torstai 8. joulukuuta 2022

8. luukku: 80 vuotta sitten (Taitamattomat taikurit, 1942)

A couple of jerks!
 
Päivän luukusta kurkkaavassa elokuvassa heitetään hyvästit sotahuolille. Silti sotavuosina syntyneistä elokuvista varsin moni keskittyi käsittelemään aikalaistodellisuutta. Draamallinen lähtökohta ottaa vallan eritoten elokuvissa Casablanca (1942) ja Rouva Miniver (1942); jälkimmäisen realismi otettiin vastaan niin lämmöllä, että elokuva keräsi vuoden suurimmat lipputulot ja siitä myös tuli vuotensa menestyksekkäin Oscar-magneetti.

Vaan kyllähän näitä hupifilmejäkin riitti! Hitlerille ivaillaan komediassa Ollako vai eikö olla (1942) ja kaikki viitteet sota-ajasta lakaistaan piiloon screwballissa Hullujen paratiisi (1942). Ikimuistoisten elokuviensa ohella vuosi 1942 muistettakoot monien tähtien synnyinvuonna: kahdeksankymppisiään ovat saaneet viettää Martin Scorsese,  Harrison Ford sekä Barbra Streisand. Onnenpotkuja heille!

 
A-Haunting We Will Go - Taitamattomat taikurit
Ohjannut Alfred L. Werker
USA 1942, 67 min.
Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Stan Laurel, Olivel Hardy, Dante
 
 
 
 
Laurel ja Hardy ovat joutuneet ongelmiin virkavallan kanssa. Kaupungista on häivyttävä nopeasti ja kulkupeli tarvitaan, joten aavistuksen epäilyttävä työkeikka rahdinkuljettajina sopii tarkoitukseen mainiosti. Rahti lastataan junaan, jossa parivaljakko tapaa taitavan taikurin (Dante). Kuinka ollakaan, pian parivaljakko löytää itsensä lavalta onnettomina avustajina, jotka pakenevat niin virkavaltaa kuin rahtikeikan järjestäneitä korstoja. Kuinkahan vanhat tohelot tästä sopasta lopulta selviävät?

Taitamattomat taikurit on filmi Stan Laurelin ja Oliver Hardyn yhteisen uran loppupuolelta. Kaksikko oli tahkonut menestyselokuvia Hal Roachin tallissa aina vuoteen 1940, jonka jälkeen syntyi vielä liuta B-luokan komedioita Foxilla ja MGM:lla. Tämäkin elokuva on juoneltaan jokseenkin heikkolaatuinen ja huokuu väsymystä, vaikka tarina onkin pyritty ahtamaan täyteen puolivillaista viihdettä.

Koska selkeä idea puuttuu, elokuvassa on ripaus sitä ja tätä. Mukana on film noirin tuulahduksia, vanhaa kunnon slapstickia ja ihmeellisiä itämaisia taikoja. Hieman epämääräinen kokonaisuus ei ole komediakaksikon terävintä saati hauskinta tuotantoa, mutta viihdyttää jotakuinkin silti. Hauska lisä on se, että todellinen taikuri Dante esittää itseään ─ mutta miekkosen parhaimpia temppuja on kyllä taidettu hieman viritellä elokuvateknologian voimin!

Pisteytys: 5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti