10. luukku: 70 vuotta sitten (Paluuta ei ole, 1954)

We're takin' this bird all the way to 'Frisco

Tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa ovat viettäneet monet elokuvalegendat ─ Tie (1954), Takaikkuna (1954), Seitsemän samuraita (1954)! Ihka ensimmäinen Godzilla (1954) sai ensi-iltansa, ja tuskinpa kukaan vielä tuolloin aavisti sarjan jatkuvan yli seitsemän vuosikymmentä. Vuoden 1954 näyttävimpiä elokuvatapauksia olivat yleisöhitti Valkeaa joulua (1954), Judy Garlandin suuri paluu elokuvassa Tähti on syntynyt (1954) sekä Oscar-menestys Alaston satama (1954). Myös päivän elokuva lukeutuu osaksi vuoden 1954 nimekästä hittikimaraa.

 

Vuoden 1954 filmitähtien joukossa ei vielä juurikaan tunnettu sellaisia legendaarisia nimiä kuten Sean Connery tai Jack Lemmon, mutta molemmat kuitenkin tekivät tuona vuonna valkokangasdebyyttinsä. Vielä tuntemattomampia olivat vuoden vauvabuumilaiset: John Travolta, Jackie Chan, Amy Heckerling, Ang Lee... Nyt tie vie seitsemänkymppisten juhlalennolle, josta ei jännitystä puutu.

 

The High and the Mighty - Paluuta ei ole

Ohjannut William A. Wellman

USA 1954, 147 min.

Toiminta, Seikkailu, Trilleri

Pääosissa: John Wayne, Claire Trevor, Robert Stack

Matkustajalentokone lähtee reittilennolle Honolulusta kohti San Franciscoa, kunnes kesken matkan koneeseen tulee vakava vika. Konkarikapteeni John Sullivania (Wayne) riivaa aiempi muisto tuhoisasta lento-onnettomuudesta, mutta tilanteeseen on suhtauduttava viileällä ammattitaidolla. Lopulta takaisin ei voi enää kääntyä, vaan koneen miehistön ja matkustajien on valmistauduttava pahimpaan.

Paluuta ei ole perustuu Ernest K. Gannin bestseller-romaaniin The High and the Mighty (1953). Myös filmiversiosta tuli odotetusti hitti ja yksi vuotensa katsotuimmista elokuvista. Dimitri Tiomkinin score palkittiin Oscarilla ja muitakin ehdokkuuksia elokuvalle tuli. Nykynäkökulmasta tarinan viihdyttävin anti taitaa kuitenkin olla se, miten paljon lentomatkailu onkaan muuttunut.

Sittemmin Paluuta ei ole on toiminut vaikuttimena monille muille katastrofielokuville. Jännityksen tahti ei tässä filmissä vielä ole kovinkaan hengästyttävä, vaan draamaa annostellaan maltillisesti ja hienoisen huumorin sävyttämänä. Kaikessa rauhassa vaan! Elokuva ei kylläkään ole varsinainen komedia, mutta moni sen käänne meinaa naurattaa. Syynä on eritoten myöhempi lentoparodia Hei me lennetään (1980), jonka idea, rakenne ja moni hahmokin on suurelta osin napattu tästä filmistä.

Pisteytys: 6/10

LUUKKU #6 - 80 vuotta sitten (Tapahtuipa Hollywoodissa, 1937)

I'm going out and have a real life!

Kahdeksan vuosikymmentä sitten tuhoisa suursota lähestyi, mutta ainakin Yhdysvalloissa elettiin vielä joksenkin huoletonta elämää. Aikaan istuu hyvin Hollywood-unelmoijista kertova klassikkotarina, jota on filmatisoitu peräti kolme kertaa ─ neljäskin on tuota pikaa tulossa. Tämä elokuva on versioista ensimmäinen, joskin inspiraatiota sekin on kenties ammentanut George Cukorin draamasta Menestyksen hinta (1932). Tunnetuin versio on Judy Garlandin show Tähti on syttynyt (1954) ja toistaiseksi tuorein puolestaan vuoden 1976 Tähti on syttynyt. 1970-luvun tähtitarina sijoittui muusikoiden hallitsemille lavoille, ja sinne palataan jälleen vuonna 2018 ensi-iltansa saavassa A Star Is Born -uusinnassa.

A Star Is Born - Tapahtuipa Hollywoodissa

Ohjannut William A. Wellman

USA 1937, 111 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Janet Gaynor, Fredric March, Adolphe Menjou

Esther Blodgett (Gaynor) haaveilee urasta näyttelijänä, ja isoäitinsä usutuksesta hän lähtee kokeilemaan siipiään Hollywoodiin. Esther saa kuitenkin huomata, että unelman toteuttaminen vaatii vähintäänkin ihmeellistä sattumaa. Sellainen tietenkin tapahtuu: tarjoilijakeikalle päätynyt Esther onnistuu vahingossa tekemään vaikutuksen tunnettuun näyttelijään Norman Maineen (March). Normanin avustuksella Estherista leivotaan Vicky Lester, uusi valkokankaiden valloittaja. Täydellisyyden kruunaa näyttelijöiden lemmensuhde ja avioliitto, mutta Normanin vaikea alkoholiongelma langettaa varjonsa paratiisin ylle.

Tapahtuipa Hollywoodissa on viehättävä draama, joka on taatusti tuntunut samaistuttavalta lukuisista leffastarojen kuvia tiirailleista haaveilijoista, ja mikseipä se olisi samaistuttava vielä tänäkin päivänä. Elokuvassa tutkitaan Hollywoodin katuja ja kurkitaan studioihin, mutta nähdään myös tähteydestä haaveilijoiden kovaa arkea. Päähenkilökin päätyy hanttihommiin ja epätoivon partaalle, mutta onnekkaan sattuman vuoksi saavuttaa unelmansa. Vai onko kyse amerikkalaisesta unelmasta, kaiken mahdollisuudesta? When you wish upon a star, ja niin edelleen...

Mykkäelokuvien tähti Janet Gaynor näyttää elokuvassa hauskan puolensa muun muassa mainioilla imitaatioilla. Gaynorin ura oli 1930-luvulla jo hiipumassa, mutta Tapahtuipa Hollywoodissa tarjosi hänelle uutta vauhtia. Vaihtelua kaivannut Gaynor päätti kuitenkin vetäytyä eläkkeelle jo vuonna 1939. Loppuun mainittakoon elokuvan laadusta sananen. Värielokuva olisi muutoin mukavaa katseltavaa, mutta public domainiksi vapautetun filmin ääni ja kuva ovat melko huonolaatuisia. Mikäli sumeudesta ei piittaa, elokuva tarjoaa hykerryttävän matkan 1930-luvun Hollywoodin unelmatehtaan kulisseihin.

Pisteytys: 7/10

The Ox-Bow Incident - Kuolemantuomiopaikka (1943)

Ohjannut William A. Wellman
USA 1943, 75 min.
Lännenelokuva, Draama, Rikos
Pääosissa: Henry Fonda, Harry Morgan, Harry Davenport, Frank Conroy Dana Andrews

Hangin' is any man's business that's around.

Ratsumiehet Gil Carter (Fonda) ja Art Croft (Morgan) saapuvat Bridger's Wellsin kaupunkiin, jossa Gilin tulinen luonne ajaa heidät tappeluun. Tuota pikaa kaupunkiin myös saapuu viesti erään karjankasvattajan murhasta, jonka tekijöiksi epäillään seudulla liikkuneita karjavarkaita. Kaupunkilaiset kokoavat lynkkauspartion ilman viranomaisten lupaa saati tarkempaa tietoa asiasta. Gil ja Art näkevät parhaaksi lyöttäytyä kostopartion mukaan, etteivät joutuisi itse epäillyiksi. Lopulta vihainen väkijoukko löytää sopivat syylliset ja kuolemanrangaistus päätetään toteuttaa pikimmiten. Mutta lienevätkö pidätetyt kulkijat sittenkin syyttömiä?

Kuolemantuomiopaikka käsittelee muukalaisvihaa, järjetöntä kostonhimoa ja epäluuloa. 1940-luvulla kuvaus hirmutekoihin yllytetystä väkijoukosta tuntui varmasti ajankohtaiselta, joskin ihmisyyteen liittyvien pelkojen tutkiskelu on myös teemana melko ajaton. Karmeaa, mutta kertomuksen rankka sanoma ja vahva moraaliviesti tuntuvat edelleen puistattavan osuvilta - natsiassosiaatioita myöten.

Kertakaikkisen synkkä tragedia on katsomisen arvoinen erityisesti vavahduttavan kertomuksen vuoksi. On myös mielenkiintoista, ettei tässä elokuvassa kukaan hahmo varsinaisesti nouse erityisen suureen rooliin: päähenkilöt jäävät taustalle ja kaikki sivuhenkilöt ovat keskenään melko tasavertaisia. Huomio kiinnittyy myös pienen budjetin lavasteisiin, jotka osaltaan luovat elokuvalle omanlaistaan tunnelmaa. Elokuvan fokuksena ei siis ole liioin mikään yksittäinen sankari tai romanttinen todellisuuspako, vaan nimenomaan kertomus ja sen moraali.

Pisteytys:

9/10

Public Enemy - Yhteiskunnan vihollinen (1931)

Ohjannut William A. Wellman
USA 1931, 83 min
Toiminta, Rikos, Draama
Pääosissa: James Cagney, Edward Woods, Jean Harlow, Joan Blondell

I wish you was a wishing well!

Ystävykset Tom Powell (Cagney) ja Matt Doyle (Woods) ovat ajautunet rikoksen polulle jo pikkupoikina. Nuorukaisina toverukset luovat jo uraa suurrikollisina ja menestyvät mainiosti alkoholin salakuljettajina. Vääryyksin ansaittu leveä elämä ei ole kuitenkaan pelkkää unelmaa ja lopulta kunnialliseen elämään palaaminen vaikuttaa mahdottomalta.

1930-luvun alussa gangsterifilmin genre oli voimissaan. Alamaailman kieroutuneisuutta ja rikollisuuden kukoistusta kuvaavat elokuvat heijastivat lama-ajan välinpitämättömyyden ilmapiiriä ja lain kouran hervonnutta otetta. Yhteiskunnan vihollinen on yksi lajityyppinsä kiistattomia klassikoita, myös sen vahvasti moralisoiva ote kertoo elokuvan asemasta aikansa yhteiskunnassa. Elokuvan paikoittainen raakuus ja julmuus johti aikanaan jopa sensuuriin. Vaikka valkokankailla on vuosikymmenten saatossa nähty pahempiakin raakuuksia, tämä filmi hätkähdyttää edelleen.

Pienen kiusan tässä filmissä muodostavat anakronismit: vaikka elokuva sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan ja 1920-luvulle, miljöö henkii tekoaikaansa. Kokonaisuutena Yhteiskunnan vihollinen kuitenkin on  hyvin rakenenttu tarina täynnä jännitystä, joten pienet historialliset epätarkkuudet eivät haittaa katseluelämystä, jos niitä välttämättä huomaakaan. Lopuksi täytyy toki antaa erityismaininta loistavalle James Cagneylle, jonka roolityö on tulvillaan energiaa. Kelpo gangsteriklassikko kokonaisuudessaan!

Pisteytys:

8/10