Dangerous Liaisons ─ Valheet ja viettelijät (1988)

Ohjannut Stephen Frears

USA & Iso-Britannia 1988, 119 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Glenn Close, John Malkovich, Michelle Pfeiffer, Uma Thurman

Vanity and happiness are incompatible.

 

Markiisitar Isabelle de Merteuil (Close) punoo juonia ex-puolisonsa päänmenoksi. Apua hän saa ystävältään varakreivi Sébastien de Valmontilta (Malkovich), joka on tunnettu naistenmies. Valmont ryhtyy pivartelemaan Merteuilin entisen heilan tulevaa vaimoa, nuorta ja hyväuskoista Cécile de Volangesia (Thurman). Merteuilin ja Velmontin juonet paisuvat ja muuttuvat katalaksi ihmissuhdepeliksi, jossa kenenkään tunteita ei säästellä.

Valheet ja viettelijät perustuu Pierre Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin Vaarallisia tunteita (1782). Teos on saanut useita näyttämö- ja elokuvasovituksia, joista tämä teos lienee nykypäivänä tunnetuin. Nimekäs on myös myöhempi teinileffa Julmia aikeita (1999), joka tuo tarinan nykyaikaan. Kertomuksessa korostuvat ihmisten hyveet ─ sekä niiden totaalinen puute. Kiehtovasti kieroileva pukudraama sijoittuu loisteliaisiin kartanoihin, joissa 1700-luvun elosteleva ranskalaiseliitti pääsee elementtiinsä. Elämän puitteet ovat komeita, mutta elo on silti tyhjää ja tunnekylmää.

 

Pääosia näyttelevien Glenn Closen ja John Malkovichin roolisuoritukset ovat viihdyttävän viekkaita ja sivuosissakin nähdään onnistuneen naiiveja, kärsiviä sekä hupsuja hahmoja. Hyvillä persoonilla täytetty tarina etenee jouhevasti ja juonenkäänteissä on sopivasti jännitystä, vaikka jonkin verran elokuvaa olisi voinut tiivistääkin. Hyvin menestynyt Valheet ja viettelijät keräsi palkintoja ympäri maailmaa ja Oscareitakin tuli kolme: nasevasta käsikirjoituksesta sekä komeista puvuista ja lavastuksista.

Pisteytys: 7/10

Fatal Attraction ─ Vaarallinen suhde (1987)

Ohjannut Adrian Lyne

USA 1987, 119 min.

Trilleri, Draama

Pääosissa: Michael Douglas, Glenn Close, Anne Archer

Where's your wife?

 

Daniel Gallagherilla (Douglas) on rakas vaimo, hurmaava tytär ja hyvä työpaikka, mutta hän kaipaa silti arkeensa pientä seikkailua. Yhden illan juttu työtuttavan Alex Forrestin (Close) kanssa piristää eloa, mutta hetken huumasta tuleekin pitkäaikainen riesa. Läheisriippuvainen Alex ei jätä Danielia rauhaan, vaan ryhtyy vainoamaan Gallagherien perhettä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Vaarallinen suhde on taitavasti tehty eroottinen trilleri, jossa kierrokset nousevat ja piina pysyy yllä loppuun saakka. Danielin tuskin huomattavana alkanut katumus kasvaa oikeaksi peloksi, koska syvissä vesissä uiva Alex muodostuu pahaksi turvallisuusuhaksi. Lopulta vaimollekin on paljastettava jutun todellinen laita, mutta sitä tuumiessa vuodatetaan aimo annos hikikarpaloita. Petturimies joutuu syystäkin pinteeseen, vaikka tarinan varoitteleva sävy tuntuu huvittavankin alleviivaavalta. Kasvavaa jännitystä korostaa elokuvan onnistunut leikkaus ja Glenn Closen taitava rooli ääripäästä toiseen ailahtelevaisena Alexina; ei niinkään päähenkilö, johon on kai vain tarkoitus samaistua.

 

Hittifilmiksi kohonnut Vaarallinen suhde keräsi katsojia ja sai kuusi Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva). Vaikka peruspätevä jännäritunnelma on kohdillaan, se tuskin yksin siivitti elokuvan suurta menestystä. Lisäsyitä maineelle löytyy aikansa ilmapiiristä, jota elokuva henkii niin kasariestetiikallaan kuin satunnasiin seksisuhteisiin liittyvällä paniikillaan. Elokuva ei sinällään käsittele esimerkiksi AIDSia, mutta 1980-luvulla irtosuhteiden pelko oli sen verran pinnalla oleva aihe, ettei mielleyhtymää voi kokonaan välttääkään. Vaarallisen suhteen menestyskaava osoittautui niin tehokkaaksi, että sen perässä seurasi tuota pikaa liuta vastaavanlaisia eroottissävytteisiä psykologisia trillereitä, kuten Cape Fear (1991) ja Michael Douglasin tähdittämä Basic Instinct (1992).

Pisteytys: 7/10

The Natural - Voittajan paluu (1984)

Ohjannut Barry Levinson

USA 1984, 138 min.

Draama

Pääosissa: Robert Redford, Robert Duvall, Glenn Close, Kim Basinger

 

Do you wanna watch me sock a few dingers?

 

Nuori baseball-lupaus Roy Hobbs (Redford) on matkalla huipulle, mutta joutuu hautaamaan unelmansa saatuaan luodista. Vierähtää 16 vuotta, kunnes miltei nelikymppinen Roy viimein saa uuden mahdollisuuden todistaa häikäisevät taitonsa. Täysin tyhjästä ilmestyvän mystisen luonnonlahjakkuuden rehellisyys punnitaan, kun vaakakuppiin lastataan urheilupomojen salakähmäiset vedonlyöntirahat ja naisellinen viettelys.

Seuraan pesäpalloa, mutta baseballista en ymmärrä hölkäsen pöläystä, eivätkä lajia käsitä kaikki yhdysvaltalaisetkaan. Voittajan paluu onnistuu kuvaamaan lajia sen verran yksinkertaisesti ja kohokohtia korostaen, että huumaan pääsee helposti mukaan. Itse tarina on yllätyksetön ja jää urheilukohtauksille toiseksi. Kertomuksen symboliikka on lähes vaivaannuttavan kömpelöä, eikä jäyhän Robert Redfordin salaperäinen vaitiolo tee mysteeristä yhtään sen koukuttavampaa.

Romaaniin The Natural (1952) pohjautuva kertomus jää etäiseksi, johtuneeko se sitten vieraaksi jäävästä periamerikkalaisuudesta vai Royn hahmon liioitellusta sisäänpäinkääntyneisyydestä. Teemat ovat lähes kliseisiä amerikkalaisuuden kuvia: Roy nousee ryysyistä rikkauksiin ja tavallaan hän on myös oman onnensa seppä. Voittajan paluu menestyi aikanaan mukavasti ja sai pari Oscar-ehdokkuuttakin. Nostalgiseen menneisyyteen sijoittuva filmi tietenkin on jenkeissä urheiluelokuvien klassikko. Mutta milloinkas meillä tehtäisiin Tahko Pihkala -elokuva?

Pisteytys: 5/10

The Big Chill - Sisärengas (1983)

Ohjannut Lawrence Kasdan

USA 1983, 105 min.

Draama, Komedia

Pääosissa: Kevin Kline, Tom Berenger, Glenn Close, Jeff Goldblum, William Hurt, Mary Kay Place

I know this is hard but it's all beautiful.

Yliopistoaikainen ystäväporukka kuulee yhden toverinsa kuolemasta, joten poppoo kokoontuu aviopari Haroldin (Kline) ja Carolinen (Close) luo muistelemaan menneitä ja vaihtamaan kuulumisia. Ilojen ja surujen täyttämä elämä tuntuu asettuvan tasapainoon, kun vanha jengi on koossa jälleen. Yhteinen viikonloppu johtaa loputtomiin keskusteluihin, kinasteluihin ja jopa romanssien syttymiseen.

Sisärengas on rauhallisesti etenevä elokuva, joka jättää hienosti tilaa eri henkilöhahmojen tunteille. Elokuvan vahvuus onkin juuri käsikirjoituksen luonteva arkisuus ja eri henkilöiden välinen vuorovaikutus.  Ohjaaja Lawrence Kasdanin ja Barbara Benedekin taitavasti laatima käsikirjoitus pääsi Oscar-ehdokkaaksi, ja tulipa filmille pari muutakin ehdokkuutta. Sisärengas menestyi lippuluukuillakin erinomaisesti. Onnistumisista huolimatta elokuva ei silti tunnu kovin ikimuistoiselta klassikolta, vaikka onkin aivan pätevästi tehtyä draamakomediaa.

 

Arvatenkin Sisärengas vetosi 1960-luvulla nuoruuttaan viettäneisiin, jotka elokuvan hahmojen matkassa pääsivät nostalgiatripille menneeseen. Menevän 1960-luvun soundtrackin tahdissa sivutaan Vietnamin jälkeensä jättämiä traumoja, mutta enemmän pohditaan kolmikymppisyyttä. Suurten ikäluokkien aikuistumiselokuvaan voi ainakin jossain määrin samaistua, vaikka olisikin eri aikakauden lapsi. Ainakin nykyisenä kolmikymppisenä on tavallaan samassa elämäntilanteessa kuin elokuvan porukka, vaikka maailma onkin toisenlainen.

Pisteytys:
7/10