sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Caro diario ─ Dear Diary (1993)

Ohjannut Nanni Moretti
Italia & Ranska 1993, 100 min.
Biografia, Komedia, Draama
Pääosissa: Nanni Moretti, Renato Carpentieri, Carlo Mazzacurati

I wandered around the city for hours...

Ohjaaja Nanni Moretti (1953─) kiertää Italiaa ja sukeltaa syvälle sisimpäänsä. Ohjaajan elokuvallinen päiväkirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä luvussa ajellaan vespalla Rooman kaduilla ja käynnistetään ajatusten virta. Toisessa osassa siirrytään filosofoimaan saaristoon ja viimeisessä osassa selvitetään mystistä kutinaa eri lääkäreillä. Mitään ei kainostella.
 
Avoimuudellaan valloittava elokuva taltioi todentuntuisia hetkiä ja välittömiä ajatuksia. Caro diario on hykerryttävän mielenkiintoinen nojatuolimatka 1990-luvun alun Italiaan. Toisaalta tekisi mieli vain antaa upeiden maisemien lipua silmien ohitse ja tunnelmoida loistavaa soundtrackia, mutta korvia ei malta sulkea vekkulin analyyttiseltä puheelta. Italialainen kulttuuriperintö yhdistyy amerikkalaisiin vaikutteisiin: italo-ohjaaja ylistää Jennifer Bealsia Flashdancessa (1983) ja tivaa maanisesti jenkkituristeilta Kauniiden ja rohkeiden viimeisimpiä juonenkäänteitä.
 
Caro diario kuulostaa dokumentilta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Onko Nanni Moretti todellinen vai hänen itsensä käsikirjoittama versio itsestään? Elokuvallinen leikki riemastuttaa! Caro diario sai ilmestyessään myönteisen vastaanoton ja elokuva oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Tunnustus jäi saamatta, mutta sentään ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä Moretti palkittiin Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnolla. Kaunis, hauska ja omaperäisen oivaltava teos!

Pisteytys: 8/10

perjantai 28. tammikuuta 2022

Xi yan ─ Hääjuhla (1993)

Ohjannut Ang Lee
Taiwan & USA 1993, 196 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Winston Chao, May Chin, Mitchell Lichtenstein

Till sickness and death!

Wai-Tung (Chao) viettää onnellista elämää Manhattanilla miehensä Simonin (Lichtenstein) kanssa. Valitettavasti Wai-Tung ei uskalla kertoa vanhemmilleen homoudestaan ja joutuu siksi jatkuvasti täyttämään vanhusten mieliksi deittiprofiileita. Lopulta Wai-Tung päätyy kulissiliittoon oleskelulupaa tarvitsevan vuokralaisensa Wei-Wein (Chin) kanssa. Tietysti Wai-Tungin vanhemmat hyppäävät Kiinassa lentokoneeseen ja ottavat ohjat massiivisista hääjärjestelyistä käsiinsä.
 
Hääjuhla (engl The Wedding Banquet) on hieman kömpelö, mutta lämminhenkinen romanttinen komedia. Tuntuu pahalta, että homoudesta puhutaan tämän tästä normaalin vastakohtana, vaikka elokuva ei sillä kannalla olekaan ─ se nyt vain oli tuota aikaa. Lopulta totuus onneksi osittain tulee ilmi ja kaikki löytävät onnen tavalla tai toisella. Homouden ja erilaisten perheiden ohella elokuva tutkiskelee Kiinan ja Yhdysvaltojen välisiä kulttuurieroja niin juhlimisessa kuin vanhemmuudessakin.

Ang Lee (1954─) aloitti ohjausuransa kolmella isyyttä käsittelevällä draamakomedialla, joista Hääjuhla on toinen. Elokuva menestyi erinomaisesti niin Taiwanissa, Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin: näyttävin palkinto oli Berliinin Kultainen karhu. Hääjuhlan myötä Leen tie Hollywoodin isoille areenoille oli avattu, ja sittemmin menestyksekkäälle uralle on mahtunut romantiikan ja draaman kylkiäisiksi niin toimintaa kuin maagista realismiakin. 1001-listalla Leen teoksia on tällä hetkellä laskujeni mukaan tulossa vielä neljä kappaletta.
 
Pisteytys: 7/10

keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Gu ling jie shao nian sha ren shi jian ─ Kirkkaampi kesäpäivä (1991)

Ohjannut Edward Yang
Taiwan 1991, 237 min.
Draama, Rikos, Romantiikka
Pääosissa: Chang Chen, Kuo-Chu Chang, Lisa Yang

Are you thinking about something sad?

Kirkkaampi kesäpäivä (engl. A Brighter Summer Day) seuraa taiwanilaisnuorten elämää 1950─1960-lukujen taitteessa. Päähenkilö S'ir (Chen) kamppailee koulumenestyksensä kanssa: enemmän nuorukaista kiinnostaisi hiippailla läheisellä elokuvastudiolla tai seurata paikallisten nuorisojengien kahnauksia. Sivustaseuraajana viihtynyt S'ir päätyy lopulta keskelle draamaa ihastuttuaan jengiläisen heilaan Mingiin (Yang).
 
Todellisiin tapahtumiin pohjautuva tarina piirtää kuvan identiteettiään etsivistä nuorista ja kokonaisesta kansasta. Niin Japaniin kuin Kiinaankin kuulunut alue itsenäistyi Kiinan sisällissodan myötä vuonna 1949 ja Taiwanista tuli entisten tasavaltalaisten pakopaikka. Maiden väliset suhteet ovat edelleen tulenarat. Kirkkaampi kesäpäivä kuvaa etsikkoaikaa nuoressa maassa, jonka itsenäisyyttä harva valtio on tunnustanut. Nuoriso etsii yhteenkuuluvuutta jengeistä ja yhdysvaltalaisesta populaarikulttuurista; koulu tarjoaa pelkkää epäoikeudenmukaisuudelta tuntuvaa kuria. Nuoruuden kuvaus ylittää ajan ja paikan, siihen on helppo samaistua.
 
Elokuvan mahtipontinen nelituntinen kesto tuntuu ensi alkuun hurjalta. Pituutta ei kuitenkaan ole syytä säikähtää, sillä aika kuluu yllättävän rattoisasti, vaikka elokuvan tunnelma onkin melko apea. Taidokkaasti hallitussa teoksessa ei ole mitään ylimääräistä. Oikeastaan täytyy jopa ihmetellä, että nuorisokuvaus yhdistyy näin saumattomasti kokonaisen valtion tilaan, puhumattakaan vaivattomasti mukana soljuvista erilaisista juonilinjoista ─ perheen sisäiset kamppailut, vaietut salaisuudet ja surut, kaikki kietoutuvat luontevasti yhteen. Kirkkaampi kesäpäivä sai aikalaiskriitikot puolelleen, ja filmi oli näyttävästi esillä eritoten monilla aasialaisilla elokuvajuhlilla. Täällä pallon toisella puolella tunnetaan paremmin Edward Yangin (1947─2007) myöhempi, Cannesissa menestynyt taiwanilaisdraama 1 + 2 (2000), joka niin ikään löytyy 1001-listalta.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Aileen Wuornos: Selling of a Serial Killer ─ Aileen Wuornos eli miten murhaaja markkinoidaan (1992)

Ohjannut Nick Broomfield
Iso-Britannia 1992, 87 min.
Dokumentti, Rikos
 
And this is a bunch of bull-shit!
 
Sarjamurhaaja Aileen Wuornos (1956─2002) nousi lehtien otsikoihin murhattuaan seitsemän miestä vuosina 1989─1990. Vaikean lapsuuden, hylkäämisen ja hyväksikäytön kokeneen Wuornoksen elämä oli luisunut jyrkkään alamäkeen, ja vuonna 1992 Wuornos tuomittiin kuolemaan hirmuteoistaan. Nick Broomfieldin (1948─) dokumentti pyrkii ymmärtämään murhaajan motiiveita ja osoittaa kylmäävästi, millainen mediamyllerrys, rahanahneus ja viihteellä mässäily massamurhaajiin ankkuroituu.

Wuornoksen rikosten koko kuva todellisine motiiveineen ei tainnut tämän elokuvan tekovaiheessa olla täysin selvä. Olipa motiivi sitten itsepuolustus tai rahanhimo, selvää on, että surmatyöt tehtyään Wuornos olisi joka tapauksessa kipeästi tarvinnut vankkaa psykologista apua. Sen sijaan naisen kiusaksi siunaantui ties millaista tilanteesta hyötyjää, huijaria tai muuten vain kyseenalaista auttajaa. Dokumentin seuraaminen on väkisinkin ahdistavaa. Pienellä budjetilla tehty elokuva ei toteutustavaltaan ole maata mullistava, mutta pitää silti otteessaan.
 
Aileen Wuornos eli miten murhaaja markkinoidaan tuntuu hieman ajankohtaiselta nykypäivänäkin, sillä true crime -buumin eettisyys on herättänyt keskustelua. Millaisin tavoin toisten ihmisten kokemista tragedioista voi tehdä viihdettä? Pahuus kuitenkin myy ja myös Wuornoksen tapauksessa sillä oli konkreettista merkitystä: tätä dokumenttia käytettiin sittemmin oikeudessa todisteena, kun case Wuornos oli uudelleen käsittelyssä. Nick Broomfield jatkoi Wuornoksen oikeusjutun tutkimista ja teki Aileenista uuden dokumentin kuolemantuomion lähestyessä. Aileen: Life and Death of a Serial Killer (2003) on yhä 1001-listalla, mutta tämä dokkari on poistettu vuonna 2013. Loppuknoppina mainittakoot, että Charlize Theron hyödynsi dokumentin materiaalia rakentaessaan antaumuksella tulkitsemaansa Aileenin hahmoa elokuvaan Monster (2003).
 
Pisteytys: 6/10

torstai 20. tammikuuta 2022

Unforgiven ─ Armoton (1992)

Ohjannut Clint Eastwood
USA 1992, 130 min.
Lännenelokuva, Draama
Pääosissa: Clint Eastwood, Gene Hackman, Morgan Freeman

It's a hell of a thing, killin' a man.

Sikatilallinen William "Bill" Munny (Eastwood) viettää rauhallista elämää kahden lapsensa kanssa. Entisessä elämässään Munny oli pelätty asesankari, jonka tarkkaan tähdätyt luodit ovat tappaneet monia. Munnyn maineesta kuullut nuorukainen houkuttelee entisen rikollisen poikkeamaan kaidalta polulta vielä kerran suuren rahapotin ja jalon tehtävän vuoksi. Armoton ase on saatava taas laulamaan, mutta hiljalleen Munnylle valkenee, että yksi tarkkaan tähdätty luoti ei riitä.

Lännenelokuvien perinteinen lajityyppi oli 1980-luvulla näivettynyt, mutta nousi uuteen kukoistukseen 1990-luvun alussa. Entisajan maisemia lämmitteli jo Tanssii susien kanssa (1990), mutta vasta Armoton oli todellinen legendan paluu. Tarina jatkaa 1960-luvulla vakiintunutta realistista western-perinnettä, jossa sankareillakin on nurja puolensa. Villi länsi ei näyttäydy idyllinä, vaan pikemminkin selviytymistaisteluna, jossa moraali punnitaan. Armoton tuntuu suorastaan nostalgisen perinteiseltä, mutta teos seisoo silti omilla jaloillaan. Klassikko jo syntyessään!
 
Hallittu tarina, kaunis kuvaus ja jännittävä tunnelma sinetöivät Armottoman erinomaisen menestyksen. Elokuva keräsi yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti neljä (mm. Paras elokuva). Paheistaan luopuneen miehen viimeinen kostoretki jäi myös Clint Eastwoodin viimeiseksi varsinaiseksi länkkäriksi. Tuorein tulokas Cry Macho (2021) on moderni western, mutta vieläköhän lännenlegenda ehtii palata kunnolla juurilleen ennen eläköitymistään?

Pisteytys: 8/10

tiistai 18. tammikuuta 2022

Glengarry Glen Ross ─ Myyntitykit (1992)

Ohjannut James Foley
USA 1992, 100 min.
Draama, Rikos
Pääosissa: Jack Lemmon, Al Pacino, Ed Harris, Kevin Spacey, Alec Baldwin
 
It takes brass balls to sell real estate!
 
Neljän kiinteistövälittäjän työpäivä saa kurjan käänteen, kun pääkonttorista saapuu ärhäkkä viestintuoja (Baldwin): kahta työntekijää odottavat potkut, kaksi parasta myyntimiestä saa jäädä. Alkaa armoton kilpailu mehevistä tonttikaupoista, joissa painavat vain voitot, voitot ja voitot. Rahaa taotaan huijaamalla, painostamalla, valehtelemalla ja jopa varastamalla. Meneekö joku lopulta liian pitkälle?

Armottomaan bisnesmaailmaan sijoittuva Myyntitykit antaa myyntimiesten elämästä ahdistavan kuvan. Paineessa hiottuja kiinteistökauppoja ei tehdä asiakkaan intressit edellä ja voitot pinotaan isojen herrojen pankkiholveihin. Myyjä saa siivunsa rahoista ja likaisen omatunnon, jonka kanssa on vain elettävä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Viiltävä kapitalismikritiikki osuu maaliin ja kireä tunnelma tarttuu, mutta jokin täysosuman tuntu elokuvasta jää puuttumaan.

Myyntitykit perustuu samannimiseen Pulitzer-palkittuun näytelmään (1984). Dialogivetoinen elokuva on tyyliltään yksinkertaistettu, minkä ansiosta erinomaiset näyttelijät pääsevät reilusti valokeilaan ja pistävät parastaan. Ylimääräisestä hälystä riisuttu elokuva floppasi lippuluukuilla, mutta kriitikot kehuivat. Palkintogaaloissa menestystä tuli varsinkin Jack Lemmonille ja Al Pacinolle. Lemmonin hahmo on kenties elokuvan paras, epätoivoinen entinen tähtimyyjä, jonka ura luhistuu hetki hetkeltä. Pacino puolestaan tulkitsee itselleen ominaista räyhähenkeä tutulla voimallaan. Myyntitykit viehättänee, jos mielii keskittyä tähtinäyttelijöiden paljaaseen työhön.

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Candyman (1992)

Ohjannut Bernard Rose
USA & Iso-Britannia 1992, 99 min.
Kauhu, Trilleri
Pääosissa: Virginia Madsen, Tony Todd, Kasi Lemmons
 
What's blood for if not for shedding?

Urbaanilegenda salaperäisestä murhaajasta muuttuu todeksi, kun tutkija Helen Lyle (Madsen) ryhtyy leikkimään vakavilla tarinoilla. Helen onnistuu manaamaan esiin orjuuden perinnön taakkaa kantavan haamun, Candymanin (Todd), ja pian tuo mehiläisiä kuhiseva koukkukäsi piinaa Heleniä viheliäisillä surmatöillä. Totuuden paljastaminen ei arvatenkaan ole helppoa, vaan Helen joutuu itse epäillyksi jäljittämättömän Candymanin tekemistä karmeuksista.

Candymanin kanssa kävi blogitekstien osalta sikäli hassusti, että hieman ajattelemattomasti kirjoitin elokuvasta yhden tekstin viisi vuotta sitten Halloween-haasteeseen. En tohtinut jättää elokuvaa kuitenkaan välistä, joten tämän kerran menkööt sitten tuplateksti samasta elokuvasta! Viime kirjoituksessa tuumin elokuvaan liittämiäni lapsuusmuistoja. Näemmä tuolloin pidin elokuvasta hitusen enemmän kuin nyt, vaikka tekstissä ruodinkin elokuvan epäuskottavuuksia. Samoja kömpelyyksiä äimistelin tälläkin katselukerralla. Listalta filmi on poistettu jo 2005, ihan syystäkin.

Vaikka Candyman on parhaimmillaan hyytävä elokuva, ei tarina oikein pääse kasvamaan täyteen potentiaaliinsa. Vaikka yhtenä teoksen teemana on rasismin painolasti, keskittyy elokuva lähinnä valkoisen päähenkilön kärsimykseen. Loppua kohden elokuva muuttuu yhä kömpelömmäksi. Candymanin aiemmat jatko-osat (1995, 1999) eivät ole menestyneet, mutta tuorein Candyman (2021) vaikuttaa mielenkiintoiselta päivitykseltä, saamistaan ristiriitaisista arvosteluista huolimatta.

Pisteytys: 6/10

perjantai 14. tammikuuta 2022

The Crying Game (1992)

Ohjannut Neil Jordan
Iso-Britannia, Japani & USA 1992, 112 min.
Trilleri, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Stephen Rea, Jaye Davidson, Forest Whitaker

Details, baby. Details.

IRA-sotilas Fergus (Rea) saa tehtäväkseen vahtia kidnapattua vankia Jodya (Whitaker). Yksitoikkoinen vahtivuoro johtaa miesten ystävystymiseen. Kun Jody saa surmansa ja brittiarmeijan joukot hyökkäävät IRA:n tukikohtaan, Fergus pakenee Lontoon hälyyn ja etsii käsiinsä Jodyn tyttöystävän Dilin (Davidson). Tuota pikaa kaksikko ryhtyy tapailemaan, vaikka Fergusia painaa salainen IRA-menneisyys ja osallisuus Jodyn kuolemaan.
 
Vaikeiden valintojen äärellä tuskaileva trilleri on rakennettu pätevästi, sillä surumielinen jännitys kantaa alusta loppuun. The Crying Game ei menestynyt kotimaassaan Isossa-Britanniassa, mutta elokuva kohosi kuitenkin maailmalla arvostelumenestykseksi. Useissa palkintogaaloissa edustanut elokuva palkittiin lopulta käsikirjoitus-Oscarilla ja Baftoissa filmi julistettiin vuoden 1992 parhaaksi brittielokuvaksi. Hieno lopputulos teokselle, jonka alku vaikutti tahmealta epäonnistumiselta.

The Crying Gamea on ärsyttävästi markkinoitu suurella yllätysmomentilla, jonka aion nyt paljastaa, koska asialla ei pitäisi olla mitään shokkiarvoa: elokuvassa ilmenee, että eräällä naishahmolla on penis. Ymmärrys sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta on viimeisen vuosikymmenen kuluessa harpponut niin paljon eteenpäin, että representaatiossa on väkisinkin ajan patinaa. Kiusallisimmalta tuntuu mieshahmon raju ensireaktio "paljastukseen", sillä kohtausta on parodisoitu ällöttävästi esimerkiksi Ace Venturassa (1994). Aikaansa nähden elokuvasta löytyy silti monia positiivisiakin puolia. Hahmot eivät ole mustavalkoisia ja heidän välisensä suhteet muuntuvat kiinnostavasti. Identiteettien liukuvuudessa on aitoutta.

Pisteytys: 6/10

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Say Anything... ─ Loistokaveri (1989)

Ohjannut Cameron Crowe
USA 1989, 100 min.
Romantiikka, Draama, Komedia
Pääosissa: John Cusack, Ione Skye, John Mahoney
 
I gave her my heart and she gave me a pen.
 
High schoolista valmistunut lusmuilija Lloyd (Cusack) rakastuu koulun mallioppilaaseen Dianeen (Skye). Lloyd haluaa omistaa elämänsä potkunyrkkeilylle ja Dianen lempimiselle, mutta Dianen isä James (Mahoney) toivoo tyttärelleen parempaa tulevaisuutta ja kumppania, jolla on tiedossa järkevä ammatti. Onko Dianen pakko valita uran ja lemmen väliltä?

Loistokaveri on hyväntahtoinen teiniromanssi, joka poikkeaa lajinsa valtavirrasta sympaattisuutensa vuoksi. Temaattisesti elokuva ei ole ainutkertainen, sillä varsin moni muukin elokuva käsittelee high schoolin päättymistä ja oman paikkansa etsimistä nuoruuden myrskyissä. Aikakauden verrokkina mainittakoot esimerkiksi Vaihdetaan vapaalle Ferris (1986). Mutta siinä missä Ferris nousee sankariksi ärsyttävässä kaikkivoipaisuudessaan, Loistokaveri luottaa pehmeään tunnelmaan ja päähenkilön viehättävään herkkyyteen. Lloydin lämpö on saanut monet nuoret sydämet läpättämään!

