 |
| 1001 elokuvaa ja muutama muu! |
Kymmenen vuotta sitten aloitin elokuvablogitaipaleeni hetken mielijohteesta. Minun oli tehnyt mieli jo tovin katsoa elokuvia systemaattisemmin: pidän listoista ja klassikoiksi miellettyjä suuria teoksia oli valtavasti näkemättä. 1001 Movies You Must See Before You Die -opus (vuoden 2012 tuore painos) tuli vastaan kirjakaupassa täydelliseen aikaan. Into mukavan mittaisen listan seuraamiselle oli niin suuri, että niukka opiskelijabudjetti sai venyä opuksen hankintaan. Blogialusta valikoitui nopeasti sen suuremmin vertailematta ja pyörittelin nimeä mielessäni aktiivisesti ehkä yhden iltapäivän (into aloittaa katselu ylitti tarpeen hioa parempaa nimeä ─ tällä on pärjätty hyvin).
Oli itsestään selvää, että ryhdyn katsomaan listan elokuvia kronologisesti. Taisin hieman leikitellä ajatuksella aakkosjärjestyksestä, mutta se ei tuntunut yhtä hauskalta. Alkuun elokuvia löytyi melko hyvin, mutta sittemmin kävi ilmi, että joitakin teoksia ei kerta kaikkiaan saa hyppysiinsä mistään (ainakaan laillisesti). Vuosikymmenen aikana suoratoistopalvelut ovat tulleet mukaan kuvaan, vaikka klassikoita niistä on vaikea löytää. Paras ystäväni onkin ollut kirjasto, vaikka nyt 1900-luvun lopulle edettyäni aika moni elokuva löytyy jo erinäisistä suoratoistoistakin. Yle Teema on myös verraton apu vanhempien filmien ystävälle, samoin pienten elokuvateatterien näytökset. Ostan elokuvia aniharvoin. Minusta olisi periaatteessa ihanaa keräillä, mutta kulutuskulttuuri vaivaa minua ja sitä paitsi rakastan kirjastolaitosta. Kirjakokoelmani on huomattavasti leffahyllyä valtavampi, koska se on karttunut pääasiassa dyykkauksen ansiosta. Kronologisen etenemisen lisäksi jo alkuvaiheessa syntyi ajatus eri painosten lisäysten ja poistojen huomioimisesta. Kirjoitushetkellä 1001-kirjoja on ilmestynyt 18 eri painosta. Hyllystäni löytyy edelleen vain tuo yksi alkuvaiheessa hankittu opus, joten lisäyksiä ja poistoja metsästän vuosittain googlen avulla. Pidän hieman järjettömänä sitä, että kirjasta täytyy vuosittain ottaa uusi painos ja lisätä sinne liuta tuoreimpia hittifilmejä, mutta ilmeisesti raha puhuu. Tähän mennessä vain yhdessä painoksessa (2013) on tehty isompia muutoksia peruslistaan ja lisätty mukaan vanhempiakin elokuvia. Viime vuonna sain syntymäpäivälahjaksi tuoreimman 1001-kirjalistan: siinä riittääkin puuhaa hieman pidemmäksi aikaa kuin elokuvissa.
