Avatar (2009)

Ohjannut James Cameron

USA 2009, 162 min.

Seikkailu, Fantasia, Toiminta

Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldana, Sigourney Weaver

 

I see you.

Ihmiskunta on saavuttanut kaukaiset tähdet ja kiitänyt louhimaan arvokkaita mineraaleja toisista aurinkokunnista. Yksi kohteista on kuu nimeltä Pandora, jota asuttaa na'vi-humanoidien kansa. Lentävät vuoret ja viisaat puut eivät kaivosyhtiötä kiinnosta, sillä heidän asialistallaan on pistää metsät päreiksi ja tahkoa tuohta. Na'vi-kansaan tutustuva Jake Sully (Worthington) matkaa kansan pariin avatar-hahmon avulla: aluksi Pandoran olennot ovat Sullyn vihollisia, mutta pian hän löytää yhteyden luontoon ja päättää johtaa na'vit taistoon puskutraktoreita vastaan.

Visuaalilta puitteiltaan hulppea Avatar osui täydelliseen hittisaumaan, 3D-elokuvien nousevaan buumiin. Elokuvasta tuli nopeasti kaikkien aikojen tuottoisin kassamagneetti. Yhdysvalloissa ohi on mennyt Avengers: Endgame (2019), mutta Avatar keikkuu edelleen vakaasti maailmanlaajuisen tilaston kärjessä. Menestyselokuvalle ryhdyttiin tuota pikaa kaavailemaan monia jatko-osia, joita tosin saatiin odottaa erikoisen kauan. Avatar: The Way of Water (2022) on toistaiseksi ensimmäinen jatkis, mutta sarjan on lopulta tarkoitus kasvaa viiden osan mittaiseksi.

Vaikka Pandoran maailma on kaunis ja kutsuu seikkailuun, tuntuu viiden elokuvan putki kyllästyttävältä. Avatarin heikkous nimittäin on kaavamaisen pitkäveteinen tarina. Jos Avatarista riisuisi hienot efektit ja maisemat, jäljelle ei jäisi mitään kokemisen arvoista. Kiistämättä visuaalinen puoli toimii, ja siitä hyvästä elokuva palkittiin muun muassa kolmella Oscarilla. Sisällöllisesti köyhä tarina, paperinohuet hahmot ja valkoisen pelastajan syndroomasta kärsivä juonikuvio sen sijaan saavat ihmettelemään hittielokuvien syvintä olemusta.

Pisteytys: 4/10

Aliens ─ paluu (1986)

Ohjannut James Cameron

Iso-Britannia & USA 1986, 137 min.

Scifi, Toiminta, Kauhu

Pääosissa: Sigourney Weaver, Michael Biehn, Paul Reiser, Lance Henriksen

 

They're coming outta the goddamn walls!

 

On kulunut 57 vuotta siitä, kun Ellen Ripley (Weaver) pakeni julman avaruuden hirviön kynsistä. Syvästä unesta herätetty Ripley ei pääse nauttimaan ansaituista vapaapäivistä, vaan hänet lähetetään takaisin keskelle painajaista. Muuan kaukainen ihmisten siirtokunta on vaiennut ja alienit ovat epäilemättä asialla. Raskaasti aseistettu joukko lähtee tekemään hirviöistä lopun, mutta kuinka ollakaan ─ tehtävä osoittautuu odotettua haastavammaksi, kun vastassa onkin yhden hirviön sijasta kokonainen yhdyskunta.

 

Alien ─ kahdeksas matkustaja (1979) osoittautui niin kiehtovaksi kultakaivokseksi, että jatko-osan teko oli suorastaan välttämättömyys. Kuten esiosakin, myös Aliens kohosi hittielokuvaksi ja tahkoi vielä edeltäjäänsä valtaisammat lipputulot. Jatko-osassa myös onnistuttiin erinomaisesti, sillä Aliens taltioi onnistuneesti esiosan hengen ja jatkaa aloitettua tarinaa sangen kiinnostavasti. Sittemmin saagaa on jatkettu monien jatko-osien voimin, jotka eivät yllä näiden kahden ensimmäisen tasolle.

Aliens ─ paluu  on taitavasti rakennettua piinaa avaruuden kolkoissa nurkissa. Sen lisäksi, että Oscar-palkitut erikoistehosteet ovat täysin päteviä vielä tänäkin päivänä, tarinakaan ei ole vanhentunut sen enempää kuin unikapselissaan lillunut Ellen Ripley. Sankarihahmo on yhä loistava ja tarinan monipuolinen naisvoima tuntuu edelleen oivan feministiseltä. Aikansa kuvaa tosin on se, että elokuvassa eletään vuotta 2179 ja avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, mutta on siellä silti joku äijä heittämässä seksististä läppää! Toivottavasti oikea 2100-luku olisi tältä osin jo valoisampi.

Pisteytys: 8/10

Ghostbusters - Haamujengi (1984)

Ohjannut Ivan Reitman

USA 1984, 105 min.

Komedia, Fantasia

Pääosissa: Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis, Sigourney Weaver

I ain't afraid of no ghosts!

Parapsykologiaan erikoistuneet tiedemiehet Peter Venkman (Murray), Ray Stantz (Aykroyd) ja Egon Spengler (Ramis) ovat juuri purkittaneet ihka ensimmäisen aaveensa, kun yliopisto antaa heille kenkää. Aavekarkoitukseen erikoistuva liikeidea tarjoaa miekkosille toimeentulon, varsinkin, kun New York tuntuu jostain syystä kuhisevan kummituksia. Muinaisen tuhojumalan aiheuttamat ongelmat kenties ratkeaisivat tuota pikaa, jos vain ympäristöministeriö ei viskoisi kapuloita rattaisiin.

Kauhukomediaksikin lukeutuva Haamujengi yhdistelee sutjakasta huumoria ja hauskannäköisiä kummituksia, joita ei tarvitse pelätä. Hienoisen satiiriselta tuntuva komedia saa pontta varsinkin Bill Murrayn lakonisesta tyylistä, joka tosin voi välillä ärsyttääkin. Ylipäätään Ghostbusters-tiimin kemiat toimivat erinomaisesti ja elokuva on ennen kaikkea hyviin hahmoihin perustuva railakas hupailu. On hyvä, etteivät efektit ota tarinasta niskalenkkiä, vaikka ne sinänsä mainioita ovatkin.

Haamujengi oli vuoden 1984 toiseksi katsotuin elokuva maailmanlaajuisesti, mikä ei ole lainkaan huono saavutus. Elokuvan vaikutus populaarikulttuuriin on niin ikään ollut huomattava: korvamato-tunnari ja kummituslogo ovat varmasti tuttuja useimmille, vaikka filmiä ei olisi nähnytkään. Haamujengille on sittemmin tehty yksi jatko-osa (Ghostbusters II, 1989) ja yksi uusintaversio (Ghostbusters, 2016), joiden lisäksi uutukainen Ghostbusters: Afterlife on toivon mukaan saamassa monesti lykätyn ensi iltansa loppuvuodesta 2021.

Pisteytys: 8/10

Alien - kahdeksas matkustaja (1979)

Ohjannut Ridley Scott
Iso-Britannia & USA 1979, 117 min.
Scifi, Kauhu
Pääosissa: Sigourney Weaver, Ian Holm, Tom Skerrit, John Hurt

This is the worst shit I've ever seen, man!

Avaruuden autiudessa kulkeva rahtialus Nostromo on palaamassa takaisin maahan, mutta vieraan planeetan hätäkutsu keskeyttää rauhallisesti edenneen matkan. Aluksen seitsemänhenkinen miehistö herää syvästä unestaan ja ryhtyy tutkimaan outoa signaalia: onko kyseessä avunpyyntö vai varoitus? Viestin tutkinta johdattaa vieraan elämänmuodon jäljille, ja pian Nostromon kyydissä on vaarallinen kahdeksas matkustaja. Muukalaisen läsnäolo paljastaa aluksen matkaajista uusia puolia.

Kaikkien aikojen scifikauhu, julmien avaruushirviöiden äiti Alien ei ole vanhentunut vuosien saatossa hiventäkään. Mestarillinen kokonaisuus syntyy piinallisen jännittävästä tarinasta, joka sijoittuu kolkolta tuntuvaan tulevaisuuden maailmaan. Laadukkaasta toiminnasta huolehtivat teräksinen sankari Ellen Ripley (Weaver) ja selkäpiitä karmivat ulkoavaruuden eliöt. Alienin rytmi ja juoni ovat huolella laadittuja, mutta elokuva ei silti yritä mitään liikaa. Lopulta tarina keskittyy vain selviytymiseen ja pakokauhuun, eikä syvemmille avauksille ole tällä erää pienintäkään tarvetta.

Kassamagneetiksi kohonnut Alien palkittiin erikoistehoste-Oscarilla, ja filmin menestys siivitti Ridley Scottin (1937─) orastavan ohjausuran nousukiitoon. Alien on lajinsa klassikkona toiminut tiennäyttäjänä uuden sukupolven scifikauhuille, mutta myös poikinut liudan omiakin jälkeläisiä. Jatko-osia on tehty kolme (Aliens - paluu 1986, Alien 3 1992, Alien - ylösnousemus 1997) ja kaksi esiosaa (Prometheus 2012, Alien: Covenant 2017). Happoa syöksevät, tuhoutumattomat hirviöt ovat myös pari kertaa ajautuneet törmäyskurssille toisen avaruusmonterin Predatorin kanssa (2004, 2007). Alien-elokuvien sarja arvatenkin tulee vielä jatkumaan, vaikka taso on ollut tasaisessa laskussa sitten kahden ensimmäisen filmin jälkeen.

Pisteytys:

10/10

18. LUUKKU - 30 vuotta sitten (Sumuisten vuorten gorillat, 1988)

Do you think I'm weird?

Vuoden 1988 elokuvavalikoimasta löytyy menestynyt klassikko jos toinenkin: ensi-iltansa saivat niin Sademies, Tulikärpästen hauta kuin myös Mies ja alaston ase. Päivän elokuva Sumuisten vuorten gorillat oli yksi vuoden menestyksiä ja keräsi viisi Oscar-ehdokkuutta, vaikka pystejä ei lopulta jäänytkään käteen. Mikäli mainittujen filmien sijaan kaipaa joulutunnelmia kolmen vuosikymmenen takaa, täytyy tietenkin katsoa mainio toimintaklassikko Die Hard. Samoin sesonkiin osuu Charles Dickensin Joulutarinaa kasarityyliin varioiva Scrooged - haamujen kosto.

Gorillas in the Mist - Sumuisten vuorten gorillat

Ohjannut Michael Apted

USA 1988, 129 min.

Biografia, Draama

Pääosissa: Sigourney Weaver, Bryan Brown, John Omirah Miluwi

Gorilloista kiinnostunut Dian Fossey (Weaver) onnistuu värväytymään itselleen vieraaseen kenttätyöhön, jossa hänen on määrä laskea Keski-Afrikan harvinaisia ja uhanalaisia vuorigorilloja. Hankalan alun jälkeen Fossey oppii viidakon lain, eikä epäröi ottaa sitä omiin käsiinsä. Sinnikkäästi gorillaystäviensä puolesta taisteleva Fossey ottaa yhteen paikallisväestön kanssa ja hankkii myös vaarallisia vihamiehiä.

Sumuisten vuorten gorillat on kiinnostava kertomus periksiantamattomasta tutkijasta, mutta sen käsikirjoitus voisi olla hitusen parempikin. Sigorney Weaver on roolissaan erinomainen, mutta tarinan ajoittaisen loikkimisen vuoksi hahmo jää etäiseksi. Katsojalle selviää, mitä Dian Fossey puuhastelee ja millä intensiteetillä, mutta syvempi kuva henkilöstä jää hieman hämärän peittoon. Oikeasta Fosseysta juuri mitään tietämättä asiaa toki on hankala arvioida, mutta ainakin tämän elokuvan gorillatutkijasta haluaisi saada enemmänkin irti kuin "jee gorillat, buu metsästäjät".

Todettakoon, ettei elokuvan tarina sentään ole aivan huono, vaikka parantamisen varaakin olisi. Riittävän kiinnostavasti etenevä tarina on sitä paitsi kuvattu upeissa maisemissa ja kaikkinensa elokuva herättää huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisen puolesta: kuinka suuret asiat lepäävätkään vain harvojen uurastajien harteilla! Nykypäivän ilmastoahdistuksessa elokuva puhuttelee tietenkin jälleen uudella tavalla. Jos kiinnostaa, mitä Dian Fosseyn perinnölle on sittemmin tapahtunut, voi katsoa vaikkapa gorilloiden ja paikallisten metsänvartijoiden ahdingosta kertovan dokumentin Virunga (2014).

Pisteytys: 7/10