keskiviikko 21. joulukuuta 2022

21. luukku: 10 vuotta sitten (Zero Dark Thirty, 2012)

Where's the last time you saw bin Laden?
 
Elokuvallinen aikakone laskeutuu tänään ja huomenna vuoteen 2012. Vuosikymmenen takaista äänimaisemaa maalaavat PSY:n Gangnam Style, Loreenin Euphoria ja Pussy Riotin radikaalit sävelet. Monien muistiin on kenties piirtynyt, että Sauli Niinistö nousi Tarja Halosen seuraajaksi, Lontoossa vietettiin kesäolympialaisia ja Toscanan rannikolla pähkäiltiin, miten kummassa karille ajanut valtava alus Costa Concordia saataisiin kammettua romuttamolle.
 
Tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa ovat viettäneet muun muassa tämä blogi, suomalaisten kauppojen sisältöään salailevat tupakka-automaatit ja ruotsalaisprinsessa Estelle. Menetyksiäkin vuoteen mahtui, kun nuorisolehti Suosikki lakkautettiin. Kaiken hyvän lisäksi mayojen maailmanlopun piti iskeä tismalleen vuosikymmen sitten, 21. joulukuuta, mutta niinpä siitäkin uhasta selvittiin. Päivän luukusta loikkaa toisenlainen Maya, joka johdattelee aikansa ajankohtaisten kriisien äärelle.
 
 
Zero Dark Thirty
Ohjannut Kathryn Bigelow
USA 2012, 157 min.
Trilleri, Historia
Pääosissa: Jessica Chastain, Joel Edgerton, Jason Clarke
 
 
 
 
Syyskuun 11. päivän terroriteot vuonna 2001 järisyttivät maailmanjärjestystä. Vasta valmistunut CIA-analyytikko Maya Harris (Chastain) lähetetään työtehtävissä Pakistaniin, jossa vuodet ja karut työtehtävät koulivat hänestä rautaisen ammattilaisen. Harrisin koko ura kytkeytyy mieheen terroritekojen takana, Osama bin Ladeniin, jonka jäljille etevä Harris lopulta pääsee.

Zero Dark Thirty kertoo, osin dramatisoiden, todellisista tapahtumista ja huipentuu vuoteen 2011, jolloin bin Laden lopulta saatiin kiinni ja surmattiin. Vaikka tapahtumien päätepiste on ennalta tiedossa, siihen pääsyn seuraaminen on varsin mielenkiintoista. Erityisesti viimeinen puolituntinen on jännittävä. Trilleri tosin on puuduttavankin pitkä, mutta sitäpä toisaalta oli tämä oikea ajojahtikin.
 
Elokuvan suhde todellisiin tapahtumiin on herättänyt viljalti keskustelua. Ensi-illan aikaan osin salaisina pidettävät tapahtumat olivat verekseltään tuoreita, minkä vuoksi filmi herätti pienoista kuohuntaa. Eritoten epäinhimillisten kidutusmenetelmien kuvaamisesta riitti puhetta: ihannoiko elokuva "keinolla millä hyvänsä" -taktiikkaa vai nostetaanko vesikidutukset kuvaan kylmän viileästi siksi, että asia on hyvä nostaa tapetille? Vellovista kohuista huolimatta elokuva miellytti kriitikoita ja Oscareissakin tuli yksi pysti ääniteknisistä saavutuksista.

Pisteytys: 7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti