Gladiator ─ Gladiaattori (2000)

Ohjannut Ridley Scott

USA 2000, 155 min.

Draama, Toiminta

Pääosissa: Russell Crowe, Joaquin Phoenix, Connie Nielsen

 

Are you not entertained?

 

Roomalaiskenraali Maximus (Crowe) ansioituu taisteluissa ja päätyy keisari Marcus Aureliuksen suosioon. Kun iäkäs hallitsija kupsahtaa, hänen ilkeämielinen poikansa Commodus (Phoenix) päättää sysätä Maximuksen turmioon. Entinen sotilas joutuu gladiaattoriksi ja nousee uudenlaiseen kansansuosioon. Kaksikon viimeinen kohtaaminen on vääjäämätön, eikä sen areenaksi sovi mikään Colosseumia vähäisempi taistelutanner.

Gladiaattori on ylvästelevä paluu Hollywoodin historiaspektaakkelien kulta-aikoihin. Selvin innoittaja on Spartacus (1960), mutta sen ohella mieleen kohoavat Quo Vadis (1951), kostoklassikko Ben-Hur (1959) ja monet muut uljaat historiadraamat. Esikuviensa veroisesti Gladiaattorilla on kestoa ja kokoa, mutta se hylkää oppi-isänsä Technicolorin värien runsaudessa. Vuosituhannen vaihteen synkeän harmaa värimaailma masentaa, vaikka kai se tavallaan tukee jäyhän miehekästä tarinaa. Värimaailma on vain yksi elokuvan anakronismeista. Tahalliset virheet ja muotoseikat eivät haittaisi niin paljoa, jos edes tarina olisi omaperäisempi, eikä tuntuisi halvalta kopiolta.

Vuotensa suurmenestykseksi nousseen Gladiaattorin suosio sinetöitiin viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva). Elokuvaa kehuttiin komeudestaan ja tarinallisista jännitteistään, joskin minua näkemykset kummastuttavat. Juoni on tyhjänpäiväinen ja sen tosikkomainen vakavuus lähinnä huvittaa. Ettei nyt menisi pelkiksi haukuiksi, on myönnettävä, että joukkokohtaukset ovat komeita. Näyttelijät hoitavat osansa hyvin, vaikka yksiulotteiset roolit eivät vaadi paljoa. Olisipa joku keisari näyttänyt elokuvalle alapeukkua jo tekovaiheessa, niin oltaisiin säästytty edes antiikki-innon tuomilta hännystelijöiltä (esim. Sparta, 2004). Niillekin on silti onneksi löytynyt oma fanikuntansa, joten eivät nämä verilöylyt ole hukkaan menneet. Näiden filmien faneja joko innostanee tai jännittänee tieto siitä, että Gladiaattorille tehdään paraikaa jatko-osaa Ridley Scottin johdolla.

Pisteytys: 4/10

Thelma & Louise ─ Thelma ja Louise (1991)

Ohjannut Ridley Scott

USA 1991, 130 min.

Seikkailu, Rikos, Draama

Pääosissa: Geena Davis, Susan Sarandon, Harvey Keitel, Brad Pitt

I don't remember ever feeling this awake.

Ystävykset Thelma (Davis) ja Louise (Sarandon) lähtevät pienelle lomareissulle, joka saa heti alkuunsa kurjan käänteen. Louise ampuu Thelmaa ahdistelevan väkivaltaisen miehen, ja niinpä kaksikon Thunderbirdin keula on suunnattava pakomatkalle kohti Meksikoa. Rikoksen taakka painaa, mutta ajo halki Yhdysvaltojen muodostuu matkaksi todelliseen vapauteen ja minuuteen. Kun kerran on noustu lentoon, ei vapauden valtaväylältä enää ole kääntymistä takaisin.

Thelma ja Louise kulkee ikonisissa villin lännen maisemissa, jossa vastaantulevat miehet yllyttävät ystävyksiä yhä syvemmälle rikoksen poluille. Asetelman käänteisyys on nerokas, sillä lukemattomissa elokuvissa naishahmojen tehtävänä on toimia ainoastaan kimmokkeena miessankarien toiminnalle. Feministinen road trip kääntää ylipäätään päälaelleen elokuvateollisuuden ikiaikaisen asetelman, jossa lainsuojattomat miehet ryöstävät, murhaavat ja kaahavat.

 

Jos Thelma ja Louise olisi tehty perinteisin sukupuoliroolein, elokuva tuskin olisi herättänyt pienintäkään kohua ─ elokuvassa ei oikeastaan olisi mitään järin erikoista. Naispääosilla tarinasta tuli ilmiö ja kulttielokuva, joka kohtasi  hieman vastustustakin: ampuvatko kaikki rouvat nyt ukkopolonsa ja kaahaavat kohti Meksikoa? Jos niin tapahtuu, syy tuskin on rouvissa tai edes Thelmassa ja Louisessa! Nyt vastalauseet huvittavat, mutta toki elokuva oli vuonna 1991 jotain aivan uutta ja ihmeen vaikeasti käsitettävää. Arvostustakin toki tuli, esimerkiksi ansaittu Osccar parhaasta käsikirjoituksesta. Masentavaa kyllä huomata, ettei elokuvateollisuus lopulta ole kolmessa vuosikymmenessä kovin valtavasti mullistunut sukupuolilokeroiden osalta.

Pisteytys: 9/10

8 x Halloween: osa V (Hannibal, 2001)

Bowels in or bowels out?

Kauhukimara on edennyt hiipien jo 2000-luvulle. Päivän puistatukset aiheuttaa karmiva sarjamurhaaja Hannibal Lecter, jota tulkitseva näyttelijä Anthony Hopkins nappasi tänä vuonna toisen Oscarinsa. Ensimmäinen pysti tuli osuvasti Uhrilampaista (1991), jonka suora jatko-osa Hannibal on. Kahdenkymmenen vuoden takaiseen Halloween-tunnelmaan sopii oivasti myös öljylampun valossa kylpevä kauhuelokuva The Others (2001). Hieman lempeämmän lähestymistavan puolestaan tarjoaa Pixarin hauskojen hirviöiden kavalkadi Monsterit Oy (2001).

 

Hannibal

Ohjannut Ridley Scott

USA, Iso-Britannia & Italia 2001, 131 min.

Trilleri, Rikos

Pääosissa: Julianne Moore, Anthony Hopkins, Gary Oldman, Ray Liotta

 

 

Uhrilampaiden (1991) jatko-osa Hannibal johtaa kannibaalimurhaajan kannoille. Hannibal Lecterin (Hopkins) vankilapaosta on kulunut vuosikymmen, eikä miehestä ole sittemmin näkynyt jälkeäkään. Kun tutkinta avataan uudelleen, agentti Clarice Starling (Moore) saa huomata, että Lecterin kintereillä on muitakin intohimoisia etsijöitä. Vaan onko nokkela murhaaja kaikille liian ovela?
 

Hannibal ei nouse esiosansa tasolle, vaikka tunnelmassa onkin parhaimmillaan ripaus samaa karmivuutta ja syysiltoihin sopivaa kolkkoutta. K18-leima takaa sen, etteivät hirveyksien ystävät jää ilman kunnon goremässäilyä. Verta ja suolenpätkiä tosin saadaan odottaa miltei elokuvan loppuun asti. Erityisesti Hannibal Lecterin järjestämä illallinen on hieno ja mieleenpainuva kohtaus, mutta siihen päästäkseen tarina rönsyilee ja polveilee melkoisesti.

Suuret panokset toivat Hannibalille kovat lipputulot, mutta kriitikot eivät olleet elokuvasta järin innoissaan. Elokuva on saanut ansaitusti kehuja komeista miljöistä, eikä esimerkiksi näyttelijöissä ole mitään vikaa. Suurin ongelma on sekava rakenne, jonka vuoksi osa tarinan keskeisistä henkilöistä unohtuu tämän tästä. Sinällään idea Hannibalia eri syistä jahtaavista ihmisistä on kiehtova. Ehkä tarina toimii paremmin paperilla: Hannibal perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin (1999), joka on saanut osakseen elokuvaa parempia arvosteluja.

Pisteytys: 6/10

Blade Runner (1982)

Ohjannut Ridley Scott

USA 1982, 117 min.

Toiminta, Scifi,Trilleri

Pääosissa: Harrison Ford, Rutger Hauer, Sean Young

Where did I come from? Where am I going?

 

Los Angeles kuvitteellisena tulevaisuuden vuonna 2019 on neonvalojen ja sumun kaupunki. Avaruussiirtokunnissa työskentelevät ihmisen kaltaiset replikantit, joita valmistaa mahtava Tyrell-yhtiö. Muutama replikantti on karannut ja palannut maahan, ja tätä joukkoa metsästämään lähetetään alaan erikoistunut blade runner Rick Deckard (Ford). Tympeästä hommasta irtisanoutunut Deckard suostuu nihkeästi viimeiseen tehtäväänsä, jonka mielekkyyden hän pian joutuu kyseenalaistamaan.

