lauantai 31. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa VIII (Näkymättömiä miehiä)

Suddenly I realized the power I held...

"An invisible man can rule the world.
Nobody will see him come, nobody will see him go.
He can hear every secret. He can rob, and wreck, and kill!"
 
Halloween huipentuu hiippailuun Universalin klassikkomonsterin jalanjäljissä. Viime vuonna seikkailtiin Muumion seurassa, mutta tällä kertaa estradille astuu Näkymätön mies. Hahmo pohjautuu H.G. Wellesin samannimiseen scifiromaaniin (1897), josta on tehty lukuisia filmatisointeja ja tv-sarjojakin. Universalin klassikkofilmi jatko-osineen sijoittuu 1930─1950-luvuille, ja tehtiinpä aiheesta muun muassa neuvostosovituskin vuonna 1984. Samaa näkymättömän miehen tarinaa tarkastelee esimerkiksi elokuva Hollow Man (2000) ja jälleen teos The Invisible Man (2020). Tähän kollaasiin valikoin alkuperäisen ja tuoreimman elokuvan lisäksi jokerikorttina espanjalaistrillerin Julian silmät (2010), jossa päähenkilöä piinaa muuan näkymätön mies.


The Invisible Man - Näkymätön mies
Ohjannut James Whale
USA 1933, 71 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Claude Rains, Gloria Stuart, William Harrigan, Henry Travers



Salaperäinen mies (Rains) saapuu majataloon myrskyisenä iltana. Käärinliinojen verhoama muukalainen vaatii saada itselleen huoneen, jossa häntä ei häiritä. Toive toteutetaan, mutta ennen pitkää huoneessa tehdyt kummat tieteelliset kokeet paljastuvat. Outo miekkonen paljastuu tiedemies Jack Griffiniksi, joka on epäonnisen kokeen vuoksi muuttunut kauttaaltaan näkymättömäksi. Eriskummallinen tila ajaa Jackin lopulta hulluuden partaalle ja rikoksen polulle. Mihin kaikkeen vallanhimosta huumaantunut näkymätön mies pystyykään?

Näkymätön mies pohtii kiinnostavasti niitä tuntemattomia, hieman pelottaviakin polkuja, joihin tiede meidät voikaan viedä. Näkymätön ihminen voisi tehdä ties mitä kauheuksia varkauksista murhiin, mutta onneksi elokuvassa lopulta keksitään edes jonkinlaiset keinot hirviön pysäyttämiseksi. Oivan tarinan jännitystä ryydittävät tyylikkäät erikoistehosteet. Kauhistuttavaa tunnelmaa kevennetään aika ajoin huumorilla. Toisinaan vitsit ovat ihan hauskoja, mutta välillä typerät ja täysin avuttomalta vaikuttavat poliisivoimat saavat katsojan pikemminkin älähtämään tuskasta kuin tyrskähtämään ilosta. Samaa kritisoivat jo aikalaiset, vaikka elokuva ilmestyttyään menestyikin erinomaisesti.

Pisteytys: 7/10

Los ojos de Julia - Julian silmät
Ohjannut Guillem Morales
Espanja 2010, 118 min.
Trilleri, Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Belén Rueda, Lluís Homar, Pablo Derqui




Julia (Rueda) löytää kaksoissisarensa kuolleena. Itsemurhassa ei tunnu olevan mitään järkeä, sillä sokeutuneen sisaren tulevaisuus vaikutti viimeinkin valoisalta. Samasta silmäsairaudesta kärsivä Julia ryhtyy pakkomielteisesti selvittämään sisarensa kuolemaan johtaneita vaiheita. Hiljalleen mysteerin laajuus valkenee Julialle, joka voi jo vaistota näkymättömän tappajan läsnäolon. Mutta kuinka päästä sellaisen miehen jäljille, jota kukaan ei näe?

Julian silmät (engl. Julia's Eyes) nostaa odotukset korkealle, sillä päätähti Belén Rueda ja tuottaja Guillermo del Toro vievät ajatukset onnistuneeseen menestyskauhu Orpokotiin (2007). Sama tunnelma jää ainoastaan häivähdykseksi, sillä lopputulos on hutiloiden tehty pettymys. Liian pitkäksi venytetyssä tusinatrillerissä on kyllä pohjalla hyviä ideoita. Sokeuden teema on kiinnostava ja päänäyttelijä Rueda onnistuu roolissaan. Sikäli filmin viitsii katsoa sen kerran aloitettuaan, mutta kuten filmi muutenkin osoittaa, näkemättäkin pärjää.

Pisteytys: 4/10

The Invisible Man
Ohjannut Leigh Whannell
Kanada, Australia & USA 2020, 124 min.
Draama, Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Elisabeth Moss, Oliver Jackson-Cohen, Harriet Dyer



Cecilia Kass (Moss) pakenee henkihieverissä väkivaltaisen miehensä Adrianin (Jackson-Cohen) luota. Turvapaikassaan Cecilia saa pian kuulla, että Adrian on tehnyt itsemurhan ja jättänyt koko omaisuutensa Cecilialle. Perintöön on vain yksi ehto ─ Cecilia ei saa syyllistyä mihinkään rikokseen. Tehtävän pitäisi olla helppo, mutta suunnitelmassa on jotain kieroa. Kuolleeksi julistetun miehen kuristava valtapeli ei jätä Ceciliaa rauhaan ja Adrianin kosto muuttuu alati kauheammaksi.

Alkuperäisestä Näkymättömästä miehestä (1933) johdettu idea on kiinnostava ja osuu ajan hermoon, vaikka potentiaalia ei täysin hyödynnetäkään. Kuten Julian silmissä (2010), näkökulma on uhriksi joutuneessa naisessa. Uhkaavat miehet pitävät kaikkia naruja käsissään ja varjot ovat heidän supervoimansa. Näkymätöntä vihollista on vaikea saada tilille teoistaan. The Invisible Man on onnistuneen piinaava trilleri, vaikka parantamisen varaakin olisi. Juonen epäloogisuuksia siloittelemalla ja parhaimpia jännityksen paikkoja terästämällä olisi saavutettu jo paljon. Heikkouksistaan huolimatta The Invisible Man on selkeästi Universalin ns. Dark Universe -uusintojen paras teos tähän mennessä, joskaan se titteli ei paljoa vaadi.

