The Sound of Music (1965)

Ohjannut Robert Wise
USA 1965, 172 min.
Musikaali, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Julie Andrews, Christopher Plummer, Eleanor Parker

The hills are alive with a sound of music!

Itävaltalaisen von Trappin perheen elämä muuttuu kertaheitolla, kun laulava lastenhoitaja Maria (Andrews) saapuu talouteen. Yksinhuoltajaisäksi jäänyt kapteeni von Trapp (Plummer) on huoltanut seitsenpäistä katrastaan sotilasuran tuomalla kokemuksella, mutta Maria tuo taloon leikin ja musiikin myötä uutta elämää. Perheen tarina sijoittuu 1930-luvulle, joten sävelten avulla taistellaan lopulta myös suurta pahutta eli kansallissosialismin nousua vastaan.

Todellisten von Trappien elämänvaiheisiin pohjautuva The Sound of Music on yksi kaikkien aikojen ikimuistoisimpia elokuvamusikaaleja. Alun perin Broadway-näytelmäksi luotu kertomus sopii mainiosti valkokankaalle: unohtumattomien laulujen ja sievien koreografioiden lisäksi erityistä nautintoa tarjoavat Salzburgin komeat vuoristomaisemat. Taidolla hallittu kokonaisuus palkittiin aikanaan lukuisilla elokuva-alan palkinnoilla, muun muassa viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva).

The Sound of Music on häkellyttävän mieleenpainuva teos: tarina eri kohtauksineen on jäänyt erinomaisesti muistiini, vaikka olen viimeksi katsonut elokuvan lähes parikymmentä vuotta sitten. Tuttuuteen voi toki vaikuttaa The Sound of Musicin ikonisuus, sillä tietenkin elokuvaa lauluineen on sekä toisinnettu että jäljitelty eri tavoin. Lajityyppinsä klassikossa on vahvuutensa, mutta ei tarvitse olla täysin läpeensä paatunut kyynikko pitääkseen elokuvan jatkuvaa pirtsakkuutta hieman ylitsevuotavaisena ─ vaikka ihailtavasti kertomuksessa on vakaviakin teemoja, joita käsitellään aivan onnistuneesti. On tietysti täysin mielipidekysymys, pitääkö kevytmielisyyttä riesana vai ansiona, itse kallistun ainakin tällä kertaa jälkimmäisen näkemyksen puolelle.

Pisteytys:

8/10

The Haunting - Yö kauhujen talossa (1963)

Ohjannut Robert Wise
Iso-Britannia & USA 1963, 112 min
Kauhu
Pääosissa: Julie Harris, Claire Bloom, Richard Johnson, Russ Tamblyn

The dead are not quiet in Hill House.

Syrjäisen metsän laitamilla sijaitsee komea rakennus, jossa sattuneet epätavalliset kuolemantapaukset ovat langettaneet synkän varjon tilusten ylle. Kun talon pitkäaikainen erakko-omistaja kuolee, henkimaailman asioihin paneutunut tohtori John Markway (Johnson) saa tilaisuuden päästä tutkimaan mahdollista kummitustaloa. Mukaan seurueeseen liittyvät meedio Theodora (Bloom) ja mieleltään hauras Eleanor Lance (Harris), jolla on poltergeist-kokemuksia. Seurueen täydentää talon jonain päivänä perivä nuori Luke Sanderson (Tamblyn), jota kummitusjutut eivät hetkauta. Epäileväkin mieli voi muuttua, kun vierailijoitaan tarkkaileva talo ottaa tunkeilijat valtaansa.

Hyytävän karmiva Yö kauhujen talossa luo pelkoa nokkelilla kuvakulmillaan, joita tehostaa sopiva määrä äänitehosteita ja erikoisefektejä. Tärkeässä roolissa on myös hyvä tarina, joka perustuu Shirley Jacksonin romaaniin The Haunting of a Hill House (1959). Goottikauhua edustava kertomus on sittemmin pyritty tulkitsemaan yhä uudelleen, mutta useat yritykset ovat jääneet sikseen. Toistaiseksi ainoa remake on Jan de Bontin The Haunting - paholaistalo (1999), joka arvioiden mukaan olisi saanut jäädä tekemättä. Lähiaikoina on ilmestymässä Netflix-sarja The Haunting of Hill House, joka trailerin perusteella hyödyntää joitakin tämänkin elokuvan lanseeraamia elementtejä.

Ilmestyessään Yö kauhujen talossa herätti aikalaiskatsojissa pelkoa, mutta elokuva ei kuitenkaan kohonnut erityiseksi hitiksi. Maine kasvoi vuosien varrella; taidokkaan kauhun rakentamisen tapaa osaa todella arvostaa nähtyään liikaa tämän vuosituhannen yksipuolisia kauhuelokuvia, joiden säikyttely-yritykset turruttavat mielen. Sen sijaan Yö kauhujen talossa säväyttää yksinkertaisemmilla, mutta paljon syvempää ajatusta sisältävillä tehokeinoilla. Hienoista ihailua herättää myös ohjaaja Robert Wisen (1914—2005) monipuolisuus, sillä yksittäisten kauhuteosten lisäksi pitkälle uralle mahtui niin scifiä kuin musikaalejakin. Seuraavana ja tiettävästi viimeisenä 1001-listan Wise-teoksena on Sound of Music (1965), jota voitaneen pitää ohjaajan tunnetuimpana elokuvana.

Pisteytys:

8/10

West Side Story (1961)

Ohjannut Jerome Robbins & Robert Wise
USA 1961, 153 min.
Musikaali, Romantiikka, Rikos
Pääosissa: Natalie Wood, Richard Beymer, Russ Tamblyn, George Chakiris

Everyone there will give big cheers!

New Yorkin pahamaineisissa slummikortteleissa kaksi nuorisojengiä ottavat toisistaan mittaa. Eurooppalaissiirtolaisten jälkeläisten muodostama Jets tavoittelee katujen ja koriskenttien yksinvaltiutta, mutta Puerto Ricon juuria edustavat Sharksit haluavat myös kulkea kaduilla vapaana. Tanssitaisteluiden ja puukkohippasten taustalla tapahtuu odottamaton romanssi: tuore amerikkalainen Maria (Wood) ja Jets-jengielämän taakseen jättänyt Tony (Beymer) rakastuvat palavasti, mutta joutuvat jengisotien myrskynsilmään.

Musikaaliklassikoksi vakiintuneen West Side Storyn tarinan pohjana on William Shakespearen Romeo ja Julia (n. 1591), jota vauhdikas kerronta hyödyntää juuri sopivan löyhästi ja omintakeisesti. Toki kertomus voisi olla parempikin, eritoten Marian ja Tonyn kliseinen romanssi on hieman turhan imelä. Ikoninen fiftarikuvasto sekä näyttävät laulu- ja tanssinumerot sen sijaan viehättävät väkisinkin paatuneempakin katsojaa, ja elokuvan tunnetuksi tekemää sävelmää mukaillen olo on taatusti parhaimmillaan varsin pretty, witty and gay.

Kymmenellä Oscarilla palkittu West Side Story on etnisten ryhmien kuvaajana aikansa tuotos: nykypäivänä tuntuu jo pöljältä, ettei puertoricolaisten rooleissa nähdä kovin montaa latinonäyttelijää. Ehkäpä tätä epäkohtaa parhaillaan korjataan, sillä Steven Spielbergin uusintaversio West Side Storysta on kirjoitushetkellä casting-vaiheessa. Sitä odotellessa tähänkin ikoniseen klassikkoon on toki syytä tutustua, vaikka sitten matkan varrella ohjaaja Robert Wisen seuraavan hittifilmin Sound of Musicin (1965) viheriöiville niityille.

Pisteytys:

7/10

The Day the Earth Stood Still - Uhkavaatimus maalle (1951)

Ohjannut Robert Wise
USA 1951, 92 min.
Scifi, Draama
Pääosissa: Michael Rennie, Patricia Neal, Billy Gray, Sam Jaffe

Join us and live in peace!

Atomipommin kehittäminen ja kylmän sodan epäluuloinen ilmapiiri innoittivat 1950-luvun elokuvantekijöitä käsittelemään ajankohtaisia pelkoja lentävien lautasten ja ulkoavaruuden muukalaisten avulla. Tieteiselokuvabuumia taustoitti myös vastaava kirjallisuus, joka oli kovassa huudossa varsinkin 1930—1940-lukujen taitteessa. Lajityyppinsä suuri klassikko Uhkavaatimus maalle ja samana vuonna ilmestynyt Se toisesta maailmasta kiidättivät ufot valkokankaille ja saivat taatusti monet vaikuttuneet katsojat tiirailemaan taivaita. Hieman aikakaudelleen poikkauksellisesti tässä elokuvassa ulkoavaruuden vieras ei kuitenkaan ole uhka, vaan hän saapuu varoittamaan Telluksen asukkaita suuresta vaarasta.

Elokuvan tapahtumat alkavat, kun lentävä lautanen laskeutuu Washingtoniin. Aluksesta astuu kaukaiselta planeetalta saapunut Klaatu (Rennie), joka ilmoittaa saapuvansa vierailulle rauhallisin aikein. Hätäinen sotilas kuitenkin haavoittaa muukalaista, joka toimitetaan sairaalahoitoon. Täysin ihmisen näköinen ja erinomaista englantia taitava Klaatu katsoo parhaaksi paeta laitoksesta ja yrittää keksiä keinon kertoa tärkeän sanomansa koko maailman kansalle.

Klassikoksi muodostuneesta elokuvasta on tietenkin tehty uusintafilmatisointi Päivä jona maailma pysähtyi (2008). Keanu Reevesin tähdittämä scifiraina tosin ei ole erityisen kehuttu. Tarinan päivitykselle tuskin olisi ollut tarvetta, sillä Uhkavaatimus maalle ei tunnu vanhentuneelta, vaikka siinä onkin omanlaistaan ajan patinaa. Sympaattinen totisuus ja naiivius voitaisiin tulkita uskottavuuden puutteeksi, ellei tarina olisi niin osuva! Elokuvalla on juurensa edellisen vuosikymmenen scifikirjallisuudessa, sillä oiva kertomus perustuu Harry Batesin novelliin Farewell to the Master (1940). Käsikirjoittajana toimi Edmund H. North (mm. Patton, 1970), jonka keksintöä oli filmin ikimuistoinen lausahdus "Klaatu barada nikto!". Elokuvan ohjaaja Robert Wise puolestaan muistetaan parhaiten musikaaleistaan West Side Storysta (1961) ja The Sound of Musicista (1965). Monipuoliselle uralle mahtui vielä kaksi muutakin scifi-elokuvaa: The Andromeda Strain (1971) ja filosofisuudessaan turruttava Star Trek: Avaruusmatka (1979).

Pisteytys:
8/10