Bus Stop - Bussipysäkki (1956)

Ohjannut Joshua Logan 

USA 1956, 96 min.

Komedia, Romantiikka

Pääosissa: Marilyn Monroe, Don Murray, Arthur O'Connell

 

I hate you and I despise you!

 

Maalaispoika Beau (Murray) lähtee ensi kertaa suureen kaupunkiin. Kovaäänisen ja ylettömän itsevarman Beaun tavoitteena on voittaa suuri rodeokilpailu ja ehkäpä siinä sivussa tavata ensi kertaa tyttöjä, kenties löytää vaimo kotiinviemisiksi. Kapakkalaulaja Cherié (Monroe) osoittautuu Beaun silmissä enkeliksi, mutta mitäpä laulaja tuumaa Beaun emännänottoaikeista?

Omalaatuinen slapstick-komedia on kepeää katsottavaa, vaikka tarina ei ihan ole kestänyt aikaa. Karsea cowboy-hahmo on viiltävää alfauros-parodiaa. Pahinta on se, että juntti saa rellestää ja kaikki vain seuraavat naisen kokemaa nöyryytystä sivusta! Beaun hahmo toki on tarkoituksellisen korostettu tollo ja hänestä leivotaan katsojien naurun kohdetta. Lopussa möykkääjä saa onneksi tilaisuuden kasvaa ihmisenä. Bussipysäkin katselu ei varsinaisesti luo romanttista tunnelmaa, vaikka huumorissa onkin vinksahtaneella tavalla toimiva tasonsa.

 

Joshua Loganin romanttinen komedia ylsi aikanaan mukaviin lipputuloihin ja nappasi muutamia palkintoehdokkuuksia. Kriitikot pitivät eritoten päätähtien roolisuorituksista. Niitä voikin hieman kehaista: Don Murrayn osa on tarkoituksella räiskyvän yliampuva ja Marilyn Monroe tasapainottaa kokonaisuutta taitavasti hienovaraisemmalla tunneilmaisulla. Bussipysäkin jälkimaine on kantanut sen verran, että sittemmin se on lisätty The New York Timesin tuhannen parhaan elokuvan listalle.

Pisteytys: 6/10

Anatomy of a Murder - Erään murhan anatomia (1959)

Ohjannut Otto Preminger
USA 1959, 160 min.
Rikos, Draama, Mysteeri
Pääosissa: James Stewart, Lee Remick, Arthur O'Connell, Ben Gazzara

Panties, your honor.

Paul Biegler (Stewart) on pikkukaupungin asianajaja, jonka ura on kääntynyt laskusuuntaan jo aikapäiviä sitten. Hieman yllättäen Bieglerille tarjotaan murhajuttua, johon hän päättää tarttua kaikella tarmollaan. Bieglerin asiakas on murhasta syytetty luutnantti Frederick Manion (Gazzara), joka on ampunut vaimonsa (Remick) raiskaajan. Manion ei tosin muista murhatapahtumista mitään, eikä raiskauksestakaan tunnu löytyvän pitäviä todisteita. Mitä todella tapahtui ja millaisen tuomion Manion ansaitsee?

John D. Voelkerin samannimiseen romaaniin (1958) perustuvan Erään murhan anatomian tarina on saanut innoituksensa todellisista rikosjutuista, Voelker nimittäin toimi leipätyökseen juristina. Eipä siis ole ihme, että asiantunteva pohjateksti vaikuttaa valkokankaallakin erityisen realistiselta tosielämän jännitysnäytelmältä. Erään murhan anatomia on kasvanut yhdeksi kaikkien aikojen oikeussalidraamoista; yhäkin elokuva herättää ajatuksia yhdysvaltalaisen oikeusjärjestelmän toimivuudesta niin hyvässä kuin pahassa. Ilmestyessään elokuva menestyi mainiosti, vaikka joitakin aikalaisia raisu kielenkäyttö pöyristytti. Raiskaus- ja alusvaatepuheistaan huolimatta Erään murhan anatomia tienasi seitsemän Oscar-ehdokkuutta, joskaan ei yhtään voittoa.

Otto Preminger (1905─1986) oli ehtinyt rikkoa tabuja jo toisessa rikosdraamassaan Kultainen käsivarsi (1955). Jälkeenpäin arvioiden vanhentuneiden moraalinvartijoiden horjuttaminen ja haastaminen tosin suorastaan istui ajan henkeen. Samaten nykypäivästä katsoen Erään murhan anatomia ei välttämättä vaikuta kovin radikaalilta, vaan pikemminkin monin tavoin varsin perinteiseltä Hollywood-draamalta. Tietyt piirteet erottavat teoksen perusdraamojen massasta: maininnan arvoisia ovat ainakin Duke Ellingtonin hieno jazz-score sekä jo ensinäkemältä kiinnostuksen herättävät, nokkelasti käsikirjoitetut hahmot. En aivan osaa päättää, mitä mieltä olisin tarinan nopeasta loppuratkaisusta, joskaan en välttämättä osaisi päättää kertomusta toisinkaan. Samaten elokuvan kesto tuntuu yhtäältä hieman ylimitoitetulta, vaan eipä siinä ole mitään ylimääräistäkään!

Pisteytys:
8/10