An Affair to Remember - Unohtumaton rakkaus (1957)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1957, 115 min.
Romantiikka, Draama
Pääosissa: Cary Grant, Deborah Kerr

There must be something between us, even if it's only an ocean.

Nickie Ferrante (Grant) ja Terry McKay (Kerr) tapaavat risteilyllä ja rakastuvat, vaikka ovat kumpikin tahoillaan kihlautuneet. Rakkaus tuntuu kuitenkin niin ainutkertaisen ihmeelliseltä, etteivät kyyhkyläiset halua päästää irti yllättävästä onnestaan. Nickie ja Terry sopivat järjestelevänsä elämänsä tahoillaan ja tapaavansa tasan puolen vuoden kuluttua Empire State Buildingin kattotasanteella. Mutta kuinka ollakaan, kohtalo puuttuu peliin ja väärinkäsitykset eksyttävät sielunkumppanit toisistaan.

Unohtumaton rakkaus on rakkauselokuvien hurmaava klassikko, varsinainen kliseisen lemmekäs ruusukimppu ja sydämenmuotoinen suklaarasia ─ mikäpä sopisikaan paremmin katsottavaksi näin Valentinuksen päivän tienoilla! Elokuvan klassikkoasetelma todella vivahtaa kliseisyyden suuntaan, sillä vastaavanlaisia lemmenleikkejä kohtalon pyörteissä on kerrottu kerran jos toisenkin. Alkuperäisyyden juurilla Unohtumaton rakkaus ei myöskään ole, sillä se on Leo McCareyn kopiomainen uusintaversio omasta filmistään Sanovat sitä rakkaudeksi (1939). Pääparin keskinäinen kemia ja ikimuistoiset repliikit tekevät silti elokuvasta nimensä mukaisesti jokseenkin unohtumattoman.

Aikanaan Unohtumaton rakkaus menestyi varsin kelvollisesti ja sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Sittemmin Nickien ja Terryn tarina on inspiroinut muitakin romantiikan klassikoita, tunnetuimpana Uneton Seattlessa (1993). Omien romantiikkasuosikkieni kärkipaikoille Unohtumaton rakkaus ei pääse, vaikka lähes epätodellisen romanssin pyörteisiin uppoaakin kertaalleen ihan mielellään. Katselukokemusta myös hieman vesittää dvd:n kehno kuvanlaatu, lieköhän blu-ray parempi?

Pisteytys:

6/10

The Awful Truth - Rouvani sulhanen (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Cary Grant, Irene Dunne, Ralph Bellamy, Alexander D'Arcy

I've just seen a three-ring circus!

Rikas newyorkilainen Warrinerin pariskunta on avioeron partaalla. Mies Jerry (Grant) epäilee vaimoaan Lucya (Dunne) kevytkenkäisyydestä, vaikka ei itsekään ole aivan viaton. Ennen avioeron virallista voimaantuloa kumpikin osapuoli ehtii etsiä itselleen uudet, toinen toistaan epäsopivammat puolisokandidaatit - vain huomatakseen rakastavansa edelleen aviopuolisoaan. Paljon melua tyhjästä!

Rouvani sulhanen on suoranainen screwball-genren malliesimerkki. Runsaan verbaalikomiikan ohella aikalaisyleisö on saanut hyvät naurut rikkaan yläluokan hölmöilyiden kustannuksella, mutta toki samalla myös ihastellen tirkistellyt tähtinäyttelijöiden esittämää loistokasta vaihtoehtotodellisuutta. Karismaattiset Cary Grant ja Irene Dunne ovat täynnä 1930-luvun charmia, eikä kaksikon sujuvassa yhteispelissä ole moitittavaa. Taitavasti tehdyn dialogin ja nokkelien vitsien ohella elokuvassa ilahduttavat myös aikansa koiratähti Skippyn temput.

Menestystä niittänyt elokuva voitti parhaan ohjauksen Oscarin, joskin ohjaaja itse oli palkinnosta jopa hieman harmissaan. Samana vuonna ilmestynyt draama Make Way for Tomorrow olisi Leo McCareyn mielestä ollut pikemminkin palkinnon arvoinen. Olen kieltämättä samaa mieltä, vaikka Rouvani sulhanen onkin kaikin puolin mainio komediaklassikko.

Pisteytys:

8/10

Make Way for Tomorrow (1937)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1937, 91 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Victor Moore, Beulah Bondi, Thomas Mitchell, Fay Bainter

Fifty years go by pretty fast.

Viisikymmentä vuotta naimisissa ollut pariskunta Lucy (Bondi) ja Barkley (Moore) menettävät talonsa, mutta kukaan pariskunnan lapsista ei tahtoisi ottaa molempia vanhuksia vaivoikseen. Vanhemmat joutuvatkin eroon toisistaan, kenties loppuiäkseen. Orson Welles on tiettävästi sanonut filmin saavan kivetkin kyynelehtimään - väitteen täytyy pitää paikkansa. Elokuvan dramatisointi on hetkittäin hieman turhan alleviivaava ja sanomaa korostava, mutta sekin on toki vain 1930-luvun elokuvien viehättävä ominaispiirre. Kokonaisuus on joka tapauksessa valtavan koskettava: varsinkin viimeisen sydämiä särkevän puolituntisen aikana nenäliinapaketit kannattaa haalia lähistölle.

Erityismaininta liikuttavasta roolisuorituksesta täytyy myöntää Beulah Bondille, jonka tulkitsema Lucy-mummo on loputtoman sympaattinen hahmo. Toki myös Victor Mooren Barkley-pappa on loistava. Kumpikin päähenkilö onnistuu täydellisesti saamaan katsojan sympatiat puolelleen. Sivurooleista huomion arvoinen on Louise Beaversin esittämä Mamie-sisäkkö. Beavers esiintyi vastaavanlaisissa rooleissa lukuisissa elokuvissa 1920-1960 -luvuilla, yhtäältä luoden mamie-roolien arkkityyppiä, mutta myös raivaten valkokankailta tilaa mustille näyttelijöille.

Elokuvan kiehtovin piirre on ehdottomasti sen suhde moderniin maailmaan. Lucylle ja Barkleylle viisi vuosikymmentä on vierinyt nopeasti, mutta tuossa ajassa on myös tapahtunut paljon muutoksia. 1930-luvun nuoriso on villiä, lapsenlapsikin tapailee useita miehiä ja tanssii käsittämättömien rytmien tahdissa. Myös häämatkalta tutut paikat näyttävät erilaiselta ja orkesteri soittaa kummallisia sävelmiä. Ja mikä parasta - nykypäivän katsojalle elokuvan kuvaama miljöö onkin tuo nostalginen vanha maailma! Muutoksen teeman ja sukupolvien välisen kuilun kuvaamisen lisäksi toinen edelleen ajankohtainen aihepiiri on vanhusten kohtelu. Nykyisin asiat vaikuttavat olevan vieläkin surkeammassa tilassa, kuin elokuvan kuvaamassa todellisuudessa, jossa vanhainkoteja vielä häveten vältellään viimeiseen asti.

Pisteytys:

9/10

Duck Soup - Neljä naurettavaa naapuria (1933)

Ohjannut Leo McCarey
USA 1933, 68 min
Komedia,  Musikaali
Pääosissa: Groucho Marx, Harpo Marx, Chico Marx, Zeppo Marx

His excellency.

Marxin veljekset Groucho, Harpo, Chico ja Zeppo ovat tulleet tunnetuiksi omalaatuisista, absurdin anarkistista komedioistaan. Neljä naurettavaa naapuria kertoo Freedonian valtion päämiehen (Groucho) toilailuista ja naapurivaltioiden keskinäisestä torailusta. Juonen tarkalla kululla ei niinkään ole väliä, sillä enemmän merkitystä on ikimuistoisilla kohtauksilla: verbaalitykityksellä, ällistyttävällä kohelluksella ja riemukkaalla kaaoksella.

Neljä naurettavaa naapuria ilmestyi valkokankaille vaikeaan lama-aikaan, jolloin sekopäinen elokuva ei onnistunut keräämään aivan toivotun suuruisia lipputuloja. Myöhemmin elokuva on kuitenkin saanut kiitosta, se on tituleerattu jopa Marx-veljesten parhaaksi filmiksi ja sisällytetty monille kaikkien aikojen parhaiden komedioiden listoille. Elokuvan heikon menestyksen vuoksi koomikkoryhmä tosin joutui aikanaan jopa vaihtamaan studiota ja ajoittain siistimään railakasta tyyliään.

Marx-veljekset ovat aiemmin jääneet minulle hieman vieraiksi, joten odotin tämän elokuvan katselua mielenkiinnolla. Pähkähullua huumoria odottaessaan ei todella tarvinnut pettyä, sillä hulluttelussa ei ole järjen hiventäkään! Siksi on taitavaa, että elokuva on jollain ihmeellisellä tapaa yhtenänen kokonaisuus, vaikka juoni jääkin toissijaiseksi. Neljä naurettavaa naapuria useine oivalluksineen saattaa riemastuttaa vielä enemmän toisella katselukerralla.

Pisteytys:

8/10