Giant - Jättiläinen (1956)

Ohjannut George Stevens
USA 1956, 201 min.
Draama
Pääosissa: Elizabeth Taylor, Rock Hudson, James Dean

Money isn't everything.

George Stevensin Amerikka-trilogian päätösosassa Teksasin karjatilat muuttuvat öljykentiksi ja sukupolvien välille urautuvat kuilut uhkaavat perinteisiä arvoja. Tarina alkaa, kun suurtilallinen Jordan Benedict (Hudson) tapaa tulevan vaimonsa Leslien (Taylor) kaukana kotoa. Pian nuori pariskunta asettuu pöllyävän hiekan keskelle Teksasiin, jossa perusteellista tomuttamista kaipaisivat varsinkin rasistiset ja sovinistiset arvot. Kahden tai oikeastaan kolmenkin sukupolven edesottamuksia seuraava draama pohtii myös sitä, kenelle ja miten raha Yhdysvalloissa keskittyykään.

Jättiläinen on nimensä mukaisesti suurteos: kolmetuntiseen elokuvaan kiinnitettiin aikansa huomattavia tähtiä ja kauniiseen värikuvaukseenkin on panostettu. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa Jättiläinen oli ehdolla peräti kymmenessa eri kategoriassa, joista kuitenkin yllättäen tuli voitto vain parhaasta ohjauksesta. Kriitikot ja suuret yleisöt puolelleen voittaneen elokuvan mainetta kasvatti eritoten ikoninen James Dean, joka menehtyi traagisesti pari kuukautta ennen elokuvan ensi-iltaa. Äkkirikastuvan Jett Rinkin rooli jäi Deanin viimeiseksi.

Temaattisesti Jättiläinen toistaa tuttuja aihioita trilogian aiemmista osista Paikka auringossa (1951) ja Etäisten laaksojen mies (1953). Amerikkalaisen unelman ja elämäntavan käsittely on muiden osien tapaan kriittistä, mutta kuitenkin tarpeeksi isänmaallista taatakseen suursuosion. Elokuva jaksaa ymmärtää änkyröitäkin, jotka lopulta ovat vain oman kulttuurinsa tuotoksia. Mutta ilahduttavaa kyllä, purnaajatkin voivat muuttaa ajattelutapojaan! Tarinan sanoma tuntuukin kiteytyvän muutosvoimaan ja uudistumiseen: ilman ajan hengessä pysymistä uhkana on jäädä tulevaisuuden jalkoihin. Toki muutos aiheuttaa myös kriisejä, joita Jättiläinen niin ikään kuvaa. Perinteiden luutuneisuutta päästään purkamaan myös Leslien ansiosta, joka ulkopuolelta tulevana tarkkailijana havaitsee ongelmat paikallisia paremmin. Teemojen runsaudessa riittää sulateltavaa ja muutoinkin massiivisessa elokuvassa olisi ollut tiivistämisen varaa, mutta kolme tuntia hujahtaa silti ohi yllättävän vauhdikkaasti.

Pisteytys:
8/10

Shane - Etäisten laaksojen mies (1953)

Ohjannut George Stevens
USA 1953, 118 min.
Lännenelokuva, Draama
Pääosissa: Alan Ladd, Van Heflin, Jean Arthur, Brandon De Wilde

A man has to be what he is.

Eräässä syrjäisessä laaksossa rikkaat maanomistajat kyykyttävät tilallisia. Muutoksen tuuli puhaltaa preerialta ja tuo mukanaan vaatimattoman, mutta salaperäisen yksinäisen ratsastajan, Shanen (Ladd). Rauhanomaisten keinojen puolesta puhuva mies paljastuu taitavaksi aseenkäyttäjäksi ja lopulta hän päätyy auttamaan paikallisia asukkaita.

Etäisten laaksojen mies on yksi suurista lännenelokuvista ja se tuntuu juurikin sellaiselta genrensä kivijalalta, josta kumpuavat lukuisat kliseet. Jo tarinan perusasetelma on varsinaista klassikkokamaa ja sen yksittäiset kohtaukset täyttäisivät mainiosti länkkäriaiheisen bingoruudukon (ja suora tulisi taatusti!). Pyssysankari Shanen merkitys genrelle on kiinnostava, sillä jotain tuon rauhallisen miehen hahmosta on tuntunut siirtyneen ainakin Clint Eastwoodin tiettyihin länkkärirooleihin.

