Näytetään tekstit, joissa on tunniste John Savage. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste John Savage. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Salvador (1986)

Ohjannut Oliver Stone
Iso-Britannia, USA & Meksiko 1986, 122 min.
Biografia, Draama, Sota
Pääosissa: James Woods, Jim Belushi, John Savage

You gotta get close to get the truth.

Tositapahtumiin perustuvassa draamaelokuvassa viinaanmenevä ja kukkoileva lehtikuvaaja Richard Boyle (Woods) lähtee etsimään työmahdollisuuksia El Salvadorista. Mukaan lähtee renttukaveri (Belushi), jonka pettymykseksi matkakohde ei olekaan köyhän miehen lomaparatiisi. Heti perillä nimittäin käykin ilmi, että maan sotatilanne on rutkasti huonompi kuin Boyle oli olettanut.

Kahden liki alkoholisoituneen retkun heittäminen keskelle keskiamerikkalaista sisällissotaa ei arvatenkaan voi johtaa kovin onnellisiin kohtauksiin. Salvador on hurja henkilökuva itseensä, Yhdysvaltoihin ja elämään pettyneestä miehestä, joka lieroilee tiensä läpi pahimmankin kaaoksen. Selkärankaakin löytyy, kun kyse on ystävien ja paikallisen naisystävän kohtalosta. Tositapahtumiin pohjautuva sotajournalistileffa tuo mieleen Kambodžaan sijoittuvan elokuvan Kuoleman kentät (1984), mutta Oliver Stonen ote on kyynisempi. Molemmat elokuvat puhuvat kyllä teräviä sanoja diktatuureista. Salvador painottaa kritiikkinsä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.

Salvador miellytti kriitikoita, mutta lippuluukuilla menestystä ei tullut. Erikoinen sattuma, että Oliver Stonen toinen sotafilmi Platoon (1986) nousi samana vuonna katsotuimpien elokuvien kärkipaikoille ja kahmi Oscareita. Salvadorkin tosin sai ehdokkuudet käsikirjoituksestaan ja James Woodsin hyvästä roolityöstä. Kenties maailmalla tutumpi Vietnam-kuvaus puhutteli suurta yleisöä enemmän kuin El Salvadorin tuntemattomampi sisällissota ja "Amerikan takapihalla" vellovat diktatuurit.

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

The Deer Hunter - Kauriinmetsästäjä (1978)

Ohjannut Michael Cimino
USA 1978, 184 min.
Sota, Draama
Pääosissa: Robert De Niro, John Savage, Christopher Walken, John Cazale, Meryl Streep

We gotta play with more bullets.
Pennsylvanialaisessa tehdaskaupungissa kolme ystävystä valmistautuu lähtemään Vietnamin sotaan. Ennen lähtöä paketoidaan viimeinen työpäivä, juhlitaan yhden toverin häitä railakkaasti ja käydään vielä viimeisen kerran metsästysreissulla. Sotaan lähdetään soitellen, mutta realiteetit ymmärtäen ─ silti totuus on karmeampi kuin kukaan asesankari osasi kuvitellakaan. Sotatraumat jättävät syvät haavat jokaiseen mieheen, eikä kaiholla taakse jätetty koti enää houkuttelekaan puoleensa, ja perheenjäsenten kohtaaminen pelottaa. Turha sotaretki on tappanut unelmat.

Vietnamin sodan jälkipyykkinä syntynyt elokuva käsittelee kiinnostavasti yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. On aika ennen sotaa, ja on aika sodan jälkeen. Tämä toki on yleispätevä totuus, joka koskee kaikkia sotia ja kriisejä. Tässä tapauksessa Vietnamista tulee vedenjakaja kahden erilaisen todellisuuden välillä: Kauriinmetsästäjä jakautuu temaattisesti kolmeen osioon, joista keskimmäinen on kaiken muuttava sota. Sodanjälkeinen rauhaan palaamisen kriisi näkyy kiinnostavasti yhdysvaltalaisissa elokuvissa 1970-luvun lopulla, vaikka Vietnamista vetäydyttiin jo vuosikymmenen alussa. Sotareissu oli niin järjetön, ettei ole ihmekään, miten hitaasti haavat umpeutuivat. Jos ne nyt ovat vieläkään täysin parantuneet.

Kauriinmetsästäjä herätti ilmestyttyään paljon keskustelua ja arvatenkin vetosi tunteisiin. Elokuvan väkivaltaa kritisoitiin, mutta pääasiassa vastaanotto oli myötämielinen: kotimaassaan teos oli vuoden katsotuimpien elokuvien joukossa ja se palkittiin viidellä Oscarilla (mm. paras elokuva). Sivumennen mainittakoon, että akatemiajuhlien tähtenä sittemmin kunnostautunut Meryl Streep sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa hienosta roolistaan kotirintaman naisena. Henkilöhahmot ja hyvät roolisuoritukset ovat muutenkin teoksessa vahvoilla, sillä Kauriinmetsästäjä keskittyy nimenomaan yksilöiden sotakokemuksiin ja tarkastelee myös sitä, miten sota vaikuttaa yhteisöön. Sotakuvaus ei ehkä ole täyttä realismia, mutta traumatisoituneelle yhteisölle symbolinen arvo on merkittävämpi.

Pisteytys:
9/10

maanantai 16. joulukuuta 2019

LUUKKU 16 - 40 vuotta sitten (Hair, 1979)

This is the dawning of the Age of Aquarius!
Neljäkymmentä vuotta sitten elokuvateattereiden kassamagneetteja olivat muun muassa Robert Brentonin Oscar-hitti Kramer vastaan Kramer, Kultaisella palmulla palkittu Vietnam-draama Ilmestyskirja. Nyt, "tositapahtumiin" pohjautuva kauhu The Amityville Horror sekä sittemmin scifiklassikoksi muotoutunut Alien.  Päivän elokuvakin menestyi hyvin: Suomessa hippimuistelo Hair oli vuoden 14. katsotuin elokuva, joskin Yhdysvalloissa se ylsi vasta sijalle 41.

Hair
Ohjannut Milos Forman
Länsi-Saksa & USA 1979, 121 min.
Musikaali, Komedia
Pääosissa: John Savage, Treat Williams, Beverly D'Angelo




Nuorukainen nimeltä Claude (Savage) muuttaa maalta kaupunkiin ja kohtaa ensi töikseen arveluttavia hippejä. Nuoruuden huumassa Claude tempautuu hippijoukkoa luotsaavan villin Bergerin (Williams) matkaan ja tutustuu niin huumeisiin kuin vapaan rakkauden täyttämään maailmankatsomukseenkin. Iloiset päivät uhkaavat kuitenkin loppua lyhyeen, kun Clauden on jatkettava matkaansa sotilasleirille.

Musikaali Hair sai ensi-iltansa teatterilavoilla vuonna 1967. Broadway-hitti rantautui Suomeen ensi kerran vuonna 1969 ja kohosi menestykseksi täälläkin. Vuosikymmentä myöhemmin hippiliike oli kuihtunut, mutta tarinaan tarttui silti Milos Forman ja teki Hairista täysin omanlaisensa. Alkuperäisen musikaalin tekijät eivät ymmärrettävästikään arvostaneet Formanin näkemystä, mutta kriitikoilta ja yleisöiltä elokuva keräsi myötämielisempää palautetta.

Hair-elokuvan suosio perustuu aikanaan ajankohtaiseen Vietnamin sotaan. Filmissä sotaa vastustetaan, mutta sotaa puolustaneen Formanin omaa kantaa ei voi olla huomaamatta, jos yhtään kurkistaa tanssin ja laulun pintakerrosta syvemmälle. Hairin hipit ovat ärsyttäviä pummeja, eikä ohuissa hahmoissa oikein olekaan mitään muuta sisältöä. Tarina itsessään ei ole kummoinen ja sen idea tuntuu kiusallisen ristiriitaiselta. Sentään pientä viehätystä löytyy svengaavista kappaleista ja ajoittaisesta hauskan psykedeelisestä tunnelmasta. Kertoopa ristiriitainen teos myös kiinnostavasti aikansa kahtiajakautuneesta ilmapiiristä, vaikka se tuskin filmin alkuperäinen tarkoitus olikaan.

Pisteytys: 4/10