2. luukku: 100 vuotta sitten (Lady Windermere's Fan, 1925)

I presume you came to see my husband.

Vuosi 1925 alkoi reippaalla fasismilla, kun Italiassa Mussolini julisti itsensä diktaattoriksi jo aivan tammikuun alkupäivinä. Eipä päästy kuin helmikuulle, kun Saksassa laittomaksi julistettu natsipuolue perustettiin uudelleen. Suomessa presidentti sentään tuli valtaan valitsijamiesvaaleilla, ja niin Maalaisliiton Lauri Relander aloitti valtakautensa kevättalven korvalla.

Vaan politiikka sikseen! Vuosi 1925 jätti jälkeensä arvostettuja kulttuurituotteita, joiden joukkoon lukeutuvat klassikkoromaanit Fitzgeraldin Kultahattu (1925), Kafkan Oikeusjuttu (1925) ja Woolfin Mrs. Dalloway (1925). Suomalaisena merkkiteoksena mainittakoot Edith Södergranin runokokoelma Maa jota ei ole (1925). Päivän elokuva perustuu vielä hieman vanhempaan tekstiin, mutta sekin on lähtöisin legendaarisen kirjailijan kynästä.
 

 

Lady Windermere's Fan
Ohjannut Ernst Lubitsch 

USA 1925, 120 min.

Mykkäelokuva, Draama

Pääosissa: May McAvoy, Bert Lytell, Ronald Colman

 

 

 

 

Oscar Wilden näytelmään (1892) perustuva draama sijoittuu Lontoon hienostopiireihin. Juoni on loistelias ihmissuhdesoppa, jossa on Ernst Lubitschille ominaista kepeyttä ja hienovaraista satiiria. Pääosassa on nimikkohenkilö Lady Margaret Windermere (McAvoy), jonka aviomiehen (Lytell) kummallinen käytös herättää epäilyksiä salasuhteesta. Mutta mitä miehen mielessä todella liikkuu?

Lady Windermere's Fan on tyylikäs avioliittodraama, jossa on suuria tunteita ja sopivasti tunnelmaa keventävää huumoria. Vanhan mantereen sofistikoituneet kaiut kuuluivat Lubitschin 1920-luvun tuotannossa. Arvostettu saksalaisohjaaja oli muuttanut Yhdysvaltoihin vuonna 1922 ja aloitti Hollywood-uransa fiineillä draamakomedioilla. Niiden menestys jäi toivottua pienemmäksi, mutta sittemmin mainetta tuli toisenlaisilla kevyillä tuotannoilla.

Vaikka Lady Windermere's Fan ei yltänyt likimainkaan vuotensa menestyneimpien elokuvien kastiin, ei filmi jäänyt täysin tappiollekaan. Viimeistään satavuotisjuhlavuonnaan elokuva ansaitsisi näkyvyyttä: se on tasapainoinen ja tyylikäs, tunteikas ja kepeä mutta ei liioitellulla tavalla. Pieniä suhdesotkuja ja juoruja kaipaaville Windermeren juhlat ovat hurmaava illanviettokohde!

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 3 ─ 100 vuotta sitten (Vuorikissa, 1921)

Do you hear my heart flutter?

Tänä vuonna suurta 100-vuotisjuhlaa viettäisivät muun muassa näyttelijät Deborah Kerr (1921─2007), Peter Ustinov (1921─2004) ja yksi oma ikisuosikkini Giulietta Masina (1921─1994). Tulevien vuosikymmenten tähdet syntyivät maailmaan, jossa valkokankaat ja katsojien sydämet valloitti Rudolph Valentino. Suursuosittu Valentino teki lopullisen läpimurtonsa elokuvillaan Sheikki (1921) ja Neljä ratsastajaa (1921), jotka takoivat ilmestymisvuonnaan kovia lipputuloja. Päivän luukusta ei kuitenkaan pölähdä latinohurmuria, vaan hieman vieraammaksi jäänyt hupsu saksalaisluutnantti...

Die Bergkatze - Vuorikissa

Ohjannut Ernst Lubitsch

Saksa 1921, 79 min.

Mykkäelokuva, Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Pola Negri, Paul Heidemann, Victor Janson

 

Erään saksalaisen rajalinnoituksen rauhanomaista elämää häiritsee vuoristossa asuva rosvojoukko, jonka johtajana toimii vallaton ja hurmaava Rischa (Negri). Rosvojen ja sotilaiden yhteenoton seurauksena sotaväen ei auta muu kuin hyökätä roistojen kimppuun ja tehdä häiriköinnistä loppu. Yritys menee mönkään ja kaiken lisäksi luutnantti Alexis (Heidemann) rakastuu villiin Rischaan.

Armeijan kustannuksella pilaileva Vuorikissa (engl. The Wildcat) floppasi pahasti, eikä elokuvalla ollut asiaa maailmanlaajuiseen levitykseen. Sinänsä nihkeän suhtautumisen ymmärtää: suursodan tappio kirveli edelleen tuoreeltaan, eikä herjaava huumori ollut varsinaisesti balsamia haavoille. Kaiken lisäksi elokuvan villit kokeilut menivät katsojilta yli ymmärryksen: outouksista mainittakoot joka kuvaan liitetyt kokeelliset kehykset, jotka saavat mitä hullunkurisempia muotoja.

Vuorikissa on hauska ja parhaimmillaan oivaltava elokuva, joka vie yhteiskuntasatiirin vielä pidemmälle kuin moni muu Ernst Lubitschin elokuva. Filmissä kukoistaa Lubitschin tyypillinen huumori, jossa valtarakenteet saavat osakseen kujeilevaa pöllytystä (ks. esim. Osteriprinsessa, 1919). Koreilunhaluisten, mutta taistelutaidoiltaan sangen epäpätevien sotilaiden toilailu naurattaa, vaikka elokuva ei tunnu ihan yhtä ikimuistoiselta kuin moni muu ohjaajansa teos.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 1 - Joulukokoelma

Psychologically, I'm very confused...

 

Iloista joulunodotusta jälleen itse kullekin säädylle ja kaikille säädyttömille sieluille! Tänä vuonna joulukalenteri toimii jälleen tuttuun tapaan: joka luukusta paljastuu tasavuosikymmenten takaa sellainen elokuva, jota 1001-listalta ei tiettävästi löydy. Ensimmäisessä luukussa on aimo kattaus jouluelokuvia, tasavuosien takaa tietenkin. Oheisten teosten lisäksi tänä vuonna pyöreitä ovat täyttäneet mainiot joulufilmit Yksin kotona (1990) sekä Rare Exports (2010).

 

 

A Christmas Carol
Ohjannut J. Searle Dawley

USA 1910, 11 min.

Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Fantasia, Draama

Pääosissa: Marc McDermott, Charles Ogle

Charles Dickensin klassikkokertomus A Christmas Carol eli suomeksi Saiturin joulu (1843) on saanut ennätyksellisen suuren määrän elokuva-adaptaatioita. Tämä pieni mykkäelokuva on järjestyksessään tarinan kolmas filmatisointi. Aiheeseen tarttunut ohjaaja J. Searle Dawley (1877─1949) muistetaan myös ihka ensimmäisestä Frankenstein-elokuvasta (1910).

Tunnetusti A Christmas Carol kertoo, kuinka ahne ja ilkeä Scrooge-herra (McDermott) saa joulun alla vieraakseen joukon henkiä. Säikähdys herättää miehen joulumielen ja tarina saa onnellisen päätöksen. Tässä elokuvassa tapahtumat on toimivasti tiivistetty kymmeneen minuuttiin: käsikirjoitukseen on siis panostettu muutenkin kuin vain villien efektien ideoinnin osalta.

Pisteytys: 6/10

The Shop Around the Corner - Kauppa kulman takana

Ohjannut Ernst Lubitsch

USA 1940,  99 min.
Draama, Komedia Romantiikka
Pääosissa: James Stewart, Margaret Sullavan, Frank Morgan

 

 

 

Pienessä puodissa Budapestin sydämessä valmistaudutaan vilkkaaseen joulusesonkiin, mutta työntekijöiden keskuudessa kuohuvat suuret tunteet. Kaupan omistaja Hugo Matuschek (Morgan) ärhentelee pitkäaikaisimmalle työntekijälleen Alfred Kralikille (Stewart), koska luulee tämän pivartelevan vaimoaan. Tosiasiassa Alfred on ajautunut romanssiin tuntemattoman kirjeystävänsä kanssa. Hämmennys on suuri, kun ihana mysteerineito paljastuukin raivostuttavaksi työtoveriksi Klara Novakiksi (Sullavan)!

Ernst Lubitschin tyylikäs ja hauska jouluromanssi pohjautuu unkarilaisen Miklós Laszlón näytelmään (1934), jonka pohjalta syntyi sittemmin moderni versio Sinulle on postia (1998). Tämä Hollywood-elokuva ei tunnu kovin eurooppalaiselta, mutta tapahtumapaikalla ei lopulta ole suurtakaan väliä. Kaupan sympaattiset työntekijät hupsuine suhdekuvioineen viihdyttävät mitä parhaimmalla tavalla. Pääparina loistavat James Stewart ja Margaret Sullavan, jotka tähdittivät samana vuonna niin ikään Eurooppaan sijoitettua sotadraamaa Näin se alkoi (1940).

Pisteytys: 8/10

Christmas Evil

Ohjannut Lewis Jackson

USA 1980, 100 min.

Trilleri, Kauhu

Pääosissa: Brandon Maggart, Jeffrey DeMunn, Dianne Hull

Harry Stadling (Maggart) on lelutehtaan työntekijä ja suuri joulun ystävä. Miehen joulumieli tosin sai lapsuudessa kovan kolauksen niin sanotun "Joulupukki suukon sai" -tilanteen traumaattisuuden vuoksi, ja siksipä aikuiseksi varttunut Harry kuvittelee olevansa itse joulupukki. Täytyyhän jonkun osoittaa tuhmille lapsille paikkansa ja tuoda iloa kilteille! Tuhmureita löytyykin läjäpäin varsinkin aikuisten joukosta: pitkään valmisteltu jouluaaton lahjakeikka muuttuu verilöylyksi.

Slasher-elokuvien suosion parhaassa aallossa syntynyt Christmas Evil on erikoinen joulukauhu. Tarina on lähtökohdiltaan kiinnostava ja kerronnassa hyödynnetään ihan hauskoja keinoja, esimerkiksi erikoisia leikkauksia. Kokonaisuus on silti melko kömpelö ja tarina edistyy hidastempoisesti. Hieman myös väsyttävät nämä elokuvat, joissa "mielenvikaiset" ryhtyvät lahtaamaan porukkaa, vaikka saapa Harry sentään osakseen ymmärrystäkin. Hupaisana kuriositeettina filmi kyllä viihdyttää kertakatselun verran, jos mielii nähdä tutun punanutun hieman tavallisesta poikkeavissa puuhissa.

Pisteytys: 5/10

How the Grinch Stole Christmas - The Grinch

Ohjannut Ron Howard

USA & Saksa 2000, 104 min.

Fantasia, Komedia

Pääosissa: Jim Carrey, Taylor Momsen, Anthony Hopkins

Whovillen asukkaat rakastavat joulua, mutta naapurivuorella erakkona elävä pienisydäminen Grinch (Carrey) inhoaa mokomaa juhlaa. Nyt tähän tietenkin tulee muutos, kun pieni Cindy-tyttö (Momsen) ryhtyy selvittämään syitä vihreän karvakasan ilkeyden taustalla. Dr. Seussin Grinch-kirjaan (1957) perustuva kertomus eri adaptaatioineen on varsinainen amerikkalainen jouluklassikko, jonka filmatisoinneista tämä versio lienee maailmanlaajuisesti kuuluisin.