Cameron Crowen esikoisohjaus on myös Crowen käsikirjoittama. Miehen kynästä oli jo aiemmin syntynyt high school -komedia Kuumat kinkut (1982) sekä sen jatko-osa Hurjaa elämää (1984). Loistokaveri on vielä Kuumia kinkkujakin kiltimpi, mutta molempia filmejä yhdistää tietty herttaisuus. Vaikka Loistokaveri on sittemmin poistettu 1001-listalta (v. 2013), on teos jäänyt elokuvahistoriaan ikonisten kohtaustensa ansiosta. Ikimuistoisin on oheisessa kuvassakin esiintyvä boombox-hetki, jota on jäljitelty yhdessä jos toisessakin elokuvassa ja sarjassa. Mankat ovat muutenkin leffan parasta antia, sillä elokuvan kasari-soundtrack on viehättävää kutu-jumputtelua.
 
Pisteytys: 7/10

lauantai 8. tammikuuta 2022

Strictly Ballroom ─ kielletyt askeleet (1992)

Ohjannut Baz Luhrmann
Australia & Iso-Britannia 1992, 94 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Paul Mercurio, Tara Morice, Bill Hunter

A life lived in fear is a life half lived.

Baz Luhrmannin (1962─) debyyttielokuva sijoittuu kilpatanssin maailmaan. Nuori tanssitaituri Scott (Mercurio) saa kanssatanssijat järkyttymään, kun hän ryhtyy improvisoimaan uusia askelkuvioita. Moinen sooloilu ei kilpatanssiin sovellu, joten Scottin tanssipari lähtee lätkimään. Uusi pari on kokematon tanssija Fran (Morice), jonka kanssa villit askeleet vievät täysin uusille poluille.
 
Strictly Ballroomin räväkkä camp-tyyli on jo ehtaa Luhrmannia: jotain vanhaa ja lainattua, joista syntyy jotain uutta. Elokuva parodisoi kepeästi tanssifilmejä (esim. Dirty Dancing, 1987) ja tarinan elementit ovat ennalta-arvattavan tuttuja, mutta esitystapa on kuitenkin omanlaisensa. Mieleen häivähtää jo Luhrmannin myöhempi menestysfilmi Moulin Rouge! (2001), jossa hyödynnetään vastaavia visuaalisia ja kerronnallisia ideoita, sekä tietysti musiikin voimaa.

Erityisen kekseliästä on kuvata julkisuuden ja kilpatanssin säännönmukaista maailmaa ahdistavilla lähikuvilla, jotka ovat kuin Citizen Kanea (1941) hyperväreissä. Hahmotkin ovat liioitellusti maskeerattuja solarium-maskotteja. Franin kotipihalla lavasteiden ja maskien teennäisyys hellittää ja avautuu oikea, avara maailma huumaavine rytmeineen. Vaikka tarina on melko yhdentekevä, aidon ja teennäisen välistä rajaa tutkitaan elokuvassa mielenkiintoisesti. Energinen esikoiselokuva menestyi kotimaassaan erinomaisesti ja kohosi myös maailmalla mukavaan suosioon.
 
Pisteytys: 7/10

torstai 6. tammikuuta 2022

Bram Stoker's Dracula ─ Bram Stokerin Dracula (1992)

Ohjannut Francis Ford Coppola
Iso-Britannia & USA 1992, 128 min.
Kauhu, Romantiikka
Pääosissa: Gary Oldman, Winona Ryder, Anthony Hopkins, Keanu Reeves, Richard E. Grant

Do you believe in destiny?

Sodasta palaava Vlad Dracula (Oldman) löytää vaimonsa (Ryder) kuolleena. Jumalalleen sydämistyvä Dracula kietoutuu pimeyden voimiin ja aikoo kostaa rakkaansa kovan kohtalon. Kaksi vuosisataa vierii, kunnes Dracula uskoo löytäneensä vaimonsa reinkarnaation, suloisen viattoman Minan (Ryder). Pian pahuus saapuu Lontooseen ja ottaa valtaansa lempeä janoavat siveät neidot.
 
Bram Stokerin Dracula on visuaalisesti komea elokuva, jonka kerronta tuntuu hetkittäin melko villin kokeelliselta. Toisinaan ideat toimivat loistavasti, mutta kokonaisuus tuntuu turhan pökkelöltä. Kritiikkiä filmi on saanut osakseen varsinkin epätasaisista roolisuorituksista, vaikka mukana onkin näyttävä laatunäyttelijöiden kaarti. Moni rooli tuntuu teatraalisuudessaan lähes koomiselta. Upeinta elokuvassa on kreivi Dracula itse, sillä hahmon pahuus saa mitä mielikuvituksellisempia muotoja.