Pisteytys: 6/10

torstai 29. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa VII (Kauhuvuosi 2019 vol 2)

The world's a hungry place.

Päivän tekstissä perataan viime viikon tapaan vuoden 2019 kauhufilmejä. Tällä kertaa esillä ovat perinteisempään tyyliin hyytävät säikyttelyfilmit: näistä kahta yhdistää Stephen King ja onpa kolmannessakin oiva ripaus Kingin tarinoista tuttua tunnelmaa. Vaan onko näistä valtavirran kauhuelokuvista enää mihinkään?
 

Scary Stories to Tell in the Dark
Ohjannut André Øvredal
USA, Kanada & Hong Kong 2019, 108 min.
Kauhu
Pääosissa: Zoe Margaret Colletti, Michael Garza, Gabriel Rush



Halloweenia riehakkaasti viettävä nuorisojoukko päätyy autiotaloon, josta löytyy outo satukirja. Kirjan sivut alkavat jälleen täyttyä itsekseen ja niinpä karmiva kohtalo uhkaa jokaista onnetonta sielua, joka jalallaan astui kummitustaloon tuona kohtalokkaana yönä. Keppostelijat saavat ansionsa mukaan!

Scary Stories to Tell in the Dark perustuu kulttisuosion saaneeseen samannimiseen kirjasarjaan (1981─1991). Tapahtumat on sijoitettu 1960-luvun lopun yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin, joka toki sopii viime vuosina muodissa olleeseen retrokauhuun. Idea on hyvä, mutta se olisi ansainnut hieman mietitymmän toteutuksen. Vaikka tarina on kliseisyydessään tyhjänpäiväinen, ainakin karmivat möröt ovat onnistuneita. Filmi välttää keskinkertaiseksi pelotteluviihteeksi sellaista kaipaaville.

Pisteytys: 5/10

It Chapter Two - Se: Toinen luku
Ohjannut Andy Muschietti
Kanada & USA 2019, 169 min.
Kauhu
Pääosissa: Jessica Chastain, James McAvoy, Bill Hader, Bill Skarsgård



Pikkukaupunki Derryn viemäreissä asusteleva Pennywise-pelle (Skarsgård) on jälleen herännyt horroksestaan, ja entiset kaverukset kokoavat voimansa nitistääkseen mystisen pahuuden. Paluu nuoruuden lähteille herättää uinuneet muistot, jotka toverukset olisivat mieluummin unohtaneet.

Stephen Kingin romaaniin pohjautuva filmi jatkaa tarinaa, jonka aloitti elokuva Se (2017). Jos ensimmäinen elokuva oli hienoisen lupaava, tarinan toisen luvun voisi vetää alas viemäristä. Se: Toinen luku on ulkoisesti tyylikkään näköistä kauhua, mutta sisältö on täyttä huttua. Elokuvasta voisi helposti leikata pois ainakin puolet, sillä tyhjänpäivänen tarina junnaa paikoillaan tuskastuttavasti lähes kolme tuntia. Muuta piinaa elokuvasta ei oikein irtoakaan, sillä lukemattomat möröt ja alituinen rääkyminen alkavat haukotuttaa jo ennen puoliväliä.

Pisteytys: 3/10

Doctor Sleep
Ohjannut Mike Flanagan
Iso-Britannia & USA 2019, 152 min.
Draama, Kauhu
Pääosissa: Ewan McGregor, Rebecca Ferguson, Kyliegh Curran, Cliff Curtis



Stephen Kingin samannimiseen romaaniin (2013) perustuva Doctor Sleep herättää Overlook-hotellin kummitukset jälleen henkiin. Hohdon (1977/1980) jatko-osan päähenkilö on aikuiseksi varttunut Dan Torrance (McGregor), joka on hyvää matkaa kulkemassa kohti isältään perittyjä alkoholiongelmia.  Danin on kuitenkin ryhdistäydyttävä, sillä "hohtavat" lapset tarvitsevat hänen apuaan.
 
Mike Flanagan on rohkeasti tarttunut melko vaikeaan aiheeseen, onhan Kingin kirjojen ja Hohto-elokuvankin maine melkoinen. Doctor Sleep onnistuu välttämään pahimmat karikot ja toimii ihan kohtalaisesti sekä jatko-osana  että itsenäisenä elokuvanaan. Hieman tiiviimmällä toteutuksella ja ideoiden terävöittämisellä filmi voisi olla roimasti parempikin. Elokuva ei harmillisesti pääse samalle tasolle kuin Flanaganin käsikirjoittama ja ohjaama, suorastaan loistava The Haunting of Hill House -sarja (2018), vaikka samankaltaista tunnelmaa on toisinaan aistittavissa.

Pisteytys: 6/10

tiistai 27. lokakuuta 2020

The Evil Dead - kauhun riivaamat (1981)

Ohjannut Sam Raimi
USA 1981, 85 min.
Kauhu
Pääosissa: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Betsy Baker

We're going to get you!
 
Joukko teinejä lähtee retkelle syrjäiseen metsämökkiin. Kummat sattumukset toivottavat nuorison tervetulleiksi, sillä metsän siimeksessä elelee joukko ilkikurisia demoneita. Asianlaita selviää mökkivieraille, kun kellarista löytyy outo Kuolleiden kirja ja pahaenteinen nauhoitus, jolle lausutut loitsut päästävät paholaiset valloilleen. Yksi toisensa jälkeen teinit joutuvat demonien riivaamiksi, eikä mokomia pahanilmanlintuja tietenkään ole lainkaan helppo saada hengiltä.

Sam Raimin läpimurtoelokuva The Evil Dead on muodostunut kulttiteokseksi, jonka vaikutteet näkyvät yhdessä jos toisessakin myöhemmässä kauhuelokuvassa. The Evil Dead on sittemmin saanut pari jatko-osaa (1987, 1992) sekä rebootin (2013), jossa Raimi siirtyi ohjaajanpallilta tuottajaksi. Sarjan ensimmäinen osa on vielä varsin puhtaasti kauhua, vaikkakin hilpeää sellaista. Kauhukomedian elementit tulevat kuitenkin selkeämmin mukaan vasta sarjan toisessa osassa.

The Evil Dead on kekseliäs elokuva, josta tekemisen ilo välittyy.  Ihastuttavan karmivat gore-demonit ovat hauskannäköisiä ja nuoret näyttelijät onnistuvat rooleissaan juuri sopivalla railakkuudella. Koska elokuva täytyi saada purkkiin pienellä budjetilla, on tekovaiheessa täytynyt käyttää erikoisen paljon luovuutta: varsinkin omalaatuisen liukkaasti liikkuva kamera luo tarinaan oman tunnelmansa. Riemastuttava teinilahtausfilmi on ansainnut paikkansa kauhuklassikoiden kaanonissa.

Pisteytys:
8/10

lauantai 24. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa VI (Kauhuvuosi 2019 vol 1)

After life is over, the afterlife goes on.
 
Vuosi 2019 tanssitti valkokankaille läjäpäin kauhuelokuvia ─ ainakin määrä tuntuu suurelta, kun vertailee tämän epäonnen vuoden ensi-iltamääriin. Tästä tekstistä löytyy kolme viime vuonna ensi-iltansa saanutta viihdepläjäystä, joiden lisäksi ensi viikolla luvassa on hieman puhdasverisempiä kauhuelokuvia. Viime vuoden kauhuista mainittakoot myös Ari Asterin folk-pastissi Midsommar (2019) sekä Jordan Peelen kaksoisolentokauhu Us (2019).

 
The Dead Don't Die
Ohjannut Jim Jarmusch
USA, Ruotsi & Etelä-Afrikka 2019, 104 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Bill Murray, Adam Driver, Tilda Swinton, Chloë Sevigny


 
Centervillen pikkukaupungissa tapahtuu kummia, kun hautausmaan mullat alkavat tutista ja elävät kuolleet laahautuvat kaduille. Itse asiassa koko maapallo vaikuttaa nyrjähtäneen akseliltaan ja kenties juuri sen vuoksi zombit ovat könynneet Centervillen poliisivoimien vaivaksi. Kokemattoman virkavallan onneksi outo hautausurakoitsija Zelda Winston (Swinton) tarjoaa auttavan miekkakätensä, vaikka mitäpä väliä millään oikeastaan on. Ehkä zombeja osattiin jo vähän odottaakin.
 
Jim Jarmuschille tyypilliseen lakoniseen huumoriin luottava The Dead Don't Die on kivannäköinen tunnelmapala, joskaan ei järin hauska. Elokuvan zombit ovat ryömineet lahdattavaksi suoraan George Romeron Kuolleiden aamunkoitosta (1978) ja samasta lähteestä on ammennettu inspiraatiota myös yhteiskuntakriittiseen sanomaan. Elokuva kritisoi kulutusyhteiskuntaa ja välinpitämättömyyttä ilmastonmuutosta kohtaan. Piittaamattomuuden teema on läsnä elokuvassa esimerkiksi siten, että yksi päähenkilöistä saattaa vain ilmoittaa jättäneensä kässärin lukematta. Tuskallinen välinpitämättömyys on tarkoitushakuista, mutta jättää liiankin lattean jälkimaun.

Pisteytys: 6/10

Ready or Not
Ohjannut Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett
USA & Kanada 2019, 95 min.
Komedia, Kauhu
Pääosissa: Samara Weaving, Adam Brody, Mark OBrien




Nuori morsian Grace (Weaving) joutuu viettämään hääyönsä epätavallisissa merkeissä. Aviomiehen suku on rikas ja omalaatuinen: jokainen suvun uusi jäsen pakotetaan pelaamaan peliä, jonka valinnassa Gracea ei onnista. Luvassa olisi voinut olla vain rauhallinen erä shakkia, mutta tuota pikaa tuore vaimo joutuu puukkohippasille uppo-oudon kartanon sokkeloisille käytäville.

Ready or Not on idealtaan hauska, mutta jutun juju ehtii silti käydä hieman tylsäksi ennen tarinan sangen ennakoitua loppuratkaisua. Tarinaa ja ohjausta täytyy kuitenkin kehuakin: kauhukomedia on vaikea lajityyppi, mutta Ready or Not onnistuu ihailtavan taitavasti tasapainoilemaan hankalasti yhdistettävien elementtien välillä. Lopusta voi muuten bongata hauskan asuviittauksen Terrence Fisherin okkultismikauhu Paholaisen morsiameen (1968).

Pisteytys: 6/10

Crawl
Ohjannut Alexandre Aja
USA, Serbia & Kanada 2019, 87 min.
Trilleri, Kauhu
Pääosissa: Kaya Scodelario, Barry Pepper



 
Valtava myrsky vyöryy kohti Floridaa ja evakuointi on täydessä tohinassa. Kriisin hetkellä omaisten tavoittaminen on tärkeää, ja niinpä nuori Haley (Scodelario) yrittää kuumeisesti saada yhteyden isäänsä (Pepper). Lopulta isäpappa löytyy kotitalon kellarista, jonne on tunkeutunut muuan kutsumaton vieras. Eipä aikaakaan, kun koko talo kotikatua myöten on muuttunut vesipetoja kuhisevaksi myrskynsilmäksi.

Creature Feature -filmi on syntynyt Tappajahain (1975) pitkässä jälkiaallokossa. Suurta laatua ei ole odotettavissa, mutta Crawl ei sentään onneksi ota itseään turhan vakavasti! Päähenkilö on hyvä ja leffan lähtökohta riittää jännärin ideaksi. Harmi vaan, ettei lupaavasti alkava jännitys millään pysy yllä, vaikka muutamia väristyksiä jättimäiset alligaattorit tarjoavatkin. Kerran katsottava pulikointi sopii aivojennollaukseen, ja vain sitä varten filmi kaiketi on tehtykin.

Pisteytys: 4/10

torstai 22. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa V (Amerikan psyko, 2000)

 
Did you know I'm utterly insane?
 
Millennium toi mukanaan uudenlaisia kauhuelokuvia, joista suosituimmiksi kohosivat japanilaisten kauhujen jenkkiversiot (esim. The Ring, 2002) sekä kidutuskauhut (esim. Saw, 2004). Päivän filmi ei suoranaisesti ole kauhu, vaikka genren perinteisiin kytkeytyykin. Elokuvan päähenkilössä on jotain samaa kuin 1990-luvun suosituissa kauhuelokuvissa, joissa pahantekijät olivat tavallisia mutta järkensä valon menettäneitä ihmisiä. Verikin lentää!


American Psycho - Amerikan psyko
Ohjannut Mary Harron
USA 2000, 101 min.
Trilleri, Komedia
Pääosissa: Christian Bale, Justin Theroux, Josh Lucas




Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin (1991) perustuva Amerikan psyko on juppiklassikko, jossa enemmän on enemmän ja mikään ei koskaan riitä. Päähenkilö Patrick Bateman (Bale) on vauras menestyjä nousujohteisella uralla, timmissä kunnossa ja naisten ympäröimä. Materialismin kyynistämä mies ei kuitenkaan osaa tuntea muuta kuin ahneutta, vihaa ja äkillistä murhanhimoa.

Amerikan psyko tarkastelee kiinnostavasti 1980-luvun ─ ja miksei muidenkin aikojen ─ järjetöntä rikastumista ja luksukseen turtumista. Samalla elokuva kritisoi päähenkilöään, rikasta valkoista heteromiestä, jolle taivas on auki eikä mikään teko ole mahdoton. Jos on pätäkkää, on varaa olla mulkku! Elokuvan lopussa Bateman napsahtaa lopullisesti ja verilöyly yltyy, mutta entä sitten ─ mikään ei muutu. Pisteliäs sanoma tuskin voisi olla selvempi.
 
Ilmestyessään Amerikan psyko jakoi kriitikoiden mielipiteitä, mutta pääasiassa elokuvan voitaneen sanoa menestyneen mainiosti. Satiiri on kieroutuneen hauskaa, jännitys pitää sopivasti varpaillaan ja menevän meiningin kruunaa hilpeä soundtrack. Christian Bale tekee kerrassaan oivan roolityön napsahtavana sikailijana. Filmillä on huonosti menestynyt jatko-osa Amerikan psyko II (2002), jolla tosin ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisteoksen kanssa.

Pisteytys: 8/10

tiistai 20. lokakuuta 2020

The Thing - "se" jostakin (1982)

Ohjannut John Carpenter
USA 1982, 109 min.
Scifi, Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, T.K. Carter


You gotta be fuckin' kidding.

Etelämantereella yhdysvaltalaisen tutkimusaseman arki mullistuu, kun tukikohtaan saapuu kutsumattomia muukalaisia. Pian miehistö saa selville, että norjalaisen tutkimusaseman väki on kaivanut ikijäästä esiin vuosituhansia vanhan avaruusaluksen, josta on livahtanut esille jotain elävää. Avaruuden muukalainen osaa naamioitua eliöksi kuin eliöksi, ja paranoia saa vallan miehistön keskuudessa. Pahimmassa tapauksessa koko ihmiskunta on tuhon partaalla...

Kylmäävä scifikauhu perustuu John W. Campbellin tieteisnovelliin Olento (1938). Samasta aihiosta on jo aiemmin filmattu kylmän sodan vainoharhaisuutta henkivä kauhu Se toisesta maailmasta (1951), ja sittemmin tarina on saanut jatkoa esiosan muodossa (The Thing, 2011). John Carpenterin versio ei aikanaan saanut kiitosta, mutta tätä nykyä elokuva nauttii jo klassikkostatuksestaan. Aikalaisarvioissa filmiä moitittiin kyynisyydestään ja yliampuvista efekteistään, vaikka juuri ne tekevät elokuvasta kiehtovan. Tarina nimittäin on onnistuneen karmiva.

Robin Bottinin luomat erikoistehosteet ovat ihanan ällöttäviä ja mielikuvituksellisia. Venyvät päät, muljahtelevat limalölleröt ja luikertelevat lonkerot tekevät filmin katselusta suurta hupia ja osaltaan jopa tasapainottavat synkän kyynistä tarinaa. Sitä paitsi järkyttävien näkyjen edessä, oman kuolemanpelon kohtalonhetkellä mielessä on taatusti vain selviytymisvietti. Kukin tutkimusaseman miehistöstä kaivautuu tarinan edetessä yhä syvemmälle itseensä ja rajummat keinot otetaan käyttöön neuvottelematta. Taustalla soivat karmivaa tunnelmaa rakentavat Ennio Morriconen sävelmät, jotka aikalaiset dumasivat ainoastaan Razzie-ehdokkuuden arvoiseksi.

Pisteytys:
9/10

lauantai 17. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa IV (Kuka pelkää noitia, 1990)

Mindless bumpkin! You blithering bogvumper!

Kaiken Halloween-jännityksen ei suotta täydy olla lapsilta kiellettyä kauhua, vaan pieniä väristyksiä voi löytää satujenkin maailmasta. Päivän elokuva on 30-vuotias Kuka pelkää noitia, joka viihdyttää eri ikäisiä katsojia. Vuoden 1990 elokuvista Halloween-sesonkiin sopivat myös mitä parhaimmin paskakauhun kruunaamaton kuningas Troll 2, Stephen Kingin romaaniin perustuva Se ja 1001-listaltakin löytyvä, Tim Burtonin Saksikäsi Edward.


The Witches - Kuka pelkää noitia
Ohjannut Nicolas Roeg
Iso-Britannia & USA 1990, 91 min.
Fantasia, Komedia
Pääosissa: Jasen Fisher, Mai Zetterling, Anjelica Huston




Luke-poika (Fisher) ja hänen isoäitinsä Helga (Zetterling) lähtevät rentouttavalle lomamatkalle. Pahaksi onneksi maailman noidat ovat päättäneet järjestää vuotuisen kokoontumisensa tismalleen samassa hotellissa! Helga-mummu on nuoruudessaan metsästänyt noitia ja tietää, että noidat inhoavat lapsia ja pyrkivät hävittämään nuo haisevat pikkuihmiset maan päältä lopullisesti. Luken ja Helgan on tietenkin pysäytettävä pahuuden voimat, vaikka se onkin hyvin vaarallista.

Kuka pelkää noitia perustuu Roald Dahlin samannimiseen suosittuun lastenkirjaan (1983). Elokuvaversio seuraa alkuperäisen kirjan tarinaa melko uskollisesti, mutta tarina loppuu toisin. Vaikka filmi pohjautuu lastenkirjaan, on mukana aika karmiviakin kohtauksia ─ mutta lopussa lempeys tietenkin voittaa. Aikuisen ei tarvitse pelätä, mutta pienimmille lapsille elokuva ei sovellu ainakaan yksin katsottavaksi. Tiettävästi alun perin tarinaan sisältyi vielä hirveämpiäkin hetkiä, jotka Nicolas Roeg tosin leikkeli pois käytettyään ensin omaa muksuaan koekaniinina!
 
Elokuvan parasta antia on karismaattinen Anjelica Huston karmaisevana ylinoitana, sekä upeat, ihanan hirveät maskeeraukset. Kuvausvaiheessa ne ovat taatusti myös olleet työläitä, vaikka noita-akat näyttävätkin riipivän tekonaamansa irti yhdessä känsäisen käden käänteessä. Mikäli perinteisemmän käsityön sijaan arvostaa enemmän CGI-efektejä, on Robert Zemeckiksen ohjaama uusintaversio saamassa ensi-iltansa jo tässä kuussa.

Pisteytys: 7/10

torstai 15. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa III (Perjantai 13., 1980)

 
Wanna see my trick shot?

Neljäkymmentä vuotta sitten ensi-iltansa saivat muun muassa kauhuklassikot Perjantai 13. sekä Hohto. Mitä kaikkea kasarikauhujen maailmassa vielä vaaniikaan? Vuosikymmen toi mukanaan entistä rajummat efektit ja kahmalokaupalla gorea, sillä aiemmin varjoissa vaanineet möröt astuivat kunnolla valokeilaan. Elokuvia ei katsottu enää vain teattereissa: yleistyvät VHS-kasetit, viralliset ja kopiot, levittivät filmejä tehokkaasti ympäri maailmaa kotikatsomoiden kauhuksi. Vuosikymmenen vitsaukseksi nousivat jatko-osat, joita suosituimmille sarjoille tehtaillaan edelleenkin.


Friday the 13th - Perjantai 13.
Ohjannut Sean S. Cunningham
USA 1980, 95 min.
Kauhu, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Betsy Palmer, Adrienne King, Kevin Bacon, Harry Crosby



Joukko nuoria saapuu Crystal Laken leirikeskukseen, joka on ollut suljettuna 1950-luvun lopulta saakka. Sulkemisen syynä oli aikanaan leirillä tapahtunut murha, joka sattui vieläpä epäonnisesti perjantaina 13. päivä. Paikan synkkä menneisyys ei nuoria hätkäytä, sillä hyrräävät hormonit pitävät joukon kiireisenä. Sitä paitsi leirikeskukseen on tultu töihin ─ lapset tosin eivät koskaan ehdi saapua, koska mystinen murhaaja tarkkaileekin yhä Crystal Laken tontteja.

Perjantai 13. on jännityksen puolesta laimea teinislasher, joka on tehty häpeilemättömästi Halloweenin (1978) hengessä. Mutta siinä missä Halloweenin paras kohtaus on heti alussa, Perjantai 13. jättääkin murhaajan henkilöllisyyden paljastamisen herkullisesti vasta aivan loppuun. Sitä ennen tappajan nokkelista teurastuksista irtoaa pari hauskaa hetkeä, vaikka ei tämä kliseiden kesäleiri oikein olekaan kestänyt aikaa. Slashereiden ystäviä teos toki saattaa viihdyttää enemmänkin.

Ilmestyttyään elokuva kohosi suureksi hitiksi, sillä toisin kuin nykyään, teinien teurastuksella oli vielä uutuusarvoa. Hurmehinen veripalttu on sittemminkin maistunut monille, sillä elokuvalle on tehtailtu jo 11 jatko-osaa (1981─2009). Enpä kyllä lainkaan lainkaan hämmästyisi, vaikka lisääkin olisi tulossa. Tarvetta tarinan jatkamiselle tosin ei ole, koska elokuvasarjaa ei ─ ihmeen suuresta suosiostaan huolimatta ─ varsinaisesti tunneta laadustaan. Ensimmäisen osan kuitenkin viitsii katsoa kertaalleen, vaikka odotuksia ei ole syytä virittää kovin korkealle.

Pisteytys: 5/10

maanantai 12. lokakuuta 2020

Poltergeist (1982)

Ohjannut Tobe Hooper
USA 1982, 114 min.
Kauhu
Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson, Heather O'Rourke

 
They're here...
 
Kalifornialaisen perheen idyllinen elämä järkkyy, kun heidän kotitalossaan tapahtuu outoja. Tavarat liikkuvat itsestään, televisio käynnistyy omia aikojaan ja perheen kuopus Carol Anne (O'Rourke) löytää yhteyden häiriöitä aiheuttaviin olentoihin. Eräänä myrsky-yönä tunkeilijat kaappaavat Carol Annen toiseen todellisuuteen, ja perhe joutuu etsimään apua yliluonnollisiin ilmiöihin perehtyneiltä tieteilijöiltä sekä meediolta, jonka avulla Carol Anne kenties vielä voidaan pelastaa.

Poltergeist on luokiteltu kauhuksi, mutta sen aiheuttamat väristykset ovat varsin maltillisia. Onpa mukana sopiva häivähdys komediaakin. Pieni jännitys pysyy kuitenkin sopivasti yllä, vaikka loppu onkin hieman venytetty. Filmi sopii vaikkapa mainioksi Halloween-tunnelmoinniksi heille, jotka karsastavat suurempia adrenaliiniryöpytyksiä ja täysveristä pelottelua. Edes poltergeistin vainoamaksi joutunut perhe ei liikoja säpsähtele, vaikka koti muuttuu yliluonnollisten voimien pesäksi!

Elokuvan pehmoilu johtunee filmin epätavallisesta ohjausprosessista. Nimellisesti ohjaajana on Tobe Hooper (mm. Teksasin moottorisahamurhaaja, 1974), mutta myöhemmin on uumoiltu, että tosiasiassa Poltergeist oli tuottaja Steven Spielbergin teos. Elokuvan oli alun perin tarkoitus olla jonkinlainen jatko Kolmannen asteen yhteydelle (1977), mutta ohjaajaksi nimetty Hooper vei suunnan scifistä kummituksiin. Pelkästään Hooperin käsissä Poltergeist olisi voinut olla vielä karmivampaa kauhua, mutta yksin Spielbergin projektina tuloksena olisi kenties ollut tätäkin lapsekkaampi seikkailu. Tämä lopputulos viihdyttää, mutta ei jää mieleen. Elokuva päihittänee silti molemmat jatko-osansa (1986, 1988) ja huonosti menestyneen remaken (2015).

Pisteytys:
7/10

lauantai 10. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa II (Valerie and Her Week of Wonders, 1970)

Is all this but a dream?

Vuonna 1970 kauhuelokuvissa suosittuja aiheita olivat vampyyrikuvaukset, mutta aivan kaikki näistä teoksista eivät noudattele kovin perinteistä Dracula-linjaa. Tsekkiläinen Valerie and Her Week of Wonders päästää vanhan verenimijän irti oudon tunnelman sävyttämänä. Nykyelokuvista mieleen tulee varsin voimakkaasti Midsommar (2019), jonka yhtenä innoittajana Valerie on hyvinkin saattanut toimia. Jos etsii lisää erikoista kauhutunnelmaa tasan viidenkymmenen vuoden takaa, katsottavaksi sopii italialaisen giallo-mestarin Dario Argenton verevä klassikko Kuoleman lintu (1970).

 
Valerie a týden divu - Valerie and Her Week of Wonders
Ohjannut Jaromil Jires
Tsekkoslovakia 1970, 77 min.
Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Jaroslava Schallerová, Helena Anýzová, Jirí Prýmek



Nuori tyttö Valerie (Schallerová) asuu kahdestaan isoäitinsä (Anýzová) kanssa. Eräänä päivänä Valerie havahtuu etsimään kadonneita korvakorujaan, jotka häneltä varastettiin kesken makeimpien unien. Koruja etsiessään Valerie kohtaa ahnaita vampyyreita, todistaa mitä erikoisempia näkyjä läheisistä ihmisistä ja kokee nuorta lempeä. Mikä Valerien maailmassa on unta, mikä totta?

Valerie and Her Week of Wonders edustaa Tsekkoslovakian uutta aaltoa. Valtavan kauniisti kuvattu, kutkuttava kauhu-uni on vuosien saatossa saanut syystäkin kehuvia arvioita kriitikoilta, onhan goottitunnelmaa, satuja ja symboliikkaa taitavasti yhdistävä teos aivan ainulaatuista fantasiaa. Maailma on väritykseltään lempeä ja valoisa, mutta oudon hirviön uhka ja yhteisössä vellovat noitavainot varjostavat kauniita päiviä ─ viattomuuden aika on pian päättyvä. Surrealistista tunnelmaa korostaa erikoisen mieleenpainuva musiikki. 
 
Temaattisesti Valerie käsittelee naiseksi varttumista ja kuukautisten alkamisen tuomaa muutosta. Valerien kotikylässä naisen hedelmällisyys ja seksuaalisuus nähdään pahuutena, mutta viaton nuori ei vielä ymmärrä hävetä kehonsa luonnollisia muutoksia. Kauhun aiheeksi kohoavatkin aikuisten ahnaat perversiot ja kieroutuneet ajatusmallit. Tematiikan käsittely ei ymmärrettävästi ole aivan helppoa. Muutamassa kohtauksessa tuntuu kylmäävältä, että päähenkilöä esittävä Jaroslava Schallerová todella on hädin tuskin 14-vuotias. Pehmopornoksi elokuvasta ei silti (onneksi) ole eikä se ole kaiketi ollut tavoitteenakaan. Niin ihastuttavan kauniita ja outoja kohtauksia kuin Valeriessa onkin, muutamat hetket nuoren tytön seksualisoinnin kuvastossa jäävät kaihertamaan.
 
Pisteytys: 7/10

torstai 8. lokakuuta 2020

8 x Halloween: osa I (Golem, 1920)

The word, the terrible life-giving word...

Halloweenin kauhukimaran aika on jälleen kohtalokkaasti koittava. Kauhukuukauden ratoksi julkaisen kahdeksan kauhuteemaista tekstiä sellaisista elokuvista, jotka eivät ole löytäneet tietään 1001-listalle. Jyhkeänä aloitusfilminä toimii ekspressionistisen mykkäkauhun klassikko, tasan satavuotias Golem. Filmin pariksi sopii katsottavaksi niin ikään satavuotias saksalaiskauhu Tri. Caligarin kabinetti (1920), joka sekin edustaa mitä tunnetuimmalla tavalla ekspressionismin kumman kiehtovaa tunnelmaa.
 
 
Der Golem, wie er in die Welt kam -
Golem: miten hän tuli maailmaan
Ohjannut Paul Wegener & Carl Boese
Saksa 1920, 76 min.
Mykkäelokuva, Kauhu, Fantasia
Pääosissa: Paul Wegener, Albert Steinrück

 
 
Juutalaisiin kansantarinoihin pohjautuva Golem sijoittuu 1500-luvun Prahaan. Rabbi Löwen (Steinrück) ennustaa tähdistä kauheita tapahtuvaksi, joten hän turvautuu vanhaan magiaan. Löwen rakentaa savesta ylimaallisen voimakkaan Golem-hahmon (Wegener), jonka tehtävänä on suojella juutalaisia pahuuden voimilta. Mutta kun tähtien asennot muuttuvat, niin muuttuu myös Golem.

