Taxi Driver - Taksikuski (1976)

Ohjannut Martin Scorsese
USA 1976, 114 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Robert De Niro, Cybill Shepherd, Jodie Foster, Harvey Keitel

You talkin' to me?

Travis Brickle (De Niro) työskentelee taksikuskina New Yorkin yössä ja viettää vapaahetkensä katsellen pornoleffoja. Ympärillä vellova rikollisuus ja katujen likainen elämäntapa ahdistavat kaiken kokenutta miestä, joka kyseenalaistaa jopa oman elämänsä mielekkyyden. Kaivattua kauneutta arkeen tuo romanssi valloittavaan Betsyyn (Shepherd). Kun rakkaussuhdekin menee puihin, elämän sisällöksi jää vain maaninen yritys pelastaa edes yksi nuori tyttö (Foster) katujen kurjuudelta.

Kultaisella palmulla palkittu Taksikuski oli aikanaan sekä kriitikoiden että yleisöiden suosikki, ja sen terävä yhteiskuntakriittisyys puree yhä edelleen. Syrjäytyneiden miesten kohtalo ja ongelmien patoutuminen puhuttavat aika ajoin, eivätkä rikoksetkaan ole kadonneet suurkaupunkien kaduilta. Nerokkaan ja yhä ajankohtaisen käsikirjoituksen ohella elokuvan hiovat loistavaksi timanttiset näyttelijät. Näin jälkeen päin arvioiden tuntuu yllättävältä, ettei klassikoksi kasvanut mestariteos voittanut yhtäkään neljästä Oscar-ehdokkuudestaan.

Temaattisesti Taksikuski jatkaa Martin Scorsesen läpimurtoelokuvan Sudenpesän (1973) tiellä. Myös tämä elokuva tarkastelee realistisella otteella New Yorkin öisiä katuja ja haastaa katsojan pohtimaan yhteiskunnan suhdetta väkivallan arkipäiväistymiseen. Taksikuskin keskeisin kysymys korostuu vasta viimeisessä kohtauksessa, joka on usein tulkittu vain Travisin oudoksi fantasiaksi. Kohtaus toimii kuitenkin paremmin, jos sen tulkitsee täytenä totena. Ihannoiko amerikkalainen yhteiskunta todella väkivaltaa näin paljon? Onko saastaan vastattava lialla, aseiden uhkaan uusilla aseilla?

Pisteytys:

10/10

The Last Picture Show - Viimeinen elokuva (1971)

Ohjannut Peter Bogdanovich
USA 1971, 118 min.
Draama
Pääosissa: Timothy Bottoms, Jeff Bridges, Cybill Shepherd

Wouldn't hurt to have a better home town.

Eletään 1950-luvun alkua teksasilaisessa tuppukylässä. Sonny Crawford (Bottoms), Duane Jackson (Bridges) ja Jacy Farrow (Shepherd) ikätovereineen viettävät viimeistä vuotta high schoolissa ja yrittävät saada ajan kulumaan hiljalleen kuolevassa pikkukaupungissa. Teinivuosien vastuuttomuus on jo jäämässä taakse ja nuorten on aika ottaa vastuu omasta elämästään. Kestävätkö kouluaikoina solmitut ihmissuhteet, milloin neitsyydestä sopii luopua ja kenen kanssa? Entä odottaako oikea aikuisuus ja elämä kuitenkin kotikaupungin tuttujen nurkkien tuolla puolen?

Viimeinen elokuva käsittelee kauniin haikeasti rajapintaa menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Elokuvan pikkukaupunki ja sinne jämähtäneet, nuoruuttaan muistelevat aikuiset edustavat menneisyyden maailmaa, johon nuoret eivät välttämättä tunne kuuluvansa. Nuoruuden lopusta ja aikuisuuden alusta on tehty monta elokuvaa, mutta vain omaperäisimmät käsittelevät ajatonta teemaa taidolla. Monia sukupolvia puhutteleva Viimeinen elokuva oli aikanaan menestys: vuoden 1972 Oscar-gaalassa se keräsi yhtä monta ehdokkuutta kuin ilmestymisvuotensa isoimmat kassamagneetit Kovaotteiset miehet (1971) ja Viulunsoittaja katolla (1971). Viimeinen elokuva tosin sai kolmikosta vähiten voittoja, sillä kahdeksasta ehdokkuudesta kotiinviemisiksi jäi vain kaksi pystiä sivuosanäyttelijöille.

Puhuttelevan kasvukertomuksen lisäksi Viimeinen elokuva on myös tyylikästä ajankuvaa. Erityisen silmiinpistävältä tuntuu elokuvan mustavalkoisuus! Vaikka värifilmien määrä on tasaisesti lisääntynyt viimeistään 1960-luvun kuluessa, lopultakin värit taisivat jyrätä mustavalkoisuuden 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ─ ainakin 1001-listan elokuvien osalta. Värienkäytöstä elokuvissa voi lukea lisää vaikkapa tästä Ylen jutusta. Liekö Viimeisen elokuvan mustavalkoisuus jo keino viitata menneisyyteen ja ajan katoavaisuuteen? Muutoinkin elokuva nimittäin nostaa hattua klassikoille. Puhutteleva on varsinkin paikallisen elokuvateatterin viimeinen näytös, jossa esitetään muutosta käsittelevä länkkäri Punainen virta (1948). Tietenkin myös Viimeinen elokuva on antanut inspiraatiota tulevaan. Ensimmäisenä aiheeseen tarttui George Lucas elokuvallaan Svengijengi '62 (1973) ja vuosia myöhemmin Peter Bogdanovich ohjasi itse elokuvalleen jatko-osan Texasville - unohduksen maa (1990).

Pisteytys:

8/10