Le scaphandre et le papillon ─ Perhonen lasikuvussa (2007)

Ohjannut Julian Schnabel

Ranska & USA 2007, 112 min. 

Biografia, Draama

Pääosissa: Mathieu Amalric, Emmanuelle Seigner, Anne Consigny, Max von Sydow

 

We're all children, we all need approval.

 

Perhonen lasikuvussa (engl. The Diving Bell and the Butterfly) perustuu Jean-Dominique Baubyn samannimiseen omaelämäkertaan (1997). Vaikeasti halvaantunut Bauby (1952─1997) kykeni kommunikoimaan ainoastaan vasemman silmänsä avulla, mutta kirjoitti silti kokemuksistaan bestselleriksi kohonneen kirjan. Elokuvaversiossa tarinaan tuodaan ripaus fiktiota.

 

Tarina alkaa Baubyn (Amalric) havahtumisesta sairaalassa: jotain hirveää on tapahtunut, sillä mies huomaa puheensa ja kaikkien liikkeidensä kadonneen. Tiukasti Baubyn näkökulmasta alkava kertomus avautuu vähitellen ja saa tilaa hengittää. Bauby pysyy kertojana, joskin alun shokin jälkeen maailma lavenee. Halvaantuneen arki on hidasta, toisteista ja paikallaan junnaavaa, mutta muistojen ja unelmien kaikkivoipaisesta maailmasta löytyy vastapaino sairaalan pysähtyneisyydelle.

 

Perhonen lasikuvussa menestyi erinomaisesti, kuten kirjakin aikanaan. Julian Schnabel (s. 1951) huomioitiin taitavasta työstään Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnolla. Neljän Oscarin ehdokasta kehuttiin, ohjauksen ohella, käsikirjoituksestaan ja kuvauksestaan. Varsinkin kuvaus on kiistatta kekseliästä ja monipuolista, sillä se ottaa matkan varrella uusia muotoja. Käsikirjoitusta puolestaan on kehuttava siitä, ettei surullinen ja hieman pelottavakin aihe sorru sentimentaaliseksi voimalausekerronnaksi. Kaunis ja rehellinen teos.

 

Pisteytys: 8/10

Das Leben der Anderen ─ Muiden elämä (2006)

Ohjannut Florian Hencken von Donnersmarck

Saksa & Ranska 2006, 137 min.

Draama, Trilleri, Historia

Pääosissa: Ulrich Mühe, Sebastian Koch

Do you even know what the Stasi is?

 

Eletään vuotta 1984 ja DDR on voimissaan. Itä-Saksan salainen poliisi eli Stasi kuuntelee, valvoo ja vakoilee, eikä yksikään kätyri tai länsimielinen aate jää huomaamatta. Kapteeni Gerd Wiesler (Mühe) on yksi salakuuntelun rautaisia ammattilaisia, ja hän saa tehtäväkseen vakoilla epäilyksiä herättänyttä näytelmäkirjailijaa Georg Dreymania (Koch). Salakuuntelun paljastamat seikat herättävät Wieslerin inhimillisyyden ja voimakkaan halun suojella Dreymania Stasin kovilta otteilta.

Tarkasti Stasia kuvaava vakoiluelokuva vie syvälle DDR:n harmaimpaan puoleen. Kuvattu aikakausi oli kuitenkin jo kahtiajakautuneen Saksan lopun aikoja: elokuvan hahmot eivät sitä tiedä, mutta katsojaa tieto voi helpottaa. Ajojahti kiihtyy ─ ehtiikö muuri murtua ajoissa? Tarina rakentuu tyylikkäästi hiljaisuudelle ja sille, mitä ei saa lausua ääneen, ei oikeastaan edes ajatella. Ulrich Mühe tulkitsee hienosti harmaata, kivikasvoista Wiesleriä, jonka sisällä kamppailevat moraali ja lojaalius.