Oli itsestään selvää, että ryhdyn katsomaan listan elokuvia kronologisesti. Taisin hieman leikitellä ajatuksella aakkosjärjestyksestä, mutta se ei tuntunut yhtä hauskalta. Alkuun elokuvia löytyi melko hyvin, mutta sittemmin kävi ilmi, että joitakin teoksia ei kerta kaikkiaan saa hyppysiinsä mistään (ainakaan laillisesti). Vuosikymmenen aikana suoratoistopalvelut ovat tulleet mukaan kuvaan, vaikka klassikoita niistä on vaikea löytää. Paras ystäväni onkin ollut kirjasto, vaikka nyt 1900-luvun lopulle edettyäni aika moni elokuva löytyy jo erinäisistä suoratoistoistakin. Yle Teema on myös verraton apu vanhempien filmien ystävälle, samoin pienten elokuvateatterien näytökset. Ostan elokuvia aniharvoin. Minusta olisi periaatteessa ihanaa keräillä, mutta kulutuskulttuuri vaivaa minua ja sitä paitsi rakastan kirjastolaitosta. Kirjakokoelmani on huomattavasti leffahyllyä valtavampi, koska se on karttunut pääasiassa dyykkauksen ansiosta. Kronologisen etenemisen lisäksi jo alkuvaiheessa syntyi ajatus eri painosten lisäysten ja poistojen huomioimisesta. Kirjoitushetkellä 1001-kirjoja on ilmestynyt 18 eri painosta. Hyllystäni löytyy edelleen vain tuo yksi alkuvaiheessa hankittu opus, joten lisäyksiä ja poistoja metsästän vuosittain googlen avulla. Pidän hieman järjettömänä sitä, että kirjasta täytyy vuosittain ottaa uusi painos ja lisätä sinne liuta tuoreimpia hittifilmejä, mutta ilmeisesti raha puhuu. Tähän mennessä vain yhdessä painoksessa (2013) on tehty isompia muutoksia peruslistaan ja lisätty mukaan vanhempiakin elokuvia. Viime vuonna sain syntymäpäivälahjaksi tuoreimman 1001-kirjalistan: siinä riittääkin puuhaa hieman pidemmäksi aikaa kuin elokuvissa.
 |
| Loppu häämöttää: vuosi 1998 on työn alla paraikaa. |
Heinäkuussa 2012 matkani elokuvahistorian ihmemaahan alkoi reippaasti mykkäelokuvilla, joista en tiennyt juuri mitään. Olin kai aiemmin katsonut vain pari ja varsinkin pisimmät vanhukset kirvoittivat tuskanhikeä. Valtaosa noista listan alkupään filmeistä avautuisi varmasti aivan toisella tavalla, jos katsoisin niitä uudelleen nyt. Osasta olisin ehkäpä edelleen aivan samaa mieltä, mutta ainakin syntyvät tekstit olisivat takuulla erilaisia. Kovin suuria laatuvaatimuksia teksteilleni en ole missään vaiheessa asettanut, sillä tämän on määrä olla hauska, paineeton harrastus. Tätä nykyä työhöni kuuluu keskeisenä osana kirjoittaminen ja tekstien kriittinen luku, mutta harrastuksen haluan pitää samoista kriteereistä vapaana. Myönnettäköön, että vanhimpien tekstien lukeminen on hieman vaivaannuttavaa, mutta ainakin on ilo huomata, miten elokuvamatkalla on saanut kasvaa ja kehittyä.
Tällä hetkellä 1001-projekti etenee melko tasaisesella rytmillä, parin-kolmen filmin viikkotahtia. Lisäksi olen kehitellyt vuosien varrella muitakin listoja, koska mihinpä 1001 elokuvaa vielä riittäisi... Jo muutamana vuonna olen täydentänyt 1001-listaa tasavuosifilmeillä, joista kirjoittamani tekstit julkaisen joulukalenterimuodossa ja Halloween-haasteessa. Katson näitäkin elokuvia 2─4 kuussa. Viime vuosina olen innostunut Helmet-elokuvahaasteesta (ja lukuhaasteesta!) ja tänä vuonna katson siihen ensi kertaa teoksia, jotka valikoin näiden muiden elokuvalistojeni ulkopuolelta. Näitä filmejä riittää yksi joka viikolle. Silloin tällöin saatan katsoa jonkun elokuvan ihan muuten vain; leffoja riittää miltei joka illalle! Sarjoja katson hyvin vähän, telkkaria en lainkaan. Ainoa ehdoton katselusääntöni on, että mitään ei ole pakko katsoa ellei oikeasti huvita. Listahörhönä olen saanut huomata, että suunnittelu innostaa minua niin elokuvien katselussa kuin lukemisessakin: molempien osalta määrät ja into ovat kasvaneet valtavasti, kun olen ryhtynyt suunnittelemaan etukäteen tekemisiäni. Kaikille tämä ei taatusti sovi, mutta pienien listaprojektien kokeilu voi piristää, kunhan ei ota sitä liian vakavasti.
Tällä hetkellä 1001-projekti etenee melko tasaisesella rytmillä, parin-kolmen filmin viikkotahtia. Lisäksi olen kehitellyt vuosien varrella muitakin listoja, koska mihinpä 1001 elokuvaa vielä riittäisi... Jo muutamana vuonna olen täydentänyt 1001-listaa tasavuosifilmeillä, joista kirjoittamani tekstit julkaisen joulukalenterimuodossa ja Halloween-haasteessa. Katson näitäkin elokuvia 2─4 kuussa. Viime vuosina olen innostunut Helmet-elokuvahaasteesta (ja lukuhaasteesta!) ja tänä vuonna katson siihen ensi kertaa teoksia, jotka valikoin näiden muiden elokuvalistojeni ulkopuolelta. Näitä filmejä riittää yksi joka viikolle. Silloin tällöin saatan katsoa jonkun elokuvan ihan muuten vain; leffoja riittää miltei joka illalle! Sarjoja katson hyvin vähän, telkkaria en lainkaan. Ainoa ehdoton katselusääntöni on, että mitään ei ole pakko katsoa ellei oikeasti huvita. Listahörhönä olen saanut huomata, että suunnittelu innostaa minua niin elokuvien katselussa kuin lukemisessakin: molempien osalta määrät ja into ovat kasvaneet valtavasti, kun olen ryhtynyt suunnittelemaan etukäteen tekemisiäni. Kaikille tämä ei taatusti sovi, mutta pienien listaprojektien kokeilu voi piristää, kunhan ei ota sitä liian vakavasti.
 |
| Matka kuuhun (1902) ─ listan ensimmäinen elokuva. |
Mikäli nykyinen tahti jatkuu, 1001-projektissa pääsen 2020-luvulle muutamassa vuodessa. Sen jälkeen aloittanen niin sanotusti alusta ja ryhdyn metsästämään niitä nimikkeitä, joita ei ensiyrittämällä löytynyt katsottavaksi. Ehkäpä silloin on aika kehitellä seuraava pitkä listaprojekti. Hassua, että on pitkäaikainen harrastus, jonka määräaikaisuus on kuitenkin ollut alusta asti tiedossa!
Tässä kohtaa voisi olla osuvaa nimetä omia lemppareita, inhokkeja ja muita mieleen jääneitä elämyksiä, mutta se on vaikeaa. Mitä valita, mitä jättää pois? Kaikki elokuvat ovat tähän mennessä olleet katsomisen arvoisia, vaikka joidenkin kohdalla olen pitkästynyt kuoliaaksi, ollut täysin pihalla tai katsonut filmiä väsyneenä ja siksi jäänyt ulalle. On niitäkin, jotka ovat näköjään olleet hyviä, mutta suuria muistijälkiä ei ole jäänyt. Tällä hetkellä kaipaan erityisesti 1950-luvun elokuvia, joista löysin monia edelleen mielessä häilyviä elämyksiä. Uudelleenkatseluiden aika tulee vielä.
Tässä kohtaa voisi olla osuvaa nimetä omia lemppareita, inhokkeja ja muita mieleen jääneitä elämyksiä, mutta se on vaikeaa. Mitä valita, mitä jättää pois? Kaikki elokuvat ovat tähän mennessä olleet katsomisen arvoisia, vaikka joidenkin kohdalla olen pitkästynyt kuoliaaksi, ollut täysin pihalla tai katsonut filmiä väsyneenä ja siksi jäänyt ulalle. On niitäkin, jotka ovat näköjään olleet hyviä, mutta suuria muistijälkiä ei ole jäänyt. Tällä hetkellä kaipaan erityisesti 1950-luvun elokuvia, joista löysin monia edelleen mielessä häilyviä elämyksiä. Uudelleenkatseluiden aika tulee vielä.
