LUUKKU 8 - 80 vuotta sitten (Hyvästi, Mr. Chips, 1939)

I don't see how you could ever get old in a world that's always young.

Vuosi 1939 muistetaan varsinaisena elokuvien supervuotena. Hollywoodin legendaarisista tuotannoista täytyy mainita ainakin draamajärkäle ja vuoden isoin hitti Tuulen viemää, värikäs fantasiamatka Ihmemaa Oz, Greta Garbon ikimuistoinen Ninotchka sekä lännenlegenda Hyökkäys erämaassa - monista muista puhumattakaan! Eurooppalaisista klassikoista ei sovi unohtaa Jean Renoirin kaunista komediaa Pelin säännöt. Myös tämän päivän elokuva oli ilmestyessään iso menestys, vaikka onkin aikojen saatossa hieman jäänyt edellämainittujen klassikoiden jalkoihin.

Goodbye, Mr. Chips - Hyvästi, Mr. Chips
Ohjannut Sam Wood
Iso-Britannia 1939, 114 min.
Draama
Pääosissa: Robert Donat, Greer Garson, John Mills, Paul Henreid

Herra Charles Chipping (Donat) on vanha ja kokenut latinanopettaja, joka on tehnyt vuosikymmenten mittaisen uran poikien sisäoppilaitoksessa. Erään pitkän päivän päätteeksi uupunut vanha mies uppoutuu nojatuoliinsa muistelemaan menneitä vuosia. Mieleen palaavat opetusuran vaikeat alkuhetket, onnellinen, mutta traagisesti päättynyt avioliitto ja tietenkin kaikki pojat, joista Chipping on vuosien varrella saanut koulia kunnon kansalaisia.

James Hiltonin samannimiseen romaaniin (1934) perustuva draama on nostalginen aikamatka 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Charles Chippingin ─ tai tuttavallisesti herra Chipsin ─ matkassa kuljettu reissu on aivan tavattoman siirappinen, mutta toisaalta imelä tyyli sopii elokuvaan nasevasti. Kovin kyynisellä mielellä tähän tarinaan ei kuitenkaan kannata tarttua! Romantisoidun kertomuksen vastapainoksi voikin sitten katsella vaikka hieman kriittisemmän sisäoppilaitostarinan Jos... (1968).

Hyvästi, Mr. Chips tuotti rakastettua opettajaa näytelleelle Robert Donatille tämän uran ainoan Oscarin. Elokuvalla oli kuusi muutakin ehdokkuutta (mm. Paras elokuva), mutta elokuvien supervuosi 1939 haalensi monen hienon filmin voittomahdollisuuksia. Ehkäpä siksikin Mr. Chipsin tarina ei ole suinkaan ilmestymisvuotensa muistetuimpia elokuvia, vaikka aikanaan se menestyikin hienosti. Tarinasta on sittemmin tehty pari tv-sarjaa (1984, 2002) ja uusintaelokuva vuonna 1969, joskaan ne eivät ole menestyneet ensifilmatisoinnin veroisesti.

Pisteytys: 8/10

Now, Voyager - Uusien tähtien alla (1942)

Ohjannut Irving Rapper
USA 1942, 117 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Bette Davis, Paul Henreid, Claude Rains, Gladys Cooper

Shall we just have a cigarette on it?

Charlotte Vale (Davis) on hermoromahduksen partaalla, ja syynä epätoivoon on hänen dominoiva äitinsä (Cooper). Pohjamudissa ryömivä Charlotte pääsee onneksi parantolaan, jossa hänen itsetuntonsa kohoaa: pian nuori neito suuntaa lomaristeilylle Etelä-Amerikkaan ja tapaa siellä kiehtovan miehen, rakkaudettomassa avioliitossa riutuvan Jerry Durancen (Henreid). Charlotte palaa kotiin uutena, itsevarmana ja kauniina naisena. Äidin uhmaaminen johtaa kuitenkin traagisiin tapahtumiin, ja Charlotte joutuu vaikeiden valintojen eteen.

Riipivä melodraama on saanut yleisöt nyyhkimään läpi vuosikymmenten, onhan tarina kauttaaltaan koskettava ja täynnä jäytäviä epäoikeudenmukaisuuksia. Moni on varmasti löytänyt elokuvan aihepiireistä samaistumisen kohteita, aina tuhoontuomituista rakkaustarinoista huonoihin äiti-tytär -suhteisiin. Lisäksi Bette Davis tulkitsee rooliaan loistavasti ja Gladys Cooperin äitihahmo puolestaan on karmean onnistunut harppu! Max Steinerin Oscar-palkittu musiikki on niin ikään upeaa.

"Rumasta ankanpoikasesta itsevarmaksi kaunottareksi" -kertomus taas on ulkonäkökeskeisyytensä vuoksi liian yksioikoinen. Esimerkiksi rilleistä luopuminen ja laihdutus tuntuvat aika älyttömiltä lääkkeiltä heikkoon itsetuntoon. Uusien tähtien alla lienee makuuni myös hieman turhan sentimentaalinen, vaikka synkkä pohjavire tavallaan toimiikin kauniisti. Itsenäistyminen, luopuminen ja pelkoja kohti katsominen ovat kiinnostavia teemoja, joita elokuva käsittelee kohtalaisesti.

Pisteytys:

7/10

Casablanca (1942)

Ohjannut Michael Curtiz
USA 1942,102 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Humphrey Bogart, Ingrid Bergman, Paul Heinreid, Sydney Greenstreet, Peter Lorre

As Time Goes By

Suursota vyöryy uhkaavasti Euroopan rajojen ylitse, mutta Casablancan satamakaupungissa Marokossa juhlat jatkuvat keskeytymättä. Jokseenkin puolueettomalla maaperällä kohtaavat natsit, vastarintapakolaiset ja rahaa tai onnea etsivät seikkailijat. Rick's Café Americain on yksi kaupungin kuhisevista kohtaamispaikoista. Sen omistaja, kyyninen Rick Blaine (Bogart), joutuu valitsemaan puolensa, kun hänen entinen rakastettunsa Ilsa Lund (Bergman) saapuu kaupunkiin miehensä Victor Lazlon (Henreid) kanssa.

Casablanca heijastaa sota-ajan epävarmuutta ja huolettomien aikojen kaipuuta. Vaikka tapahtumapaikka onkin näennäisen puolueeton, elokuva julistaa lopulta kantaansa vapaan Ranskan puolesta. Sotakonfliktit ja puolueellisuuden tai puolueettomuuden aiheuttama päänvaiva rinnastuu tuskalliseen kolmiodraamaan. Nimekäs elokuvaklassikko myös pohtii, mitä rakkaus todella on: suuri rakkaus johtaa uhrautuvaisiin tekoihin, vaikka maailma ympärillä hajoaisi kaaokseen.

Unohtumattomat dialogit, tunnuskappale As Time Goes By sekä Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin karismaattiset roolisuoritukset tekevät elokuvasta ikimuistoisen. Samoin hämyisen savun täyttämä Rickin kahvila erikoisine asiakkaineen on tunnelmaltaan ainutlaatuinen. Casablanca lukeutuu ehdottomasti Hollywoodin upeimpien taidonnäytteiden joukkoon, ja jo ilmestyessään se nautti suurta suosiota. Edelleen tätä uniikkia romanssia pidetään yhtenä maailman parhaista elokuvista.

Pisteytys:
9/10