Blade Runner perustuu Philip K. Dickin tieteisromaaniin Palkkionmetsästäjä (1968). Blade Runnerin kulttimaineen kasvaessa kohisten myös moni muu Dickin romaani on sittemmin päätynyt filmatisoitavaksi. Erinomaisen tarinansa lisäksi Blade Runnerin dystopiamiljöö on luotu upean tarkasti aina musiikkeja myöten. Elokuvan lavasteet sekä erikoistehosteet huomioitiin aikanaan Oscar-ehdokkuuksin, vaikka muutoin Ridley Scottin mestariteos otettiin vastaan suorastaan nihkeästi.

Ikimuistoinen neo-noir-scifi loihtii valkokankaalle häkellyttävän kiehtovan vieraan maailman, joka kuitenkin muistuttaa omaamme. Vaikka futuristinen kyberpunk-kaupunki on pelottavankin erilainen kolkkoudessaan, elokuvan käsittelemät ihmisyyden teemat ovat ajattomia. Muutamat aiheet taas osuvat pistävän hyvin nykypäiväänkin: eritoten Blade Runnerin tulevaisuusvisio ihmisten uskonnollissävyisestä teknologiasuhteesta ja jättiyhtiöiden vallasta kylmäävät edelleen. Pohdinnat saavat uutta virtaa elokuvan jatko-osassa Blade Runner 2049 (2017), jossa jo valmiiksi runsaisiin teemoihin lisätään ilmastonmuutos.

 

Pisteytys:

10/10

Alien - kahdeksas matkustaja (1979)

Ohjannut Ridley Scott
Iso-Britannia & USA 1979, 117 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Sigourney Weaver, Ian Holm, Tom Skerrit, John Hurt

This is the worst shit I've ever seen, man!

Avaruuden autiudessa kulkeva rahtialus Nostromo on palaamassa takaisin maahan, mutta vieraan planeetan hätäkutsu keskeyttää rauhallisesti edenneen matkan. Aluksen seitsemänhenkinen miehistö herää syvästä unestaan ja ryhtyy tutkimaan outoa signaalia: onko kyseessä avunpyyntö vai varoitus? Viestin tutkinta johdattaa vieraan elämänmuodon jäljille, ja pian Nostromon kyydissä on vaarallinen kahdeksas matkustaja. Muukalaisen läsnäolo paljastaa aluksen matkaajista uusia puolia.

Kaikkien aikojen scifikauhu, julmien avaruushirviöiden äiti Alien ei ole vanhentunut vuosien saatossa hiventäkään. Mestarillinen kokonaisuus syntyy piinallisen jännittävästä tarinasta, joka sijoittuu kolkolta tuntuvaan tulevaisuuden maailmaan. Laadukkaasta toiminnasta huolehtivat teräksinen sankari Ellen Ripley (Weaver) ja selkäpiitä karmivat ulkoavaruuden eliöt. Alienin rytmi ja juoni ovat huolella laadittuja, mutta elokuva ei silti yritä mitään liikaa. Lopulta tarina keskittyy vain selviytymiseen ja pakokauhuun, eikä syvemmille avauksille ole tällä erää pienintäkään tarvetta.

Kassamagneetiksi kohonnut Alien palkittiin erikoistehoste-Oscarilla, ja filmin menestys siivitti Ridley Scottin (1937─) orastavan ohjausuran nousukiitoon. Alien on lajinsa klassikkona toiminut tiennäyttäjänä uuden sukupolven scifikauhuille, mutta myös poikinut liudan omiakin jälkeläisiä. Jatko-osia on tehty kolme (Aliens - paluu 1986, Alien 3 1992, Alien - ylösnousemus 1997) ja kaksi esiosaa (Prometheus 2012, Alien: Covenant 2017). Happoa syöksevät, tuhoutumattomat hirviöt ovat myös pari kertaa ajautuneet törmäyskurssille toisen avaruusmonterin Predatorin kanssa (2004, 2007). Alien-elokuvien sarja arvatenkin tulee vielä jatkumaan, vaikka taso on ollut tasaisessa laskussa sitten kahden ensimmäisen filmin jälkeen.

Pisteytys:

10/10