LUUKKU 5 - 90 vuotta sitten (King of Jazz, 1930)

America is a Melting Pot of music!

Jos 2020-luku on alkanut kurjasti, eipä 1930-lukukaan alkanut kovin hilpeissä merkeissä. Yhdysvalloista edellisvuonna alkanut suuri lama tuntui Suomessakin asti pula-aikana, ja jouduttiinpa kotomaassamme sietämään vielä Lapuan liikettä ja poliittista terroria. Lama-ajan kurjuteen voi eläytyä vaikka katsomalla vuosikymmentä myöhemmin tehdyn filmin Vihan hedelmät (1940) ─ parhaimmillaan asetelma voi luoda toivoa, sillä onpa sitä ennenkin selvitty ties mistä. Synkistelyn vastapainoksi päivän elokuva kuitenkin tarjoaa kaivattua todellisuuspakoa hilpeän revyyn merkeissä!

King of Jazz

Ohjannut John Murray Anderson & Walter Lantz

USA 1930, 99 min.

Musikaali, Komedia

Pääosissa: Paul Whiteman, John Boles, Laura La Plante

Jazzmuusikko Paul Whitemanin leikekirja avautuu ja päästää valloilleen hupsujen sekä romanttisten sattumusten sarjan. Lavamusikaalin tyylillä luotu King of Jazz voisi olla suora näytös teatterilavalta, mutta elokuvaformaattia on hyödynnetty tuomalla mukaan erilaisia trikkikohtauksia ja hieman animaatiotakin. Erilaisissa numeroissa on tarjolla "jotain jokaiselle" ja koko näytäntö huipentuu mahtipontiseen Amerikka kulttuurien sulatusuunina -musiikkinumeroon.

King of Jazz on aikansa harvoja värifilmejä ja ylipäätään ilmestymisaikaansa nähden teknisesti kunnianhimoinen teos. Elokuva voitti Oscarin tyylikkäistä lavasteistaan, joissa ihmiset välillä muuttuvat muurahaisiksi ja toisinaan jättiläisiksi. Muutoin elokuva sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, sillä kunnianhimoinen tuotanto koettiin jo hieman yliampuvaksi. Lamaa puolestaan voidaan syyttää siitä, etteivät lipputulotkaan olleet aivan odotetut. Elokuvan ajoitus oli väärä.

Tyylikkäästi tehdyn revyyn idea on hauska, vaikka sen yksittäiset osiot eivät sinällään olekaan erityisen ikimuistoisia tai nokkelia. Tkinehtävänsä elokuva silti täyttää edelleenkin, sillä arjen huolet unohtuvat kivojen tanssinumeroiden ja hyvän musiikin myötä. Klassisen viihteen ystäville King of Jazz tarjoaa siten aivan mukavaa todellisuuspakoa. Lopuksi mainittakoon knoppitietona, että legendaarinen Bing Crosby tekee elokuvassa ensiesiintymisensä pienen lauluroolin myötä.

Pisteytys: 7/10

Frankenstein (1931)

Ohjannut James Whale
USA 1931, 71 min.
Kauhu, Scifi
Pääosissa: Colin Clive, Mae Clarke, John Boles, Boris Karloff

It's a monster!

Tieteilijä Henry Frankenstein (Clive) on läpimurron partaalla. Mies on rakentanut keinotekoisen ihmisen kuolleiden ruumiiden osasista ja aikoo herättää karskilta näyttävän ruumiin henkiin. Synkkänä ja myrskyisenä yönä luomus todella herää eloon, mutta pian kookas, mutta pohjimmiltaan kiltti monsteri lähtee karkuteille. Alkaa hurja ajojahti - kuka lopulta onkaan tarinan todellinen hirviö?

Mary Shelleyn romaaniin (1818) perustuva Frankenstein on yksi kauhugenren tärkeimpiä kulmakiviä sekä arvatenkin tunnetuin valkokangasversio Shelleyn teoksesta. Ensimmäinen Frankenstein-elokuva valmistui Yhdysvalloissa jo vuonna 1910 ja kirjoitushetkellä viimeisin tarinaan kytkeytyvä filmi (Burtonin Frankenweenie-uusinta) ilmestyi syksyllä 2012. Tämä vuoden 1931 versio on muodostunut suureksi klassikoksi, joka jo itsessään poiki liudan jatko-osia. 1001-listalla on näistä ensimmäinen, Frankensteinin morsian (1935).

Mitä alkuperäisteokseen tulee, tämä elokuva perustuu Shelleyn tarinaan vain löyhästi. Karsittu tarina on yksi Frankensteinin kompastuskivistä, mutta se ei silti tunnelmaa latista. Tarinasta on tavoitettavissa useita erilaisia teemoja ja tunneskaaloja, kun jännitys ja herkät kohtaukset vaihtelevat tasapainoisesti. Eräs kiehtova teema on tieteenteon moraali: äärimmäisyyksiin menevät kokeet ovat pelottavampi skenaario kuin itse Frankensteinin hirviö. Kaiken hyvän lisäksi Frankensteinin upeat lavasteet ovat kaunista katseltavaa ja visuaalisuus on yksi filmin valttikorteista. Kerrassaan kelpo kauhuklassikko.

Pisteytys:

8/10