Deconstructing Harry ─ Harry pala palalta (1997)

Ohjannut Woody Allen

USA 1997, 96 min.

Komedia

Pääosissa: Woody Allen, Judy Davis, Julia Louis-Dreyfus

I'm a guy who can't function well in life but can in art.

 

Menestyskirjailija Harry Block (Allen) kärsii kirjoitusblokista. Terapeutit, prostituoidut ja lääkkeiden napsiminen eivät auta, eikä viimeisimmän romaanin jälkipyykki ainakaan helpota oloa. Harry on ammentanut teokseen niin paljon tapahtumia omasta elämästään, etteivät miehen tuttavat voi olla löytämättä tarinasta itseään. Vastuuttomana ja tyyten moraalittomana seksihulluna itseään pitävä Harry on kovaa kyytiä matkalla kohti helvetin alimpia kerroksia.

Komediaelokuva Harry pala palalta on taattua Woody Allenia. Ohjaaja esittää neuroottista pääroolia itse, samaan tapaan kuin esimerkiksi Annie Hallissa (1977) tai Manhattanissa (1979). Menneisyydestä lainattuja ovat myös Jean-Luc Godardin ajatuksia katkovat hyppyleikkaukset; moniin muihinkin ohjaajasuuruuksiin viitataan (tavallaan elokuva on komediaversio Ingmar Bergmanin Mansikkapaikasta, 1957). Elokuvahistorian lisäksi Harry pala palalta on piikikästä metakommentaaria ohjaajan omasta elämästä.

 

Hyvin rakennetussa elokuvassa on hauskat hetkensä ja toden sekä mielikuvituksen välillä loikitaan taidokkaasti. Sanan säilä viuhuu tutulla tahdilla ja sikäli elokuvasta irtoaa hupia toisellekin katselulle. Filmi ei silti tunnu omaperäisimmältä Allen-elokuvalta, ja 1001-listaltakin se on poistettu jo vuonna 2008. Ilmestyttyään Harry pala palalta ei ollut erityinen suurmenestys, mutta se sai ansaitusti ehdokkuuden käsikirjoitus-Oscariin. Allenin varmaotteisen työn ohella sivunäyttelijöitä on kehuttu: erityisesti Judy Davisin energinen rooli on loistava.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 17 ─ 30 vuotta sitten (Barton Fink, 1991)

This is how I serve the common man!

Aikakoneen kasettisoittimeen sukeltaa Nirvanan Smells Like Teen Spirit ja niin koittaa suurten mullistusten vuosi 1991. Uutisissa seurataan Persianlahden sotatapahtumia ja Itä-Euroopan valtioiden itsenäistymistä. Jouluviikolla itäblokissa jylisee ja Neuvostoliitto romahtaa lopullisesti. Päivän elokuvassa maailman tapahtumat jäävät taka-alalle, vaikka melko ahdistunut tunnelma on sisäänpäinkääntyneellä päähenkilölläkin.

Barton Fink
Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen

Iso-Britannia & USA 1991, 116 min.

Komedia, Draama, Trilleri

Pääosissa: John Turturro, John Goodman, Michael Lerner, Judy Davis

 

Näytelmäkirjailija Barton Fink (Turturro) kutsutaan Hollywoodiin jakamaan lahjojaan elokuvataiteen hyväksi. Fink ei tiedä elokuvista juuri mitään ja kun tehtäväksi annetaan nyrkkeilyelokuvan käsikirjoittaminen, on miespolo vielä pahemmin hukassa. Vaikea kirjoitusprosessi perin kummallisessa hotellissa ajaa Barton Finkin hulluuden rajoille.

Coenin veljesten musta komedia on Hollywood-parodiaa, mutta myös ymmärtäväistä huumoria kirjoittamisen ajoittaisesta vaikeudesta. Ärsyttävän hauska päähenkilö on innostunut "tavallisten ihmisten ongelmista", mutta ei itsekeskeisyydeltään ehdi huomioida juuri mitään muuta kuin oman napansa. Hahmoon ei toivottavasti monikaan samaistu, mutta kirjoittamisen ajoittainen tuska kyllä resonoi sitä työkseen tekevälle.

Barton Finkin ankea ympäristö heijastaa ahdistavan hauskasti päähenkilön kärsimystä. Hikoilevien seinien hotelli tuo selvästi mieleen Hohdon (1980) ja painajaismaisessa tunnelmassa on mojova ripaus David Lynchia. Omaperäinen Barton Fink palkittiin Kultaisella palmulla ja kriitikoiden lämpimillä kehuilla, mutta yleisömenestykseksi kummallisen vieraannuttava elokuva ei noussut.

Pisteytys: 7/10

Naked Lunch ─ Alaston lounas (1991)

Ohjannut David Cronenberg

Kanada, Iso-Britannia & Japani 1991, 115 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Peter Weller, Ian Holm, Judy Davis, Roy Scheider

 

Exterminate all rational thought.