 

Grinch on tärkeä muistutus siitä, ettei joulussa ole kyse kaupallisuudesta ja lahjavuorista ─ tämän oppii päähenkilömmekin karvaisen kantapäänsä kautta. Sinänsä on harmi, että elokuva on täynnä turhaa kohellusta, eikä filmi kivasta ideastaan huolimatta vedä vertoja vanhemmalle animaatiolle (1966). Jim Carreyn naamanvääntely rasittaa jo ensinäkemältä, vaikka hän sinällään rooliin sopiikin. Maskeerauksiin panostaminen poiki elokuvalle peräti Oscarin.

Pisteytys: 4/10

LUUKKU 4 - 100 vuotta sitten (Osteriprinsessa, 1919)

If I don't get a husband within five minutes...

Sata vuotta sitten elokuvateollisuuden painopiste vyöryi kohti Hollywoodin satumaista maailmaa. Alan kehityksestä kertoo esimerkiksi vuonna 1919 syntynyt United Artists -yhtiö, jonka perustivat aikansa isot tähdet Charlie Chaplin, Douglas Fairbanks, Mary Pickford ja D. W. Griffith. Legendaarisesta nelikosta muut olivat vasta elokuvauransa alkutaipaleella, mutta Griffith oli ahertanut filmien parissa jo vuosikymmenen verran. Tasan sadan vuoden takaisista elokuvista onkin 1001-listalle päässyt vain Griffithin Katkenneita kukkasia (1919). Päivän elokuva kuitenkin vie Hollywoodin sijasta Saksaan, jossa aikansa ykkösohjaajan Ernst Lubitschin maailmanvalloitus oli jo aivan nurkan takana.

Die Austernprinzessin - Osteriprinsessa

Ohjannut Ernst Lubitsch

Saksa 1919, 58 min.

Mykkäelokuva, Komedia

Pääosissa: Ossi Oswalda, Harry Liedtke, Julius Falkenstein, Victor Janson

Ostereilla rikastuneen pohatan (Janson) tytär (Oswalda) on pilalle hemmoteltu nuori nainen, joka on varttunut palvelijatungoksen keskellä. Prinsessaksi itsensä tuntevan neidon uusin villitys on hankkia itselleen aviomies ja isukki joutuu tietenkin tuota pikaa prinssimarkkinoille. Valitettavasti hätäinen aikataulu johtaa erikoiseen väärinkäsitykseen sulhon laadun suhteen!

Osteriprinsessaa katsoessaan pääsee taatusti nauramaan, sillä Ernst Lubitschin varhainen komedia hupailee ajattomasti etuoikeutettujen nirppanokkien kustannuksella. Mukaan mahtuu lisäksi monia vuosisadan takaista maailmanmenoa kommentoivia pikkuvitsejä: esimerkiksi hääjuhlien villi tanssikohtaus piikittelee aikansa muotimusiikin melutasoa. Osteriprinsessa on ihailtavan sulava rytmiltään ja hulvattomat tapahtumat vyöryvät pidättelemättömästi aina vain hassumpaan suuntaan.

Ernst Lubitsch (1892─1947) on parhaiten tunnettu urastaan Hollywoodissa, jossa syntyivät muun muassa menestyskomediat Ninotchka (1939) sekä Ollako vai eikö olla (1942). Saksalaissyntyisen Lubitschin elokuvaura alkoi 1910-luvulla ja juurikin Osteriprinsessa oli yksi lupaavan nuoren neron kansainvälisistä läpimurroista. Yhdysvaltoihin Lubitsch muutti aikansa megatähden Mary Pickfordin kutsumana vuonna 1922. Jo Osteriprinsessassa välittyvät hienosti aiheet, joita Lubitsch käsitteli menestyksellä myös uudessa kotimaassaan. Lubitsch osaa jo Osteriprinsessankin myötä pukea paikoin varsin tummanpuhuvan yhteiskuntasatiirin kepeän leikittelevään asuun ─ tämä taito tunnetaan parhaiten Hollywoodin myöhemmin lanseeramana käsitteenä "Lubitschin kosketus".

Pisteytys: 8/10

To Be or Not to Be - Ollako vai eikö olla (1942)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1942, 99 min.
Komedia, Sota
Pääosissa: Carole Lombard, Jack Benny, Robert Stack, Stanley Ridges

Just a man with a little mustache.

Puolalainen teatteriseurue valmistelee natsikriittistä näytelmää, jonka esittäminen kuitenkin kielletään kireän poliittisen ilmapiirin vuoksi. Pian natsit valtaavat Puolan, ja esiintymistaitoinen joukko päättää rooliasuineen vetää valloittajia nenästä. Ernst Lubitsch esittää mestarillisesti hienovaraisen rohkeita vihjauksia niin seksuaalisuudesta kuin ajankohtaisesta poliittisesta tilanteestakin. Vaikka suursodasta ja elokuvasensuurin kultakaudesta on jo kulunut kauan aikaa, tämä elokuva tuntuu edelleen tuoreelta.

Hollywoodin sotaponnistus oli levittää propagandaa elokuvien muodossa ja viihdyttää kansaa kurjuuden keskellä. Ollako vai eikö olla on ajan myötä saanut maineen niin Lubitschin, Carole Lombardin kuin Jack Bennynkin parhaimmistona, mutta ilmestyessään sen voimakas satiiri koettiin turhankin pisteliäänä - vakavalla asialla leikittely ei tuntunut soveliaalta ja elokuva häilyi hyvän maun rajoilla.

Vaikka Ollako vai eikö olla on ensisijaisesti komediaa, se tavoittaa myös hetkittäin koskettavan draaman sävyjä ja osoittaa nerokkain keinoin juutalaisvainojen sekä rotupuhtausvaatimusten järjettömyyden. Vihollinen oli todellinen ja pelottava, ja monien olemassaolo todella oli uhattuna - kuten elokuvan nimikin toteaa. Kuuluisat Shakespeare-sitaatit osuvat moderniin kontekstiin terävästi. Nimensä lisäksi elokuva hyödyntää Shakespearen luoman juutalaisen Shylockin (Juutalainen kauppias, 1596-1598) kuuluisaa monologia useaan otteeseen: "Jos meitä pistetään, emmekö vuoda verta? Jos meitä kutitetaan, emmekö naura? Jos meidät myrkytetään, emmekö kuole?"

Pisteytys:

9/10

Ninotchka (1939)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1939, 110 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa. Greta Garbo, Melvyn Douglas, Ina Claire, Bela Lugosi

Garbo laughs!

Neuvostoliittolainen komissaari Ninotchka (Garbo) saapuu Pariisiin tarkastelemaan agenttiensa työpanosta. Matka vapaamieliseen länteen on Ninotchkalle kulttuurishokki, mutta kreivi d'Algout (Douglas) saa tiukkapipoisen neuvostonaisen katsomaan asioita uudelta kantilta. Elokuvan propaganda on häikäilemätöntä ja vallatonta! Toisen maailmansodan aikaan julkaistu Ninotchka oli menestys Euroopassa, joskin ymmärrettävistä syistä filmi kiellettiin Neuvostoliitossa ja useaan otteeseen myös Suomessa.

Greta Garbon toiseksi viimeinen elokuvarooli oli samalla tähtinäyttelijän komediadebyytti. Hyvistä arvosteluista huolimatta Ninotchka ei ollut valtaisa kassamenestys, mikä osin joudutti Garbon vetäytymistä elokuvamaailmasta. Karismaattinen Garbo on roolissaan niin loistava ja jäljittelemätön, ettei sinänsä hyvä vastanäyttelijä Melvyn Douglas tunnu ottelevan lainkaan samassa sarjassa. Garbon Oscarin arvoista suoritusta ei valitettavasti palkittu, sillä pysti meni Tuulen viemää -mestariteoksen pääroolia esittäneelle, tuota ennen tuntemattomalle Vivian Leighille.

Ninotchkassa hienostunut, viehättävä romantiikka kohtaa napakan huumorin - Lubitschin maagisen kosketuksen tapaan. Juonenkäänteet voisivat olla uskottavampiakin, mutta pienet tarinankerronnan oikut eivät kokonaisuutta latista. Elokuva on joka tapauksessa nautinto!

Pisteytys:

9/10

Trouble in Paradise - Huolia paratiisissa (1932)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1932, 83 min.
Komedia, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Herbert Marshall, Miriam Hopkins, Kay Francis

You like me. In fact, you're crazy about me!

Kuutamoyö Venetsiassa. Herrasmiesvaras Gaston Monescu (Marshall) tapaa elämänsä naisen, kauniin taskuvarkaan nimeltä Lily (Hopkins). Kaksikko lyöttäytyy yhteen ja suuntaa Pariisiin, jossa heidän tiensä kohtaavat kuuluisan parfyymitehtaan omistajatar Mariette Coletin (Francis) kanssa. Rikkaan Coletin käteisvarannot houkuttavat roistot punomaan juoniaan, mutta yllättävät ihastumiset ja mustasukkaisuus vaarantavat koko keikan onnistumisen.

Saksalaissyntyistä Ernst Lubitschia on kutsuttu toisinaan Hollywoodin eleganteimmaksi ohjaajaksi, jonka erikoislaatuinen kosketus erotti hänen elokuvansa monista muista vastaavista filmeistä. Siinä missä Lubitschin elokuvia leimaa kepeys ja eroottinen leikittely, ovat ne myös sofistikoituneita ja jopa syvällisiäkin teoksia. Allekirjoittaneelle Lubitsch tosin on vielä varsin uusi tuttavuus. 1001-listan puitteissa ohjaajan elokuvia on kuitenkin tulossa ainakin kaksin kappalein, joten kenties "Lubitschin kosketus" tulee niiden myötä tutummaksi. Tämän filmin myötä pääsee jo kuitenkin melko hyville jäljille!

Sen lisäksi, että Huolia paratiisissa on miltei tyyppiesimerkki klassisesta Hollywoodista, kuvastelee se myös mielenkiintoisella tavalla aikansa ilmiöitä - niistä merkittävimpänä 1930-luvulla laman myötä kiristynyttä sensuuria. Oheinen kuva on hyvä esimerkki piilotetusta seksuaalisuudesta, joskin tässä filmissä viittaukset ovat yllättävänkin selviä. Ja juurikin piilotetun seksuaalisuuden esittäjänä Lubitsch lienee mestari. Sensuurisäädökset eivät tosin vielä vuonna 1932 olleet täydessä kukoistuksessaan. Niin sanottu Haysin koodi vartioi elokuvien moraalia vuodesta 1930 alkaen aina 1960-luvulle saakka, kunnes modernimmat valvontanäkemykset korvasivat vanhentuneet käytänteet.

Huolia paratiisissa on viihdyttävä kertomus rakkauden oikuista, ja mikäli tekee mieli katsella jotain kepeää vanhaa kunnon klassikkoa, tämä filmi on oiva valinta. Luulenpa, että katson tämän vielä joskus uudelleen - jahka Lubitschin tuotanto tulee tutummaksi. Ensituttavuutena tämä elokuva on kiva ja kiinnostava avaus klassisen elegantteihin Lubitschin filmeihin, mutta suuremmat sävärit jäivät vielä kokematta.

Pisteytys:

7/10