En ole missään vaiheessa 1001-urakkaani ajatellut, että nämä elokuvat todella pitäisi nähdä ennen kuolemaansa. Lista on, ihan ymmärrettävästikin, Hollywood-keskeinen ja varsinkin listan loppupäätä ehdinkin jo kritisoida. On silti hauska miettiä, miksi mikäkin elokuva on valittu ja mistä arvostus tai klassikkostatus muodostuu. Mukana on sellaisiakin mestariteoksina pidettyjä elokuvia, jotka joutaisivat uudelleenarvioinnin kohteiksi. Kaikki kuitenkin kertovat jotain olennaista omasta ajastaan, usein hyvässä ja pahassa, jopa ne uusimmat hittifilmit, jotka taas seuraavasta painoksesta poistetaan. Elokuvat heijastavat aina erinomaisesti tekoaikaansa, tarkoituksella ja tahattomasti.
 |
| Nomadland (2020) ─ listan viimeinen, mutta vain toistaiseksi |
Täytynee silti todeta, että pääasiallisesti 1001-lista koostuu hyvistä ja katsomisen arvoisista elokuvista. Melko harvoille olen antanut arvosanaksi alle 6, jota pidän vielä positiivisena lukuna, kolmen tähden veroisena. Listan elokuvien parissa on helppo viihtyä: useimpia voi katsoa ihan vain jännittääkseen, nauraakseen tai eläytyäkseen. Moniakaan listan teoksia ei ole tarkoitettu viihde-elokuviksi, mutta niistäkin voi nauttia eri tavoin, vaikkapa estettisinä elämyksinä. Kaikkien elokuvien kohdalla on minusta hauska tuumia, miksi ja miten elokuva on tehty, tai miten se heijastaa aikalaistodellisuuttaan. Mitä elokuva pyrkii sanomaan ja miksi se herättää tiettyjä tunteita? Mitä elokuvilta ylipäätään odotetaan ja kenelle niitä tehdään? Siksi 1001-listaprojekti on ollut valtavan hauska ja kiinnostava nojatuolimatka tähän saakka ja varmasti vielä jatkossakin.
Aloitin 1001-urakan ihan vain omaksi huvikseni, mutta on ollut kiva huomata, että joku näitä tekstejä lukeekin ja joskus ilokseni kommentoikin. Lämmin kiitos kanssakulkijoille! Blogimaailma on vuosikymmenen aikana hiljentynyt valtavasti, vaikka elokuvablogien suosio ei alkuunkaan ole ollut niin suuri kuin vaikka kirjablogien. Kirjablogitkin ovat sittemmin siirtyneet toisille alustoille. Mukavaksi harrastukseksi elokuvien rinnalle on parin vuoden aikana tullut kirjagrammaus, eli Instagramin aktiivinen ja ihana kirjayhteisö. Elokuvien suhteen vastaavaa ilmiötä ei oikein ole syntynyt, vaikka pientä elokuvakeskustelua pääsee kirjagramissakin harrastamaan. Tulisipa tälle elokuvien 1001-matkalle joskus lisääkin reissutovereita, voisin vaikka aloittaa alusta hyvässä seurassa. Tällä erää tuhannen ja yhden filmin odysseialla 1900-luvun loppu lähestyy ja millenniumin elokuvat saavuttanen jo tänä vuonna. Ajatella, vuosisadan verran elokuvia kymmenessä vuodessa!
Aloitin 1001-urakan ihan vain omaksi huvikseni, mutta on ollut kiva huomata, että joku näitä tekstejä lukeekin ja joskus ilokseni kommentoikin. Lämmin kiitos kanssakulkijoille! Blogimaailma on vuosikymmenen aikana hiljentynyt valtavasti, vaikka elokuvablogien suosio ei alkuunkaan ole ollut niin suuri kuin vaikka kirjablogien. Kirjablogitkin ovat sittemmin siirtyneet toisille alustoille. Mukavaksi harrastukseksi elokuvien rinnalle on parin vuoden aikana tullut kirjagrammaus, eli Instagramin aktiivinen ja ihana kirjayhteisö. Elokuvien suhteen vastaavaa ilmiötä ei oikein ole syntynyt, vaikka pientä elokuvakeskustelua pääsee kirjagramissakin harrastamaan. Tulisipa tälle elokuvien 1001-matkalle joskus lisääkin reissutovereita, voisin vaikka aloittaa alusta hyvässä seurassa. Tällä erää tuhannen ja yhden filmin odysseialla 1900-luvun loppu lähestyy ja millenniumin elokuvat saavuttanen jo tänä vuonna. Ajatella, vuosisadan verran elokuvia kymmenessä vuodessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti