The Matrix (1999)

Ohjannut Lana Wachowski & Lilly Wachowski

USA & Australia 1999, 136 min.

Toiminta, Scifi

Pääosissa: Keanu Reeves, Laurence Fishburne, Carrie-Anne Moss, Hugo Weaving

It is not the spoon that bends, it is only yourself.

Totuus koodin takana odottaa löytäjäänsä, ohjelmoija Thomas "Neo" Andersonia (Reeves). Hakkeriryhmän yhteydenotto esittelee Neolle salaperäisen Morpheuksen (Fishburne), joka avaa Neon silmät todelliseen maailmaan: koneiden orjuuttamat ihmiset toimivat energianlähteinä ja tuntemamme maailma on pelkkä virtuaalitodellisuus. Ihmiset täytyy herättää ja juuri Neo on tietoisuudessa elävien ihmisten valittu, ainoa, joka voi lopettaa kaksi vuosisataa kestäneen painajaisen.

Millenniumin ikonisin elokuva on ajankuvaa herkullisimmillaan. Uhkaava virtuaalitodellisuus on heilauttanut ihmiskunnan jo kauas uuden vuosituhannen puolelle, mutta vanha maailma on vielä tallessa Matrixissa. Viittauksia 1900-luvun populaarikulttuuriin ja elokuvatyyleihin vilisee runsaasti, aivan kuin synteesinä kuluneesta vuosisadasta. Estetiikka tuo mieleen aikakauden musavideot ja 00-luvun alun, jolloin The Matrix näkyi näytönsäästäjissä, puhelimissa ja vaatetuksessa.

Miltei turha enää sanoakaan, että The Matrix oli jymymenestys. Elokuvan saamat kolme jatko-osaa (2003, 2003, 2021) ovat niin ikään keränneet hyviä lipputuloja, mutta eivät ole aivan nousseet esiosansa veroiseksi. The Matrix palkittiin aikanaan neljällä tekniikka-Oscarilla, joista varsinkin erikoisefektien pysti tuskin olisi voinut mennä millekään toiselle elokuvalle. Varsinkin elokuvan tekninen puoli on kestänyt aikaa erinomaisesti. The Matrix kärsii hitusen tarpeettomasta romanssista ja filosofoinnissa on huvittavat hetkensä, mutta tarinan kärki on kuitenkin toiminnassa. Sen tontin elokuva hoitaa yhä täysin moitteetta, eikä pienestä nostalgiaripauksestakaan ole haittaa.

Pisteytys: 8/10

The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert ─ Priscilla, aavikon kuningatar (1994)

Ohjannut Stephan Elliott

Australia 1994, 104 min.

Komedia, Musikaali

Pääosissa: Hugo Weaving, Guy Pearce, Terence Stamp, Bill Hunter

 

Ladies, start your engines!

Värikäs Priscilla-bussi kiitää halki Australian aavikon. Kyydissä remuavat ystävykset ja työtoverit Bernandette (Stamp), Anthony/Mitzi (Weaving) ja Adam/Felicia (Pearce), joiden dragshow vyöryy pyörremyrskyn lailla australialaisille peräkylille. Vastaanotto on häkeltynyttä ja vihamielistä, mutta toisinaan myös iloisen vastaanottavaista. Mutta mistä maailmankolkasta Priscillan matkalaiset löytäisivät rakkautta, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä?

Priscilla, aavikon kuningatar tuo sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen riemun suuren yleisön eteen positiivisessa hengessä. Queer-klassikko on suurelta osin kestänyt aikaa, vaikka nykypäivänä olemme monen asian suhteen jo viisaampia: esimerkiksi deadnamella vitsailu ei tässä ajassa enää naurata tippaakaan. Vähemmistöjä representoidaan roisilla tavalla, mutta kokonaisuutena elokuva ei ole stereotypisoivaa pilkantekoa. Tarina pysyy kautta linjan päähenkilöidensä puolella. Aikansa erheitä täytyy painaa villaisella; onneksi Priscilla jättää edelleen valtaosin hyvälle mielelle.

Yllättävän suureksi hitiksi kohonnut Priscilla keräsi aimo annoksen mainetta räiskyvän upeiden asujensa ansiosta. Mielikuvituksellisesta puvustuksesta filmille tärähti ansaitusti Oscar ja Bafta. Aavikon paahteessa rohkean värikkäinä hohtavat asut ovat kiistämättä niin hulppeita, että niitä katsellessa oma vaatekaappi alkaa tuntua masentavalta. Priscillan vauhti ei ole hyytynyt, sillä 2000-luvulla elokuva on kääntynyt kehutuksi näytelmäsovitukseksi. Syksyllä 2022 bussi saapuu viimeinkin Suomeen ja parkkeeraa Helsingin kaupunginteatterin lavalle.

Pisteytys: 8/10