Erinomaisesti menestynyt Muiden elämä (engl. The Lives of Others) on kerännyt komean liudan kunnianosoituksia. Elokuva palkittiin parhaana eurooppalaisfilminä European Film Awardseissa ja valtameren toisella puolen Oscareissa parhaana vieraskielisenä elokuvana. Muiden elämä kohosi useille TOP-listoille, joilla rankattiin vuosikymmenensä laadukkaimpia elokuvia. Teos on säilyttänyt terävyytensä erinomaisesti, mutta 1001-listalta se on poistettu uutuuksien tieltä vuonna 2014.

Pisteytys: 8/10

Babel (2006)

Ohjannut Alejandro G. Iñárritu

USA, Meksiko & Ranska 2006, 143 min.

Draama

Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Rinko Kikuchi, Adriana Barraza

 

They look at us like we're monsters.

 

Alejandro G. Iñárritun kuolema-elokuvien trilogia päättyy sattumalta ammuttuun luotiin, joka yllättäen vaikuttaa ihmiskohtaloihin ympäri maailmaa. Trilogian elokuvissa kuolema tai ainakin sen pelko on läsnä, mutta vielä terävämmin niissä kohoavat esille syy- ja seuraussuhteet sekä perhosvaikutus. Sarjan aloittaa Amores Perros (2000) ja toisena osana jatkaa 21 grammaa (2003). Massiivinen päätösosa Babel ulottaa kiemuransa kaikkein laajimmalle.

 

Babel aloittaa kerrontansa lasten ampumasta harhaluodista Marokon syrjäseuduilla: samainen luoti on kuitenkin yhtä aikaa tarinan alku, keskikohta ja loppu. Turistibussin ikkunasta sujahtava ammus osuu amerikkalaisnaiseen, ja tapahtumaketju ulottuu Japaniin, Meksikoon ja Yhdysvaltoihin saakka. Kaikkialla tavalliset ihmiset joutuvat lopulta kärsimään, eikä filmi erityisemmin imartele poliisien toimintaa kriisin hetkellä. Kärsimyksen juurisyynä ovat kommunikaatio-ongelmat.

 

Babelin kohtaukset ovat paikoin pitkiä ja tunnelmoivia. Se tuntuu välillä turhan alleviivaavalta, mutta toisaalta rauhallisuus jättää aikaa katsojan omalle ajatusprosessille ja tulkinnoille. Kerronnan kanssa ei kiirehditä, vaikka kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Kaikki kolme tarinaa sulautuvat erinomaisesti toisiinsa, ehkä juuri siksi, että niiden annetaan rauhassa kasvaa kokonaisuudeksi. Elokuva todella on melkoinen Baabelin torni, jossa riittää kerroksia! Oivasti menestynyt Babel sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta, joista se nappasi lopulta vain pystin parhaasta sävellyksestä. Sama kohtalo oli Baftoissa, mutta sentään Cannesissa Iñárritu voitti parhaan ohjaajan palkinnon.

Pisteytys: 8/10

The Queen (2006)

Ohjannut Stephen Frears

Iso-Britannia & Ranska 2006, 103 min. 

Biografia, Historia, Draama

Pääosissa: Helen Mirren, Michael Sheen, James Cromwell

 

Have we shown you how to start a nuclear war yet?

 

Tositapahtumiin perustuva The Queen palaa vuoteen 1997. Prinsessa Diana kuolee yllättäen auto-onnettomuudessa ja tapaus nousee koko kansan tragediaksi: Lontoo tulvii kukkia ja vuolaasti surevia ihmisiä. Hovin keskinäiset kahinat, Dianan ja prinssi Charlesin avioero, nostetaan jälleen tapetille ja Dianalle vaaditaan kunnioitusta. Tuore pääministeri Tony Blair (Sheen) ja kokenut kuningatar Elisabet II (Mirren) kohtaavat kriisin täysin eri tavoin, mutta asettavat lopulta askeleensa yksiin.
 

The Queen on kuningashuonetta ja brittihallintoa tyylikkäästi tutkiva draama. Tarina on napakka ja sen fokus on kiinnostavasti kuningattaressa, joka nähdään lähes yhtä pidättyvän eleganttina niin edustustehtävissä kuin ylhäisessä yksinäisyydessäänkin. Helen Mirren näyttelee pääroolia niin suvereenisti, että itse oikea kuningatarkin mieltyi tulkintaan. Mirren palkittiin roolistaan muun muassa Venetsian elokuvajuhlilla ja Oscar-gaalassa. Elokuvan vastaanotto oli muutenkin varsin positiivinen; ei yllätä, että The Queen aateloitiin kotimaassaan parhaan elokuvan Baftalla.

Kuningashuoneen edesottamukset ovat kansaa suuresti kiinnostava aihe. The Queen onnistuu tasapainoilemaan hyvin erilaisten näkemysten välillä: koko monarkia tuntuu älyttömältä koneistolta, mutta sitä pyritään kuvaamaan arvostaen. Sittemmin samaa Diana-episodia on puitu suositussa sarjassa The Crown (2016─2023). En ole itse järin innokas seuraamaan monarkkien elämänmenoa tai edes katsomaan juuri mitään sarjoja, mutta olen silti vastikään ajautunut aloittamaan The Crownin. Tämän elokuvan myötä odotan oikeastaan jo aika suurella mielenkiinnolla, millaisen käsittelyn loppuvuosi 1997 sarjassa saa, varsinkin, kun ajallista etäisyyttä tapahtumiin on tullut lisää.

Pisteytys: 8/10

Paranormal Activity (2007)

Ohjannut Oren Peli

USA 2007, 86 min.

Kauhu

Pääosissa: Katie Featherston, Micah Sloat

 

I feel it breathing on me.

Outojen yöllisten kolahdusten piinaama nuoripari hankkii kameran taltioidakseen makuuhuoneenssaan tapahtuvaa liikehdintää. Katie (Featherston) epäilee jonkin pahuuden vainonneen häntä lapsuudesta saakka, mutta vaimonsa säikkymiselle naureskeleva Micah (Sloat) ei jaksa uskoa kummituksiin. Huvittunut alkuasetelma muuttuu vakavaksi, kun mekkala kasvaa ja videopätkät osoittavat, että kyseessä on jotain yliluonnollista ja hallitsematonta.

Paranormal Activity on kömpelöä b-kauhua, mutta se kestää silti varsin hyvin kertakatselun. Blair Witch Projectin (1999) jalanjäljissä kummittelevassa elokuvassa nimittäin näytetään onnistuneen piinaavalla tavalla outoja tapahtumia ja maltetaan säästellä turhia säpsäytyksiä. Hämärä kamerakuva keskittyy varjoihin, joissa liikkujaa ei näe: ratkaisu on omiaan lisäämään mehevää jännitettä. Onko siellä joku? Tunnelma vieläpä kasvaa asteittain elokuvan edetessä. Lopputulema ei silti pääse yllättämään, vaikka päätöskohtauksia on tehty peräti kolme kappaletta.

Pienellä budjetilla tuotettu elokuva herätti ilmestyessään kiinnostusta ja niinpä se napattiin Paramountin talliin. Elokuvaa markkinoitiin ovelalla trailereilla, joissa kuvattiin lähinnä kauhistunutta teatteriyleisöä. Poikkeuksellinen markkinointi vetosi, sillä elokuva keräsi mukavat lipputulot ja innoitti jälleen found footage -lajityyppiä. Paranormal Activity kasvoi arvatenkin elokuvasarjaksi, johon on toistaiseksi liittynyt jo kuusi jatko-osaa (2010─2021). Jatkoa seuraa varmasti.

Pisteytys: 6/10

The Last King of Scotland (2006)

Ohjannut Kevin Macdonald

Iso-Britannia & Saksa 2006, 123 min.

Biografia, Draama, Historia

Pääosissa: James McAvoy, Forest Whitaker

I am the father of this nation, Nicholas.

Nuori skottilääkäri Nicholas Garrigan (McAvoy) kaipaa seikkailua, jota hän lähtee etsimään Ugandasta. Eletään 1970-luvun alkua ja maassa valtaan on nousemassa upseerismies Idi Amin (Whitaker). Sattuman oikusta Garrigan päätyy tulevan presidentin henkilääkäriksi ja uskotuksi mieheksi. Aluksi makea elämä ja Aminin kansansuosio hivelevät Garriganin mieltä, mutta ajan saatossa presidentin julkisuuskuva rapistuu jopa Garriganin silmissä.

Tositapahtumiin pohjautuva The Last King of Scotland pureutuu Afrikan maiden kaoottiseen itsenäistymisaikaan. Kolonialismin perintöjä jatkaen tarkastelukulma on valkoisen miehen ihmettely, vaikka muitakin ratkaisuja olisi kenties voinut keksiä.  Forest Whitakerin näyttelemä diktaattori oli aivan todellinen hirmuhallitsija, mutta hänen lääkärinsä on fiktion tuotetta. Tohtori Garrigan on kuitenkin tarinan päähenkilö ja välttämätön tarkkailija, mutta jokseenkin yksiulotteisena ja yksinkertaisena hahmona hän on samalla elokuvan suurin heikkous.

The Last King of Scotland toi Whitakerille ansaittuja palkintoja paneutuneesta roolityöstä: Oscarin, Baftan, Golden Globen ja monta muutakin. Whitakerin roolin ohella filmiä on kehuttu käsikirjoituksestaan. Tämä hieman kummeksuttaa, sillä Garriganin ohuehkon hahmon ohella koko Afrikka-kuvaus on todella yksiulotteista. Vaikka fokus on ja saakin olla diktaattorissa, olisi tarinaan ollut tärkeää saada muitakin sävyjä. Afrikan moninaisuutta ja afrikkalaisten omaa toimijuutta olisi tavoittanut helposti, jos skotlantilaisen nuorukaisen sijaan tarkkailijaroolissa olisi kuka tahansa ugandalainen. Jännitteensä puolesta tarina silti etenee jouhevasti ja siksi pöljänkin päähenkilön puolesta jännittää. Diktatuurin syventyessä pelko kasvaa.

Pisteytys: 5/10

Children of Men ─ Ihmisen pojat (2006)

Ohjannut Alfonso Cuarón

USA, Iso-Britannia & Japani 2006, 109 min.

Draama, Trilleri, Toiminta, Scifi

Pääosissa: Clive Owen, Michael Caine, Julianne Moore, Chiwetel Ejiofor

What do the police know about justice?

Eletään vuotta 2027 ja yhteiskunnat ovat romahduspisteessä. Sotien ja laman ikeessä ihmisoikeudet unohtuvat, koska toivoa tulevasta ei ole. Ihmiskuntaa vaivaa hedelmättömyys, eikä lapsia ole syntynyt kohta kahteenkymmeneen vuoteen. Kyynistynyt byrokraatti Theo Faron (Owen) tempaistaan mukaan aktivistiryhmän salaiseen projektiin: eräs pakolaisnainen on raskaana, ja hänet on saatava turvaan.

Ihmisen pojat on synkkä dystopia, joka perustuu P. D. Jamesin samannimiseen romaaniin (1992). Elokuva on raadollinen, ja vasta lopussa pilkahtaa toivo. Se onkin koko elokuvan teema, sillä ilman lapsia ei ole tulevaisuutta, ainakaan ihmisrodulla ja kulttuureillamme. Loppukohtaus on hieman sentimentaalinen, mutta se tuo  koskettavasti mieleen nykypäivän pakolaisvirrat ja -veneet, joissa lapsiaan suojelevat vanhemmat riutuvat henkensä uhalla. Tulevaisuuskuvassa on ripaus jotain tuttua.

Vaikka Ihmisen pojat ei ollut kummoinenkaan kassamagneetti, se sai aikanaan roimasti kehuja kriitikoilta. Varsinkin kuvaus ja lavasteet ovat tyylikkäitä, ja tarina etenee sopivalla tempolla. Michael Cainen hieno hippirooli on mieleenjäävä! Elokuvan pääpaino on armotta etenevässä toiminnassa, mutta mukana kulkee jatkuvasti syvempiäkin ajatusvirtoja. Kuten kunnon scifielokuvassa kuuluukin, Ihmisen pojat tutkii nykypäivää ja tulevaisuuskuvia. Teemoja voisi vielä syventääkin, vaan jo tällaisenaankin elokuva on varsin miellyttävää katsottavaa ─ tai karmaisevaa, mutta hyvällä tavalla.

Pisteytys: 8/10

The Bourne Ultimatum ─ Medusan sinetti (2007)

Ohjannut Paul Greengrass

USA & Saksa 2007, 115 min.

Toiminta, Trilleri, Mysteeri

Pääosissa: Matt Damon, Joan Allen, Edgar Ramírez

 

Jesus Christ, that's Jason Bourne!

 

Robert Ludlumin menestyneisiin agenttiromaaneihin perustuva Jason Bourne -elokuvasarja kertoo muistinsa menettäneestä salamurhaajasta. Medusan sinettiä edeltävät elokuvat Medusan verkko (2002) ja Medusan isku (2004), joissa itseään etsivä Jason Bourne (Damon) pääsee identiteettinsä jäljille ja saa huomata, että hänen hengellään on kova hinta. Tässä elokuvassa ajojahti kiihtyy ja miehen alkuperän mysteeri viimein ratkeaa.
 

Bourne-sarja on kerännyt komean määrän toimintaviihdettä kaipaavia katsojia. Siksi sarjaa ei lopetettu menestyneeseen kolmososaan, vaan jatkoa on toistaiseksi tullut parin filmin verran (2012, 2016). Sarjassa on Bondeista tai M:I-sarjasta tuttuja takaa-ajoja, kaahausta, tiukkoja tilanteita ja kiitämistä milloin minkäkin mysteerin perässä ympäri maapalloa. Tarinassa on aukkoja, mutta varsinkin tässä kolmososassa vauhti on niin kovaa, ettei katsoja ehdi jäädä miettimään logiikkaa.

Medusan sinetti on tyylikkään intensiivinen toimintaelokuva, mutta ei lopulta kovin mieleenjäävä. Kolmikosta tämä filmi on ehkäpä kuitenkin paras, vaikka juonensa puolesta sitä ei kehtaa kehua. Elokuvan voittamat Oscarit puhuvat puolestaan: leikkaus ja äänitekniikka toimivat saumattomasti. Kertaviihteenä  sarjan kolme osaa pitävät takapuolen mukavasti penkissä, mutta eivät herätä järin suurta mielenkiintoa jatkaa enää seuraavien filmien pariin. Eiköhän tämä ole jo nähty.

Pisteytys: 6/10

El laberinto del fauno ─ Panin labyrintti (2006)

Ohjannut Guillermo del Toro

Meksiko & Espanja 2006, 118 min.

Draama, Fantasia, Sota

Pääosissa: Ivana Baquero, Sergi López, Doug Jones, Maribel Verdú

The moon will be full in three days...

Espanjan sisällissota on muuttanut nuoren Ofelian (Baquero) maailman täysin. Isä on kuollut ja äiti avioitunut ilkeämielisen kapteeni Vidalin (López) kanssa. Uusi koti syrjäisessä metsätukikohdassa tarjoaa silti seikkailuja satumaassa, sillä keijut johdattavat Ofelian salaperäisen faunin (Jones) luokse. Faunilla on Ofelialle kolme tehtävää, joiden suorittaminen vie Ofelian kadonneeseen valtakuntaan.

 

Panin labyrintti (engl. Pan's Labyrinth) on tyylikkäästi toteutettu, kauhuun vivahtava synkkä fantasia. Satumaailma tasapainoilee oivasti todellisen ja kuvitellun välillä: on kiinni katsojasta, pitääkö hän faunin maailmaa lapsen mielikuvituksena vai täytenä totena. Vaikka satumaailmakin tuntuu hieman kolkolta, todellista kauhua on Francon diktatuurin nousu sisällissodan jälkeisessä Espanjassa. Siten Panin labyrintti kuvaa osuvasti sodan ja kriisiaikojen värittämää lapsuutta. Selvät viittaukset vievät vankasti Ihmemaa Ozin (1939) jäljille, mutta Panin labyrintti on siitä karumpi versio.

Guillermo del Toron (1964─) omaleimaista tyyliä edustava draama vastaanotettiin kehujen kanssa, ja se palkittiin visuaalisuudestaan kolmella Oscarilla. Samankaltainen synkkä fantasia pilkahtelee muissakin del Toron elokuvissa, eritoten The Shape of Water (2017) ja Pinocchio (2022) tuntuvat suorastaan paluulta labyrinttiin. Lienee kyse makuasioista, sillä del Toron tummasävyiset sadut jättävät minut aina hivenen kylmäksi ja etäälle. Panin labyrintti on silti ohjaajan töistä kenties suosikkini, sillä se on tasapainoisempi ja ainakin hieman omaperäisempi kuin monet perässätulijat.

Pisteytys: 7/10

Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan (2006)

Ohjannut Larry Charles

USA & Iso-Britannia 2006, 84 min.

Komedia

Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian

Great success!

 

Kazakstanilainen toimittaja Borat Sagdiyev (Cohen) lähtee Yhdysvaltoihin ottamaan oppia. Matkasta laaditaan uljas dokumentti merentakaisesta kulttuurista ja suurvallasta, mutta kameralle taltioituu myös tv-tähden yllättävä rakastuminen Baywatchin Pamela Andersoniin ja liuta muita toilailuja. Maailman parhaassa maassa unelmat on tehty otettaviksi!

Mustalla huumorilla kuorrutettu mokumentti perustuu brittiläisen Sacha Baron Cohenin 1990-luvulla kehittelemään Borat-hahmoon, jonka ennakkoluuloinen asenne johtaa kummiin tilanteisiin. Cohen on esitellyt sketsihahmojaan varsinkin Da Ali G Showssa (2000─2004) ja sittemmin vienyt hahmojaan valkokankaalle omien elokuviensa tähdiksi. Näistä Borat on tunnetuin ja menestynein: elokuva on jopa saanut mukiinmenevästi menestyneen jatko-osan Borat Subsequent Moviefilm (2020).

 

Borat on innostanut ja naurattanut ihmisiä ympäri maailman ─ paitsi kazakstanilaisia, sinänsä erittäin ymmärrettävästi. On ollut harmillista lukea Boratin jälkipyykistä eli lukuisista oikeusjutuista, joita elokuvan pieniin sivurooleihin joutuneet ihmiset ovat nostaneet. Se ei sinänsä ihmetytä, koska filmissä leikitään tulenaroilla aiheilla. Mutta vaikka Borat virnistelee (erittäin kuvitteelliselle) keskiaasialaiselle meiningille, satiirin kärki kohdistuu yhdysvaltalaisten ennakkoluuloihin. Huumori on räävitöntä ja rajoja koettelevaa, mutta ei kuitenkaan kohtuuttoman rienaavaa.

Pisteytys: 7/10

Volver ─ paluu (2006)

Ohjannut Pedro Almodóvar

Espanja 2006, 121 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Penélope Cruz, Carmen Maura, Lola Dueñas, Blanca Portillo

Ghosts don't cry.

Sisarukset Raimunda (Cruz) ja Sole (Dueñas) ovat jättäneet kotikylänsä taakseen ja aloittaneet uuden elämän Madridissa. Yhtäkkiä menneisyyden haudatut synnit ja nykyhetken traumaattiset tapahtuvat kietoutuvat yllättävällä tavalla yhteen. Kaiken kruunaa sisarusten kuollut äiti (Maura), jonka aave näyttäytyy Solelle. Varjeltujen perhesalaisuuksien on aika tulla julki.

Volver ─ paluu on elokuva naisista: miehet ovat sivurooleissa, naisten toiminnan motivoijina tai heidän tunteidensa peileinä. Asetelma on miellyttävä, koska lähes jokaisessa elokuvassa tilanne on täysin päinvastainen. Pedro Almodóvarin naiskuva nojaa perinteisiin, mutta ei tunkkaisella tavalla. Juoneltaan filmi on tuttua Almodóvaria eli salasuhteita, seksuaalisuutta, murhia ja hiljalleen yhteen punoutuvia lankoja. Rehevä saippuaoopperamaisuus mahdollistaa omaperäisen juonenkuljetuksen ja tarinan luontevan polveilemisen, vaikka välillä rönsyjä tuntuu olevan liikaakin.

