Ohjannut Kevin Macdonald
Iso-Britannia & Saksa 2006, 123 min.
Biografia, Draama, Historia
Pääosissa: James McAvoy, Forest Whitaker
I am the father of this nation, Nicholas. |
Nuori skottilääkäri Nicholas Garrigan (McAvoy) kaipaa seikkailua, jota hän lähtee etsimään Ugandasta. Eletään 1970-luvun alkua ja maassa valtaan on nousemassa upseerismies Idi Amin (Whitaker). Sattuman oikusta Garrigan päätyy tulevan presidentin henkilääkäriksi ja uskotuksi mieheksi. Aluksi makea elämä ja Aminin kansansuosio hivelevät Garriganin mieltä, mutta ajan saatossa presidentin julkisuuskuva rapistuu jopa Garriganin silmissä.
Tositapahtumiin pohjautuva The Last King of Scotland pureutuu Afrikan maiden kaoottiseen itsenäistymisaikaan. Kolonialismin perintöjä jatkaen tarkastelukulma on valkoisen miehen ihmettely, vaikka muitakin ratkaisuja olisi kenties voinut keksiä. Forest Whitakerin näyttelemä diktaattori oli aivan todellinen hirmuhallitsija, mutta hänen lääkärinsä on fiktion tuotetta. Tohtori Garrigan on kuitenkin tarinan päähenkilö ja välttämätön tarkkailija, mutta jokseenkin yksiulotteisena ja yksinkertaisena hahmona hän on samalla elokuvan suurin heikkous.
Tositapahtumiin pohjautuva The Last King of Scotland pureutuu Afrikan maiden kaoottiseen itsenäistymisaikaan. Kolonialismin perintöjä jatkaen tarkastelukulma on valkoisen miehen ihmettely, vaikka muitakin ratkaisuja olisi kenties voinut keksiä. Forest Whitakerin näyttelemä diktaattori oli aivan todellinen hirmuhallitsija, mutta hänen lääkärinsä on fiktion tuotetta. Tohtori Garrigan on kuitenkin tarinan päähenkilö ja välttämätön tarkkailija, mutta jokseenkin yksiulotteisena ja yksinkertaisena hahmona hän on samalla elokuvan suurin heikkous.
The Last King of Scotland toi Whitakerille ansaittuja palkintoja paneutuneesta roolityöstä: Oscarin, Baftan, Golden Globen ja monta muutakin. Whitakerin roolin ohella filmiä on kehuttu käsikirjoituksestaan. Tämä hieman kummeksuttaa, sillä Garriganin ohuehkon hahmon ohella koko Afrikka-kuvaus on todella yksiulotteista. Vaikka fokus on ja saakin olla diktaattorissa, olisi tarinaan ollut tärkeää saada muitakin sävyjä. Afrikan moninaisuutta ja afrikkalaisten omaa toimijuutta olisi tavoittanut helposti, jos skotlantilaisen nuorukaisen sijaan tarkkailijaroolissa olisi kuka tahansa ugandalainen. Jännitteensä puolesta tarina silti etenee jouhevasti ja siksi pöljänkin päähenkilön puolesta jännittää. Diktatuurin syventyessä pelko kasvaa.
Pisteytys: 5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti