My Beautiful Laundrette - Poikien pesula (1985)

Ohjannut Stephen Frears

Iso-Britannia 1985, 97 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Gordon Warnecke, Daniel Day-Lewis

 

Just to get us through, Omo.

 

Nuori Omar (Warnecke) pääsee mukaan setänsä pesulabisnekseen. Kunnianhimoinen Omar saa työtoverikseen vetelehtijä-Johnnyn (Day-Lewis), lapsuudentoverinsa, jonka kanssa pesulapuuhat lipeävät pian lemmiskelyksi. Rakkaus ja bisnes lupaavat onnea, mutta pakistanilaistaustaisen Omarin vaivoina ovat Johnnyn skinhead-kaverit ja oman suvun pyrkyrit suurine odotuksineen.

Musta huumori ja saippuakuplina pulppuava musiikki keventävät raskaiden teemojen tarinaa. Rasismi kukoistaa, sukulaiset piinaavat ja nuoren yrittäjän taival on esteitä täynnä. Huolettomia hetkiä syntyy siitäkin, että Omarin ja Johnnyn romanssi on ihanan välitön ja kasuaali. Daniel Day-Lewisin rooli on kiinnostava: hän on riehuvan rasistijengin ykkösmies ja samalla Omarin rakastaja, kiihkeä ja mutkaton kaikissa toimissaan. Näyttelijän monipuolisuutta osoittaa osuvasti se, että Poikien pesulan kanssa saman ensi-iltapäivän jakoi Hotelli Firenzessä (1985). Day-Lewisin roolit ovat kuin yö ja päivä!

Poikien pesula ei ole yhtä nimekäs kuin Hotelli Firenzessä, mutta se on saanut silti osakseen poikkeavan paljon huomiota. Tv-elokuvaksi tehty draama sai ilmestyessään niin paljon kehuja, että se pääsi teatterikierrokselle ja oli jopa ehdolla käsikirjoitus-Oscarin saajaksi. Sittemmin elokuva on huomioitu esimerkiksi The New York Timesin tuhannen parhaan elokuvan listalla, ja filmi on jopa nostettu British Film Instituten sadan parhaan brittifilmin harvalukuiseen joukkoon. Poikien pesulan menestyksen ansiosta moni lupaava ura lähti nousuun: Daniel Day-Lewisin ohella elokuvan maine vauhditti säveltäjä Hans Zimmerin ja ohjaaja Stephen Frearsin uria. Tästä elokuvasta sai lisäksi alkunsa tunnettu tuotantoyhtiö Working Title. Yksi pieni pesula ja melko merkittävää elokuvahistoriaa!

Pisteytys: 7/10

Phantom Thread (2017)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 2017, 130 min.

Draama, Romantiikka
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Vicky Krieps

Kiss me, my girl, before I'm sick.

Arvostettu muotisuunnittelija Reynolds Woodcock (Day-Lewis) on vannoutunut poikamies. Kevyt suhde nuoren Alman (Krieps) kanssa kuitenkin syvenee yllättävällä tavalla, sillä kahden voimakastahtoisen ihmisen välille kehkeytyy väkevä valtapeli. Aluksi Alma joutuu taipumaan Reynoldsin piiruntarkkaan arkeen ja ulkopuolisuuden tunteeseen, mutta nainen ei anna periksi. Kun valta-asetelma muuttuu, rakkaus lujittuu. Mikä pariskunnan oikein pitää yhdessä?

Paul Thomas Andersonin rakkausdraamassa on mysteerin sävyjä, vaikka salaisuudet paljastetaankin katsojalle aivan suoraan. Tunnelma on kuitenkin sisäänpäinkääntynyt ja Woodcockin muotitalon umpimielinen ilmapiiri korostaa vaikutelmaa entisestään. Tarinaa tärkeämmässä osassa ovat kuitenkin elokuvan hahmot monine oikkuineen ja salaisuuksineen. Pääosaa näyttelevä Daniel Day-Lewis tekee tuttuun tapaan varman roolisuorituksen. Se tuntuu erityiseltä varsinkin siksi, että näyttelijä ilmoitti tämän jäävän viimeiseksi roolityökseen.

Phantom Thread on useaan kertaan nimetty yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista elokuvista. Menestystä tukivat kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista voitto tosin tuli ainoastaan puvustuksesta. Millekään muulle elokuvalle tuo pysti tuskin olisi voinut mennä, sillä asut ovat häikäiseviä. Miljöö on muutenkin kiehtova ja kauniisti kuvattu. Esteettisesti tyylikäs ja kerronnaltaan kieroutuneen tunnelmallinen Phantom Thread on kehunsa ansainnut.