Nimensä mukaisesti Volver on paluu ─ sekä hahmojen paluu menneeseen että ohjaajan paluu vanhoihin teemoihin, ja Carmen Maurakin on palannut pitkästä aikaa Almodóvarin elokuviin. Paluu-teema otettiin vastaan innostunein odotuksin. Kriitikoiden rakastama Volver ylsi Cannesissa kiinnostavaan voittoon, sillä parhaan naisnäyttelijän palkinto jaettiin kaikkiaan kuuden Volverissa näytelleen naisen kesken. Ratkaisua täytyy edelleen kiitellä, sillä Volver ei ole vain yhden tähden elokuva. Farssia, tragediaa ja ties mitä muuta sekoittava tarina ei ole helpoin näyteltävä, mutta naisten yhteispeli kannattelee tyylien kirjoa. Tyylikästä, tunteikasta ja värikästä kuin flamenco!

 

Pisteytys: 8/10

The Departed (2006)

Ohjannut Martin Scorsese

USA 2006, 151 min.

Rikos, Draama, Trilleri

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matt Damon, Jack Nicholson, Martin Sheen

I look at you and I think "what could I use you for?"

Bostonin alamaailman kiemurat kietoutuvat gangsteri Frank Costellon (Nicholson) bisneksiin. Costellon kukoistuksen aika on käsillä, sillä ovela mies ujuttaa oman heppunsa Colin Sullivanin (Damon) kaupungin poliisivoimien erikoisyksikköön. Kytillä on oma valttikorttinsa: tuore poliisi William Costigan (DiCaprio) soluttautuu vakoojaksi Costellon ympyröihin. Rottia siellä ja rottia täällä!

The Departedissa Martin Scorsese on jälleen mafia-aihion äärellä. Mutkikkaan tarinan asetelma on herkullinen ja se toimii viihdyttävästi, vaikkei elokuva temaattisesti ole kaikkein vavahduttavinta Scorsesea. Tähtinäyttelijöiden kaarti hoitaa osansa varmuudella, ja Leonardo DiCaprion ärhentelevä soluttautujakyttä on joukosta selvästi onnistunein. Thelma Schoonmakerin leikkaustaito puolestaan ällistyttää jälleen. Pitkälti sen ansiosta kolmituntinen elokuva etenee ihmeen saumattomalla rytmillä.

Neljällä Oscarilla (mm. paras elokuva, leikkaus) palkittu The Departed on kovan maineensa puolesta luettavissa Scorsesen menestysfilmien joukkoon. Näyttävät lipputulot ja kriitikoiden positiivinen vastaanotto ovat kantaneet pitkälle. IMDb:n Top-listalla elokuva on kirjoitushetkellä sijalla 36. eli vahvassa kärkijoukkiossa; Scorsesen elokuvista The Departedin edellä on vain Mafiaveljet (1990). The Departedista ei välttämättä löydy kovin kaksisia klassikon aineksia, mutta eipä toisaalta tarvitsekaan. Elokuva on silti varmaa ja tyylikästä rikosviihdettä, joka puree varmasti Scorsesen filmien ystäviin.

Pisteytys: 8/10

Huhtikuun elokuvat 2023

Triangle of Sadness
Ohjannut Ruben Östlund

Ruotsi, Saksa, Ranska & Iso-Britannia 2022, 147 min.

Komedia, Draama

Pääosissa: Harris Dickinson, Vicki Berlin, Zlatko Buric

 

 

 

 

Ökyristeilyllä kakka lentää tuulettimeen ja rikkaita riepotellaan. Kolmeen osaan jaettu elokuva tutkii pintaliitokulttuuria, kapitalismia ja luokka-asetelmia. Ruben Östlund jatkaa siten riemukkaalla satiirilinjalla, jota nähtiin jo The Squaressa (2017) ja Turistissa (2014). Tämä filmi häviää niille terävyydessä piirun verran, mutta hauska filmi näinkin. Triangle of Sadness palkittiin Cannesissa Kultaisella palmulla, joka oli Östlundille jo toinen.

 

Pisteytys: 7/10

 

Titane

Ohjannut Julia Ducornau

Ranska & Belgia 2021, 108 min.

Draama, Kauhu, Scifi

Pääosissa: Agathe Rousselle, Vincent Lindon

 

 

 

 

Alexialla (Rousselle) on kallossaan titaanilevy ja kohdussaan auton jälkeläinen. Julia Ducornaun kehokauhu venyttää ruumiillisuutta sekä tutkii ihmisyyden ja sukupuolen rajoja. Titane on Kultaisella palmulla palkittua body-horroria, eli lajissaan melkoinen harvinaisuus. Jos runnottujen kehojen katselu ei väännä mahassa liian pahasti, tämä automatka on ehdottomasti kokemisen väärti.

Pisteytys: 8/10
 

The Bourne Identity - Medusan verkko

Ohjannut Doug Liman

USA, Saksa & Tsekki 2002, 119 min.

Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Matt Damon, Franka Potente, Chris Cooper

 

 

 

 

Kuka on Jason Bourne? Sitä tuumii Jason (Damon) itsekin, sillä muistinsa menettänyt mies pelastetaan avomereltä luodinreikiä selässään. Kylmänviileä agenttitarina on idealtaan paperinohut, mutta kelpaa kyllä jännitysviihteeksi. Hyvän vastaanoton saanut elokuva kasvoi kokonaiseksi sarjaksi, jossa on tällä hetkellä jo viisi osaa, ja katsojia on riittänyt niistä jokaiselle.

Pisteytys: 6/10

 

The Bourne Supremacy - Medusan isku

Ohjannut Paul Greengrass

USA & Saksa 2004, 108 min.

Toiminta, Trilleri

Pääosissa: Matt Damon, Joan Allen, Julia Stiles

 

 

 

 

Jason Bournen (Damon) pakomatka jatkuu, kun hänet lavastetaan syylliseksi raskaisiin rikoksiin. Kuten edellisosassakin, idea on edelleen heppoinen ja hahmo melko pinnallinen, mutta nyt huomio kiinnittyy maukkaan vauhdikkaaseen toimintaan. Kuvaus on välillä huvittavankin levotonta, mutta intensiivinen tunnelma toimii. Medusan isku löi edellisosan lipputuloissa ja kriitikot olivat suopeita.

Pisteytys: 6/10

 

Rabbits
Ohjannut David Lynch

USA 2002, 43 min.

Lyhytelokuva, Draama, Fantasia

Pääosissa: Scott Coffey, Rebekah Del Rio, Laura Harring

 

 

 

 

Kolme jänistä elää ikuisen sateen kaupungissa. David Lynchin lyhyt sitcom-filmi on surrealistista kauhu(komedia)a; staattista, toisteista ja silti ennakoimatonta. Puistattavan hyvä elämys suoraan painajaista muistuttavasta rinnakkaistodellisuudesta, mutta ei silti aivan Lynchin mieleenjäävintä saati nerokkainta tuotantoa.

Pisteytys: 7/10

 

Bande à part - Laittomat

Ohjannut Jean-Luc Godard

Ranska 1964, 95 min.

Draama, Rikos, Komedia

Pääosissa: Anna Karina, Claude Brasseur, Sami Frey

 

 

 

 

Elokuvahullut Franz (Frey) ja Arthur (Brasseur) imitoivat Hollywoodin b-elokuvia. Elämään on saatava autoja, aseita, ryöstöjä ja romansseja! Vauhdikkaassa elokuvassa tapetaan lopulta enemmän aikaa kuin ihmisiä, mutta toiminta ei pysähdy hetkeksikään. Laittomat (engl. Band of Outsiders) tutkii ja vääntelee Hollywood-perinteitä luodakseen niistä jotain uutta. Ikonisia kohtauksia ja kiehtovaa leikkiä, mutta ei minusta aivan ykkös-Godardia.

Pisteytys: 8/10