8 x Halloween: osa VIII (Kauhuvuosi 2021)

End this black sabbath. By the blood of cavalry, I command it!

 

Hilpeää halloweenia ja hykerryttävää kekriaikaa! Vuoden haaste saapuu päätökseensä kolmen uuden filmin myötä. Kuten viime vuosi, on tämäkin elokuvavuosi ollut sangen niukka ja kiehtovat uutuudet kiven alla. Näiden hieman viileäksi jättäneiden kauhutarinoiden voimin yskähtelin kuitenkin pienen 2021-katsauksen ilmoille.

Werewolves Within
Ohjannut Josh Ruben

USA 2021, 97 min.

Komedia, Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Sam Richardson, Milana Vayntrub

Ystävällinen metsänvartija Finn (Richardson) saa pestin pienestä Beaverfieldin kylästä. Torailevat naapurit paljastuvat toinen toistaan kummallisemmiksi tyypeiksi ja äkkiarvaamatta kyläläisiä riepoo outo murhamysteeri. Syyllinen lienee ihmissusi, mutta kuka seudun asukkaista on hirviö?

Murhamysteeri perustuu samannimiseen videopeliin (2016) ja leikin idea on tuttu jo Mafioso-seurapelistä. Elokuvassa on myös samaa henkeä kuin rikoskomediassa Veitset esiin (2019). Werewolves Within ei kuitenkaan yllä edellämainittujen tasolle. Typerryttävintä on kulunut huumori, eivätkä hahmotkaan ole järin valovoimaisia. Leffa on kuitenkin kivan näköinen ja tarinassa on pienet onnistumisen hetkensä ─ mikäpä jottei filmille voisi antaa mahdollisuuden, jos ei ole kyllästynyt nykyajan jenkkikomedian maneereihin. Minulle mokoma ei enää oikein uppoa.

Pisteytys: 4/10

Malignant

Ohjannut James Wan

USA & Kiina 2021, 111 min.

Kauhu, Mysteeri

Pääosissa: Annabelle Wallis, Maddie Hasson, George Young

 

Madisonin (Wallis) elämä menee uusiksi, kun hänen miehensä murhataan oudolla tavalla. Vähitellen erikoiset murhaunet sekoittuvat todellisuuteen ja painajaisesta tulee yhä henkilökohtaisempaa. Karmiva puukottaja tuntuu olevan tietoinen Madisonin menneisyydestä, jota hän itse ei muista.

Kauhuohjaaja James Wanin uusi alkuperäistuotanto on kunnianosoitus ohjaajan nuoruudenidoleille. Giallo-elokuvien ja slashereiden kuvastolla hekumoiva Malignant on pastissi, josta puuttuu kunnollinen omaperäisyys. Filmi on kyllä esikuvilleen uskollinen, sillä veri roiskuu ja juoni on pöljä. Kömpelö dialogi ja rytmitys tekevät elokuvan katselusta kiusallista, vaikka hetkittäin tarina viihdyttääkin hölmöydestä huolimatta.

Pisteytys: 4/10

The Conjuring: The Devil Made Me Do It -

Kirottu 3: Paholaisen vallassa

Ohjannut Michael Chaves

USA & Iso-Britannia 2021, 112 min.

Kauhu

Pääosissa: Patrick Wilson, Vera Farmiga, Ruairi O'Connor

 

Ed (Wilson) ja Lorraine (Farmiga) jatkavat jälleen tutkimuksiaan paranormaaleiden ilmiöiden parissa. Tällä kertaa manalasta kaivautuu esille mystinen noituustapaus, jonka vuoksi kunnollinen nuorukainen Arne (O'Connor) tulee riivatuksi ja joutuu tuota pikaa syytetyksi murhasta. Warrenin pariskunnan tehtävänä on tehdä pahuudesta loppu ja etsiä todisteita Arnen tueksi.

Jännittävästi alkava Kirottu 3 jatkaa menestynyttä kauhusarjaa yllättävän onnistuneesti. Ensimmäinen Kirottu (2013) oli erinomainen avaus, toinen osa (2016) taas jäi siitä pahasti jälkeen. (Olikohan se tosiaan niin huono? Täytynee antaa filmille joskus uusi tilaisuus.) Päätarinansa ohella sarja on kasvanut monilla spinoffeilla (esim. Annabelle, 2014). Tämän osan vahvuutena on näyttävä miljöö ja onnistuneet roolisuoritukset. Heikkous kuitenkin on rönsyävä juoni, joka kaipaisi tiivistämistä ja täsmentämistä.

Pisteytys: 6/10

8 x Halloween: osa VII (Kauhuvuosi 2020)

Someone new has joined the meeting.

 

Viime vuoden kauhutarjonta oli sattuneesta syystä poikkeuksellisen niukka. Muutama pandemiavuonna ensi-iltansa saanut kauhuelokuva tarttui kuitenkin halloween-haasteen haaviin: irti pääsevät monenlaiset virukset, zombit, kummitukset, painajaiset ja muutama avaruuden muukalainenkin. Jos näistä ei saa tarpeekseen, viime vuoden elokuvista hyytävää tunnelmaa tarjoavat myös Elisabeth Mossin tähdittämät Shirley (2020) sekä The Invisible Man (2020).

The Quiet Place Part 2 - Hiljainen paikka osa 2

Ohjannut John Krasinski
USA 2020, 97 min.

Kauhu, Draama, Scifi

Pääosissa: Emily Blunt, Millicent Simmonds, Cillian Murphy

Hiljainen paikka (2018) esitteli karmeiden avaruusolioiden hiljentämän maailman. Tarinaa jatkava elokuva ehti saada ensi-iltansa maaliskuussa 2020, vaikka filmi pääsikin suurempaan levitykseen vasta tänä vuonna. Kärsineen perheen selviytymistaistelu jatkuu uusin asein ja tuttavuuksin, mutta onko lopullisesta pelastuksesta toivoakaan? Hiljainen paikka osa 2 ei ole yhtä omaperäinen kuin esiosa ja lähtee enemmän hikoiluttavalle säpsäyttelylinjalle. Leffa välttää kuitenkin pahimmat apokalypsikliseet ja ainakin piinallista jännitystä piisaa. Tuleekohan muuten muille näitä filmejä katsoneille hilpeitä Mars hyökkää -assosiaatioita?

Pisteytys: 7/10

Bando - Peninsula

Ohjannut Sang-ho Yeon

Etelä-Korea 2020, 116 min.

Toiminta, Kauhu

Pääosissa: Dong-won GangLee Jung-hyun, Hae-hyo Kwon

Mainion zombirymistelyn Train to Busanin (2016) itsenäisessä jatko-osassa Etelä-Korea on zombien kansoittama ghetto. Rahanahne seurue lähtee etsimään eristetystä valtiosta suurta raha-saalista, mutta arvatenkaan reissu ei mene odotetulla tavalla. Elokuvassa on ajankohtaisia teemoja (pandemia & Koreoiden kireät suhteet), päteviä efektejä ja sinällään ihan hyviä ideoita, mutta homma ei silti toimi. Peninsulan genresekoitukset ovat kömpelöitä, eikä leffa tarjoa oikein mitään omaperäistä.

Pisteytys: 4/10

His House

Ohjannut Remi Weeks

Iso-Britannia 2020, 93 min.

Draama, Kauhu

Pääosissa: Sope Dirisu, Wunmi Mosaku

Pariskunta Bol (Dirisu) ja Rial (Mosaku) pakenevat Sudanista Iso-Britanniaan. Kotimaassa ja pakomatkalla koetut kauhut eivät jää taakse vaan vainoavat turvapaikassakin. Edesmenneet läheiset tuntuvat kulkevan uuden kotitalon seinissä ja tunkeutuvat lopulta painajaisiin väkivalloin. Remi Weeksin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö käsittelee taitavasti traumaattisia kokemuksia, eikä elokuva rönsyä liikaa. Indieleffa on menestynyt hyvin festivaaleilla ja nappasi pari Baftaakin.

Pisteytys: 7/10

Host

Ohjannut Rob Savage

Iso-Britannia 2020, 57 min.

Kauhu

Pääosissa: Haley Bishop, Jemma Moore, Emma Louise Webb

Koronapandemiavuonna syntynyt Host on kokonaan Zoomissa kuvattu etäajan elokuva. Nokkelaa! Host kertoo kaveruksista, jotka päättävät iltansa iloksi pistää pystyyn spiritismi-istunnon etänä. Jotain menee pieleen ja ruutujen takana alkaa tapahtua pelottavia asioita. Pikkubudjetista ja tietystä geneerisyydestä huolimatta Host on hyvin ideoitu ja jännittäväkin kauhufilmi, joka kuvastaa osuvasti tätä outoa maailmanaikaa pelkoineen ja yksinäisyyden tunteineen.

Pisteytys: 7/10

Edward Scissorhands ─ Saksikäsi Edward (1990)

Ohjannut Tim Burton

USA 1990, 105 min.

Fantasia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne Wiest

I am not complete.

Erään tuiki tavallisen pienen kaupungin laitamilla sijaitsee synkkä linna, jossa elää yksinään kumma nuorukainen Edward (Depp). Vanhan keksijän luoma Edward erottuu muista ihmisistä saksikäsiensä vuoksi, mutta hyväntahtoinen kosmetiikkakauppias Peg Boggs (Wiest) päättää uhmata ennakkoluuloja. Boggsin perhe ottaa Edwardin hoiviinsa ja pian löytöä ihastelee koko kaupunki ─ kunnes erilaisuuden viehätys päättyy.

Saksikäsi Edward kertoo tutun sadun erilaisuudesta ja samankaltaisuuden paineesta. Elokuva sijoittuu erikoisen ajattomaan pikkukaupunkiin, joka edustaa keskiluokkaista unelmaelämää. Kummallisen Edwardin saapuminen sekoittaa kaiken: olisiko nuorukaisesta syytä olla innoissaan vai peloissaan? Mitä muut ajattelevat? Ihmisyhteisöt vaikuttavat olevan ikuisesti alttiita juoruille, väärinymmärryksille ja piinalliselle tarpeelle olla muodikas.

