The Third Man - Kolmas mies (1949)

Ohjannut Carol Reed
Iso-Britannia 1949,  93 min.
Trilleri, Mysteeri
Pääosissa: Joseph Cotten, Alida Valli, Orson Welles

The old limelight. The fall of the curtain.

Jännärikirjailija Holly Martins (Cotten) saapuu Wieniin tapaamaan vanhaa ystäväänsä Harry Limeä (Welles), mutta ehtiikin parahiksi vain hänen hautajaisiinsa. Martins saa myös pian kuulla, että Lime on sekaantunut rikollisiin puuhiin, kuolintapauksessakin vaikuttaa olevan epäilyttäviä piirteitä. Mysteerin vainuava Martins ei voi muuta kuin sukeltaa pintaa syvemmälle.

Voi pyhä jysäys! Tämä on yksi niitä elokuvia, joiden erinomaisuus on iskeä tajun kankaalle jo ensimmäisten minuuttien kuluessa ja jokaisella katselukerralla se jaksaa säväyttää. Mahtava rikosklassikko ei suotta ole ollut kaikkien aikojen kehutuimpien elokuvien listoilla vuosikymmeniä. Mieleenpainuva tunnusmusiikki, kieroutuvat kuvakulmat ja synkeän etäinen estetiikka syventävät kiehtovaa kerrontaa ja kaiken lisäksi jokainen näyttelijä tulkitsee taidokkaasti erinomaisesti käsikirjoitettuja hahmoja. Orson Wellesin kuuluisa sivurooli on unohtumaton, vaikkei Wellesiä edes nähdä elokuvassa kovin paljoa. Lyhyessäkin ajassa rooli vakuuttaa!

Kolmas mies on kiinnostava mysteeritarina petoksesta ja ystävyyden eri sävyistä, mutta ennen kaikkea se on oivaltava kertomus suursodan jälkeisestä maailmasta. Tapahtumapaikka on pahoin runneltu Eurooppa, jonne saapuu sinisilmäinen amerikkalaismies. Rikosmysteeristä innostuneelle b-luokan kirjailijalle vanhan mantereen koettelemukset ovat kuitenkin liian iso pala purtavaksi ja paikoitellen suuri arvoitus saa jopa koomisia sävyjä. Kolmas mies palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla ja parhaan mustavalkokuvauksen Oscarilla. Myöhemmin elokuva on useasti nostettu niin ikimuistoisimpien film noirien, brittifilmien kuin ylipäätäänkin maailman parhaimpien elokuvien listoille.

Pisteytys:
10/10

Gaslight - Kaasuvalo (1944)

Ohjannut George Cuckor
USA 1944, 114 min.
Rikos, Mysteeri, Jännitys
Pääosissa: Ingrid Bergman, Charles Boyer, Joseph Cotten, May Whitty, Angela Lansbury

Have you gone mad, my husband?

Paula Alquist (Bergman) on murheen murtama. Hänen ainoa lähiomaisensa, rikas oopperalaulaja-täti Alice Alquist on murhattu omaan kotiinsa. Toipuakseen murhenäytelmästä Paula muuttaa Italiaan, jossa hän rakastuu pianisti Gregory Antoniin (Boyer). Pari säntää nopeasti vihille ja muuttaa Paulan tädin entiseen asuntoon, jossa kuitenkin tapahtuu kummia. Paula kuulee ullakolta outoja ääniä, tavarat katoilevat ja lopulta huolehtiva Gregory ottaa ohjat käsiinsä. Onko Paula menettämässä järkensä?

Kaasuvalo on adrenaliinivyöryjä aiheuttava psykologinen rikoselokuva, jota katselee huikean jännityksen vallassa sohvanreunalla, valmiina huutamaan ohjeita pahaa-aavistamattomille näyttelijöille. Aina yhtä ihana Mae Whitty nenäkkäänä mummona tarjoaa myös mojovan annoksen huumoria, joka keventää sopivasti uhkaavaa tunnelmaa.

Aikanaan positiivisen vastaanoton saaneen elokuvan ansioihin lukeutuu muun muassa Ingrid Bergmanin upea, Oscar-palkittu roolityö. Elokuva sai Oscar-pystin myös parhaasta mustavalkoelokuvan lavastuksesta, eikä aivan suotta: 1800-luvun sumuinen Lontoo näyttäytyy kiehtovana ja mystisenä miljöönä, täydellisenä tapahtumapaikkana huolella suunnitellulle rikokselle. Juonipaljastuksien uhallakin mainittakoon, että elokuvan myötä on vakiintunut sananparreksi gaslighting-termi, jolla tarkoitetaan toisen ihmisen vaivihkaista hämäämistä siten, että tämä alkaa uskomaan olevansa mielenvikainen.

Pisteytys:

9/10

Shadow of a Doubt - Epäilyksen varjo (1943)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1943, 108 min.
Trilleri, Jännitys
Pääosissa: Teresa Wright, Joseph Cotten, Macdonald Carey, Henry Travers, Patricia Collinge

An average family...

Alfred Hitchcockin mestarillinen trilleri kertoo rikoksen paljastumisesta, petoksesta sekä nimensä mukaisesti epäilyksen langettamista syvistä varjoista. Newtonien perhe nauttii Kalifornian lämmöstä idyllisessä kodissaan, mutta teini-ikäinen tytär Charlotta, lempinimeltään Charlie (Wright) kaipaa elämäänsä jotain uutta. Charlien suureksi iloksi hänen suuresti ihailemansa Charlie-eno (Cotten) saapuu perheen luokse vierailulle, mutta vähitellen ilmenee, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaima-enon kumma käytös saa nuoremman Charlien epäilemään, että hänen idolinsa onkin etsintäkuulutettu murhaaja.

Epäilyksen varjo lukeutuu Hitchcockin kehutuimpien elokuvien joukkoon, ja se oli tiettävästi myös ohjaajan itsensä suosikkiteos. Tarina on tuttuun tapaan lähtökohdiltaan nerokkaan yksinkertainen, mutta samalla tavattoman monipuolinen ja kihelmöivän jännittävä. Sydämensykkeen nostatuksen lisäksi elokuvassa on Hitchcockille ominaista huumoria sekä myös todella kiinnostavia hahmoja erilaisine motiiveineen ja ratkaisuineen. Trilleriasetelma on luotu mestarillisesti: katsoja saa jännittää vaarasta autuaan tietämättömien päähenkilöiden puolesta ja seurata silmä kovana Charlotan kiihtyvää kamppailua kiintymyksen ja pelon välillä. Onhan aina kamalaa, kuinka uhka voikaan luikerrella vaivihkaa turvalliseen yhteisöön, kotoisan ydinperheen ytimeen... Tai nousta yhteisöstä itsestään, hiipiä varoittamatta pahaa-aavistamattomien, aivan tavallisten ihmisten kiusaksi.

Pisteytys:

8/10

The Magnificent Ambersons - Mahtavat Ambersonit (1942)

Ohjannut Orson Welles
USA 1942, 88 min.
Draama, Romantiikka, Historia
Pääosissa: Tim Holt, Joseph Cotten, Dolores Costello, Orson Welles

The magnificence of the Ambersons.

Esikoisohjauksensa Citizen Kanen (1941) jälkeen Orson Welles ryhtyi ohjaamaan Booth Tarkingtonin Pulitzer-palkittuun romaaniin (Mahtavat Ambersonit, 1918) pohjautuvaa tarinaa. Niin kirja kuin elokuvakin kertoo 1800-luvun mahtisuvusta, sen sopeutumisvaikeuksista ja lopullisesta romahduksesta uuden ajan kynnyksellä.

Elokuva kuulostaa lupaavalta, mutta mahtava eepos jäi kuitenkin syntymättä. Studio oli menettänyt liikaa rahaa Wellesin edellisen elokuvan parissa, ja toiseen floppiin ei ollut varaa. Kassamenestystä tavoitteleva RKO leikkeli elokuvaa rajulla kädellä ja laittoi jopa lopun uusiksi: elokuvasta katosi tunnin verran materiaalia ja leikepöydälle jääneet kohtaukset poltettiin. Ja kuinka kävi? 

Mahtavat Ambersonit menestyi, mutta ei tarpeeksi. Vuosien myötä se on saanut maineen turmeltuna mestariteoksena, joka tosin on raadeltunakin erittäin hyvä - joidenkin mielestä jopa Wellesin esikoisohjausta parempi. Citizen Kanesta  näkee, että Orson Welles on loistava ja omaperäinen tarinankertoja, elokuvakerronnan tehokeinojen edelläkävijä ja tarkkanäköinen yhteiskuntakriitikko. Mahtavat Ambersonit osoittaa tuon kaiken todeksi, sillä siinä Wellesin nerokkuus tuntuu jopa hiotummalta ja harkitummalta. Studion ratkaisuista ei valitettavasti voi sanoa samaa. Leikelty kokonaisuus on epätasapainossa, eivätkä henkilösuhteet avaudu riittävästi. Mestariteoksen karu editointikin tosin on mielenkiintoista elokuvahistoriaa, joka kertoo jotain aikansa arvoista. Mutta olisipa vaan aika huikea juttu, jos Wellesin versio joskus sattuisikin löytymään...

Pisteytys:

8/10

Citizen Kane (1941)

Ohjannut Orson Welles
USA 1941, 119 min.
Draama, Mysteeri
Pääosissa: Orson Welles, Joseph Cotten, Dorothy Comingore, Everett Sloane

Good old Charlie Kane.

Citizen Kane on elokuvakerronnan edelläkävijä, mestarillisesti luotu mysteeri ja edelleen ajankohtainen yhteiskuntakritiittinen tutkielma, joka on julistettu useaan otteeseen maailman parhaaksi elokuvaksi. Vuonna 1941 elokuva ihastutti ennennäkemättömällä tyylillään, mutta aiheutti myös vastalauseita. Yhtenä syynä kohuun oli elokuvan päähenkilön turhankin selkeä esikuva, mediamoguli William Randolph Hearst. Hearstin ahkerat ponnistelut Orson Wellesin luoman irvikuvan hävittämiseksi tuottivat jokseenkin tulosta, eikä elokuva saanut osakseen ansaitsemaansa suitsutusta. Yhdeksästä Oscar-ehdokkuudestakin elokuva voitti vain parhaan käsikirjoituksen palkinnon. Kohun laannuttua noin vuosikymmentä myöhemmin Citizen Kane alkoi vakiinnuttaa paikkaansa elokuvahistorian merkkiteoksena.

Elokuva kertoo hävyttömän rikkaasta ja koko maailman tuntemasta Charlie Kanesta (Welles), joka kuolee yksinäisenä valtavassa palatsissaan. Muuan toimittaja päättää selvittää, mitä Kanen kuolenvuoteellaan lausumat viimeiset sanat tarkoittivat ja millainen henkilö hän oli julkisuuskuvansa takana. Mysteeri on rakennettu taitavasti: toimittajan selvitysten avulla Kanen tarina rakentuu pala palalta, mutta lopulta vain katsoja saa hypoteeseilleen varmistuksen.

Charlie Kane on kyyninen hahmo, joka ei osaa rakastaa, vaikka vaatiikin itseään rakastettavan. Protagonisti muuttuu tarinan edetessä yhä katkerammaksi ja moraalittomammaksi, mutta jokin hänessä herättää myös sääliä. Tavallaan Kanekin on vain muiden ahneuden uhri, eikä hän suostu arvostamaan saamaansa jättiperintöä. Raha ei tuo onnea, vaikka kuinka yrittäisi. Elokuvan kapitalismikritiikki ja tietoja vääristelevän median arvostelu tuntuvat merkityksellisiltä vielä seitsemänkymmenen vuoden jälkeenkin.

Pisteytys:

10/10