lauantai 26. helmikuuta 2022

Ba wang bie ji ─ Jäähyväiset jalkavaimolle (1993)

Ohjannut Kaige Chen
Kiina & Hongkong 1993, 171 min.
Draama, Historia
Pääosissa: Leslie Cheung, Fengyi Zhang, Gong Li
 
Yet I am by nature a boy, not a girl.
 
Jäähyväiset jalkavaimolle (engl. Farewell My Concubine) on saanut nimensä Pekingin oopperassa esitetystä klassikkoteoksesta. Elokuva seuraa kahta oopperan supertähteä Cheng Dieyia (Cheung) ja Duan Xiaolouta (Zhang) halki Kiinan kuohuvan 1900-luvun. Ystävysten yhteinen matka alkaa jo ankarasta oopperakoulusta, jossa orpopojat koulitaan näyttämön tähdiksi. Menestystä seuraa vääjäämätön tuho ja näyttämön petokset siirtyvät lavan ulkopuoliseen elämään.

Ylistetty kiinalaisdraama kuvaa kiehtovaa maata taitavasti useista eri näkökulmista. Ajallisen muutoksen lisäksi nähdään äärimmäistä köyhyyttä ja suuria rikkauksia, kukoistavaa kulttuuria ja tavallista arkea. Yhteiskunnallisuuden ohella elokuva pohtii taiteen ja todellisuuden rajapintaa. Teatterin ja todellisen elämän maailmoita sekoittava elokuva on valtavan hienosti hallittu kokonaisuus. Kaiken lisäksi teos on esteettinen nautinto, sillä koreilevat ooppera-asut häikäisevät kauneudellaan ja Pekingin oopperan äänimaailma on taianomainen kokemus.

Jäähyväiset jalkavaimolle kiehtoo, vaikka ei tuntisi Kiinan historiaa, mutta myyttisen maan vaiheisiin tutustuminen avartaa kertomusta entisestään. Elokuva menestyi maailmalla erinomaisesti ja se palkittiin muun muassa Kultaisella palmulla. Kotimaassa vastaanotto oli aluksi nuiva, sillä Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen (1989) jälkeisiä vuosia leimasi varovaisuus siitä, millaista historiakuvaa Kiinasta on syytä antaa. Aluksi sensuurin kouriin joutunut teos on sittemmin päässyt kunnolliseen levitykseen myös kotimaassaan. Toisaalta on huomionarvoista, että tällaisen elokuvan tekeminen nykypäivän Kiinassa tuntuisi suorastaan mahdottomalta.

Pisteytys: 9/10

torstai 24. helmikuuta 2022

Romper Stomper (1992)

Ohjannut Geoffrey Wright
Australia 1992, 94 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Russell Crowe, Daniel Pollock, Jacqueline McKenzie

The only thing for you here is pain.

Melbournen laitamilla rellestävä uusnatsijengi vandalisoi kaupunkia, hakeutuu jengisotiin ja ryyppää raivokkaasti. Jengipomo Hando (Crowe) siteeraa Hitleriä, eikä nuoren miehen sisällä kytevää raivoa liennytä mikään. Handon tyttöystävä Gabrielle (McKenzie) ja paras kaveri Davey (Pollock) saavat lopulta riehumisesta tarpeekseen, mutta Handon vaikutuspiiristä häipyminen ei ole helppoa.

Romper Stomper kuvaa hyytävästi rikkinäisten ihmisten vihaa ja pyrkii kuvastamaan uusnatsien toiminnan järjettömyyttä. Siirtolaisten luvattu maa Australia tuntuu suorastaan ironiselta paikalta "herrarodun" öyhötykselle, mutta elokuva pohjautuu löyhästi tositapahtumiin. Väkivaltainen elokuva pyrkii seuraamaan tapahtumia sivusta ja osoittamaan siten uusnatsien ideologian tyhjyyden. Estoton riehuminen on ahdistavaa katsottavaa, mutta silti sanoma välittyy. Romper Stomperin jatkoksi sopii katsottavaksi American History X (1998), jossa keskitytään vihan kierteen katkaisemiseen.
 
Intensiivisen punkin tahdissa jytisevä rikosdraama loikkasi vauhdilla katsojatilastojen kärkeen Australiassa. Lippuluukkujen ohella menestys näkyi kotimaisissa palkintogaaloissa. Roolistaan palkittu Russell Crowe sai uralleen hyvää vauhtia ja parin vuoden kuluttua hän oli jo Hollywoodin leivissä. Romper Stomperin verinen luonne sai kehujen ohella vastaansa myös voimakasta kritiikkiä. Kenen puolella elokuva on? Lietsooko väkivalta väkivaltaa? Ehkäpä tässä tapauksessa ei olisi ollut pahitteeksi, jos elokuvan rasisminvastainen positio olisi väännetty hieman selkeämmin rautalangasta.
 
Pisteytys: 7/10

tiistai 22. helmikuuta 2022

Philadelphia (1993)

Ohjannut Jonathan Demme
USA 1993, 125 min.
Draama
Pääosissa: Tom Hanks, Denzel Washington, Jason Robards

Are you gay?

Aidsiin sairastunut juristi Andrew Beckett (Hanks) saa yllättäen potkut. Syyksi väitetään huolimattomuutta ja epäpätevyyttä, mutta Beckett epäilee sairautensa ja homoutensa olevan irtisanomisen todellinen syy. Beckett nostaa oikeusjutun entistä työnantajaansa vastaan, ja ainoaksi asianajajakseen hän saa homofobisen kollegansa Joe Millerin (Washington).

Uhrilampaat (1991) -trilleristä tunnetun Jonathan Demmen Philadelphia on rakenteeltaan niin tavanomainen oikeussalidraama, ettei lopputulosta paljoa tarvitse jännittää. Alun hyvä tempo ei oikein pysy yllä, mutta puolivälin suvantovaiheiden jälkeen saavutetaan odotettu katharsis. Suuria katsojamääriä kerännyt elokuva nostatti odotetusti kyyneleitä silmäkulmiin ja toi Tom Hanksille uran ensimmäisen Oscarin. Sittemmin Philadelphia on tainnut jäädä elokuvahistoriaan lähinnä aiheensa vuoksi, sillä homoutta ja aidsia ei oltu aikaisemmin käsitelty tämän kokoluokan valtavirtaelokuvissa.
 
Homouden normalisoimisen ja sairausstigman riisumisen osalta elokuvalla on aikalaisansionsa, vaikka nykypäivänä Philadelphia tuntuu väkisinkin aika takapajuiselta. Kuvattu homofobia on ällistyttävän julmaa ja realistista. Siksi tuntuu karulta, miten sille annetaankin näin paljon ruutuaikaa. Andrew Beckett jää vihaisia vitsejä sietäväksi, mahdollisimman sympaattiseksi taustahahmoksi, kun varsinainen fokus on pikemminkin Joe Millerissä. Vaikka Miller ehkä lopulta tuntee myötätuntoa päämiestään kohtaan, anteeksipyyntöjä ei kuulla eikä barrikadeille nousta. Philadelphia tuntuu nykypäivänä lähinnä kertomukselta heteromiehestä, joka urheasti sietää aidsiin sairastunutta homoa.

Pisteytys: 4/10

lauantai 19. helmikuuta 2022

Soldaat van Oranje ─ Gestapon vihollinen numero 1 (1977)

Ohjannut Paul Verhoeven
Alankomaat & Belgia 1977, 165 min.
Sota, Draama, Trilleri
Pääosissa: Rutger Hauer, Jeroen Krabbé, Susan Penhaligon

-What did you write that with? -Sir, with shit, sir.
 
Huolettomien opiskelijanuorukaisten elämä muuttuu kertarysäyksellä, kun toinen maailmansota syttyy. Leidenin ilot vaihtuvat totiseksi kauhuksi, sillä kaikkien yllätykseksi Alankomaat ajautuu mukaan sotatapahtumiin. Nuorten miesten tiet vievät sodan eri puolille, ja liian moni katoaa lopulta maan multiin. Tarinan päähenkilöksi kohoaa Erik (Hauer), joka liittyy vastarintaliikkeeseen.

Gestapon vihollinen numero 1 (engl. Soldier of Orange) perustuu toisessa maailmansodassa lentäjänä toimineen Erik Hazelhoff Roelfzeman muistelmiin. Elokuvassa on toverillisten sotakaskujen henkeä ja nuorten miesten seikkailullista uhoa, vaikka valtakunnan kohtalonhetkien edessä vakavoidutaan. Erilaiset sotakohtalot ovat tuttu tarinagenre, mutta elokuva ei kuitenkaan aivan huku sotamuistojen massaan. Erityisen kiinnostavaa on kahtiajakautuneen maan kuvaaminen toverusten kautta. Jokainen valinta tarkoittaa luopumista jostain: isänmaasta, ystävistä, omasta hengestä.

Toiminnantäyteinen elokuva on pitkä, mutta ei pitkästyttävä. Vakoilun, pakojen ja juhlien ohella tarinaan mahtuu aimo annos romantiikkaa. Rytmikkäästi etenevä tarina on silti sopivan täyteläinen, eikä mikään juonenkäänne varsinaisesti tunnu ylimääräiseltä. Gestapon vihollinen numero 1 nousi suureen menestykseen kotimaassaan ja sitä pidetään yhä yhtenä alankomaalaisen elokuvataiteen helmistä. Sittemmin Paul Verhoeven palasi aiheen pariin ohjaamalla sotatrillerin Black Book (2006), jossa niin ikään seurataan vastarintaliikkeen toimintaa.
 
Pisteytys: 7/10

torstai 17. helmikuuta 2022

Schindler's List ─ Schindlerin lista (1993)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1993, 195 min.
Historia, Biografia, Sota, Draama
Pääosissa: Liam Neeson, Ben Kingsley, Ralph Fiennes

Whoever saves one life, saves the world entire.
 
Schindlerin lista on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka on käsikirjoitettu Thomas Keneallyn samannimisen romaanin (1982) pohjalta. Päähenkilö Oskar Schindler (Neeson) oli todellisuudessakin elänyt saksalainen liikemies, joka päätyi toisen maailmansodan aikana pelastamaan yli tuhat juutalaista palkkaamalla heidät työskentelemään tehtaisiinsa. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat sota-aikaan, jolloin Schindler havahtuu natsien harjoittamaan väkivaltaan, ja liiketoimien sijaan hänen mielenkiintonsa suuntautuu yhä enemmän ihmishenkien pelastamiseen.

Vuosi 1993 osoittautui Steven Spielbergille erinomaisen menestyksekkääksi. Kesällä ensi-iltansa sai blockbusteriksi noussut jättimenestys Jurassic Park (1993) ja aivan vuoden lopussa valkokankailla kauhistuttivat muinaisia petojakin pahemmat hirviöt, kanssaihmiset ja sota. Viihde-elokuvia ohjanneen Spielbergin kykyä tarttua vakavaan aiheseen epäiltiin, mutta niinpä vain elokuvasta tuli valtaisa menestys. Kauniisti kuvattu ja koskettava elokuva huomioitiin näyttävästi kahdellatoista Oscar-ehdokkuudella, joista filmi voitti seitsemän palkintoa (mm. Paras elokuva).

Schindlerin lista on synkkä elokuva, mutta kiistämättä siitä aistii Hollywoodin viihteellisen tyylin ja katsoja säästetään pahimmalta kauhulta. Teoksen sävy on silti vakavan arvokas ja ihmiskunnan pahuus viiltää sydämestä. Vaikka elokuvasta pidänkin, ymmärrän hyvin holokaustidokumentti Shoahin (1985) ohjaajaa Claude Lanzmannia, jonka mielestä Spielbergin elokuva oli massatuotettua huttua ja historian yksinkertaistamista. Tätä ei käy kiistäminen, mutta viihteellisemmälläkin esityksellä on paikkansa. Amerikkalaisesta näkökulmasta kerrotussa tarinassa on omat ansionsa, ja teokseen sisältyy vakava moite: Yhdysvalloissa tiedettiin, mitä ghetoissa tapahtuu, mutta asiaan ei puututtu. Tätä Spielberg halusi korostaa mustavalkoisessa elokuvassa kulkevalla punatakkisella tytöllä, joka nousee juutalaisvainojen symboliksi. Herra Schindler puolestaan on kuin Yhdysvallat tai mikä tahansa taho, jota vaino ei suoraan kosketa. Painajaiseen herää vasta, kun se tulee tarpeeksi lähelle.

Pisteytys: 8/10

tiistai 15. helmikuuta 2022

C'est arrivé près de chez vous ─ Ammatti: tappaja (1992)

Ohjannut Rémy Belvaux, André Bonzel & Benoît Poelvoorde
Belgia 1992, 95 min.
Rikos, Komedia
Pääosissa: Benoît Poelvoorde, Rémy Belvaux, André Bonzel
 
Usually I start the month with a postman.
 
Ammatti: tappaja (engl. Man Bites Dog) on muka-dokumentti, jossa seurataan itseensä mieltynyttä sarjamurhaaja-Beniä (Poelvoorde). Rutinoitunut rikollinen lausuu kameralle omia runojaan ja ryöstää huolettomasti mummon jos toisenkin, eikä omatunto kolkuta. Kaikkialle mukana seuraava kuvausryhmä (Belvaux & Bonzel) tempautuu vähitellen mukaan Benin brutaaliin elämäntapaan.
 
Verenroiskeiden kyllästämä elokuva on lajityypiltään komediaa, mutta sävyltään hyvin tummanpuhuva. Tarina parodisoi ja ehkä hieman kritisoikin väkivallan viihteellistämistä. Murha sinne tai tänne ─ massaväkivallan turruttama kuvausryhmäkin päätyy lopulta pitämään ihmishenkien hintaa varsin halpana. Samalla elokuva pohtii median roolia: onko pelkkä objektiivinen seuraaminen ja raportointi mahdollista? Nuoret ohjaaja-näyttelijät kannattelevat erinomaisesti kauhun tasapainoa kepeän huumorin ja kylmäävän teurastuksen välillä.

Opiskelijabudjetilla tehty kokeellinen elokuva on kekseliäs, mutta myös aavistuksen toisteinen. Omaperäisyyttä ei kuitenkaan käy kiistäminen! Jo ilmestyessään Ammatti: tappaja palkittiin merkittävillä elokuvajuhlilla kuten Cannesissa ja nykyään filmi nauttii kulttimainetta. Elokuvan suosio ei kuitenkaan ole ollut aivan yksituumaista.  Komedian pikimusta sävy on ollut monille liikaa, ja leffa on raakojen tapahtumiensa vuoksi jopa kielletty muutamissa maissa.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Reservoir Dogs (1992)

Ohjannut Quentin Tarantino
USA 1992, 99 min.
Rikos, Trilleri
Pääosissa: Harvey Keitel, Tim Roth, Michael Madsen, Chris Penn, Steve Buscemi

He's fuckin' driving around with a cop in his trunk!
 
Joukko salanimien taakse kätkeytyviä rikollisia toteuttaa pankkiryöstön mafiapomon toimeksiannosta. Jotain menee keikalla pieleen, sillä kytät iskevät paikalle ja luodit laulavat. Verisissä jälkiselvittelyissä tunteet kuumenevat: kuka porukasta on kyttä, kuka uskollinen kelmi? Epälineaarisesti etenevä tarina kuvaa keikkaan valmistautumista ja sen puintia, mutta itse ryöstöön ei filmiä tuhlata.

Reservoir Dogs on nokkelasti rakennettu verilöyly, jossa punaisena pulppuavaa nestettä ei säästellä. Quentin Tarantinon (1963─) varhaisteos sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 1992. Verinen ja vauhdikas Reservoir Dogs oli välitön menestys ja Tarantinon omaperäinen, mustalla huumorilla kuorrutettu tyyli herätti innostusta. Moni elokuvan elementti on mukana ohjaajan myöhemmissäkin filmeissä, mutta kekseliään riehakas Reservor Dogs on Tarantinoa raikkaimmillaan.

Yksi tarantinomainen piirre on älytön mutta hauska paskanjauhaminen, jonka varjolla tarina etenee vaikka lausutuissa sanoissa ei ole järjen hiventäkään. Konnien machoileva vitsinheitto on tarkoituksella idioottimaisen kärkästä ja sinällään typerä uhoaminen huvittaa, vaikka vitsit ovat osin jo turhan nuhjuisia. Ironisestikin viljelty n-sana ja homottelu jääkööt edelliselle vuosituhannelle, oli konteksti mikä hyvänsä. Muuten elokuva on ikääntynyt tyylillä. Viittaukset populaarikulttuuriin, eritoten elokuviin, ja entisajasta inspiroitunut soundtrack ovat osa Tarantinon elokuvien viehätystä, ja näistä tehokeinoista saadaan nauttia myös Reservoir Dogsissa.
 
Pisteytys: 8/10

torstai 10. helmikuuta 2022

The Age of Innocence ─ Viattomuuden aika (1993)

Ohjannut Martin Scorsese
USA 1993, 139 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward

We should look at reality, not dreams.

Newyorkilainen juristi Newland Archer (Day-Lewis) on aikeissa kihlautua nuoren May Wellandin (Ryder) kanssa. Vauhdikkaat häävalmistelut etenevät taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti ja yhteiskuntanormit täyttäen, mutta kulisseissa kuohuvat suuret tunteet. Archer on todellisuudessa rakastunut morsiamensa serkkuun, juorujen kohteeksi joutuneeseen kreivitär Ellen Olenskaan (Pfeiffer). Yläluokan kahleet sanelevat säännöt rakkaudelle.

Edith Whartonin samannimiseen kirjaan (1920) perustuva Viattomuuden aika kuvittaa 1870-luvun loiston valkokankaalle. Tarinasta löytyy ripaus todellisuutta, sillä Whartonin teos on saanut inspiraationsa kirjailijan nuoruusvuosista entisajan New Yorkissa. Kirjaan viittaava kertojaääni (Woodward) kuljettaa joutilaan yläluokan tarinaa kiehtovasti ja herättää halun tarttua myös romaaniin. Kuvattu maailma on toteutettu tunnelmallisesti ja estetiikka on jopa elokuvan parasta antia. Pukudraaman loisteliaat asut palkittiin Oscarilla.

Viattomuuden aika jatkaa Martin Scorsesen New York -elokuvien sarjaa. Toisin kuin varsin moni muu Scorsese-elokuva (vrt. esimerkiksi Taksikuski, 1976 tai Goodfellas, 1990), tämä teos on rytmiltään melko hidastempoinen ja maisemista nautiskeleva. Karkeaa kieltä ei kuulla, eikä kolmiodraama äidy kovaksi toiminnaksi; väkivaltaisinta elokuvassa on tunteiden tukahduttaminen. Viattomuuden aika menestyi mukavasti, vaikkei olekaan ohjaajansa tyypillisintä tuotantoa. Elokuva ei ole Scorsesen terävintä kärkeä, mutta upeaa miljöötä ja päteviä näyttelijöitä katselee mielellään.

Pisteytys: 7/10

tiistai 8. helmikuuta 2022

Groundhog Day ─ Päiväni murmelina (1993)

Ohjannut Harold Ramis
USA 1993, 101 min.
Komedia, Draama, Fantasia
Pääosissa: Bill Murray, Andie MacDowell, Chris Elliott

Today is tomorrow. It happened.

Elämään kyllästynyt säätiedottaja Phil Connors (Murray) päätyy juttukeikalle Punxsutawneyn pikkukaupunkiin. Paikallisperinteenä on ennustaa talven kestoa murmelin avulla, eikä Philiä voisi vähempää kiinnostaa. Valitettavasti helmikuinen murmelinpäivä ei ole ohi niin nopeasti kuin Phil toivoisi, sillä ankara déjà-vu heittää ukonkärttynän heräämään joka aamu samaan päivään.
 
Päiväni murmelina on hyvin perinteinen päähenkilön kasvukertomus, mutta tarinan idea on yksinkertaisen nokkela. Tasapainoisesti rakennettu draamakomedia oli yleisömenestys. Aikaluupin ideasta tuli suosittu, vaikka Päiväni murmelina ei olekaan ensimmäinen aihetta hyödyntänyt elokuva. Tismalleen saman päivän toistumista on sittemmin käytetty lukuisissa eri lajityyppien elokuvissa (mm. Source Code, 2011, Edge of Tomorrow, 2014 ja Happy Death Day, 2017).
 
Menestyselokuvan suosiota selittää ainakin teeman samaistuttavuus. Kukapa ei joskus olisi tuntenut olevansa jumissa arjen harmaudessa! Eritoten parin viime vuoden aikana itseään toistavat päivät ovat varmasti tulleet useimmille tutuiksi. Bill Murrayn lakoninen huumori sopii teemaan, vaikka rooli onkin tavanomaista lämpimämpi. Niin menestynyt kuin elokuvasta tulikin, se kuitenkin päätti Murrayn ja ohjaaja-käsikirjoittaja Harold Ramisin (1944─2014) pitkän yhteisen taipaleen. Pääasiallisena syynä riitelyyn olivat näkemyserot elokuvan tyylistä ja teemasta. Sympaattinen, elämänmyönteinen elokuva ei ollut aivan sitä mitä Murray toivoi, mutta lopputuloksesta tuli silti komediaklassikko.

Pisteytys: 7/10

lauantai 5. helmikuuta 2022

The Piano ─ Piano (1993)

Ohjannut Jane Campion
Australia & Ranska 1993, 121 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Holly Hunter, Harvey Keitel, Sam Neill, Anna Paquin

There is a silence where hath been no sound.

Mykkä pianisti Ada McGrath (Hunter) ja hänen nuori tyttärensä Flora (Paquin) jättävät taakseen kotiseutunsa Skotlannin. Adan isä on naittanut hänet uusiseelantilaiselle miehelle (Neill), jonka kanssa Ada ei onnistu muodostamaan yhteyttä. Jurottavan aviomiehen ystävä Baines (Keitel) ihastuu tuoreen rouvan maagiseen pianonsoittoon ja tavoittaa lopulta Adan sydämen ja sielun.

Adan ja Floran osa maailman laidalla ei käy kateeksi, sillä altavastaajan asema on monella tapaa karu. Naiskaksikko ottaa kuitenkin onnen omiin käsiinsä, vaikka mutavellin keskellä vellova kolmiodraama on ahdistava ja tummasävyinen. Jane Campionin (1954─) käsikirjoittama ja ohjaama draama käsittelee taitavasti naisen asemaa miesten hallitsemassa maailmassa. Erityisesti Adan mykkyys on kiinnostava ratkaisu ─ vaiteliaisuus ei tarkoita, etteikö hänellä olisi jotain sanottavaa.
 
Piano on synkkyydestään huolimatta kaunis elokuva, jota ei suotta olla kehuttu kuvauksestaan. Pukudraamojen ystävillekin elokuva tarjoaa kauniisti hulmuavia kolttuja. Elokuva liihotteli komeasti palkintogaalasta toiseen: Campion palkittiin käsikirjoituksestaan Oscarilla ja samaten pystit saivat Holly Hunter ja Anna Paquin herkistä roolisuorituksistaan. Erityisen merkittävä on Campionin saama Kultainen palmu, jota kukaan naisohjaaja ei ollut saanut aiemmin. Seuraavan kerran sama tapahtuikin heti 2021, kun Julia Ducornau elokuvallaan Titane (2021).

Pisteytys: 8/10

torstai 3. helmikuuta 2022

Jurassic Park (1993)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1993, 127 min.
Seikkailu, Toiminta, Scifi
Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough
 
We have a T-Rex.
 
Michael Crichtonin romaaniin Dinosauruspuisto (1990) perustuva Jurassic Park sijoittuu trooppiselle saarelle, jossa uusi huvipuisto odottaa avaamistaan. Esihistoriallisten olentojen asiantuntijat Alan Grant (Neill) ja Ellie Sattler (Dern) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Goldblum) lennätetään arvioimaan puiston turvallisuutta ennen suurta avajaispäivää. Yllätys on suuri, kun salaperäiseltä saarelta paljastuu eloon herätettyjen dinosaurusten yhdyskunta. Turvatoimet ovat mittavat, mutta alkukantaisten petojen kohtaaminen osoittautuu kohtalokkaaksi.
 
Lukuisia katsojaennätyksiä lyönyt dinoseikkailu on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä elokuvia lipputuloissa mitattuna. Filmi keräsi palkintoja eritoten upeista efekteistään, vaikka jännittävä filmi on ansiokas muutenkin. Jurassic Parkin menestyksen takaavat hyvin rytmitetty tarina, näyttävät dinosaurukset ja mielikuvitusta kutkutteleva asetelma. Elokuva on tunnetumpi ja jopa parempi kuin Crichtonin romaani, vaikka sekin on ihan kiva tieteisseikkailu. Sittemmin Jurassic Parkin menestys on yritetty uusia lukuisten jatko-osien (1997, 2001, 2015, 2018, 2022) voimin, jotka eivät pärjää esikoiselle edes auttavasti. Nekin ovat silti menestyneet yllättävän mainiosti.
 
En välttämättä suhtautuisi Jurassic Parkiin aivan pyyteettömän ylistäen, ellei se olisi minulle tärkeä ja nostalginen teos. Varmasti toki pitäisin hirmuliskojen kohtaamisesta suuresti, vaikka olisin nähnyt leffan ensi kertaa vasta nyt. Elokuvan ilmestyessä olin kuitenkin mitä parhaimmassa dinosaurusiässä, ja Jurassic Parkin ensikatselu on yksi rakkaimpia lapsuuteni elokuvamuistoja. Ensikohtaaminen T-Rexin kanssa tapahtui VHS-kasetin välityksellä kotisohvalla, sillä olin vielä liian pieni päästäkseni elokuvateatteriin moisen jännitysnäytelmän pariin. Sittemmin olen nähnyt elokuvan myös televisiosta, dvd- ja blu-ray-versioina ja lopulta valkokankaaltakin. Seikkailu ei menetä tenhoaan!

Pisteytys: 10/10

tiistai 1. helmikuuta 2022

Tammikuun elokuvat 2022

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings
Ohjannut Destin Daniel Cretton
USA 2021, 132 min.
Toiminta, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Simu Liu, Awkwafina, Tony Chiu-Wai Leung




Taistelulajien mestari Shang-Chi (Liu) viettää arkista elämää Shaunina. Nyrkit viuhuvat jälleen, kun muinainen kymmenen renkaan voima uhkaa. Shang-Chin tarina ei ole mullistava, mutta toimii tuttuudestaan huolimatta kivasti. Temaattisesti elokuva pohtii menneisyyden taakkaa, vaikka pääosassa ovatkin näyttävät taistelukohtaukset. Battlet eivät silti vedä vertoja parhaille kungfu-klassikoille. Erityisesti elokuvassa ilahduttaa Shaunin ja Katyn (Awkwafina) ystävyys, jota ei väkisin väännetä romanssiksi.

Pisteytys: 7/10
 
Nomadland
Ohjannut Chloé Zhao
USA 2020, 107 min.
Draama
Pääosissa: Frances McDormand, David Strathairn




Nykypäivän nomadiksi ryhtyvä Fern (McDormand) on omien sanojensa mukaan asunnoton, mutta ei koditon. Yhdysvaltalaista työväenluokkaa osuvasti käsittelevä Nomadland on fiktio, joka tuntuu dokumentaariselta. Elokuva perustuukin Jessica Bruderin samannimiseen tietokirjaan (2017). Nomadland menestyi palkintogaaloissa (mm. Parhaan elokuvan Oscar, Kultainen leijona). Syystäkin, sillä kuvaus nykypäivän vaeltajista on pureva ja kaunis.

Pisteytys: 9/10

Druk - Yhdet vielä
Ohjannut Thomas Vinterberg
Tanska, Ruotsi & Alankomaat 2020, 117 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Mads Mikkelsen, Thomas Bo Larsen, Magnus Millang, Lars Ranthe



Neljä elämäänsä kyllästynyttä lukio-opettajaa päättää piristää arkeaan testillä. Muuttuuko elämä siedettävämmäksi, jos jatkuvasti olisi seitinohuessa pikkuhiprakassa? Ideastaan huolimatta Yhdet vielä (engl. Another Round) ei niinkään käsittele alkoholinkäyttöä, vaan sen läpi peilataan tutummin keski-ikää, kyllästymistä ja arjen painolastia. Vastapainoksi asettuu toiveikas, riehakas nuoruus ─ mutta sekään ei tuo täyttä vapautta. Kiinnostava, erilainen näkökulma tuttuun aiheeseen.

Pisteytys: 8/10

Training Day
Ohjannut Antoine Fuqua
USA 2001, 122 min.
Rikos, Draama, Trilleri
Pääosissa: Ethan Hawke, Denzel Washington




Katu-uskottava poliisiraina sijoittuu Los Angelesin pahamaineisiin kaupunginosiin. Tuore poliisi Jake (Hawke) pääsee kovan huumekytän Alonzon (Washington) työpariksi, ja ensimmäinen duunipäivä osoittautuu odotettua vauhdikkaammaksi. Pian Jake on kaulaansa myöten rikollisjengien huume- ja velkasotkuissa. Taitavasti tehtyä toimintaa, mutta moraalitarina ja hahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Denzel Washington voitti kuitenkin Oscarin hyvästä, hyytävästä roolisuorituksestaan.

Pisteytys: 6/10

The Cider House Rules - Oman elämänsä sankari
Ohjannut Lasse Hallström
USA 1999, 126 min.
Draama
Pääosissa: Tobey Maguire, Charlize Theron, Michael Caine



 
Oman elämänsä sankari sijoittuu Uuden-Englannin tunnelmallisiin maisemiin. Eletään 1940-lukua, kun orpokodissa varttunut Homer Wells (Maguire) päättää lähteä kokeilemaan siipiään. Idyllinen kasvukertomus perustuu John Irvingin samannimiseen romaaniin (1985). Elokuvan tunnelma voi monien makuun olla liian sentimentaalinen, mutta toisille filmi lienee kuin lämmin viltti kylmänä talvi-iltana. Aikalaismenestys ainakin oli oivaa ja elokuva keräili liudan Oscar-ehdokkuuksia, voittikin pari (käsikirjoitus, Michael Cainen sivurooli).

Pisteytys: 6/10

10 Things I Hate About You
Ohjannut Gil Junger
USA 1999, 97 min.
Komedia, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Julia Stiles, Heath Ledger, Joseph Gordon-Levitt, Larisa Oleynik



Cameron (Gordon-Levitt) lempii kaunista Biancaa (Oleynik), mutta deittailuun mieltyneellä neidolla on ankara isä. Jos Biancan sisko Kat (Stiles) saadaan houkuteltua yksillekään treffeille, saa Biancakin lähteä ─ alkaa ankara juonittelu Katin sydämen valloittamisesta. Onko juro Patrick (Ledger) oikea mies vaaralliseen tehtävään? Teiniromanssi perustuu Shakespearen näytelmään Kuinka äkäpussi kesytetään (1594). Elokuva on, ainakin toistaiseksi, vanhentunut tyylikkäämmin kuin Shakespearen teos. Ennalta-arvattavaa mutta helposti seurattavaa hupia.

Pisteytys: 6/10