Lust for Life - Hän rakasti elämää (1956)

Ohjannut Vincente Minnelli & George Cukor 

USA 1956, 122 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Kirk Douglas, James Donald, Anthony Quinn

 

I'm not afraid of emotion.

Vimmainen biografia kertoo taidemaalari Vincent van Goghin (Douglas) aikuiselämästä. Tarina alkaa siitä, kun parikymppinen Vincent elää kiihkeää uskonnollista vaihettaan ja lähtee saarnaajaksi noenmustaan kaivosyhteisöön. Taiteilijuus kuitenkin vie voiton: tavallisen työläisen kuvaukset vaihtuvat pian värikkäinä väräjäviin maisemiin, mutta samalla murenee taiteilijan mieli.

Pääosaa näyttelevän Kirk Douglasin kiihkeä ja fyysisesti taipuisa roolityö säväyttää. Taiteilijasta piirtyy kuva suurten tunteiden miehenä, joka näki värit kirkkaampina ja väreilevämpinä kuin moni muu. Roolista tuli Oscar-ehdokkuus ja voittokin olisi ollut ansaittu. Itse biografia perustuu Irving Stonen samannimiseen romaaniin (1934), joka on tosipohjaista fiktiota. En ole van Gogh -asiantuntija, mutta elokuva vaikuttaa pääpiirteissään realistiselta tulkinnalta taiteilijan vaiheista. Kaikkea elokuva ei halua tai ehdi käsitellä: esimerkiksi van Goghin myöhempi uskonnonvastaisuus ei tule esille. Muitakin vastaavia nyansseja riittänee, mutta kaikkea elokuvaan ei toki mahdukaan.

Hän rakasti elämää sai ilmestyessään pääasiassa ylistäviä arvioita kriitikoilta. Neljästä Oscar-ehdokkuudesta voitto tuli Anthony Quinnille sivuosasta Paul Gauguinina, van Goghin kiivaana taiteilijakollegana. Sittemmin filmi on noteerattu esimerkiksi The New York Timesin tuhannen parhaan elokuvan listalla. Vincent van Goghin värikäs ja traaginen elämä on innoittanut muitakin elokuvantekijöitä. Taidemaalarin vaiheista kertovat muun muassa upea animaatio Loving Vincent (2017) ja Willem Dafoen taitavas taiteilijatulkinta Van Gogh - ikuisuuden porteilla (2018).

Pisteytys: 8/10

The Bad and the Beautiful - Särkyneiden haaveiden kaupunki (1952)

Ohjannut Vincente Minnelli
USA 1952, 118 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Kirk Douglas, Lana Turner, Barry Sullivan, Dick Powell, Walter Pidgeon

If you dream, dream big.

Elokuvatuottaja Harry Pebbel (Pidgeon) kutsuu koolle kolme Hollywood-tähteä neuvottelemaan uudesta elokuvaideasta. Ohjaaja Fred Amiel (Sullivan), näyttelijä Georgia Lorrison (Turner) ja käsikirjoittaja James Lee Bartlow (Powell) saapuvat kuulemaan Pebbelin ehdotuksen, mutta kieltäytyvät jyrkästi. Varsinaisen yhteistyöpyynnön nimittäin esittää Jonathan Shields (Douglas), jonka kanssa kaikki ovat ajautuneet sotajalalle. Mutta toisaalta, juuri Shieldsin sysäämänä Amiel, Lorrison ja Bartlow ovat ylipäätään nousseet Hollywoodin tähtitaivaalle...

Vincente Minnellin showbisnesdraama Särkyneiden haaveiden kaupunki on yksi 1950-luvun itsekriittisistä Hollywood-leffoista. Elokuva ei ole yhtä hyvä kuin lajinsa klassikko Auringonlaskun katu (1950), mutta kuitenkin viihdyttävä kaikessa melodramaattisuudessaan. Arvattavastikin elokuvan hahmoilla on vastineensa tosielämässä. Päähenkilö Jonathan Shieldsin hahmo on yhdistelmä tunnettuja Hollywood-kasvoja aina tuottaja David O. Selznickistä (tuottaja esim. elokuvassa Tuulen viemää, 1939) monitaituri Orson Wellesiin.

Tarinan ohella myös elokuvan miljöö viehättää. On omalla tavallaan kiehtovaa samanaikaisesti olla kulisseissa ja katsoa niiden taakse: aikansa studiovalot ja lavastustyylin ihanteet kun ovat kliseisen ehtaa 1950-luvun Hollywoodia! Elokuva voitti viisi Oscaria, joista pari siunaantuikin juuri lavasteille ja kuvaukselle. Filmin keräämistä ehdokkuuksista voittoa vaille jäi ainoastaan päätähti Kirk Douglas. Piinkovaa työmyyrää näyttelevän Douglasin suoritus on onnistuneen määrätietoinen, mutta häviää kuitenkin Oscarin ansainneelle Gary Cooperille (Seriffi, 1952).

Pisteytys:

8/10

Spartacus (1960)

Ohjannut Stanley Kubrick
USA 1960, 197 min.
Draama, Historia, Sota
Pääosissa: Kirk Douglas, Laurence Olivier, Jean Simmons, Charles Laughton, Peter Ustinov

Are you afraid to die, Spartacus?

Viimeisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua orjat nousevat kapinaan Rooman valtakunnassa. Kapinan siemen itää voimakkaana uhmakkaassa Spartacuksessa (Douglas), joka on päätynyt temppuilunsa vuoksi gladiaattorikouluun katsomaan kuolemaa silmästä silmään. Ura taistelijana saa kuitenkin jäädä nopeasti, kun sorrosta tarpeeksen saanut urho johdattaa kanssaorjansa kapinaan. Dalton Trumbon käsikirjoittama Spartacus mukailee tositapahtumia ja kuvaa myös kiinnostavasti juonitteluja Rooman senaatissa.

Spartacus on Eeppinen Hollywood-suurteos Ben-Hurin (1959) tyyliin, mutta ei laisinkaan yhtä hyvä. Elokuva on kyllä mahtipontisuudessaan hulppea monin tavoin: massiiviset lavasteet ovat upeita ja joukkokohtauksissa on  todella voimaa. Tarinakin tarjoaa parhaimmillaan suurta draamaa: mitä miettivät toisensa tuntevat gladiaattorit samassa häkissä taistelua odottaessaan, tietäen, että toisen on pian surmattava toinen? Oivilla hetkillä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä toisinaan elokuva tuntuu vain ylipitkältä, turruttavan tasaisesti etenevältä jaarittelulta. Spartacuksen yksiulotteinen hahmokin kaipaisi vähän lisää syvyyttä ja taustaa, sillä pelkkä kapinallinen ärtymys ei riitä kolmituntisen spektaakkelin kannattelijaksi.

Jos elokuva on hieman tasapainoton, sitä todella oli myös sen tekoprosessi. Spartacuksen nimekkäällä tekijätiimillä piisasi tukuittain vaikeuksia ja konflikteja, joista jokusia aiheutti diivaileva päätähti ja elokuvan toinen tuottaja Kirk Douglas. Aluksi ohjaajaksi oli kiinnitetty lännenelokuvistaan tuttu Anthony Mann (esim. Mies lännestä, 1958), mutta Douglas näytti Mannille ovea. Uudeksi ohjaajaksi löytyi Kunnian polut (1957) -sotadraaman yhteistyökumppani Stanley Kubrick. Kiistaa näkemyseroista piisasi myös Kubrickin kanssa ja kaksikon välit olivat filmausurakan jälkeen mennyttä. Mutta kuten roomalaiset sanoisivat, "per aspera ad astra", eli vaikeuksista voittoon ─ lopulta Spartacus valmistui, tuotti aivan mukavat lipputulot ja palkittiin neljällä Oscarilla. Jottei lopputulemasta jäisi aivan liian ruusuinen kuva, kritiikkiäkin satoi ja pääasiassa elokuvan positiivinen maine on karttunut vasta ajan kanssa.

Pisteytys:
7/10

Gunfight at the O.K. Corral - Kuolemanloukku O.K. Corral (1957)

Ohjannut John Sturges
USA 1957, 122 min.
Lännenelokuva, Biografia, Draama
Pääosissa: Burt Lancaster, Kirk Douglas, Rhonda Fleming, Lyle Bettger

Fun's over, boys!

Kuolemanloukku O.K. Corral kertoo seriffi Wyatt Earpin (Lancaster) ja uhkapeluri John "Doc" Hollidayn (Douglas) ystävystymisestä Tombstonen kaupungissa. Paikkakunnalla vellovat villin lännen jännitteet johtavat tietenkin loppuhuipennuksena kuuluisaan Tombstonen taisteluun, jossa Earp ja Holliday kohtaavat lainsuojattoman Ike Clantonin (Bettger) apureineen. Siihen mennessä viskiä ehditään kuluttaa litrakaupalla! Jos harrastaa juomapelejä, voi vaikka hankkia maksalleen todellisen kuolemanloukun naukkailemalla paukkuja elokuvan hahmojen tahdissa.

Kuuluisasta, oikeastikin tapahtuneesta Tombstonen pyssynpaukuttelusta on tehty lukuisia elokuvia, joissa legendaa tietenkin on paisuteltu suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi Ike Clanton ei oikeasti osallistunut koko taisteluun, eikä Wyatt Earp ollut seriffi, lainvalvoja kylläkin. Tämän elokuvan ohella tunnetuin tapahtumasarjaa kuvaava teos taitaa olla John Waynen menestyksekäs Aavikon laki (1946). Kuolemanloukku O.K. Corral on siihen verraten hieman todenmukaisempi, mutta sekin häviää faktapitoisuudessa John Sturgesin toiselle aiheen filmatisoinnille Aseiden hetki (1967).

Puristisella todenperäisyydellä ei ainakaan tässä tapauksessa ole elokuvan onnistumisen kannalta suurta merkitystä. Kuolemanloukku O.K. Corral on joka tapauksessa jännittävä ja tunnelmallinen western, jonka parasta antia tarjoilevat erinomaiset näyttelijät. Varsinkin Burt Lancasterin tulkitsema jäyhä Wyatt Earp on ensiluokkaista sankarimateriaalia. Sananen on sanottava vielä Dimitri Tiomkinin hienoista sävellyksistä, jotka hetkittäin tuntuvat jo vihjaavan Ennio Morriconen 1960-luvun spagettiwesternien soinnin suuntaan. Tiomkin on luonut lännentunnelmaa sävelin myös muun muassa elokuviin Punainen virta (1948) ja Seriffi (1952). Näiden elokuvien tunnuskappaleissa on sitä jotain!

Pisteytys:
8/10

Paths of Glory - Kunnian polut (1957)

Ohjannut Stanley Kubrick
USA 1957, 88 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Kirk Douglas, Ralph Meeker, Adolphe Menjou

Which would you rather be done in by: a bayonet or a machine gun?

Ensimmäisen maailmansodan rintamalinjoilla uurastava eversti Dax (Douglas) saa epämieluisan komennuksen. Kabineteissaan myhäilevät, pahasti korruptoituneet kenraalit määräävät Daxin johtamaan toivotonta hyökkäystä, joka johtaa vain turhiin miestappioihin. Järjetön komennus toteutetaan, mutta mikään ei mene kenraalien mielen mukaan. Kärsijöiksi joutuvat rivisotilaat, joita uhkaa lopulta teloitus.

Kunnian polut perustuu Humphrey Cobbin samannimiseen romaaniin (1935), jota puolestaan ovat inspiroineet ranskalaisten sotilaiden kertomat sotakokemukset. Sikäli tarinassa on siis ainakin löyhä todellisuuspohja. 1950-luvulla kumpikin suursota oli vielä niin kipeä aihe, ettei sodan valta-asetelmia kriittisesti tarkastelevan elokuvan teko ollut aivan helppoa. Yhdysvaltalaisille aihetta etäännytti tapahtumien siirto Ranskaan, mutta ranskalaiset eivät hurranneet. Elokuva oli Ranskassa kielletty aina vuoteen 1975 saakka. Monessa muussakin Euroopan maassa ensi-ilta sai odottaa vuosikausia.

Katselukokemusta toki hieman häiritsee se seikka, että ranskalaiset puhuvat englantia. Ärsyttävä yksityiskohta kuitenkin onneksi on unohtua, koska elokuva muuten on loistava ja vähintäänkin Stanley Kubrickin parhaimmistoa. Realistista otetta hienosti tavoittelevassa sotadraamassa on myös häivähdys ironiaa ja toivotonta mustaa huumoria. Näkyyhän se jo elokuvan nimessä: gloriaa ei näillä sotapoluilla nähdä. Kunnian polut on aika tavalla parhaita ensimmäistä maailmansotaa kuvaavia elokuvia, mitä olen kuunaan katsellut!

Pisteytys:
9/10

The Big Sky - Korkean taivaan alla (1952)

Ohjannut Howard Hawks
USA 1952, 140 min.
Lännenelokuva, Draama, Seikkailu
Pääosissa: Kirk Douglas, Dewey Martin

How much you're gonna pay for his daughter?

1830-luvun Amerikassa ystävykset Jim (Douglas) ja Boone (Martin) viettävät vapaata elämää erämaassa. Miehet liittyvät turkiskauppiaiden iloiseen joukkoon ja matkaavat Missouri-jokea pitkin kohti intiaanien asuttamia seutuja. Reissulla taistellaan omien oikeuksien puolesta suuryhtiötä vastaan, vikitellään intiaanityttöä, hoilotetaan kaihoisia veisuja iltanuotiolla ja tietenkin annetaan nyrkkien ja pyssyjen laulaa.

Vaikka elokuva sijoittuu menneeseen, sen lähes patrioottisen tunnelman tarkoituksena lienee puhutella aikalaiskatsojaa. Miehisellä pullistelulla pyritään osoittamaan, että tällaista se oli elämä, kun miehet olivat rautaa. Eipä ihme, että Howard Hawks karsasti niin paljon samana vuonna ilmestynyttä Seriffiä, joka on tunnelmaltaan täysin erilainen. Tämän elokuvan teemana on nimittäin myös luja yhteishenki. Intiaaneihin kurjasti suhtautuva Boonekin oppii työntämään ennakkoluulonsa syrjään nuorta intiaanineitoa lempiessään. Lisäksi päähenkilöiden seurueeseen liittyy toinenkin mukava intiaani, joskin tietenkin tämä on typerien stereotypioiden mukaisesti viinaanmenevä hölmö. Argh.

Korkean taivaan alla heijastaa kiintoisasti yhtä puolta aikakautensa ajatusmaailmasta, mutta elokuvana se on jokseenkin keskinkertainen eikä ainakaan kovin ajaton. Filmi ei tunnu istuvan 1001-listalle, eikä ole ihme, että se poistettiin vuonna 2013. Eipä Hawksin länkkäriä olla juuri muillekaan top-listoille nostettu. Kuten elokuvan nimikin jo lupaa, kuvatut maisemat toki ovat upeita. Sääli tosin, että dvd-version kuva on hieman epätarkka ja suttuinen.

Pisteytys:
6/10

The Big Carnival - Tuhansien silmien edessä (1951)

Ohjannut Billy Wilder
USA 1951, 110 min.
Draama
Pääosissa: Kirk Douglas, Jan Sterling, Porter Hall

Bad news sells best.

Chuck Tatum (Douglas) on menestynyt toimittaja, jonka ura on kuitenkin hetkellisesti jumittunut tympeään Albuquerquen pikkukaupunkiin New Mexicossa. Yksi jymyjuttu voisi palauttaa Tatumin jälleen huipulle, mutta mitäpä aavikolla tapahtuisi. Reportterin tilaisuus koittaa, kun muuan mies jää loukkuun sortuneeseen luolaan. Tatum ryhtyy koordinoimaan pelastustoimia pitääkseen langat tiukasti käsissään. Lehtijutuista tulee menestys, ja pian näennäiset pelastustoimet muuttuvat suureksi karnevaaliksi.

Tuhansien silmien edessä tunnetaan englanniksi parhaiten nimellä Ace in the Hole, joka kuvaa melkoisen hyvin Chuck Tatumin motiiveja. Sortuneessa luolassa oleva mies on hänelle ässä hihassa, joka takaa hyvät tulot päiväkausiksi ja avaa oven takaisin uran huipulle. Kyyninen tarina saa hetkittäin jopa mustan komedian piirteitä - niin älyttömäksi luolan ympärillä tapahtuva hullunmylly äityy. Huvittavinta tai karmeinta on, että se voisi tapahtua oikeastikin. Elokuva toki myös perustuu pariin tosielämän sattumukseen. Näin valemedioiden ja klikkiotsikoiden kultaisella aikakaudella myös tästä filmistä löytää ajankohtaisuutta.

Tuhansien silmien edessä on Billy Wilderin ensimmäinen auteur-elokuva. Sittemmin teosta on kehuttu, mutta aikalaisyleisöiden mielestä elokuva oli liian julma ja tunteeton; Hollywood-teokseksi filmi on kyllä harvinaisen kyyninen. Oscar-ehdokkuuksia tuli vain yksi, käsikirjoituksesta, mutta voitto meni musikaalille Pariisin lumoissa (1951). Valinta kuvannee aikaansa ja akatemian mieltymyksiä. Sentään Venetsian filmijuhlilla Wilder menestyi elokuvansa kanssa paremmin. Sanottakoon kuitenkin, ettei Tuhansien silmien edessä ole suinkaan paras näkemäni Wilderin elokuva, vaikka sen erinomainen tarina herättää tunnereaktioita aina kyynisyydestä hilpeyteen. Elokuva on myös ainoa Kirk Douglasin ja Billy Wilderin yhteistyö. Edelleen elävä legenda Douglas on roolissaan hyvässä vedossa.

Pisteytys:

8/10

Out of the Past - Varjot menneisyydestä (1947)

Ohjannut Jacques Tourneur
USA 1947, 97 min.
Jännitys, Rikos
Pääosissa: Robert Mitchum, Jane Greer, Kirk Douglas, Rhonda Fleming, Virginia Huston

What was left of the day went away like a pack of cigarettes you smoked.

Entinen yksityisetsivä Jeff Markham (Mitchum) on paennut menneisyyttään syrjäkylille, ja työskentelee nyt vaatimattomalla huoltoasemalla. Menneisyys kuitenkin löytää Jeffin, eikä hänen auta kuin kertoa onneton tarinansa pahaa-aavistamattomalle heilalleen (Huston). Lakonisen miehen tarina palaa aikaan, jolloin hän otti vastaan keikan rikollispomo Whit Sterlingiltä (Douglas). Markhamin  tarkoituksena oli etsiä Sterlingin karannut tyttöystävä Kathie Moffat (Greer), jonka jäljille Markham pian pääsikin. Kuumassa Acapulcossa keikka sai kuitenkin odottamattoman käänteen.

Varjot menneisyydestä on Jacques Tourneurin kolmen vuosikymmenen mittaisen ohjaajanuran ehdottomia kohokohtia. Ranskalaissyntyinen Tourneur aloitti Hollywoodissa jo mykkäfilmien kaudella ohjaajaisänsä Maurice Tourneurin myötävaikutuksella, ja ohjasi ensimmäisen kokopitkän elokuvansa Ranskassa vuonna 1933. Tourneur tuli tunnetuksi erityisesti tunnelmallisista kauhuelokuvistaan, joissa varjojen ja äänien kiehtovan estetiikan luoma jännitys vetää edelleen vertoja moderneille erikoisefekteille. Yle Teemalla esitettiin kuluvan vuoden kesäkuussa Varjot menneisyydestä ja muutamia muitakin keskeisiä teoksia Tourneurin uralta. Kirjoitushetkellä elokuvalla on vielä Areenassa katseluaikaa parin viikon verran, eli vielä ehtii hyvin tutustumaan tähän kohtalokkaaseen klassikkoon!

Sen lisäksi, että Varjot menneisyydestä on Tourneurin uran pääteoksia, se on genrensä malliesimerkki ja yksi film noirin must see -kaanonin keskeisistä teoksista. Elokuva on täyteläinen kokonaisuus kohtalokkaita sattumuksia, tiheneviä juonenpunontoja, synkkyyttä, kauneutta ja mehevää jännitystä. Mukana on toki myös niitä Tourneurille tyypillisiä valoja ja varjoja, jotka korostavat jännittäviä hetkiä yöllisessä pimeydessä. Kiehtova kokonaisuus.

Pisteytys:

8/10