USA 1971, 118 min.
Draama
Pääosissa: Timothy Bottoms, Jeff Bridges, Cybill Shepherd
 |
| Wouldn't hurt to have a better home town. |
Eletään 1950-luvun alkua teksasilaisessa tuppukylässä. Sonny Crawford (Bottoms), Duane Jackson (Bridges) ja Jacy Farrow (Shepherd) ikätovereineen viettävät viimeistä vuotta high schoolissa ja yrittävät saada ajan kulumaan hiljalleen kuolevassa pikkukaupungissa. Teinivuosien vastuuttomuus on jo jäämässä taakse ja nuorten on aika ottaa vastuu omasta elämästään. Kestävätkö kouluaikoina solmitut ihmissuhteet, milloin neitsyydestä sopii luopua ja kenen kanssa? Entä odottaako oikea aikuisuus ja elämä kuitenkin kotikaupungin tuttujen nurkkien tuolla puolen?
Viimeinen elokuva käsittelee kauniin haikeasti rajapintaa menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Elokuvan pikkukaupunki ja sinne jämähtäneet, nuoruuttaan muistelevat aikuiset edustavat menneisyyden maailmaa, johon nuoret eivät välttämättä tunne kuuluvansa. Nuoruuden lopusta ja aikuisuuden alusta on tehty monta elokuvaa, mutta vain omaperäisimmät käsittelevät ajatonta teemaa taidolla. Monia sukupolvia puhutteleva Viimeinen elokuva oli aikanaan menestys: vuoden 1972 Oscar-gaalassa se keräsi yhtä monta ehdokkuutta kuin ilmestymisvuotensa isoimmat kassamagneetit Kovaotteiset miehet (1971) ja Viulunsoittaja katolla (1971). Viimeinen elokuva tosin sai kolmikosta vähiten voittoja, sillä kahdeksasta ehdokkuudesta kotiinviemisiksi jäi vain kaksi pystiä sivuosanäyttelijöille.
Puhuttelevan kasvukertomuksen lisäksi Viimeinen elokuva on myös tyylikästä ajankuvaa. Erityisen silmiinpistävältä tuntuu elokuvan mustavalkoisuus! Vaikka värifilmien määrä on tasaisesti lisääntynyt viimeistään 1960-luvun kuluessa, lopultakin värit taisivat jyrätä mustavalkoisuuden 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ─ ainakin 1001-listan elokuvien osalta. Värienkäytöstä elokuvissa voi lukea lisää vaikkapa tästä Ylen jutusta. Liekö Viimeisen elokuvan mustavalkoisuus jo keino viitata menneisyyteen ja ajan katoavaisuuteen? Muutoinkin elokuva nimittäin nostaa hattua klassikoille. Puhutteleva on varsinkin paikallisen elokuvateatterin viimeinen näytös, jossa esitetään muutosta käsittelevä länkkäri Punainen virta (1948). Tietenkin myös Viimeinen elokuva on antanut inspiraatiota tulevaan. Ensimmäisenä aiheeseen tarttui George Lucas elokuvallaan Svengijengi '62 (1973) ja vuosia myöhemmin Peter Bogdanovich ohjasi itse elokuvalleen jatko-osan Texasville - unohduksen maa (1990).
Pisteytys:
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti