkin tunnelmiani elokuvan suhteen; Punaisen surman naamio on näyttävää ja omalaatuista teatteria, mutta ei kuitenkaan herätä erityisen suuria tunteita.

Pisteytys:
7/10