Francis Ford Coppolan visio Bram Stokerin klassikkokirjasta (1897) pyrkii taltioimaan alkuperäisteoksen uskollisesti, kuten elokuvan nimikin jo lupaa. Kerronnassa hyödynnetään kirjasta tuttuja päiväkirjamerkintöjä ja temaattisesti molemmat teokset käsittelevät tukahdettua seksuaalisuutta. Uutta on kuitenkin voimakas romanssijuoni, joka ainakin minusta tuntuu hieman valjulta. Erikoinen kauhuromanssi oli silti aikanaan menestys. Dracula palkittiin oivan estetiikkansa ansiosta kolmella Oscarilla (puvustus, meikit, efektit) ja lavasteistakin teos oli ehdolla. Kassamagneetiksi nousseen filmin vanavedessä julkaistiin pian kehno uusinta Frankensteinista (1994), joka syystäkin jäi vampyyritarinan maineen varjoon.

Pisteytys: 6/10

tiistai 4. tammikuuta 2022

The Player ─ Pelimies (1992)

Ohjannut Robert Altman
USA 1992, 124 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Tim Robbins, Greta Scacchi, Fred Ward, Peter Gallagher, Whoopi Goldberg

If we could just get rid of these actors and directors...

Griffin Mill (Robbins) toimii merkittävän elokuvastudion tuotantopäällikkönä. Itseään täynnä olevan Millin työpöydälle alkaa ilmestyä nimettömiä uhkauskirjeitä. Onko kyseessä joku Millin hylkäämä katkera käsikirjoittaja? Uhkausten käydessä liian piinaaviksi, Mill ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän tappaa epäilemänsä syyllisen vain huomatakseen, että kyseessä oli väärä mies.

Elokuvamaailmaan sijoittuva satiiri pohtii, millainen on täydellinen Hollywood-elokuva. Päähenkilö Griffin Mill joutuu itse keskelle elokuvamaista tapahtumasarjaa, joka muuttuu edetessään yhä käsikirjoitetumman tuntuiseksi. Voiko tosielämä toimia näin? Hollywood-satiireita on nähty, mutta Pelimies on kyllä aivan omanlaisensa musta komedia! Erityisesti tarinan loppu on älyttömyydessään aivan hulvaton, sillä sellaista tapahtuu vain idyllisimmissä elokuvissa.

Pelimies on jännittävä satiiri, jonka runsas maailma ja päällekkäiset dialogit tempaavat hetkessä mukaansa. Elokuvafaneille teos on herkkua, sillä viittauksia klassikoihin on hauska bongata. Niiden määrä on sen verran suuri, että löydettävää jää useammallekin katselukerralle. Kymmenien cameo-roolien laskeminen olisi myös aivan oma urakkansa! Nokkela elokuva oli aikanaan arvostelumenestys, joka edusti näyttävästi palkintogaaloissa Cannesia ja Oscareita myöten.

Pisteytys: 8/10

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Joulukuun elokuvat 2021

The Most Beautiful Boy in the World -
Maailman kaunein poika
Ohjannut Kristina Lindström & Kristian Petri
Ruotsi 2021, 93 min.
Dokumentti




Luchino Viscontin elokuva Kuolema Venetsiassa (1971) esitteli maailmalle tuntemattoman nuorukaisen, ruotsalaisen Björn Andersenin. Ujosta teinipojasta tuli koko maailman ihailema "maailman kaunein poika", jolla ei ollut paljoa sananvaltaa omaan julkisuuteensa. Mitä kaikkea tapahtui kulissien takana? Mitä muita tragedioita Andersenin elämään kätkeytyy? Dokumentti kuvaa riipaisevasti julkisuuden armottomuutta ja muistuttaa katsomaan kiiltokuvapintaa syvemmälle.

Pisteytys: 7/10

Minari
Ohjannut Lee Isaac Chung
USA 2020, 115 min.
Draama
Pääosissa: Steven Yeun, Yeri Han, Yuh-Jung Youn




Minari kuvaa korealaisen maahanmuuttajaperheen elämää 1980-luvun Yhdysvalloissa. Elokuva perustuu ohjaaja-käsikirjoittaja Lee Isac Chungin omiin lapsuuskokemuksiin. Toiveikas draama välttää taitavasti liiallisen nyyhkysisällön. Sisältö pysyy rehellisenä ja uskottavana. Arvostelumenestykseen noussut filmi kahmi Oscar-ehdokkuuksia ja yksi pysti tuli Yuh-Jung Younille persoonallisesta sivuroolista perheen mummona.

Pisteytys: 8/10

Promising Young Woman - Lupaava nuori nainen
Ohjannut Emerald Fennell
Iso-Britannia & USA 2020, 113 min.
Rikos, Draama, Komedia
Pääosissa: Carey Mulligan, Bo Burnham, Alison Brie


 
 
Lääkiksen kesken jättänyt Cassandra (Mulligan) elää kaksoiselämää. Päivisin nuori nainen työskentelee kahvilassa, mutta öisin Cassandra kurittaa hyväksikäyttäjämiehiä. Miesvauvojen joukossa loistavat lukemattomat stereotypiat: naiset pilaavat kaiken, se oli vain vitsi ja hyvä kaveri ei tarkoittanut mitään pahaa. Armotonta tykittelyä! Nerokkaasti käsikirjoitettu kostoleffa sai ansaitusti kässäri-Oscarin.

