The Right Stuff - Valiojoukko (1983)

Ohjannut Philip Kaufman

USA 1983, 193 min.

Draama, Seikkailu, Biografia

Pääosissa: Sam Shepard, Scott Glenn, Ed Harris, Dennis Quaid

Dear Lord, please don't let me fuck up.

 

Eletään vuotta 1947, kun Yhdysvaltain puolustusvoimien huimapäisimmät koelentäjät pyrkivät henkensä kaupalla rikkomaan äänivallin. Vuosikymmentä myöhemmin ennätyksiä tehneet pilotit ovat eturivissä paikalla, kun Yhdysvaltain ensimmäinen Mercury-avaruusohjelma käynnistyy Sputnikin kirittämänä. Tositapahtumiin ja niiden pohjalta tehtyyn samannimiseen kirjaan (1979) perustuvassa elokuvassa seurataan seitsenhenkistä valiojoukkoa, josta yksi pääsee lopulta maan kiertoradalle ja toivottavasti myös ehjin nahoin takaisin.

Huimapäiden tarina on näyttävä spektaakkeli, joka pureutuu kiinnostavasti 1950-luvun yhdysvaltalaiseen mielenmaisemaan. Kylmän sodan kilpavarustelu oli kovassa vauhdissa, ja avaruuteen piti päästä hinnalla millä hyvänsä. Tietenkin Neuvostoliitto ehti lähettämään Juri Gagarinin ensin, mutta kilpailua on silti jännittävää seurata. Ihmiskokeen välikappaleina seurataan myös tulevien astronauttien vaimoparkoja, jotka saavat kylmähermoisesti pelätä leskeksi jäämistä samalla kun ahnas toimittajajoukko talloo pihan istutuksia mehevän skuupin toivossa.

Valiojoukko tienasi neljä Oscaria (mm. leikkaus, musiikki) ja sai kehuja kriitikoilta, mutta filmiä myös moitittiin omapäisistä tulkinnoista. Lopputuloksena teos floppasi lippuluukuilla, mutta jälkimaine on kantanut. Elokuvan perässä on tullut iso liuta elokuvia, joissa käsitellään Yhdysvaltain avaruusohjelman ensimmäisiä vuosikymmeniä. Näkökulma tosin on usein kuulennoissa (esim. Apollo 13 1995, Hidden Figures 2016, Ensimmäisenä kuussa 2018 ja Apollo 11 2019) ─ puhumattakaan tulevaisuusscifistä (esim. Gravity 2013, Yksin Marsissa 2015 ja Ad Astra 2019). Sikäli avaruusohjelman alkuvaiheiden käsittely tekee Valiojoukosta mielenkiintoisen ja uniikin teoksen. Kylmää sotaa tai avaruuslentoja käsitteleviä tarinoita kaipaavalle Valiojoukko tarjonnee viihdettä, jos vain perslihakset ja äijäilynsietokyky kestävät. Sankaritarina nimittäin on kerrottu niin mahtipontisesti kuin suinkin mahdollista, eikä testosteroninkäryltä ja hieman ylipitkältä jaarittelulta täysin vältytä.

Pisteytys:
7/10

Days of Heaven - Onnellisten aika (1978)

Ohjannut Terrence Malick
USA 1978, 94 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Richard Gere, Brooke Adams, Linda Manz, Sam Shepard

Your sister keep you warm at night, does she?

1910-luvun Yhdysvalloissa köyhä Bill (Gere) kiertää maata töiden perässä. Mukana kulkevat sisar Linda (Manz) ja heila Abby (Adams), joka myös esitellään vieraille Billin sisarena. Kun vauras farmari (Shepard) kosiskelee Abbya, antaa Bill liitolle siunauksensa. Kosijan mahtava omaisuus voisi tehdä loppuelämästä ruusuisemman kulkea, mutta omien tunteiden piilottaminen on vaikeaa.

Onnellisten aika taltioi kiinnostavaa ajankuvaa viime vuosisadan alun Yhdysvalloista. Symbolinen tarina on kertojaääntä myöten samankaltainen kuin Terrence Malickin edellinen ohjaustyö Julma maa (1973), mutta kuitenkin selvästi erilainen, oma teoksensa. Tässäkin elokuvassa epäsovinnainen pariskunta kiertää maata, hyvä ja paha sekoittuvat, rikokset vain tapahtuvat ja kaidalla polulla pysyminen on mahdotonta. Kolmiodraaman syventyessä helvetti pääsee irti.

Néstor Almendrosin upeasti kuvaama Onnellisten aika palkittiin täysin ansaitusti kuvaus-Oscarilla. Elokuva on lähes täysin kuvattu aamuruskon ja auringonlaskun aikoihin, mikä toki teki työskentelystä perin haastavaa. Henkeäsalpaava lopputulos on kuitenkin vaivannäön arvoinen. Ennio Morricone puolestaan sai elokuvasta ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa: haikeat musiikit viimeistelevät suurten tunteiden maaaseutukuvaelman kauniisti. Tyylikäs teos!

Pisteytys:
8/10