 

Tuholaistorjuja William Lee (Weller) saa yhteydenoton erikoiselta jättikuoriaiselta. Peräpäästään puhuva ötökkä esittäytyy Leen pomoksi, joka odottaa jatkossa Leen toimittavan hänelle tärkeitä raportteja. Agentiksi ajautuvan Leen tehtävänä olisi murhata oma vaimonsa Joan (Davis), joka on pahassa hyönteismyrkkykoukussa. Sattumalta murha onnistuu ja Leen täytyy paeta Välitilaan.

Beatkirjailija William S. Burroughsin tunnetuin romaani Alaston lounas (1959) on huumetripeissä hourailua ja tajunnanvirtaista yhteiskuntakritiikkiä. Tämä elokuva perustuu kirjaan vain osittain ja on lisäksi surrealistinen kertomus Burroughsin romaanin synnystä. Ajatusten vapauttamisen ja mielen kontrolloinnin teemat kuvaavat kiinnostavasti kirjoittamista, joka on elokuvan keskeinen aihio. Teemoihin on kudottu paljon muutakin, kuten Burroughsin kirjassaan käsittelemää homoseksuaalisuutta. Suhde seksuaalisuuteen on sinänsä ilahduttavan mutkatonta, vaikka esitystavassa onkin oman aikansa yksipuolisuutta ja stereotyyppejä.

 

Ellottavan ötökkäkauhun mestari David Cronenberg on visioinut täysin järjettömän maailman taitavasti, sillä lähdeteos ei ole helpoimmasta päästä edes lukea. Hieman scifiltä maistuvassa elokuvassa on ripaus film noirien tunnelmaa: juoni on kiehtovan käsittämätön kuin Syvässä unessa (1946), mutta oudoiksi olennoiksi muuttuvine kirjoituskoneineen tarina on vielä älyttömämpi. Riemukkaan kummaa tunnelmaa tahdittaa vapaasti tempoileva jazz. Ötökkäpulverin tarjoama hallusinointitrippi ei ole kaikkien makuun, mutta matka on taatusti mieleenpainuva.

Pisteytys: 7/10

A Passage to India - Matka Intiaan (1984)

Ohjannut David Lean 

Iso-Britannia & USA 1984, 164 min.

Draama, Seikkailu

Pääosissa: Judy Davis, Victor Banerjee, Peggy Ashcroft, James Fox, Alec Guinness, Nigel Havers

Adventures do occur, but not punctually.

Kaksi yläluokkaista brittinaista saapuu Intiaan. Rouva Moore (Ashcroft) on tullut tapaamaan poikaansa Ronnya (Havers), joka työskentelee paikallisen oikeusistuimen palveluksessa. Kupletin juonena on tutustuttaa Ronny matkalle lähteneeseen Adelaan (Davis) ja tuudittaa nuori pari avioliiton satamaan. Reissu muuttuu kuitenkin odottamattomaksi seikkailuksi, sillä kohtaamiset paikallisväestön ja erilaisen kulttuurin kanssa saavat kokemattoman Adelan suunniltaan.

1920-luvun Intiaan sijoittuva elokuva tuo väistämättä mieleen toisen siirtomaateoksen, australialaisfilmin Huviretki hirttopaikalle (1975), jossa viktoriaanisen perinnön kasvattamat nuoret joutuvat kasvotusten heräävän seksuaalisuuden kanssa. Tässä elokuvassa kulttuurien kohtaaminen avartaa pidättyväisessä ilmapiirissä varttuneen Adelan sisintä ja tunneryöppy johtaa kriisiin. Taustalla häilyy Intian itsenäistymisliike ja ristiriita eri tavoin arvotettujen ihmisten välillä. Tämä tematiikka tosin voisi nousta vielä vahvemminkin yksilökokemukseen kiinnittyvän tarinan rinnalle.

Matka Intiaan jäi David Leanin viimeiseksi elokuvaksi. Massiivisista spektaakkeleista tunnettu ohjaaja pysyi yhä uskollisena perinteiselle mammuttityylilleen, ja kiistämättä elokuva onkin sangen näyttävä teos kiehtovine maisemineen. Tarinansa puolesta Matka Intiaan ei ole aivan yhtä hallittu kokonaisuus kuin Leanin parhaat klassikot Kwai-joen silta (1957) saatika Arabian Lawrence (1962). Filmi sai silti aikanaan hyvän vastaanoton sekä peräti 11 Oscar-ehdokkuutta ja kaksi voittoa ─ tismalleen saman määrän ehdokkuuksia kerännyt Amadeus (1984) vei silti pysteistä valtaosan, kenties tuoreemman otteen ansiosta. Matka Intiaan on tyylikäs päätös pitkälle uralle, vaikka ei Leanin ykkösteos olekaan.

Pisteytys: 7/10