 |
| Don't talk about marriage and children. |
Vuoden 1982 suurin megahitti oli E.T. (1982), jonka valtavien lipputulojen kannoilla ei ollut kirittäjiä. Hyvin menestyivät myös Gandhi (1982) sekä Tootsie (1982), jotka keräsivät katsojien lisäksi ison liudan Oscar-ehdokkuuksia: varsinkin Gandhi huolehti lopulta palkintopöydän putsaamisesta.
Omina mieliflmeinäni vuoden tarjonnasta nostan mieluusti esille ihanan ällöttävän The Thingin (1982), scifin ja film noirin upean yhdistelmän Blade Runnerin (1982) sekä syvälle sieluun juurtuvan Koyaanisqatsin (1982). Unohtaa ei sovi lapsuuskuvaelma Fanny ja Alexanderia (1982), sillä se on parhaimmillaan juuri nyt joulusesongissa katsottuna. Päivän filmi ei taida aivan yltää lempparilistalleni, mutta suurten tragedioiden ystäville teoksen dramatiikka voi olla omiaan.
Omina mieliflmeinäni vuoden tarjonnasta nostan mieluusti esille ihanan ällöttävän The Thingin (1982), scifin ja film noirin upean yhdistelmän Blade Runnerin (1982) sekä syvälle sieluun juurtuvan Koyaanisqatsin (1982). Unohtaa ei sovi lapsuuskuvaelma Fanny ja Alexanderia (1982), sillä se on parhaimmillaan juuri nyt joulusesongissa katsottuna. Päivän filmi ei taida aivan yltää lempparilistalleni, mutta suurten tragedioiden ystäville teoksen dramatiikka voi olla omiaan.
Ohjannut Alan J. Pakula
USA 1982, 150 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Meryl Streep, Peter MacNicol, Kevin Kline
Nuori kirjailija Stingo (MacNicol) muuttaa Brooklyniin kirjoittamaan uutta romaaniaan. Eletään 1940-luvun loppua ja sodanjälkeinen helpotus ja toiveikkuus väreilevät ilmassa, mutta menneisyyden raskaat taakat eivät jätä ketään rauhaan. Stingo ystävystyy tuota pikaa naapurissaan asuvaan lemmenpariin, Nathaniin (Kline) ja puolalaispakolaiseen Sophieen (Streep). Rajun ailahtelevaisen rakkaustarinan takaa paljastuu synkkiä salaisuuksia sotavuosilta ja saksalaisten keskitysleireiltä.
Sofien valinta perustuu William Styronin samannimiseen romaaniin (1979). En tunne alkuperäisteosta, mutta ainakin elokuvassa tarinan kaikki dramaattinen potentiaali on venytetty äärimmilleen. Sophien vaikeasta valinnasta ja naisparan surkeasta menneisyydestä voisi kertoa hienovaraisemminkin, jolloin tarinakin koskettaisi enemmän. Väkinäiseksi yltyvä kyyneltenkalastus on lopulta piinallista seurattavaa, mutta ei suinkaan Sophien hirvittävän kohtalon vuoksi.
Vaikka Sofien valinta on vuosien varrella saanut osakseen nuivaakin kritiikkiä, aikalaislehdistössä traaginen tarina kirvoitti viljalti kehuja. Elokuva oli muutenkin näyttävästi esillä vuotensa palkintosesongissa, ja Meryl Streep palkittiin sinänsä ihailtavan antaumuksellisesta roolisuorituksestaan Oscarilla. Myös Kevin Kline onnistuu räiskyvässä roolissaan. Pätevät näyttelijät eivät silti yksin onnistu kannattelemaan muutoin ontuvaa tarinaa.
Pisteytys: 5/10
Sofien valinta perustuu William Styronin samannimiseen romaaniin (1979). En tunne alkuperäisteosta, mutta ainakin elokuvassa tarinan kaikki dramaattinen potentiaali on venytetty äärimmilleen. Sophien vaikeasta valinnasta ja naisparan surkeasta menneisyydestä voisi kertoa hienovaraisemminkin, jolloin tarinakin koskettaisi enemmän. Väkinäiseksi yltyvä kyyneltenkalastus on lopulta piinallista seurattavaa, mutta ei suinkaan Sophien hirvittävän kohtalon vuoksi.
Vaikka Sofien valinta on vuosien varrella saanut osakseen nuivaakin kritiikkiä, aikalaislehdistössä traaginen tarina kirvoitti viljalti kehuja. Elokuva oli muutenkin näyttävästi esillä vuotensa palkintosesongissa, ja Meryl Streep palkittiin sinänsä ihailtavan antaumuksellisesta roolisuorituksestaan Oscarilla. Myös Kevin Kline onnistuu räiskyvässä roolissaan. Pätevät näyttelijät eivät silti yksin onnistu kannattelemaan muutoin ontuvaa tarinaa.
Pisteytys: 5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti