8. luukku: 80 vuotta sitten (Taitamattomat taikurit, 1942)

A couple of jerks!

 

Päivän luukusta kurkkaavassa elokuvassa heitetään hyvästit sotahuolille. Silti sotavuosina syntyneistä elokuvista varsin moni keskittyi käsittelemään aikalaistodellisuutta. Draamallinen lähtökohta ottaa vallan eritoten elokuvissa Casablanca (1942) ja Rouva Miniver (1942); jälkimmäisen realismi otettiin vastaan niin lämmöllä, että elokuva keräsi vuoden suurimmat lipputulot ja siitä myös tuli vuotensa menestyksekkäin Oscar-magneetti.

Vaan kyllähän näitä hupifilmejäkin riitti! Hitlerille ivaillaan komediassa Ollako vai eikö olla (1942) ja kaikki viitteet sota-ajasta lakaistaan piiloon screwballissa Hullujen paratiisi (1942). Ikimuistoisten elokuviensa ohella vuosi 1942 muistettakoot monien tähtien synnyinvuonna: kahdeksankymppisiään ovat saaneet viettää Martin Scorsese,  Harrison Ford sekä Barbra Streisand. Onnenpotkuja heille!

 

A-Haunting We Will Go - Taitamattomat taikurit
Ohjannut Alfred L. Werker

USA 1942, 67 min.

Komedia, Seikkailu

Pääosissa: Stan Laurel, Olivel Hardy, Dante

 

 

 

 

Laurel ja Hardy ovat joutuneet ongelmiin virkavallan kanssa. Kaupungista on häivyttävä nopeasti ja kulkupeli tarvitaan, joten aavistuksen epäilyttävä työkeikka rahdinkuljettajina sopii tarkoitukseen mainiosti. Rahti lastataan junaan, jossa parivaljakko tapaa taitavan taikurin (Dante). Kuinka ollakaan, pian parivaljakko löytää itsensä lavalta onnettomina avustajina, jotka pakenevat niin virkavaltaa kuin rahtikeikan järjestäneitä korstoja. Kuinkahan vanhat tohelot tästä sopasta lopulta selviävät?

Taitamattomat taikurit on filmi Stan Laurelin ja Oliver Hardyn yhteisen uran loppupuolelta. Kaksikko oli tahkonut menestyselokuvia Hal Roachin tallissa aina vuoteen 1940, jonka jälkeen syntyi vielä liuta B-luokan komedioita Foxilla ja MGM:lla. Tämäkin elokuva on juoneltaan jokseenkin heikkolaatuinen ja huokuu väsymystä, vaikka tarina onkin pyritty ahtamaan täyteen puolivillaista viihdettä.

Koska selkeä idea puuttuu, elokuvassa on ripaus sitä ja tätä. Mukana on film noirin tuulahduksia, vanhaa kunnon slapstickia ja ihmeellisiä itämaisia taikoja. Hieman epämääräinen kokonaisuus ei ole komediakaksikon terävintä saati hauskinta tuotantoa, mutta viihdyttää jotakuinkin silti. Hauska lisä on se, että todellinen taikuri Dante esittää itseään ─ mutta miekkosen parhaimpia temppuja on kyllä taidettu hieman viritellä elokuvateknologian voimin!

Pisteytys: 5/10

7. LUUKKU - 80 vuotta sitten (Kaksi pölkkypäätä, 1938)

A knick-knack is a thing that sits on top of a whatnot.

Vuonna 1938 suursota oli jo painunut kipeiden muistojen joukkoon, mutta muuankin saksalaisjohtaja herätteli jo maailmanmenoa seuraavien mielissä aihetta uuden sodan pelkoon. Ensimmäisen maailmansodan muistoja valkokankaalle tuovat tänään koomikot Laurel & Hardy eli Ohukainen ja Paksukainen, jotka olivat vielä 1930-luvulla sangen suosittuja viihdyttäjiä, ennen menestyksen päivien hiljaista hiipumista. Tämä elokuva istuu vuoden joulukalenteriin jo siksikin, että koomikkokaksikon uran loppusuoraa kuvaava biografiaelokuva Stan & Ollie (2018) on vastikään valmistunut ja lähtee laajempaan levitykseen tammikuussa 2019.

Block-Heads - Kaksi pölkkypäätä

Ohjannut John G. Blystone

USA 1938, 57 min.

Komedia, Sota

Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Patricia Ellis, Minna Gombell

Ensimmäisen maailmansodan jylinöissä muuan komppania valmistautuu hyökkäykseen ja sotamies Stan (Laurel) määrätään vartioimaan juoksuhautaa. Rauha koittaa ja vuosikymmenet vaihtuvat, mutta unohdettu Stan vartioi uurastamatta pientä asemapaikkaansa. Onneksi maailmanpolitiikan uudet tuulet lopulta selviävät Stanillekin, ja hän pääsee takaisin kotikonnuillensa ystävänsä Ollien (Hardy) vieraaksi. Vieraanvaraisuuden tielle tosin kasautuu toinen toistaan hullunkurisempia esteitä!

Sota-aikaa haaleasti muisteleva elokuva pohjautuu monilta osin kaksikon aiempaan lyhytfilmiin Ristiriitoja (1929). Kokopitkää versiota tehtäessä tosin vasta syntyikin jos jonkinlaisia ristiriitoja, ja elokuvan oli jopa määrä jäädä Laurelin ja Hardyn viimeiseksi. Vaikeuksista huolimatta ura jatkui vielä reilun vuosikymmenen. Kaksi pölkkypäätä jäi kuitenkin John G. Blystonen viimeiseksi ohjaustyöksi, sillä mies menehtyi vain hieman ennen elokuvan ensi-iltaa.

Tekoprosessin pienistä töyssyistä huolimatta Kaksi pölkkypäätä oli menestys ja se muistetaan edelleen yhtenä parivaljakon verrattomimmista teoksista. Hupia näiden pölkkypäiden toilailuista piisaa edelleen! Elokuvan täyttävät hilpeät gagit, joissa toilailut syntyvät verhojen, autojen, pyörätuolien ynnä muiden arkisten esineiden kustannuksella, unohtamatta myöskään tilanteeseen kuin tilanteeseen osuvaa sanailua ja parivaljakon keskinäistä naljailua.

Pisteytys: 8/10

Sons of the Desert - Kesäleskiä Havaijilla (1933)

Ohjannut William A. Seiter
USA 1933, 68 min.
Komedia
Pääosissa: Stan Laurel, Oliver Hardy, Mae Busch, Dorothy Christy

Well, here's another nice mess you've gotten me into...

Stan Laurel ja Oliver "Ollie" Hardy, tai suomalaisittain Ohukainen ja Paksukainen, ovat liittyneet Sons of the Desert -veljeskuntaan. Miehekkääksi mielletty harrastus tuottaa kuitenkin heti vaikeuksia, ja tietenkin vaimojen takia. Seuran vuosittainen kokous nimittäin järjestetään Chicagossa, mutta miespolot tuskin saavat armailta pirttihirmuiltaan lupaa lähteä moiselle hurjalle reissulle. Tarvitaan siis juoni: Ollie päättää esittää sairasta, paikalle kutsutaan valelääkäri ja pian kaksikko saakin luvan lähteä terveyslomalle Havaijille - mutta vain paetakseen Chicagoon. Valitettavasti Havaijin-laiva uppoaa, eikä viesti ehdi ajoissa karkuteillä olevien aviomiesten tietoon.

Kesäleskiä Havaijilla, tai toisinaan myös Päivänpaisteisia pässinpäitä, on yksi tunnetuimmista Ohukaisen ja Paksukaisen pitkistä elokuvista. Elokuvassa on paljon yhtäläisyyksiä kahden muun parivaljakon tähdittämän lyhytelokuvan kanssa: Aviomiehet poikamiesten teillä (1928) ja Pää pystyyn! (1931) vitsailevat molemmat vaimojen pakoilun teemalla, myös muita yhtäläisyyksiä juonen käänteistä on löydettävissä. Elokuvan klassikkomeriiteistä kertonee myös se, että kansainvälinen Laurel & Hardy -seura on nimetty elokuvan mukaan.

Kolmenkymmenen vuoden aktiivisen uransa aikana koheltava parivaljakko ehti esiintyä yli sadassa elokuvassa. Varsinainen Ohukaisen ja Paksukaisen suosion kulta-aika koitti kuitenkin vasta 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kaksikko oli jo vetäytynyt valkokankailta. Minulle Ohukaisen ja Paksukaisen toilailut ovat muutamien elokuvien myötä tulleet tutuksi jo lapsuudessa, mutta kaksikon laajaan tuotantoon olen kuitenkin tutustunut vain pintapuolisesti. Kesäleskiä Havaijilla on mainio klassikkokomedia, jonka myötä on helppoa aloittaa perinpohjaisempi uppoutuminen Laurelin ja Hardyn tuottoisaan uraan. Tällaisen fyysistä kohellusta, loistavaa verbaaliakrobatiaa ja ilahduttavia lauluesityksiä sisältävän filmin katselee ilomielin useampaankin kertaan.

Pisteytys: 8/10