Golem: kuinka hän tuli maailmaan on hirviöelokuvien hieman unohdettukin merkkipaalu. Teos lukeutuu samaan ekspressionistiseen perinteeseen kuin jo mainittu Tri Caligarin kabinetti (1920) tai hieman myöhemmin ilmestynyt Nosferatu (1922). Maailmalla hyvin menestynyt Golem vaikutti sittemmin Hollywoodinkin kauhuelokuviin huimasti. Erityisesti mieleen nousee Mary Shelleyn klassikkotarinan tunnetuin filmatisointi Frankenstein (1931) ─ siinäkin pääosassa on väärin ymmärretty, ihmisen luoma lempeä hirviö, eikä komean miljöön merkitystä olla unohdettu.

Golem-aihio on filmattu useita kertoja, peräti kolmesti ohjaaja Paul Wegenerin tekemänä. Tämä versio on tunnetuin, eivätkä kaikki eri filmit ole säilyneetkään. Tästä Golemista ikimuistoisen tekevät eritoten näyttävät tehosteet ja upeat veistosmaiset lavasteet, jotka ovat suorastaan omia taideteoksiaan. Rahallinen panostus näkyy, samoin se, että ohjaajat ovat työstäneet aihetta pitkään ja huolella. Turhan liioittelevissa näyttelijäsuorituksissa olisi sentään voitu vähän himmailla, mutta pikkuvian voi helposti antaa anteeksi. Kiehtova kokonaisuus valloittaa satavuotiaanakin.

Pisteytys: 7/10

tiistai 6. lokakuuta 2020

E.T. the Extra-Terrestial (1982)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1982, 114 min.
Scifi, Draama
Pääosissa: Henry Thomas, Robert MacNaughton, Drew Barrymore, Dee Wallace
 

We could grow up together, E.T.
 
E.T. the Extra-Terrestial on lämminhenkinen scifisatu ulkoavaruuden muukalaisen ja Elliot-pojan (Thomas) ystävyydestä. Kalifornian metsiin pesiytyneen avaruusaluksen yksi matkalainen jää maahan, kun hallituksen agentit rymistelevät rauhanomaisten alieneiden laskeutumispaikalle. Onneksi lähistön lapsiperheessä on avuliaita ystäviä, joiden kanssa olento löytää yhteisen kielen.

Sydämellinen E.T. ponnahti ilmestyttyään maailmanmaineeseen ja siitä tuli ilmestymisaikanaan tuottoisin elokuva kautta aikain. Oscar-palkintoja tuli neljä (mm. musiikeista ja erikoistehosteista). Valtavan maineen jälkilämpö tuntui omassakin lapsuudessani, vaikka synnyin viisi vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen: E.T.-pehmolelu kului käsissäni, luin elokuvasta tehdyn kirjan ainakin kahdesti ja itse filmiä katseltiin mummolassa jouluna ─ itse kertomus tosin sijoittuu Halloweenin aikaan.

Valtavan suosion saanut E.T. tuntuu yhä ajattomalta sadulta. Elokuvan päähenkilöksi nousee hauskasti ilmeikäs nukke, jonka kautta peilataan Elliot-pojan mielenmaisemia. Steven Spielberg on kertonut vanhempiensa avioeron ja isän kaipuussa eletyn lapsuuden inspiroineen käsikirjoittamista. Myös yksinäinen Elliot varttuu äitinsä ja sisarustensa kanssa, mutta onneksi taivaalta tipahtaa hänelle ystävä, kasvukumppani ja herkkä kuuntelija. Tarinan aihe ei ole vuosien saatossa vanhentunut. Toteutuskin tuntuu yhä tuoreelta, mutta elokuvasta on silti väännetty ns. paranneltu versio vuonna 2002. Katsoin jälleen alkuperäisen elokuvan, uutta en muista edes nähneeni.

Pisteytys:
8/10

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

The Draughtsman's Contract - Piirtäjän sopimus (1982)

Ohjannut Peter Greenaway
Iso-Britannia 1982, 108 min.
Draama, Mysteeri, Komedia
Pääosissa: Anthony Higgins, Janet Suzman, Hugh Fraser

You sound as impotent by day as you perform by night!
Piirtäjän sopimus on 1690-luvun englantilaiselle maaseudulle sijoittuva murhamysteeri. Rouva Herbert (Suzman) palkkaa arvostetun taiteilijan herra Nevillen (Higgins) poikkeuksellisen kovalla summalla. Tehtävänä on piirtää 12 valikoitua kuvaa Herbertien maalaiskartanosta, ja työ on suoritettava aviomiehen poissaollessa. Päivät kuluvat ja lopulta tiluksilta löytyy eräs ruumis ─ elokuva ei paljasta murhaajaa enkä minä murhattua, sillä koko mysteeri on hauskempaa kokea itse.

Peter Greenaway (1942─) tunnetaan renessanssin ja barokin ajan maalauksia jäljittelevistä elokuvistaan, joista esimerkkinä mainittakoon Rembrandtin Yövartio-maalausta (1642) kuvaava Nightwatching (2007). Piirtäjän sopimus on Greenawayn ensimmäinen kokopitkä elokuva, jossa sommitelmat tuntuvat jo kuvatun aikakauden maalauksilta. Vaikutteita on otettu Rembrandtin lisäksi ainakin Vermeeriltä: kuvakielelle olennaisia ovat tummat taustat sekä valojen ja varjojen kontrastit (ns. chiaroscuro). Taiteilijan otteet ovat Greenawaylla muutenkin hallussa, joten mies laati elokuvassa syntyvät kartanopiirrokset omin käsin.

Piirtäjän sopimus on kaunis mutta hupsu performanssi, jossa on aimo annos brittiläistä mustaa huumoria. Itserakas, kohteliaisuuden paksuun viittaan kääriytynyt ylimystö nyrpistelee nenäänsä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja valtavien peruukkien tunkkaisuus täyttää lähes joka otoksen. Kauniisiin sanoihin on kätketty piilomerkityksiä ja elokuva vilisee kuvasymboleita. Erilaiset yksityiskohdat ovat sen verran tärkeässä asemassa, että kaikkia ei varmasti voi huomatakaan ensimmäsellä katselukerralla. Jos ensikatselu jätti vielä hieman turhan häkeltyneeseen mielentilaan, toinen katselu saattaisi vielä parantaa mysteerin makua tuntuvasti.

Pisteytys:
7/10

perjantai 2. lokakuuta 2020

Syyskuun elokuvat 2020

Little Women - Pikku naisia
Ohjannut Greta Gerwig
USA 2019, 135 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Saoirse Ronan, Florence Pugh, Emma Watson, Eliza Scanlen, Timothée Chalamet, Laura Dern



Greta Gerwigin versio klassikkoromaanista (1868─1869) kertoo Marshin sisarusten varttumisesta jälleen kerran. Aiemmista filmatisoinneista poiketen tarinan aikajana on rikottu ja juonilinjoilla leikitellään aivan uudella tavalla. Näin naisten toimijuudet ja erilaiset mahdollisuudet pääsevät hienosti esille. Elokuva on lisäksi taattua epookki-tavaraa, eli herkkä, hauska ja tyylikkään näköinen. Kuudesta Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli vain parhaan puvustuksen kategoriasta.

Pisteytys: 8/10
 
Koirat eivät käytä housuja
Ohjannut J.-P. Valkeapää
Suomi & Latvia 2019, 105 min.
Draama
Pääosissa: Pekka Strang, Krista Kosonen




Leskeksi jäänyt yksinhuoltajamies Juha (Strang) laiminlyö töitään ja tytärtään. Syynä on uusi BDSM-tuttavuus Mona (Kosonen), joka saa Juhan jälleen tuntemaan jotain kauan sitten kadotettua. Hirveä ja hirveän ihana elokuva! Itsensä etsimisestä ja seksipositiivisuudesta tulee hyvä mieli, vaikka menneisyyden kipujen käsittely on ihan fyysisestikin tuskaista seurattavaa. Elokuvalle toivoisi lisää myötätuulta ja katsojalukuja, vaikka johan tätä on Suomen ulkopuolellakin ehditty kehumaan avokätisesti.

Pisteytys: 8/10

Pokot - Jäljet
Ohjannut Agnieszka Holland & Kasia Adamik
Puola, Saksa, Tsekki, Ruotsi, Slovakia & Ranska 2017, 128 min.
Draama, Rikos, Komedia
Pääosissa: Agnieszka Mandat, Wiktor Zborowski, Jakub Gierszal


Virkistävän anarkistinen Jäljet (engl. Spoor) kritisoi ihmisen vinksahtanutta eläinsuhdetta. Mustan huumorin värittämä sanoma on kitkerä: luonnon sietäisi kostaa pahantekijöilleen. Päähenkilö (Mandat) on eläinten oikeuksia puolustava supermummo, joka vähät välittää maineestaan kylän virallisena höperönä. Kaunista luontokuvausta, jos toki läjäpäin ruumiitakin!

Pisteytys: 7/10

Ad Astra
Ohjannut James Gray
Kiina & USA 2019, 123 min.
Seikkailu, Mysteeri, Draama
Pääosissa: Brad Pitt, Tommy Lee Jones




Astronautti Roy McBride (Pitt) lähtee etsimään kadonnutta isäänsä (Jones) aurinkokunnan laitamilta. Tavanomaisehko isä-poika-draama on saanut poikkeuksellisen komean miljöön, jossa on kiehtovaa seikkailla. Draama itsessään on toteutettu tyylikkään hallitusti. Päähenkilön sisäiset monologit tuntuvat aluksi enemmän koomisilta kuin syvällisiltä, mutta tähänkin tyylikeinoon tottuu matkan edetessä.

Pisteytys: 7/10

Knives Out - Veitset esiin - kaikki ovat epäiltyjä
Ohjannut Rian Johnson
USA 2019, 130 min.
Rikos, Komedia
Pääosissa: Daniel Craig, Ana de Armas, Chris Evans


 
 
Vauraan suvun patriarkka löytyy kuolleena ja teko vaikuttaa itsemurhalta. Testamentista ja edesmenneen kuolinsyystä riitelevä perhe saa riesakseen tarkkanäköisen etsivän Renoit Blancin (Craig). Veitset esiin on perinteitä kunnioittava mutta myös kujeileva versio klassisista murhamysteereistä, selkein esikuva lienee vanha kunnon Hercule Poirot. Muutamat piikit on selvästi kohdistettu nykypäivän Yhdysvaltoihin. Eri elementtien sekoittelu on tasapainoista, vaikka filmi onkin liian pitkä. Hyvin menestyneen teoksen jatko-osa näyttää jo olevan työn alla.

Pisteytys: 7/10

Onward - Eteenpäin
Ohjannut Dan Scanlon
USA 2020, 102 min.
Animaatio, Seikkailu, Komedia, Fantasia
Pääosissa: Tom Holland, Chris Pratt, Julia Louis-Drey, Octavia Spencer



Teini-ikäiset haltijaveljekset Ian (Holland) ja Barley (Pratt) elävät maailmassa, jossa taikuus on hukkunut urbaanien mukavuuksien alle. Onneksi veljesten edesmennyt isä sentään on aikoinaan innostunut muinaismagiasta, sillä salaperäisen taikasauvan avulla hänen pitäisi palata poikiensa elämään vielä yhden päivän ajaksi. Pixarin peruskaura-animaatiossa on kutkuttavan hauska maailma, jota ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi. Koheltavaksi roadtripiksi typistyvässä elokuvassa on silti koskettava ydin.

Pisteytys: 6/10

Neko no ongaeshi - Kissojen valtakunta
Ohjannut Hiroyuki Morita
Japani 2002, 75 min.
Animaatio, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Chizuru Ikewaki, Aki Maeda, Yoshihiko Hakamada



Teinityttö Haru (Ikewaki) pelastaa liikenteen seassa seikkailevan katukissan, joka osoittautuukin kissojen valtakunnan prinssiksi. Absurdiin fantasiamaailmaan uppoutuva tarina käsittelee nuoruustuskia ja muistuttaa kovasti Henkien kätkemä (2001) -hittifilmiä. Vertailu on väistämätöntä, ja ehkä siksi Kissojen valtakunta tuntuu hitusen lattealta. Eräs hahmo luo myös yhtymäkohdan enemmän reaalimaailmassa pysyttelevään Sydämen kuiskaukseen (1995).

Pisteytys: 6/10