Le mystère Picasso ─ Picasso - arvoitus (1956)

Ohjannut Henri-Georges Clouzot

Ranska 1956, 78 min.

Dokumentti 

 

I do not look for, I find!

Kuinka mestari työskentelee? Henri-Georges Clouzot'n oivaltavassa dokumentissa seurataan herkeämättä Pablo Picasson luovaa prosessia. Katsoja saa nauttia lähes keskeytymättömästä kuvien virrasta, joka tuottaa yllätyksiä ja oivalluksia. Kuvavirtaa rytmittää musiikki, joka sopii valittuihin aiheisiin ja väriskaaloihin. Välillä maalaustyö taukoaa, kun kaksi maestroa, ohjaaja ja taidemaalari, keskustelevat urakan jatkumisesta. Hetken taika on läsnä, sillä näiden teosten oli määrä tallettua ainoastaan filminauhalle ja elokuvakatsojien ihmetykseksi. 

 

Picasso - arvoitus (eng. The Mystery of Picasso) on toteutettu kekseliäällä tekniikalla. Picasso maalasi läpinäkyvälle kankaalle, joten teokset ilmestyvät kuvaan taianomaisella tavalla. Todellista maalausprosessia on nopeutettu huomattavasti, ja hyvä niin, vaikka aiheeseen syvästi vihkiytynyt taiteenharrastaja saattaisi jaksaa katsoa tätä tuntikausia. Reilun tunnin mittainen dokumentti on juuri sopivan mittainen ja ajantaju jopa hieman katoaa. Mitä tästä teoksesta muodostuukaan? Minkä uuden suunnan maalaus yllättäen saakaan? Kuinka monta teosta yhdelle kankaalle voi rakentua? Ehkäpä olisi sittenkin jaksanut katsoa vielä yhden teoksen syntymän ja katoamisen...

 

Cannesissa ensi-iltansa saanut dokumentti vastaanotettiin ihastuneena. Elokuva voitti arvostetun Prix du Juryn, nykyisen "Cannes-kolmosen", mutta vielä tuolloin tuomaristopalkinto oli arvokkaampi kakkossija Kultaisen palmun kisassa. Erikoista kyllä, varsinainen pääpalkinto meni niin ikään dokumentille, Jacques Cousteaun syvänmerensukellukselle Hiljainen maailma (1956). Kelpo voittaja olisi tullut varmasti tästä taiteilijatarinastakin, aavistuksen unohtuneesta luomisen ihmeestä.

 

Pisteytys: 8/10

Les Diaboliques - Pirulliset (1955)

Ohjannut Henri-Georges Clouzot
Ranska 1955, 117 min.
Rikos, Draama, Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Simone Signoret, Véra Clouzot, Paul Meurisse, Charles Vanel

Watch out, ma'am.

Pariisin laitamilla sijaitsevassa poikakoulussa tyranni-rehtori Michel Delassalle (Meurisse) tekee vaimonsa Christinan (Clouzot) ja jalkavaimonsa Nicolen (Signoret) elämästä piinaa. Christina ja Nicole turvautuvat toisiinsa, ryhtyen suunnittelemaan Michelin murhaa ─ jossa onnistuvatkin. Mutta siitä todellinen jännitys vasta alkaa, eikä tulevia kieroja käänteitä parane paljastaa etukäteen.

Henri-Georges Clouzotin, "Ranskan Hitchcockin", omalaatuisessa murhamysteerissä hyytävintä eivät ole ruumiit, vaan ihmisten tunnekylmyys ja suoranainen sadistisuus. Jännitys puolestaan syntyy odottamattomista käänteistä ja hermojen totaalisesta pettämisestä. Pitäisihän tämä toki arvata, sillä täydellisen murhan käsikirjoitus ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Elokuvan loppuratkaisun on tarkoitus olla kaiken paljastava yllätys, mutta hätäisen oloista toimintaa on myös kritisoitu. Loppu ei ole aivan huono, mutta se voisi olla paremmassakin linjassa koko elokuvan kanssa.

Pirulliset oli ilmestyessään menestys, ja on myös uumoiltu, että se on inspiroinut Alfred Hitchcockin myöhempää menestyselokuvaa Psykoa (1960). Elokuva kieltämättä jo ennakoi Psykon tunnelmaa ja muutoinkin tuntuu hyvin hitchcockmaiselta elokuvalta, ainakin enemmän kuin Clouzotin edellinen jännäri Pelon palkka (1953). Psykon alkuperäisteoksen kirjoittanut Robert Bloch sitä paitsi piti Pirullisia lempielokuvanaan! Varsinkin Hitchcockin elokuvista ja ylipäätään jännityksestä nauttiville Clouzotin klassikot ovat katsomisen arvoisia.

Pisteytys:
9/10

The Wages of Fear - Pelon palkka (1953)

Ohjannut Henri-Georges Clouzot
Ranska & Italia 1953, 131 min.
Seikkailu, Draama, Trilleri
Pääosissa: Yves Montand, Charles Vanel, Peter van Eyck, Folco Lulli

I'm scared!

Etelä-Amerikkaan sijoittuva Pelon palkka ei tarjoa yltäkylläistä kaukomaiden romantiikkaa, vaan malariaa levittäviä moskiittoja, pikkuhiluilla hankittuja viinapaukkuja ja loputtomasti hikeä. Elokuva kertoo neljästä miehestä, jotka ottavat vastaan pestin vaarallisten räjähdelastien kuljettajina. Ensimmäisen puolituntisen hidastempoiset tapahtumat kuvaavat joutilaisuutta, joka luo kiinnostavan kontrastin edessä olevalle hengenvaaralliselle rekkamatkalle

Pelon palkka on sen verran onnistunut jännäri, että sitä katsoessa meinaavat omatkin kädet jo hieman tutista. Oman osansa jännitysnäytelmään antavat erinomaisesti käsikirjoitetut päähenkilöt. He kaikki ovat kaikki rahan tarpeessa, mutta kunkin motiivit pestin vastaanottamiseksi ovat erilaisia. Erot ilmenevät myös matkalla: kun yksi osoittaa nokkeluutensa tiukassa tilanteessa, toinen keksii verukkeita matkan katkaisemiseksi ja yrittää jopa pötkiä pakoon.

Ilmestyessään Pelon palkka oli menestys varsinkin Euroopassa, ja se palkittiin niin Kultaisella palmulla kuin Kultaisella karhullakin. Yhdysvalloissa elokuva herätti myös kritiikkiä, sillä tarinassa jenkkiläisen öljy-yhtiön toiminta vaikutti hyvin kyseenalaiselta. Varsinkin näin nykypäivän turvallisesta maailmasta katsoen meno on aika hurjaa: mitä tekee öljyssä uinut mies saapuessaan roihuavalle öljykentälle? Sytyttää savukkeen!

Pisteytys:
9/10