Pisteytys: 8/10

Lincoln (2012)

Ohjannut Steven Spielberg

USA & Intia 2012, 150 min.

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Sally Field, David Strathairn

 

Are we fitted to the times we're born into?

Yhdysvaltain sisällissodan verisiin vuosiin sijoittuva historiadraama seuraa presidentti Abraham Lincolnin (Day-Lewis) viimeisiä elinkuukausia. Sodan on loputtava, ja se vaatii samalla orjuuskysymyksen ratkaisua. Lincolnin päämääränä on kieltää orjuus lopullisesti, mutta haasteena on saada enemmistö senaattoreista liittymään orjuuden vastaiseen rintamaan.

 

Lincoln on tyyliltään perinteisehkö, hieman pönöttävä suurmieselokuva. Daniel Day-Lewisin sopivan arkinen roolisuoritus keventää pahinta patsastelua, ja muutkin näyttelijät sopivat osiinsa. Sinänsä perustuslakiväännöstä kertova tarina on dramatisoitu hyvin, mutta ehkäpä valkoisten ukkojen kabinettihuutelussa on aina pieni kuivakkuuden riski. Tällä kertaa sitä ei voida väistää.

Lukuisia palkintoehdokkuuksia ja suuria katsojalukuja kerännyt Lincoln oli ilmestyessään näyttävä elokuvatapaus. Menestys oli huomattavaa eritoten Yhdysvalloissa, jossa ikonisen presidentin perintö elää yhä voimakkaana. Kahdestatoista Oscar-ehdokkuudesta Lincoln voitti lopulta vain kaksi: Day-Lewis nappasi pystin varmasta roolityöstään ja toinen palkinto meni ansaitusti elokuvan lavasteille. Upeasti rakennettu, runsas ja savuinen menneen maailman estetiikka onkin elokuvan ehdottomasti parasta antia. Harmi, ettei kerronta nouse miljöön eläväisyyden tasolle.

Pisteytys: 6/10

There Will Be Blood (2007)

Ohjannut Paul Thomas Anderson

USA 2007, 158 min.

Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Paul Dano, Dillon Freasier

There's a whole ocean of oil under our feet!

Daniel Plainview (Day-Lewis) pyörittää öljy-yhtiötä, nuori poikansa H.W. (Freasier) ainoana luotettuna kumppaninaan. Kaksikon taival vie uusille öljylähteille eräälle kivikkoiselle farmille ja kylään, jossa kirkon vaikutusvalta on vahva. Plainview ajautuu jatkuviin ristiriitoihin paikallisen nuoren saarnaajan Eli Sundayn (Dano) kanssa. Kun taistellaan öljystä ja vauraudesta, vereltä ei vältytä.

Paul Thomas Andersonin synkkävireinen draama on intensiivinen, vaikka kestoa on mittavasti ja monissa kohtauksissa tunnelmoidaan kaikessa rauhassa. Päähenkilöön kytkeytyvät jännitteet kumpuavat pätevästä käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, mutta ei tähän kuka tahansa näyttelijä pystyisikään. Daniel Day-Lewis palkittiin väkevästä roolistaan muun muassa Oscarilla, Baftalla ja Golden Globella. Muutkin roolityöt ovat onnistuneita, kuten Paul Danon raivokas kaksoisrooli Sundayn veljeksinä. There Will Be Blood on nostettu useissa listauksissa vuosikymmenensä parhaiden elokuvien kärkikastiin. Valinta on edelleen perusteltu, sillä tarinassa on ajattomuutta.

There Will Be Blood on tulenkatkuinen kuvaus ahneudesta, kapitalismista ja Yhdysvaltain historiasta yhden miehen kautta kuvattuna. Tarinan allegoriasta tulee mieleen Citizen Kane (1941) tai vielä vanhempi teos Ahneus (1924) ─ tämä elokuva on aivan omanlaisensa, mutta asettuu hienosti ahneusklassikoiden jatkumoon. Kalifornian ja Texasin jylhät maisemat luovat karut puitteet tarinalle, jossa haaveillaan ikuisesta kasvusta, loputtomasta vauraudesta, ehtymättömistä kultasuonista. Jos sama meno jatkuu, jäljelle ei lopulta taida jäädä kuin tyhjiä kartanoita ja pölyisiä autiomaita.

Pisteytys: 9/10

Gangs of New York (2002)

Ohjannut Martin Scorsese

Italia & USA 2002, 167 min.

Rikos, Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Leonardo DiCaprio, Cameron Diaz

This is a day for America.

Eletään Yhdysvaltain sisällissotaa edeltäviä vuosikymmeniä, mutta New Yorkin slummeissa sota on ollut käynnissä jo pitkään. Nativisteiksi itseään kutsuva ryhmä on napit vastakkain irlantilaissiirtolaisten kanssa, ja suuren taistelun aika on koittanut. Irlantilaisjoukon johtaja saa surmansa ja nativistit ottavat vallan. Nuorukaiseksi varttuvan Amsterdamin (DiCaprio) mielessä muhii kosto, jonka tähtäimessä on hänen isänsä murhannut nativistijohtaja Bill the Butcher (Day-Lewis).

New York -elokuvistaan tunnetun Martin Scorsesen raaka kostoraina näyttää suurkaupungin julman menneisyyden. Tarina itsessään on fiktiota, vaikka taustoituksessa hyödynnetään tositapahtumia ja pyritään miljöön autenttiseen tuntuun. New Yorkin pahamaineisten slummien veren ja ravan peittämät kadut on kiistämättä hienosti toteutettu. Nykypäivään filmi kiinnittyy Bill the Butcherin muukalaisvihaa kihisevien näkemysten vuoksi, joissa ei tunnu olevan järjen hiventäkään. 

 

Gangs of New York oli yleisömenestys, joka keräsi näyttävät 10 Oscar-ehdokkuutta, voittamatta niistä yhtäkään. Parhaiten eri palkintogaaloissa menestyi, ansaitusti, Daniel Day-Lewis, jonka vimmaisen ilkeä roolisuoritus on takuuvarmaan tapaan onnistunut. Gaalakauden kolkko menestys kuvaa osuvasti elokuvan tasoa: se on keskimäärin ihan hyvä, mutta ei Scorsesen parhaimmistoa.

Pisteytys: 7/10

The Age of Innocence ─ Viattomuuden aika (1993)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 1993, 139 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward

We should look at reality, not dreams.

Newyorkilainen juristi Newland Archer (Day-Lewis) on aikeissa kihlautua nuoren May Wellandin (Ryder) kanssa. Vauhdikkaat häävalmistelut etenevät taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti ja yhteiskuntanormit täyttäen, mutta kulisseissa kuohuvat suuret tunteet. Archer on todellisuudessa rakastunut morsiamensa serkkuun, juorujen kohteeksi joutuneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Yläluokan kahleet sanelevat säännöt rakkaudelle.

Edith Whartonin samannimiseen kirjaan (1920) perustuva Viattomuuden aika kuvittaa 1870-luvun loiston valkokankaalle. Tarinasta löytyy ripaus todellisuutta, sillä Whartonin teos on saanut inspiraationsa kirjailijan nuoruusvuosista entisajan New Yorkissa. Kirjaan viittaava kertojaääni (Woodward) kuljettaa joutilaan yläluokan tarinaa kiehtovasti ja herättää halun tarttua myös romaaniin. Kuvattu maailma on toteutettu tunnelmallisesti ja estetiikka on jopa elokuvan parasta antia. Pukudraaman loisteliaat asut palkittiin Oscarilla.

Viattomuuden aika jatkaa Martin Scorsesen New York -elokuvien sarjaa. Toisin kuin varsin moni muu Scorsese-elokuva (vrt. esimerkiksi Taksikuski, 1976 tai Goodfellas, 1990), tämä teos on rytmiltään melko hidastempoinen ja maisemista nautiskeleva. Karkeaa kieltä ei kuulla, eikä kolmiodraama äidy kovaksi toiminnaksi; väkivaltaisinta elokuvassa on tunteiden tukahduttaminen. Viattomuuden aika menestyi mukavasti, vaikkei olekaan ohjaajansa tyypillisintä tuotantoa. Elokuva ei ole Scorsesen terävintä kärkeä, mutta upeaa miljöötä ja päteviä näyttelijöitä katselee mielellään.

Pisteytys: 7/10

My Left Foot ─ Minun elämäni (1989)

Ohjannut Jim Sheridan

Irlanti & Iso-Britannia 1989, 103 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Hugh O'Conor, Brenda Fricker, Kristen Sheridan, Fiona Shaw

A broken body's nothing compared to a broken heart.

CP-vammainen Christy Brown (Day-Lewis/O'Conor) viettää lapsuutensa ja nuoruutensa köyhässä työläisperheessä. Kovan taistelun tuloksena Christy saa perheensä ymmärtämään, ettei hänen vammansa suinkaan tarkoita älyllistä vajavaisuutta. Sinnikäs nuorukainen opettelee käyttämään luomistyönsä välineenä vasenta jalkaansa, ainoaa käyttökelpoista raajaansa. Taide tuo Christylle kuuluisuutta ja vaurautta, mutta ei välttämättä onnea.

Tositapahtumiin perustuva Minun elämäni pohjautuu Christy Brownin omaelämäkerralliseen romaaniin Vasen jalkani (1954). Päähenkilö kuvataan taitavasti moniulotteisena persoonana, eikä vammaisen täydy sopeutua altavastaajan osaan ─ pikemminkin muun maailman olisi sopeuduttava ja ymmärrettävä vammaisuutta paremmin. Daniel Day-Lewisin roolisuoritus on vaikea ja fyysisyydessään armoton, mutta taitava näyttelijä onnistui osassaan Oscarin ja Baftan arvoisesti. Christyn äitiä lämpimästi näyttelevä Brenda Fricker palkittiin myös sivuosastaan Oscarilla.

Minun elämäni sai koskettavan aiheensa ja onnistuneen käsittelytapansa ansiosta näkyvyyttä palkintogaaloissa, ylistystä kriitikoilta ja moninkertaiset lipputulot budjettiinsa nähden. Kehutut näyttelijät ovat elokuvan kantava voima, mutta kerrontakin on mukavan tasapainoista ja aitoa, jos nyt välillä hieman kömpelöäkin. Christy Brownin tarinassa on ikävää potentiaalia muuttua liian pinnalliseksi kyyneltentiristykseksi ja yksioikoiseksi vaikeuksista voittoon -kerronnaksi (vrt. Kaiken teoria, 2014), mutta elokuva pysyy onneksi rehellisellä tiellä.

Pisteytys: 7/10

A Room with a View - Hotelli Firenzessä (1985)

Ohjannut James Ivory

Iso-Britannia 1985, 117 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Helena Bonham Carter, Julian Sands, Maggie Smith, Daniel Day-Lewis, Simon Callow

Here is where the birds sing!

Neiti Lucy Honeychurch (Bonham Carter) on lomamatkalla Italiassa vanhempi serkkunsa Charlotte Bartlett (Smith) esiliinanaan. Firenzessä Lucy tapaa vapaamielisen romantikon Georgen (Sands), joka saa siveyteen kasvatetun Lucyn sydämen läpättämään. Kotiin palatessa skandaalinkäryiset seikkailut on kuitenkin hylättävä ja potentiaalinen aviomies Cecil (Day-Lewis) muistuttaa elämän realiteeteista. Kun George sattumalta muuttaa naapuriin, on Lucyn valittava järjen ja tunteen väliltä.

E.M. Fosterin samannimiseen romaaniin (1908) pohjautuva Hotelli Firenzessä on viehättävä aikamatka 1900-luvun alun kesäparatiiseihin. Temaattisesti elokuva tuo mieleen David Leanin suurteoksen Matka Intiaan (1984), syynä lienee, että myös se pohjautuu aikansa brittien moraalikäsityksiä uhmanneen Fosterin romaaniin (1924). Hotelli Firenzessä on valloittava kuvaelma huumaavasta romanssista ja aikuistumisen haasteista sekä ihanuudesta. Järkiavioliittojen aika on tätä nykyä jo takana päin, mutta elokuvan valintoihin ja yhteisön paineisiin voi silti helposti eläytyä. Vastatako muiden odotuksiin vai kuunnellako sydäntään, joka jo tietää?

Hotelli Firenzessä valloitti aikalaisyleisöt romanttisella kerronnallaan ja kauneudellaan. Useita palkintoehdokkuuksia keränneen filmin voittotilillä on muun muassa parhaan elokuvan Bafta sekä Oscarit käsikirjoituksesta, puvustuksesta ja lavastuksesta. Menestysteos polkaisi käyntiin Helena Bonham Carterin uran ja toimi hyvänä ponnahduslautana muullekin köörille. James Ivory jatkoi suosion poluilla ohjaten miltei heti perään vielä pari Fosterin romaania. Viimeisimmistä töistä mainittakoot Ivoryn sovittama käsikirjoitus elokuvaan Call Me By Your Name (2017), jonka taivaallisissa maisemissa ja romantiikassa on kiistämättä jotain samaa kuin tässä elokuvassa.

Pisteytys: 8/10