Vaikka lännenelokuvat kertovat pitkälti kuvitteellisesta maailmasta, on niissä usein mukana myös ripaus tositapahtumia tai vähintäänkin kommentaaria aikalaismaailman ajankohtaisista tapahtumista. Etäisten laaksojen miestä on tulkittu viittauksena Yhdysvaltain asuttamisen alkuaikoihin, jolloin lain koura ei ole ulottunut jokaiseen niemeen ja notkelmaan, vaan onni on ollut ihmisten omissa käsissä. Teema on verrattoman perusamerikkalainen näkemys individualismista ja myös Shanen hahmo edustaa samaa itsenäisyyttä. Amerikkalaisen unelman teemaan pureutuvat myös muut George Stevensin Amerikka-trilogian osat, joista edellinen Paikka auringossa (1951) käsitteli teemaansa ryysyistä rikkauksiin -tarinana. Etäisten laaksojen miehestä täytyy vielä mainita sen komeat maisemat. Visuaalisesti onnistunut elokuva palkittiin parhaan kuvauksen Oscarilla ja huomioitiin lisäksi viidellä muulla ehdokkuudella.

Pisteytys:

8/10

A Place in the Sun - Paikka auringossa (1951)

Ohjannut George Stevens
USA 1951, 122 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Montgomery Clift, Elizabeth Taylor, Shelley Winters

Did you promise to be a good boy?

Theodore Dreiserin romaaniin An American Tragedy (1926) perustuva Paikka auringossa kertoo köyhistä oloista ponnistavasta nuorukaisesta George Eastmanista (Clift), joka saapuu kaupunkiin paremman elämän toivossa. George pääsee töihin rikkaan setänsä tehtaaseen ja piristää yksinäistä elämäänsä yhden illan kielletyllä työpaikkaromanssilla muuan Alicen (Winters) kanssa. Pian George kuitenkin tapaa elämänsä rakkauden, vauraan perheen tyttären Angelan (Taylor). Georgen pahaksi onneksi Alice on raskaana ja vaatii Georgea viemään hänet vihille. Alicesta on päästävä eroon, mutta miten? Vastaus kysymykseen valkenee Georgelle, kun hän kuulee radiosta eräästä hukkumistapauksesta.

Paikka auringossa on George Stevensin Amerikka-trilogian avausosa. Ajatuksia herättävän trilogian myöhemmät osat, jotka niin ikään löytyvät 1001-listalta, ovat Etäisten laaksojen mies (1953) ja Jättiläinen (1956). Avausosassa nähdään amerikkalaista unelmaa tavoitteleva George, joka ei karta kovaa työtä. Hänellä kun on viimein mahdollisuus rikastua, rakastua ja ylipäätään pyrkiä elämässä eteenpäin - siihen elokuvan nimen mukaiseen paikkaan auringossa. Yhteisön paine ja toisaalta omat virhevalinnat johtavat hänet lopulta hirmutekoihin, eikä ryysyistä rikkauksiin -tarina tällä kertaa toteudu. Mutta toteutuuko oikeus? Onneksi nykypäivänä aviottomien lasten synnyttäminen tai lasten synnyttämättä jättäminen ei ole enää yhtä pöyristyttävää kuin tämän elokuvan ilmestyessä - vaikka kukapa tuota Yhdysvaltain politiikan takaperoisuutta osaisi tarkalleen ennustaa. Ehkä tästäkin elokuvasta tulee taas ajankohtainen. Puistatus. Dreiserin romaanikin muuten perustuu tositapahtumiin. Sen pohjalta on tehty muitakin tulkintoja, kuten Josef von Sternbergin ohjaama An American Tragedy (1931).

Elokuva voitti peräti kuusi Oscaria ja kaikkinensa ehdokkuuksia oli yhdeksän. Paikka auringossa sai osakseen valtavasti kiitosta, ja esimerkiksi Charlie Chaplin ylisti elokuvaa heti sen nähtyään. Ei ihme, sillä tässä draamassa on myös niitä hyveitä, joita Chaplin viljeli omissa filmeissään. Paikka auringossa on kuvattu kauniisti, ja sen tarina on riipaiseva. Jokin elementti tai sellaisen puutos kuitenkin erottaa elokuvan loistavista mestariteoksista. Kiinnostavaa onkin, että elokuvan maine on sittemmin hiipunut, ja myöhempien aikojen kriitikot ovat nostaneet aikakaudelta mieluummin esiin tyyten muita teoksia. Stevensin trilogiassa Paikka auringossa on myös tainnut hieman jäädä jälkimmäisten osien varjoon. Hyvä draama tämä silti on. Katsoohan elokuvan jo vain ikonisten Montgomery Cliftin ja Elizabeth Taylorin vuoksi, vaikkei elokuva oikeastaan kummankaan osalta ole se uran säkenöivin suoritus.

Pisteytys
7/10

Gunga Din (1939)

Ohjannut George Stevens
USA 1939, 117 min.
Seikkailu, Sota, Komedia
Pääosissa: Cary Grant, Victor McLaglen, Douglas Fairbanks Jr., Sam Jaffe

Very good indeed, Din!

Rudyard Kiplingin runon pohjalta innoituksensa saanut Gunga Din on siirtomaavallan ajan Intiaan sijoittuva seikkailuelokuva. Muinaisen thug-kultin uhatessa ihmishenkiä, kersanttikolmikko Cutter (Grant), MacChesney (McLaglen) ja Ballantine (Fairbanks) lähtevät viimeiselle yhteiselle retkelleen - apunaan sotilaaksi halajava vedenkantaja Gunga Din (Jaffe).

Omana aikanaan valtavan suurella budjetilla tehty Gunga Din on visuaalisesti näyttävä filmi, mutta esimerkiksi toimintakohtauksista olisi voinut hioa parempiakin. Näyttävyyttä keskeisemmässä asemassa on kuitenkin reipas seikkailumeininki, jota tästä leffasta ei puutu. Gunga Din tuntuukin muodostavan suoranaisen peruskiven seikkailufilmien genrelle - moni myöhemmin tehty lajityypin elokuva on taatusti velkaa tälle mainiolle klassikolle. Esimerkiksi Indiana Jonesien ystäville Gunga Din on must see -katsottavaa!

Toiminnan ja komedian yhteistyö pelaa elokuvassa hyvin: tähtinäyttelijäin kuvaama riemukas toverihenki on hauskaa seurattavaa, mutta myös jännittäviä ja dramaattisia hetkiä mahtuu mukaan runsaasti. Unohtaa ei voi myöskään romantiikkaa tai buddy-meininkiä, tässä elokuvassa tuntuu olevan hieman kaikkea! Loppupeleissä elokuvan keskeisin elementti on kuitenkin rohkeus ja urhoollisuus, joka ei ole sidoksissa univormuihin tai titteleihin.

Pisteytys:

7/10

Swing Time - Hääkarkuri (1936)

Ohjannut George Stevens
USA 1936, 103 min.
Komedia, Romantiikka, Musikaali
Pääosissa: Fred Astaire, Ginger Rogers, Victor Moore, Helen Broderick

A Fine Romance.

Aikansa tähtipari Fred Astairen ja Ginger Rogersin klassikkoelokuvassa Astairen esittämä tanssija Lucky myöhästyy omista häistään, tapaa sattumalta tanssinopettaja Pollyn (Rogers) ja rakastuu. Matkan varrella on tietenkin monta mutkaa, eikä kaksikon rakkaus pääse kukoistamaan ennen elokuvan viimeisiä minuutteja. Filmi on lukuisine musiikkinumeroineen tuttua Astaire-Rogers -flirttiä ja maino screwball-komedia.

Hääkarkuri niitti suosiota ilmestyessään eritoten pääparin upeiden tanssikohtausten ansiosta. Valloittavan steppauksen ohella elokuvan tähtihetkiin lukeutuvat sen lukuiset unohtumattomat klassikkosävelet. Elokuvan musiikit säveltänyt Jerome Kern pokasi peräti Oscar-palkinnon ikimuistoisesta, sittemmin jazzstandardiksi vakiintuneesta The Way You Look Tonight -sävelmästään.

Vaikka elokuvan tanssinumerot, klassikkosävelmät ja 1930-luvun charmia tihkuva romantiikka ovatkin sinänsä valloittavia, tämä filmi ei onnistu tekemään aivan samanlaista vaikutusta kuin Astairen ja Rogersin vuotta aiemmin ilmestynyt Top Hat (1935). Tästäkin elokuvasta toki irtoaa paikoin hersyvää huumoria ja hupaisia oivalluksia, mutta hahmot eivät ole yhtä onnistuneita. Samoin juoni tuntuu hivenen tökerömmältä, eikä tarina etene samalla sulavuudella kuin Top Hat. Joka tapauksessa myös Hääkarkuri on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, erityisesti musikaalien ystäville.

Pisteytys:

7/10