Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laura Dern. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Laura Dern. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. helmikuuta 2022

Jurassic Park (1993)

Ohjannut Steven Spielberg
USA 1993, 127 min.
Seikkailu, Toiminta, Scifi
Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum, Richard Attenborough
 
We have a T-Rex.
 
Michael Crichtonin romaaniin Dinosauruspuisto (1990) perustuva Jurassic Park sijoittuu trooppiselle saarelle, jossa uusi huvipuisto odottaa avaamistaan. Esihistoriallisten olentojen asiantuntijat Alan Grant (Neill) ja Ellie Sattler (Dern) sekä kaaosteoreetikko Ian Malcolm (Goldblum) lennätetään arvioimaan puiston turvallisuutta ennen suurta avajaispäivää. Yllätys on suuri, kun salaperäiseltä saarelta paljastuu eloon herätettyjen dinosaurusten yhdyskunta. Turvatoimet ovat mittavat, mutta alkukantaisten petojen kohtaaminen osoittautuu kohtalokkaaksi.
 
Lukuisia katsojaennätyksiä lyönyt dinoseikkailu on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä elokuvia lipputuloissa mitattuna. Filmi keräsi palkintoja eritoten upeista efekteistään, vaikka jännittävä filmi on ansiokas muutenkin. Jurassic Parkin menestyksen takaavat hyvin rytmitetty tarina, näyttävät dinosaurukset ja mielikuvitusta kutkutteleva asetelma. Elokuva on tunnetumpi ja jopa parempi kuin Crichtonin romaani, vaikka sekin on ihan kiva tieteisseikkailu. Sittemmin Jurassic Parkin menestys on yritetty uusia lukuisten jatko-osien (1997, 2001, 2015, 2018, 2022) voimin, jotka eivät pärjää esikoiselle edes auttavasti. Nekin ovat silti menestyneet yllättävän mainiosti.
 
En välttämättä suhtautuisi Jurassic Parkiin aivan pyyteettömän ylistäen, ellei se olisi minulle tärkeä ja nostalginen teos. Varmasti toki pitäisin hirmuliskojen kohtaamisesta suuresti, vaikka olisin nähnyt leffan ensi kertaa vasta nyt. Elokuvan ilmestyessä olin kuitenkin mitä parhaimmassa dinosaurusiässä, ja Jurassic Parkin ensikatselu on yksi rakkaimpia lapsuuteni elokuvamuistoja. Ensikohtaaminen T-Rexin kanssa tapahtui VHS-kasetin välityksellä kotisohvalla, sillä olin vielä liian pieni päästäkseni elokuvateatteriin moisen jännitysnäytelmän pariin. Sittemmin olen nähnyt elokuvan myös televisiosta, dvd- ja blu-ray-versioina ja lopulta valkokankaaltakin. Seikkailu ei menetä tenhoaan!

Pisteytys: 10/10

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Blue Velvet ─ ja sinisempi oli yö (1986)

Ohjannut David Lynch
USA 1986, 120 min.
Draama, Mysteeri, Trilleri
Pääosissa: Kyle MacLachlan, Isabella Rossellini, Laura Dern, Dennis Hopper

And I still can see blue belvet through my tears...

Opiskelijanuorukainen Jeffrey Beaumont (MacLachlan) palaa kotiseudulleen, jonka idylli murenee yllättäen. Niityltä löytyvä korva herättää Jeffreyn uteliaisuuden ja johdattaa hänet alamaailman jäljille. Tapauksen ytimessä on laulaja Dorothy Vallens (Rossellini), jota huumediileri Frank Booth (Hopper) pitää armottomassa otteessaan. Jeffrey on uppoutumaisillaan siveään suhteeseen nuoren Sandyn (Dern) kanssa, mutta toisaalta Dorothy herättää suojeluvietin ja pinnan alla uinuvan himon.

Blue Velvet on David Lynchin unenomainen trilleri, jossa on tuttuja elementtejä Eraserheadin (1977) täysin vinksahtaneesta maailmasta. Tässä elokuvassa ollaan kuitenkin vielä puoliksi valvemaailman puolella ─ mutta kumpi on todellista elämää, ihannemaailma vai sen alla kytevät jännitteet? Kumma tunnelma havainnollistuu esimerkiksi elokuvan erikoisessa estetiikassa. Sinänsä kaikki on normaalia, mutta keinotekoinen epätodellisuuden tuntu ei jätä rauhaan. Tarina sijoittuu 1950-luvulle, joka siveässä kaksinaismoralismissaan on sangen kiehtova aikakausi elokuvan teeman kannalta.
 
Pinnan alla pulppuava seksuaalisuus ja pidätelty riettaus muuttuvat Blue Velvetin maailmassa suoranaiseksi pahuudeksi, jota Dennis Hopperin vimmalla näyttelemä Frank Boothin hahmo oivasti edustaa. Jeffrey Beaumontin tirkistelyretki puolestaan toimii vapauttavana tekona, tutkimusmatkana ja silmien avautumisena: maailma onkin syntejä täynnä! Elokuvan kahtiajakautunut maailma heijastui hauskasti filmin osakseen saamassa vastaanotossakin. Toisaalta teosta ylistettiin, mutta osa kriitikoista suomi Blue Velvetin seksikuvastoa ja piti elokuvaa täysin sairaana. Pienen tuumaustauon jälkeen kulttimaine alkoi kasvaa ja elokuva on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen.
 
Pisteytys: 9/10