Eriskummallisista maailmoista viehättynyt Tim Burton (1958─) nousi maineeseen synkän Batmanin (1989) myötä. Ennen lepakkomiehen jatko-osaa (1992) Burton ohjasi sadun, jota hän oli haudutellut mielessään jo vuosia: mielen syövereistä heräsi henkiin moderni tulkinta Frankensteinista, kiltistä luonnonoikusta, joka ei itse ymmärrä olevansa hirviö. Elokuvan tarina teemoineen on lopulta varsin ennalta-arvattava ja yllätyksetön, vaikka juoni ihan sympaattinen onkin. Tim Burtonin maailmat ja Johnny Deppin roolimaneerit ovat alkaneet vuosien varrella toistaa itseään, mutta tässä elokuvassa molemmat ovat vielä tuoreimmillaan.

Pisteytys: 7/10

8 x Halloween: osa VI (The Awakening, 2011)

Not seeing them, it's not the same as forgetting.

Kymmenen vuoden takainen kauhutarjonta ei ole varsinainen klassikoiden aarreaitta, mutta joukosta löytyy ainakin yksi hiuksianostattava trillerihelmi: Pedro Almodovarin Iho jossa elän (2011) sopii naamioleikkeineen halloweeninakin katsottavaksi. Slasherfaneja viihdyttänee puukkohippaparodia You're Next (2011), ja jos koronasta ei vielä ole saanut tarpeekseen, säväreitä tarjonnee trilleri Tartunta (2011). Tänään tie vie kuitenkin vuoteen 1921 ja kummitusjahtiin brittiläiseen sisäoppilaitokseen.

 

The Awakening

Ohjannut Nick Murphy

Iso-Britannia 2011, 102 min.

Draama, Kauhu

Pääosissa: Rebecca Hall, Dominic West, Imelda Staunton

 

 

 

Florence Carthcart (Hall) on kummitustenmetsästäjä, joka on erikoistunut paljastamaan spiritismihuijauksia. Carthart ottaa vastaan työtehtävän sisäoppilaitoksessa, jossa kuolleen oppilaan väitetään kummittelevan. Nopea tutkimus paljastaa pimeillä käytävillä tehdyt kepposet, mutta hiljalleen varjoista löytyy jotain muutakin salattua.

The Awakening on yliluonnollista draamaa, jota maustavat sopivasti tuonpuoleisesta kurkottavat aaveet. Menetyksiä käsittelevä tarina tarjoaa pienen yllätyksenkin, vaikka kokonaisuus ei sinällään ole hirveän persoonallinen. Elokuva on hieman sukua The Othersille (2001), Orpokodille (2007) ja The Conjuring -sarjalle, mutta sävy on paljon rauhallisempi. Mukava kertakatselu harmaaseen syyspäivään. Suomalaiskatsojaa häkellyttää loppukohtauksessa soiva Finlandia!

Pisteytys: 6/10

8 x Halloween: osa V (Hannibal, 2001)

Bowels in or bowels out?

Kauhukimara on edennyt hiipien jo 2000-luvulle. Päivän puistatukset aiheuttaa karmiva sarjamurhaaja Hannibal Lecter, jota tulkitseva näyttelijä Anthony Hopkins nappasi tänä vuonna toisen Oscarinsa. Ensimmäinen pysti tuli osuvasti Uhrilampaista (1991), jonka suora jatko-osa Hannibal on. Kahdenkymmenen vuoden takaiseen Halloween-tunnelmaan sopii oivasti myös öljylampun valossa kylpevä kauhuelokuva The Others (2001). Hieman lempeämmän lähestymistavan puolestaan tarjoaa Pixarin hauskojen hirviöiden kavalkadi Monsterit Oy (2001).

 

Hannibal

Ohjannut Ridley Scott

USA, Iso-Britannia & Italia 2001, 131 min.

Trilleri, Rikos

Pääosissa: Julianne Moore, Anthony Hopkins, Gary Oldman, Ray Liotta

 

 

Uhrilampaiden (1991) jatko-osa Hannibal johtaa kannibaalimurhaajan kannoille. Hannibal Lecterin (Hopkins) vankilapaosta on kulunut vuosikymmen, eikä miehestä ole sittemmin näkynyt jälkeäkään. Kun tutkinta avataan uudelleen, agentti Clarice Starling (Moore) saa huomata, että Lecterin kintereillä on muitakin intohimoisia etsijöitä. Vaan onko nokkela murhaaja kaikille liian ovela?
 

Hannibal ei nouse esiosansa tasolle, vaikka tunnelmassa onkin parhaimmillaan ripaus samaa karmivuutta ja syysiltoihin sopivaa kolkkoutta. K18-leima takaa sen, etteivät hirveyksien ystävät jää ilman kunnon goremässäilyä. Verta ja suolenpätkiä tosin saadaan odottaa miltei elokuvan loppuun asti. Erityisesti Hannibal Lecterin järjestämä illallinen on hieno ja mieleenpainuva kohtaus, mutta siihen päästäkseen tarina rönsyilee ja polveilee melkoisesti.

Suuret panokset toivat Hannibalille kovat lipputulot, mutta kriitikot eivät olleet elokuvasta järin innoissaan. Elokuva on saanut ansaitusti kehuja komeista miljöistä, eikä esimerkiksi näyttelijöissä ole mitään vikaa. Suurin ongelma on sekava rakenne, jonka vuoksi osa tarinan keskeisistä henkilöistä unohtuu tämän tästä. Sinällään idea Hannibalia eri syistä jahtaavista ihmisistä on kiehtova. Ehkä tarina toimii paremmin paperilla: Hannibal perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin (1999), joka on saanut osakseen elokuvaa parempia arvosteluja.

Pisteytys: 6/10

The Silence of the Lambs ─ Uhrilampaat (1991)

Ohjannut Jonathan Demme

USA 1991, 118 min.

Rikos, Trilleri, Kauhu

Pääosissa: Jodie Foster, Anthony Hopkins, Anthony Heald

 

Well, Clarice - have the lambs stopped screaming?

 

FBI:n akatemiassa opiskeleva Clarice Starling (Foster) pääsee avuksi tutkimaan Buffalo Billiksi nimetyn sarjamurhaajan tapausta. Ratkaisevat vihjeet Starling saa vaaralliselta elinkautisvangilta, kannibaalimurhaaja tohtori Hannibal Lecteriltä (Hopkins). Lecter johdattaa nuoren agenttikokelaan entisen potilaansa jäljille, sillä avunannosta voi olla hänelle itselleenkin yllättävää hyötyä.

Suureen menestykseen ampaissut Uhrilampaat juhli palkintogaaloissa ja räjäytti lippukassat. Oscareissa tuli harvinainen viiden tärkeimmän pystin voittopotti, joka oli saavutus eritoten siksi, etteivät näin veriset trillerit useinkaan pääse akatemiakisoihin edes ehdolle. Menestyksen syy on yksinkertaisuudessaan jännityksen mestarillinen hallinta. Anthony Hopkinsin piinaava roolisuoritus on loistava ja Jodie Foster kuvaa taitavasti nuoren naisen haasteita miehisessä maailmassa.

 

Katsoessani Uhrilampaita ensi kertaa parikymmentä vuotta sitten, en tullut juuri kiinnittäneekseni huomiota elokuvan keskeisen teemaan, naisen osaan miehisessä maailmassa, vaikka se tuntuu nyt räikeän ilmiselvältä. LBTQ-näkemystensä osalta elokuva tuntuu nykypäivänä väkisinkin kiusallisen leimaavalta, mutta tekoajankohdan huomioiden hieman huolimattoman kuvauksen saattaa ymmärtää. Raaka, jännittävä ja synkkä rikostrilleri on saanut tähän mennessä kolme jatko-osaa (2001, 2002, 2006) sekä pari tv-sarjaa (2013─2015, 2021).

Pisteytys: 8/10

8 x Halloween: osa IV (Ulvonta, 1981)

A secret society exists, and is living among all of us.

 

Syysiltain pimeydessä susien ulvonta iskee luihin ja ytimiin ─ täysikuun aika lähestyy ja hopealuodit on parasta kaivaa esille. Jos 1980-luvun ihmissusista ei kuitenkaan saa riittämiin, tänä vuonna on oiva aika juhlistaa kolmekymppistä kauhukomediaa Ihmissusi Lontoossa (1981).

The Howling - Ulvonta

Ohjannut Joe Dante

USA 1981, 91 min.

Kauhu

Pääosissa: Dee Wallace, Christopher Stone, Belinda Balaski, Dennis Dugan

 

 

Uutisankkuri Karen White (Wallace) traumatisoituu jutunteossa, kun kohtaaminen rikollisen kanssa muuttuu painajaiseksi. Ihmissudeksi paljastunut murhaaja saadaan hengiltä ja Karen pakenee miehensä kanssa hermolomalle maaseudun rauhaan. Kaupunki jää taakse, mutta pelko seuraa kaikkialle: hiljaisen yön katkaisee sumun keskeltä kantautuva suden vaativa ulvonta.

Ulvonta on viihdyttävä kulttikauhu, jossa tuttua ihmissusi-teemaa käsitellään häpeilemättömästi ja veikeällä huumorilla maustettuna. Seksuaalisuus on tarinan keskeinen aihio ─ eläimellinen himo, joka ajaa petoksiin, rikoksiin ja väkivaltaan. Kaupungin synkät pikkukujat ja toisaalta usvaiset metsät toimivat näytelmän puistattavan tunnelmallisina tapahtumapaikkoina. Ihmissusien muodonmuutokset ovat näkemisen arvoisia, sillä Rob Bottin on jälleen luonut ensiluokkaiset efektit.

Mukavan vastaanoton saanut Ulvonta paisui sittemmin mittavaksi elokuvasarjaksi, jossa on tähän mennessä jo kahdeksan osaa. Viimeisin filmi sai ensi-iltansa vuonna 2011, mutta viimeistä pistettä karvaturrien seikkailuille ei vielä olla pistetty ja jatkoa saattaa olla luvassa. Ohjaaja Joe Dante (1946─) tosin jätti ihmissudet jo ensimmäisen osan jälkeen ja siirtyi kohti uusia kuvioita. Miehen tunnetuin ohjaustyö on ihastuttava Riiviöt (1984), joka henkii samanlaista tunnelmaa kuin Ulvonta.

Pisteytys: 7/10

8 x Halloween: osa III (Kauhujen linna, 1961)

It was only the wind, my dear.

Päivän kauhukatsaus on kurkistus klassisen salaperäiseen kartanoon, jota ovelat henget riivaavat. Tekstin myötä juhlistettakoot pääroolia näyttelevää, kunnia-Oscarillakin palkittua Deborah Kerriä (1921─2007), jonka syntymästä tuli syyskuun lopussa kuluneeksi 100 vuotta. Astukaamme peremmälle epäluulon esikartanoon, kynttilän väräjävässä valossa...

 

The Innocents - Kauhujen linna
Ohjannut Jack Clayton

Iso-Britannia 1961, 100 min.

Kauhu

Pääosissa: Deborah Kerr, Megs Jenkins, Martin Stephens, Pamela Franklin

Henry Jamesin kauhukertomukseen The Turn of the Screw (1898) perustuva Kauhujen linna on klassisen kaunis goottilainen kummitustarina. Elokuva kertoo neiti Giddensistä (Kerr), joka ottaa vastaan ensimmäisen pestinsä kotiopettajattarena. Kahden orpolapsen kasvattaminen suuressa kartanossa vaikuttaa lapsirakkaan Giddensin unelmatyöltä, mutta kummat sattumat ajavat hänet mielipuolisuuden partaalle. Ovatko lapset riivattuja vai kuvitteleeko neiti Giddens kaiken?

Kauhujen linna on hyytävän tunnelmallinen kauhuklassikko. Avainasemassa on loistavasti toteutettu kuvaus, sillä laajoissa otoksissa on suuren kartanon kolkko tuntu ─ kätketyt salaisuudet vaanivat nurkan takana ja ruusupensaan kätköissä. Silmä hakee jatkuvasti kummituksia, mutta kovin suuria säpsäytyksiä ei ole luvassa. Kylmiä väreitä silti piisaa, sillä epäluulo on omiaan herättämään pelkoa.

Erinomaisesti menestynyt Kauhujen linna oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi ja on sittemmin päätynyt useille parhaiden kauhuelokuvien listoille. Hämyinen kartanomiljöö mystisine sattumineen tuo mieleen monta nimekästä kauhuteosta, joihin Kauhujen linna on antanut vaikutteita: The Others (2001), Yö kauhujen talossa (1963) ja tuoreimpana The Haunting of Hill House -sarja (2018) huokuvat samankaltaista tunnelmaa ja juonissakin on yhtäläisyyksiä. Vanhemmasta perinteestä lähin verrokki puolestaan on Alfred Hitchcockin Rebecca (1940). Vastaaviin kauhuelokuviin mieltyneet löytävät taatusti paikkansa Kauhujen linnan synkiltä käytäviltä.

Pisteytys: 8/10

Henry: Portrait of a Serial Killer ─ Henry Lee Lucas - sarjamurhaaja (1990)

Ohjannut John McNaughton

USA 1990, 83 min.

Trilleri, Rikos, Biografia, Kauhu

Pääosissa: Michael Rooker, Tom Towles, Tracy Arnold

 

Did you really kill your mama?

 

Vankilasta vapautunut Henry (Rooker) muuttaa huumebisneksiä pyörittävän sellitoverinsa Otisin (Towles) nurkkiin. Otisin sisko Becky (Arnold) ihastuu vahvaan ja mystiseen Henryyn, joka vaikuttaa olevan aivan toista maata kuin väkivaltainen ex-mies saati sitten juntti veli. Becky ei kuitenkaan heti arvaakaan, miten mieleltään kieroutunut murhamies Henry todellisuudessa onkaan.

 

Henry Lee Lucas on piinallisen kylmäverinen murhaajatrilleri. Henryn ilme ei värähdäkään, kun hän tappaa naisen toisensa perään, kun taas kohtaukset Beckyn kanssa saavat Henryn näyttämään sympaattiselta ja luotettavalta kaverilta. Tämä kylvää kauhua entisestään: paatunutta murhaajaa ei välttämättä tunnista päältä päin, ainakaan ensinäkemältä. Henryn hahmotutkielma on karmivuudessaan onnistunut. Taustatyö on tehty huolella, sillä hahmo perustuu löyhästi todellisiin sarjamurhaajiin ja rikoskumppaneihin, Henry Lee Lucasiin ja Ottis Tooleen.

Pienen budjetin indie-elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton raa'an aihepiirinsä vuoksi. Suomessa elokuva kiellettiin kokonaan, kunnes pahimmat palat oli saksittu pois. Rankka elokuva todella on K18-kamaa, vaikka leikkely tuntuukin kyseenalaiselta. Ahdistusta tukee piinaava äänimaisema ja lohduttoman ankealta tuntuva miljöö. Näyttelijät onnistuvat rooleissaan taitavasti. Mielipiteitä jakanut elokuva on lopulta saanut osakseen arvostusta rehellisyydellään ja aitoudellaan. Sen verran positiivinen jälki elokuvasta lopulta jäi, että uusi tekijätiimi tehtaili leffalle jatko-osan (1996), jonka kohtalona oli kuitenkin menestyä kehnosti.

Loppukevennyksenä toisiin aiheisiin: tämä teksti on elokuvablogini 1001. postaus. Aika paljon muitakin kirjoituksia on joukossa, mutta johan tällä tekstimäärällä on 1001-projektissa puolimatkan krouvi saavutettu ja kenties ohikin pyyhkäisty. Matka jatkuu!

Pisteytys: 8/10

8 x Halloween: osa II (Tri Jekyll & Mr. Hyde, 1931)

I'm one of the living dead!

Moni legendaarinen monsterileffa viettää tänä vuonna pyöreiden vuosien juhlaa. Nimekkäimpiä sankareita ovat Universalin luomukset Dracula (1931), Frankenstein (1931) ja Ihmissusi (1941). Päivän Halloween-hurjastelu johdattaa myös klassikkohirviön luo, mutta sitä ennen on hieman hiippailtava viktoriaanisen ajan Lontoon sumuisilla, koleilla kaduilla...

 

Dr. Jekyll and Mr. Hyde - Tri Jekyll & Mr. Hyde

Ohjannut Rouben Mamoulian
USA 1931, 98 min.

Kauhu, Scifi

Pääosissa: Fredric March, Miriam Hopkins, Rose Hobart

Hyveellinen tohtori Jekyll (March) lempii siveää kihlattuaan (Hobart), mutta tuleva appiukko jarruttelee avioliiton sinetöimistä. Paheellisten naisten (mm. Hopkins) viettelemä Jekyll haluaa päästä eroon syntisistä ajatuksistaan ja keksii siihen oivan lääkkeen. Herra Hydenä Jekyll toteuttaa alhaisimpia ajatuksiaan, mutta pahuus karkaakin lopulta Jekyllin hallinnasta täysin.

 

Robert Louis Stevensonin romaaniin (1886) perustuva elokuva on vain yksi lukemattomista Jekyll ja Hyde -filmatisoinneista, mutta ehdottomasti tunnetuimpia. Kirjasta on tehty erilaisia adaptaatioita aina kauhusta komediaan (esim. Tohtori Jerry ja Mr. Hyde, 1963), sillä teoksen hyvä/paha-asetelma taipuu ajattomasti varsin moneen muotoon. Toisin kuin romaanissa, tässä elokuvassa tapahtumia katsotaan Jekyllin ja Hyden näkökulmasta. Lyhytromaanin tarinaa on muutenkin lihotettu onnistuneesti.
 

Tri Jekyll & Mr. Hyde on sikäli erikoinen aikansa klassikkohirviöleffa, ettei se ole kauhumarkkinoita hallinneen Universalin tuottama. Ohjaaja Robert Mamouliankin tuntuu erikoisuudelta, sillä mies tunnetaan parhaiten kepeämmistä ja romanttisista viihde-elokuvista (esim. Kuningatar Kristiina, 1933). Poikkeavasta lähtöasetelmasta huolimatta elokuva on mukavan synkkä teos, joka jää mieleen erityisesti estetiikkansa ansiosta. Hämyinen miljöö on luotu taitavasti ja kuvakulmat ovat lennokkaita Mamoulianin parhaiden elokuvien tapaan. Jekyllin/Hyden muodonmuutokset on toteutettu aikansa tekniikoin aivan pätevästi.

Pisteytys: 7/10

8 x Halloween: osa I (L'inferno, 1911)

The arch traitor, Lucifer!

 

Matka kohti Halloweenia alkaa tänä vuonna sukelluksella muinaiseen helvettiin. Luvassa on jälleen koko kuun mitalle elokuvia tasavuosien takaa, mutta myös muutama viimevuotinen kauhu sekä jotain aivan tuorettakin. Tekstit ilmestyvät perjantaisin ja sunnuntaisin lokakuun 2021 loppuun asti. Mikäli halajaa katsella muita kauhistuttavia mykkäteoksia tasavuosien takaa, parahultaisen synkkää tunnelmaa tarjoaa kuolleiden sieluja kantava Ajomies (1921). Hieman hupaisampi seikkailu taas on Buster Keatonin kummitustalotarina Noiduttu talo (1921).

L'inferno

Ohjannut Francesco Bertolini, Giuseppe de Liguoro & Adolfo Padovan

Italia 1911, 71 min.

Mykkäelokuva, Fantasia, Seikkailu, Kauhu

Pääosissa: Salvatore Papa, Arturo Pirovano

Synkän metsän syövereissä Dante (Papa) eksyy, mutta saa oppaakseen runoilija Virgiliuksen (Pirovano). Ensimmäinen filmatisointi Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä (1320) vie Danten synkälle matkalle helvetin seitsemään piiriin. Alkuperäisteoksessa kivutaan kiirastuleen ja paratiisiin saakka, mutta tässä elokuvassa avautuvat vain toinen toistaan ankarammat helvetin syöverit.

L'inferno oli aikanaan suuri ponnistus, jonka tekemiseen kulutettiin kolme vuotta, iso summa rahaa ja teknistä taituruutta. Pääomaa saatiin reippaasti takaisinkin, sillä teos menestyi hienosti kotimaassaan ja maailmalla. Laatu näkyy maisemissa ja erikoistehosteissa: helvetin hirviöt ovat parhaimmillaan edelleen puistattavia ja tunnelma on kohdillaan.

Niin maineikkaaseen teokseen kuin L'inferno perustuukin, tarinaa ei voi kehua teoksen vahvimmaksi puoleksi. Elokuva on komea efektinäytös, jolle Alighierin näytelmän kuvaamat helvetin kauhut ainoastaan tarjoavat sopivat puitteet. L'inferno on silti synkkään syysiltaan sopivaa mykkätunnelmaa ja kiintoisa pala historiaa, teos sattuu nimittäin olemaan ensimmäinen kokopitkä italialainen elokuva.

Pisteytys: 6/10

Dances with Wolves ─ Tanssii susien kanssa (1990)

Ohjannut Kevin Costner

USA & Iso-Britannia 1990, 181 min.

Lännenelokuva, Draama, Seikkailu

Pääosissa: Kevin Costner, Mary McDonnell, Graham Greene

 

Who is Dances with Wolves?

 

Sisällissodan taisteluissa ansioitunut luutnantti John Dunbar (Costner) määrätään yksinäiselle vartiopaikalle keskelle Coloradon suuria preeriatasankoja. Dunbarin ainoat naapurit ovat alueen siouxit, joiden kanssa kommunikointi osoittautuu haastavaksi syvien ennakkoluulojen ja kielimuurin vuoksi. Hiljalleen Dunbar löytää paikkansa preerialta ja lämmin ystävyys siouxien kanssa syvenee ─ mutta onko siouxien elämäntavalle sijaa muuttuvassa maailmassa?

Kahdentoista Oscarin ehdokas, lopulta seitsemällä pystillä palkittu Tanssii susien kanssa oli vuoden 1990 suurimpia hittielokuvia. Tunnelmaltaan haikea filmi on edelleen tenhoava seikkailu kadonneessa maailmassa, erämaassa, josta aariakaan ei ole enää valloittamatta. Hidastempoinen tunnelmointi ja hahmojen rauhallinen syventäminen sopivat surumieliseen tarinaan. Maisemat ovat komeita, kuten kunnon länkkärissä kuuluukin. Elokuva ei edes tunnu erikoisen pitkältä, vaikka kestoa onkin mittavat kolme tuntia. Spektaakkeli on taitavan hallittu eritoten siihen nähden, että Tanssii susien kanssa on Kevin Costnerin (1955─) esikoisohjaus.

 

Tanssii susien kanssa pyrkii ymmärtämään Amerikan alkuperäiskansoille tehtyjä vääryyksiä: yhteiskuntien tuho ei vielä riittänyt, vaan populaarikulttuurissa kansat on kuvattu raakalaisina. Näkökulma on koskettava ja varsinkin aikanaan Tanssii susien kanssa kuvasi alkuperäiskansoja merkittävän positiivisessa valossa. Elokuvalla on siis ansionsa, mutta ymmärrettävästi filmi on saanut kritiikkiä John Dunbarin "valkoisen pelastajan" roolista. Alkuperäiskansan keskellä voimaantuvan Dunbarin sankarin viittaa sentään keventää se, ettei elokuvan asetelma vähättele siouxeja räikeimmällä mahdollisella tavalla. Nykypäivänä tarina filmatisoitaisiin varmasti toisella tapaa.

Pisteytys: 7/10

Syyskuun elokuvat 2021

Shirley

Ohjannut Josephine Decker

USA 2020, 107 min.

Biografia, Draama, Mysteeri

Pääosissa: Elisabeth Moss, Odessa Young, Michael Stuhlbarg, Logan Lerman

Nuoripari asettuu asumaan erikoisen pariskunnan kotiin, jossa talon rouvan paranoia karkaa käsistä. Kauhukirjailija Shirley Jacksonin (Moss) mielenmaisemiin uppoutuva filmi on mukavan erilainen biografia, kirjailijaa kunnioittaen aika karmaisevakin. Nimiroolia näyttelevä Elisabeth Moss on loistava. Shirley tuntuu silti hieman hukkuvan teemojensa runsauteen ja kuvasto toistaa itseään.

Pisteytys: 7/10

Selvportrett - Self Portrait

Ohjannut Katja Høgset, Margreth Olin & Espen Wallin

Norja 2020, 80 min.

Dokumentti

Valokuvaaja Lene Marie Fossen (1986─2019) käsitteli henkeäsalpaavissa teoksissaan vaikeaa anoreksiaansa. Kuvissa on kärsimystä ja kauneutta, toivoa ja epätoivoa. Fossenin työskentelyä seuraava dokumentti avartaa syömishäiriötä sairastavan ajatusmaailmaa koskettavalla tavalla ja lisää ymmärrystä mielenterveyden häiriöistä ylipäätään.

Pisteytys: 8/10

Mulan

Ohjannut Niki Caro

USA & Hongkong 2020, 115 min.

Seikkailu, Toiminta, Sota, Draama

Pääosissa: Liu Yifei, Jason Scott Lee, Gong Li

Entisajan Kiinaan sijoittuvassa elokuvassa nuori Mulan (Yifei) tekeytyy mieheksi päästäkseen sotimaan. Mulan (1998) -animaation näytellyssä versiossa sävy on alkuperäistä dramaattisempi ja huumori on jätetty pois. Sinänsä on hyvä idea muokata uusinnasta oikeasti oma versionsa, mutta valitettavasti lopputulos on huono. Mulan on tylsä ja vaivaannuttava elokuva, jota eivät pelasta edes näyttävät taistelukohtaukset. Disneyn uusintafilmatisointi rahastaa kaiken lisäksi uiguurien kärsimyksen kustannuksella. Ärsyttää, että pitikin katsoa.

Pisteytys: 2/10

The Peanut Butter Falcon

Ohjannut Tyler Nilson & Michael Schwartz

USA 2019, 97 min.

Draama, Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Zack Gottsagen, Shia LaBeouf, Dakota Johnson

Sympaattinen indie-elokuva kertoo down-mies Zakista (Gottsagen), jonka suurena unelmana on tulla showpainijaksi. Hoitolaitoksesta karannut Zak lyöttäytyy yhteen elämässään ajelehtivan Tylerin (LaBeouf) kanssa ja seikkailijat löytävät nopeasti yhteisen sävelen. Mukavan lämmin ystävyyskertomus ei onneksi missään vaiheessa muutu liian lällyksi, vaan pysyy rehellisenä alusta loppuun.

Pisteytys: 7/10

Free Solo

Ohjannut Jimmy Chin & Elizabet Chai Vasarhelyi

USA 2018, 100 min.

Dokumentti

Parhaan dokumentin Oscarilla palkittu Free Solo seuraa kiipeilijä Alex Honnoldia, joka saa adrenaliiniryöppyjä vasta ollessaan kuolemanvaarassa. Dokumentti taltioi Honnoldin yrityksen valloittaa lähes kilometrin korkeuteen kohoava El Capitanin kallio Yosemiten kansallispuistossa ─ ja tietenkin free solo -tyylillä eli ilman köysiä tai mitään muitakaan turvavarusteita. Jännitystä piisaa, mutta sen vastapainoksi mieli saa levätä upeissa erämaamaisemissa.

Pisteytys: 7/10

Kuun metsän Kaisa

Ohjannut Katja Gauriloff

Suomi 2016, 82 min.

Dokumentti

Katja Gauriloffin Jussi-palkittu dokumentti on maaginen sukellus kolttasaamelaisten elämään. Tarinan päähenkilö on ohjaajan isoisoäiti Kaisa, taitavana tarinankertojana tunnettu viisas ja leikkisä nainen. Kertojaäänenä toimii sveitsiläinen Robert Crottet, jonka ystävyys Kaisan kanssa syntyi jo 1930-luvulla. Henkilökuvan ohella dokumentti piirtää riipaisevan kuvan pohjoisen kolonisoinnista: Euroopan kuohunnassa eivät säästy edes pohjoisen syrjäiset kansat.

Pisteytys: 8/10

The Abyss - syvyys

Ohjannut James Cameron

USA 1989, 145/171 min.

Jännitys, Seikkailu, Mysteeri

Pääosissa: Ed Harris, Mary Elizabeth Mastrantonio, Michael Biehn

The Abyss on Kolmannen asteen yhteys (1977) viritettynä Titanicin (1997) taajuuksille. Ydinaseita kuljettava sukellusvene uppoaa oudosti ja läheisen öljynporauslautan väki joutuu piinalliseksi äityviin pelastustehtäviin. Elokuvan juonessa on pienet hölmöytensä, mutta kokonaisuus on jännittävä ja lähes kolmetuntisen director's cutin jaksaa katsoa vaivatta. Oscar-palkitut erikoistehosteet ovat varsin onnistuneita, sillä ne näyttävät edelleen hienoilta.

Pisteytys: 7/10

Rock'y VI

Ohjannut Aki Kaurismäki

Suomi 1986, 9 min.

Lyhytelokuva, Toiminta, Komedia
Pääosissa: Silu Seppälä, Sakari Kuosmanen

Aki Kaurismäen lyhytelokuvassa nyrkkeillään ja rokki soi. Kotimainen lyhäriklassikko kuvaa osuvasti kylmän sodan aikakautta, mutta ennen kaikkea filmi parodisoi Hollywood-leffaa Rocky IV (1985): tässäkin elokuvassa Rocky (Seppälä) saa vastaansa venäläisen karpaasin Igorin (Kuosmanen) ja lätty lätisee. Liekö leffa Rocky-elokuvien paras teos, vaikka ei viralliseen kaanoniin kuulukaan?

Pisteytys: 8/10

Melody Time - Säveltuokio

Ohjannut Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Jack Kinney

USA 1948, 75 min.

Animaatio, Musikaali, Komedia

Pääosissa: Dennis Day, Roy Rogers, Freddy Martin

Säveltuokio on lyhyistä musikaalitarinoista koostuva animaatio Fantasian (1940) hengessä. Pätkiä on laidasta laitaan aina kimalaisen riehakkaasta lennosta Aku Ankan sambakarnevaaliin (tuttua jo leffasta Kolme caballeroa, 1944). Yhdysvaltalaista perinnettä edustavat Pecos Billin ja Johnny Appleseedin legendat. Kokonaisuus on laadultaan samaa keskinkertaisuutta kuin muutkin 1940-luvun lyhärikoosteet.

Pisteytys: 6/10