Pisteytys: 9/10

Seurapeli
Ohjannut Jenni Toivoniemi
Suomi 2020, 117 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Emmi Parviainen, Laura Birn, Eero Milonoff


 
 
Kaveriporukan kesäkokoontumisessa känni nousee hattuun ja jallun voimalla vanhat kaunat kaivetaan pöydälle. Seurapeli on hurmaavan barokkimainen satiiri keskiluokkaisesta kolmikymppisyydestä. Jengin suhdesopassa ei ole mitään järkeä, mutta eipä ole milleniaalien maailmassa mieltä muutenkaan. Oiva käsikirjoitus, pätevät näyttelijät ja kaunis kesäinen miljöö viihdyttävät erinomaisesti.

Pisteytys: 8/10

Can You Ever Forgive Me? - Voitko ikinä antaa anteeksi?
Ohjannut Marielle Heller
USA 2019, 106 min.
Biografia, Rikos, Komedia, Draama
Pääosissa: Melissa McCarthy, Richard E. Grant, Dolly Wells



Voitko ikinä antaa anteeksi? kuvaa epätoivoista kirjailijaelämää New Yorkissa. Räväkkä biografia kertoo Lee Israelista (McCarthy), joka ryhtyi 1990-luvun alussa väärentämään itseään tunnetumpien kirjailijoiden kirjoja. Omalaatuinen, kuivakkaan huumoriin luottava elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Ihana soundtrack täydentää kivan kokonaisuuden.

Pisteytys: 7/10

The Hole in the Ground
Ohjannut Lee Cronin
Irlanti, Iso-Britannia, Belgia & Suomi 2019, 90 min.
Draama, Kauhu, Mysteeri
Pääosissa: Seána Kerslake, James Quinn Markey, Steve Wall


 
Parisuhdeväkivaltaa pakeneva Sarah (Kerslake) muuttaa poikansa Chrisin (Markey) kanssa uudelle paikkakunnalle, jossa outo metsä herättää kauhua. Onko metsikössä samoillut lapsukainen yhtäkkiä vaihdokas? Vanhemmuuden pelkoja käsittelevä elokuva on tunnelmallinen, mutta tarina jää vaisuksi. Samassa teemassa onnistui paremmin The Babadook (2014). Suomalaisia elokuvassa kiehtonee se, että Kati Outinen nähdään kylmäävässä sivuroolissa.

Pisteytys: 5/10

Yumorist - Humoristi
Ohjannut Michael Idov
Venäjä, Latvia & Tsekki 2019, 100 min.
Draama
Pääosissa: Aleksey Agranovich, Yuri Kolokolnikov, Alisa Khazanova


 
Neuvostoliiton lopun aikoihin sijoittuvassa elokuvassa seurataan kuvitteellista koomikko Boris Arkadievia (Agranovich), joka viihdyttää kansaa valtiojohdon hyväksymillä vitseillä. Tarinan synkkä huumori avautunee paremmin Neuvostoliittoa ja Venäjää läheisemmin tunteville. Ulkopuolinen ymmärtää, että jotain piikitellään, mutta vitseistä käsittää vain häivähdyksen.

Pisteytys: 6/10

Sound of Metal
Ohjannut Darius Marder
USA 2019, 120 min.
Draama
Pääosissa: Riz Ahmed, Olivia Cooke, Paul Raci



 
Muusikko Ruben Stone (Ahmed) kuuroutuu ja vanhat addiktiotaipumukset heräävät kriisin keskellä. Kuurojen yhteisö tarjoaa turvapaikan ja avartaa Rubenille uuden maailman. Riz Ahmed tulkitsee taitavasti ahdistunutta päähenkilöä. Hyvän draaman merkittävimpiä saavutuksia on oivaltava äänisuunnittelu, joka palkittiin Oscarilla parhaan leikkauksen ohella.

Pisteytys: 8/10

Kraftidioten - Lumiauramies
Ohjannut Hans Petter Moland
Norja, Tanska & Ruotsi 2014, 116 min.
Rikos, Komedia, Toiminta
Pääosissa: Stellan Skarsgård, Pål Sverre Hagen, Bruno Ganz


Pohjoismainen yhteistuotantofilmi Lumiauramies (engl. In Order of Disappearance) sijoituu lumiseen Norjaan. Nils Dickman (Skarsgård) on yhteisönsä arvostama lumiauraaja, jonka elämä muuttuu radikaalisti, kun hänen poikansa surmataan. Leppoisan miehen kostoretki rikollisliigaa vastaan saa jylhät mittasuhteet. Hirtehistä, synkkää huumoria!

Pisteytys: 7/10

Eila
Ohjannut Jarmo Lampela
Suomi 2003, 94 min.
Draama
Pääosissa: Sari Mällinen, Ilkka Koivula, Hannes Suominen



 
Siivooja Eila (Mällinen) pistää tuulemaan, kun epäreilu työtaistelu ja kotona lojuvat ukot saavat hermon kiristymään. Arkisen rehellinen draama ei sorru kliseisiin! Lama-ajan tositapahtumiin perustuvassa tarinassa on voimaa, vaikka esteet tuntuvat aluksi voittamattomilta. Sari Mällinen sai roolistaan Jussi-palkinnon, samoin Jarmo Lampela ohjauksestaan.

