Heinäkuun elokuvat 2019

Reservoir Dogs
Ohjannut Quentin Tarantino
USA 1992, 99 min.
Rikos, Trilleri, Draama
Pääosissa: Harvey Keitel, Tim Roth, Michael Madsen, Steve Buscemi

Tragikoomisen rikollisjoukon keikka menee pieleen, koska joku joukosta lavertelee. Reservoir Dogs koostuu pääasiassa paskanjauhannasta, jota rytmittävät ajoittaiset verenroiskeet ja laukeavat aseet. Quentin Tarantinon toinen kokopitkä elokuva on samalla miehen läpimurto ja edustaa mainiosti sitä nokkelaa raikkautta, jonka vuoksi Tarantino sittemmin julistettiin uuden tyylin airueksi. Harmi vaan, että tällä vuosituhannella suunta on ollut tasaisessa laskussa.

1001-listan mukainen arvostelu täällä.
 

Pisteytys: 8/10

A Star is Born

Ohjannut Bradley Cooper

USA 2018, 136 min.

Draama, Romantiikka, Musikaali

Pääosissa: Lady Gaga, Bradley Cooper

Rocktähti Jackson Maine (Cooper) avittaa tuntemattoman Allyn (Gaga) tähteyteen, vaikka oma ura on vaakalaudalla. Voiko kuka vain olla tähti ja mitä kaikkea se vaatii? A Star is Born on jo neljäs saman tarinan filmatisointi. Ensimmäisessä (1937) ja toisessa (1954) elokuvassa ollaan Hollywoodissa, mutta kolmannessa (1976) siirryttiin musiikin maailmaan. Tämä versio muistuttaa 1970-luvun esikuvaansa: molempien elokuvien naispäätähdet ovat filmien parasta antia ja valtavirtaista poppia edustavat biisit menestyivät Oscarin arvoisesti, mutta siinäpä se. Bradley Cooperin roolityö on hyvä, mutta esikoisohjauksesta ei voi sanoa samaa. Valmiiksi pureskeltu massaelokuva tuntuu nuivalta ja mitäänsanomattomalta, vaikka ei olekaan täysin toivoton tapaus.

1001-listan mukainen arvio täällä.

Pisteytys: 5/10

Oma maa

Ohjannut Markku Pölönen

Suomi 2018, 108 min.

Historia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Oona Airola, Konsta Laakso

Sotien raskaisiin jälleenrakennusvuosiin sijoittuva Oma maa kertoo nuorenparin tarinan pohjoiskarjalaisella asutustilalla. Oona Airola on pääroolissaan aito ja raikas, kun taas elokuvan estetiikka luottaa perinteisen romantisoituun Suomi-Filmien kuvastoon. Nostalginen tyyli on tuttua Markku Pölöstä, vaikka on tässä elokuvassa sentään ripaus realismiakin. Harmittaa, että varsinkin elokuvan jälkimmäinen puolisko on tehty hätiköiden ja juonenkäänteet töksähtelevät.

Pisteytys: 6/10

Shoplifters - perhesalaisuuksia

Ohjannut Hirokazu Kore-eda

Japani 2018, 121 min.

Draama, Rikos

Pääosissa: Lily Franky, Sakura Andô, Jyo Kairi, Kirin Kiki

Kultaisella Palmulla palkittu Shoplifters kertoo perheestä, joka ei ole muodostunut biologisten siteiden perusteella. Elokuva jatkaa temaattisesti samaa perheen muodostumisen teemaa, jota Hirokazu Kore-eda on käsitellyt jo esimerkiksi elokuvassaan Isänsä poika (2013) Jos haluaa verrata Kore-edaa japanilaiseen mestariin, Shoplifters on hieman samaan tapaan tyynnyttävä rytmiltään kuin Yasujiro Ozun Ensimmäinen matka (1953) ja Kiertolaiset (1959). Elokuvia yhdistää myös ennakkoluuloton tapa käsitellä ihmisyhteisöjä.

Pisteytys: 8/10

Apollo 13

Ohjannut Ron Howard

USA 1995, 140 min.

Seikkailu, Historia, Draama

Pääosissa: Tom Hanks, Bill Paxton, Kevin Bacon, Ed Harris

Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa myötäeletään epäonnisen Apollo 13 -kuulennon vaiheita. Pääpiirteissään Apollo 13 seuraa varsin tarkasti lennon vaiheita todellista dialogia myöten, vaikka tietenkin valkokankaalle on lisätty hieman jännitteitä ja muutettu repliikkejä iskevimmiksi. Reissun lopputulos on toki jo tiedossa, mutta on silti jännittävää seurata, miten tapahtumat etenivät. Jotta piina ei kävisi sietämättömäksi, varmuutta onnelliseen loppuun tuo tietenkin jälleen yksi Tom Hanksin rooli arjen sankarina.

Pisteytys: 7/10

Charlie and the Chocolate Factory - Jali ja suklaatehdas

Ohjannut Tim Burton

USA, Iso-Britannia & Australia 2005, 115 min.

Fantasia, Seikkailu

Pääosissa: Freddie Highmore, Johnny Depp, David Kelly, Deep Roy

Köyhä Charlie (Highmore) pääsee vierailulle maagiseen suklaatehtaaseen ja tapaa vinksahtaneen tehtailijan Willy Wonkan (Depp). Tim Burtonin elokuva on melko uskollinen tulkinta Roald Dahlin samannimisestä lastenkirjasta (1964). Siinä missä Mel Stuartin Jali ja suklaatehdas (1971) on iloisen kirjava ja esittelee lapsia ymmärtävän hassun Wonkan, Burtonin versio on synkempi ja Johnny Deppin tulkitsema Wonka onkin kiinnostunut vain suklaasta ja itsestään. Tyylillisesti elokuva jatkaa Burtonin edelliselokuvan Big Fishin (2003) tiellä, samassa synkässä hattaramaailmassa. Sinne tänne ripotellut villit ideat ja vitsit kannattelevat tarinaa ällöttävän näköisen muovimaailman keskellä, joka ehkä näytti paremmalta vielä viime vuosikymmenellä.

Pisteytys: 5/10