Pisteytys: 8/10

Atame! - Sido minut! Ota minut!
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 1989, 101 min.
Komedia, Rikos, Draama
Pääosissa: Victoria Abril, Antonio Banderas



 
Satiirisessa mustassa komediassa yksinäinen mies Ricky (Banderas) rakastuu näyttelijä Marina Osorioon (Abril). Lempensä osoittaakseen Ricky kidnappaa Marinan pakottaakseen tämän rakastumaan itseensä. Sido minut! Ota minut! (engl. Tie Me Up! Tie Me Down!) ei ole parasta Almodóvaria, mutta älyttömyydessään ihan hauska raina. Filmin musiikit sävelsi Ennio Morricone.

Pisteytys: 7/10

Driving Miss Daisy - Palveluksessanne, Miss Daisy
Ohjannut Bruce Beresford
USA 1989, 99 min.
Draama
Pääosissa: Morgan Freeman, Jessica Tandy, Dan Aykroyd


 
 
Daisy-rouva (Tandy) ystävystyy mustan kuljettajansa Hoken (Freeman) kanssa. Sievä elokuva, mutta tyhjänpäiväinen tarina. Hyvän mielen leffa välttää katsottavaksi vaikkapa väsyneenä, kun ei jaksa ajatella sen kummempia. Neljän Oscarin (mm. Paras elokuva) väärti tämä teos ei silti ole. Leffa tuo mieleen taannoisen akatemiasuosikin Green Bookin (2018), joka jätti Spike Leen BlacKkKansmanin tyhjin käsin. Vuonna 1989 Leen Do The Right Thing jäi tosin täysin ilman ehdokkuuksia, mutta se on silti ikimuistoisempi teos kuin tämä valju sunnuntaiajelu.

Pisteytys: 4/10

The Idle Class - Joutilas luokka
Ohjannut Charlie Chaplin
USA 1921, 32 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: Charlie Chaplin, Edna Purviance



 
Charlie Chaplin esittää kulkuria ja tämän rikasta kaksoisolentoa, jotka kohtaavat sattumalta golfklubilla. Väärinkäsitysten lisäksi elokuvassa naurattavat keikarin hajamieliset elkeet ja kulkurin toilailut golfkentällä. Yksinkertainen hupielokuva ei pärjää Chaplinin nerokkaimmille teoksille, mutta filmi viihdyttää mainiosti edelleen.

Pisteytys: 7/10

Falling Leaves - Putoavat lehdet
Ohjannut Alice Guy-Blaché
USA 1912, 12 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Draama
Pääosissa: Magda Foy, Marian Swayne, Mace Greenleaf


 
 
Alice Guy-Blachén (ks. dokumentti Ensimmäinen nainen, 2018) surumielinen lyhytelokuva kertoo pikku Trixiestä (Foy), joka yrittää pelastaa tuberkuloosia sairastavan isosiskonsa (Swayne). Lääkärin (Greenleaf) tuomion mukaan sisar kuolee siihen mennessä, kun syksyn viimeinen lehti on pudonnut puusta, joten pikkusisar solmii lehdet puihin. Liikuttava klassikko.

Pisteytys: 8/10

Madame a des envies - Naisen mielihalut
Ohjannut Alice Guy-Blaché
Ranska 1907, 4 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: ?



 
Hilpeässä lyhytelokuvassa raskaana oleva rouva (näyttelijä tuntematon) himoaa mitä kummallisempia elintarvikkeita ja on valmis jopa imeskelemään katukaupustelijan piippua. Taitaa kurkusta valua alas loraus absinttiakin. Lopulta pyllähdys kaalimaahan tuottaa uuden kakaran ja erikoiset mielihalut helpottavat. Miten riemukas pieni elokuva!

Pisteytys: 8/10

La femme collante - Takertuva nainen
Ohjannut Alice Guy-Blaché
Ranska 1906, 2 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: ?



 
Kaikkea ne palvelijat joutuvatkin tekemään! Tässä lyhärissä erään rouvan palvelijattaren tehtäväksi lankeaa nuolla läjäpäin postimerkkejä ja siitäkös lopulta syntyy perin hullunkurinen sotku. Voikohan moista enää sattuakaan, myydäänkö enää muita kuin tarrapostimerkkejä?

Pisteytys: 7/10

Les résultats du féminisme - Feminismin seuraukset
Ohjannut Alice Guy-Blaché
Ranska 1906, 7 min.
Mykkäelokuva, Lyhytelokuva, Komedia
Pääosissa: ?



 
Oivaltava lyhytelokuva kääntää aikansa miesten ja naisten roolit päikseen: naiset vievät ja hennot miesolennot yrittävät pysyä menossa mukana. Hulvatonta ja vähän ahdistavaakin, että satiiri on edelleen täysin pätevä. Feminismiä vastustavat vaikuttavat edelleen kuvittelevan, että tämä skenaario todella toteutuisi tai ylipäätään olisi jonkinlainen tavoite.

Pisteytys: 8/10