Bridge of Spies - Vakoojien silta (2015)

Ohjannut Steven Spielberg

USA, Intia & Saksa 2015, 142 min. 

Draama, Historia, Trilleri

Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Alan Alda

You should be careful.

Tositapahtumiin pohjautuva Vakoojien silta sijoittuu kylmän sodan epäluuloisiin vuosiin. Tarina alkaa vuodesta 1957, jolloin Rudolf Abel (Alda) pidätetään New Yorkissa neuvostovakoojana epäiltynä. Hän saa asianajajakseen työhönsä vakavasti suhtautuvan James B. Donovanin (Hanks), joka pelastaa Abelin kuolemantuomiolta. Monikaan ei suhtaudu Donovanin työhön suopeasti, mutta myöhemmin mielipiteet kääntyvät täysin. Abelin säästäminen nimittäin antaa Yhdysvalloille valttikortin, jonka avulla oman maan vakooja voidaan saada palautettua hengissä kotiin.

Coen-veljesten ja Matt Charmanin käsikirjoittama Vakoojien silta on keskinkertaista agenttiviihdettä. Tarina on hyvä, mutta eritoten loppua kohden elokuva väljähtyy melko kiusalliseksi siirapiksi. Kaiken kruunaa arjen sankarin rooleistaan tuttu Tom Hanks, joka ─ sinänsä pätevästi ─ esiintyy jälleen vaatimattomana oikeusvaltion malliesimerkkinä. Coenit olisivat saaneet ohjata filmin Steven Spielbergin sijaan, silloin elokuvassa olisi melko varmasti ollut kiinnostavaa särmää.

 

Tunnetun tekijätiimin luoma Vakoojien silta oli näyttävästi esillä Oscar-gaalassa, josta vain sivuroolia näyttelevä Mark Rylance lähti kotiin palkinto kourassaan. Lavasteet olisivat voineet olla toinen voittomahdollisuus, sillä aikakauden miljöö on tyylikkäästi luotu. Se ei kuitenkaan ole aivan niin loistava kuin toisessa 2010-luvulla ilmestyneessä kylmän sodan agenttitrillerissä Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011). Harkitun estetiikan lisäksi elokuvia yhdistää sekin, ettei kummassakaan pääpaino ole kovassa toiminnassa ja rytinässä, vaikka muutama tarkkaan tähdätty luoti viuhahtaakin.

 

Pisteytys: 6/10

Inside Llewyn Davis (2013)

Ohjannut Ethan Coen  & Joel Coen

USA, Iso-Britannia & Ranska 2013, 104 min.

Draama

Pääosissa: Oscar Isaac, Carey Mulligan

I don't see a lot of money here.

Llewyn Davis (Isaac) on folk-muusikko, jolta puuttuu Midaan kosketus kaikilla elämänaloilla. Elämänvaiheen pysähtyneisyys ja ikuinen kierre havainnollistuu Davisin muutaman talvipäivän harharetkissä vuonna 1961: epätoivoinen keikkojen etsintä, levyt jotka eivät käy kaupaksi, ex-tyttöystävän (Mulligan) kiukku ja yöpaikasta karkaava kissa ovat aina vain samaa arjen kehää.

 

Inside Llewyn Davis kuvaa hykerryttävällä tavalla hiljalleen kasvavaa eksistentialistista kriisiä. Davisin elämäntapahtumat eivät vie miestä minnekään, eikä talven epämukava koleus anna hetkeksikään armoa. Tunnelmapalaa sävyttää pieni musta huumori, joka pilkahtelee esille Coenin veljeksille ominaiseen tyyliin. Varsinaiseksi komediaksi elokuvaa ei tohdi nimittää, mutta pieni vino hymy heräilee tämän tästä päähenkilön piinaa seuratessa.

Kriitikoiden ylistämä periodidraama ylsi vuotensa parhaiden arvostelumenestysten kovaan kastiin, vaikka lipputuloykkösistä elokuva jääkin kauas takamatkalle. Kehut kruunasi Cannes-kakkonen eli Grand Prix -palkinto. Inside Llewyn Davis ei ole mikään suuri tarina, mutta pieni, taitavasti tehty tunnelmointi parista päivästä, eräästä ajasta ja siitä kiusallisen junnaavasta elämänvaiheesta, jollainen osuu meistä useimpien elämänpolulle ennemmin tai myöhemmin. Miltä tuntuu, kun tulevaisuus ei näytä eilistä kummoisemmalta?

Pisteytys: 8/10

True Grit ─ Kova kuin kivi (2010)

Ohjannut  Ethan Coen & Joel Coen

USA 2010, 110 min.

Lännenelokuva, Draama

Pääosissa: Hailee Steinfeld, Jeff Bridges, Matt Damon

 

Fill your hand, you son of a bitch!

Neljätoistavuotias Mattie Ross (Steinfeld) on päättänyt kostaa isänsä murhan. Hän palkkaa avukseen piinkovan mutta viinaanmenevän renttuseriffin, Rooster Cogburnin (Bridges). Murhamiehen etsintäpartioon lyöttäytyy teksasilainen sankari LaBoeuf (Damon), mutta kolmikon yhteisestä matkanteosta syntyy vain torailua ja harhaluoteja. Kaikkien kovuutta koetellaan!

Kova kuin kivi on uusintafilmatisointi samannimisestä lännenelokuvasta vuodelta 1969. Tyyliltään elokuva onkin yllättävän perinteistä westerniä, jota ei heti arvaisi Coenin veljesten teokseksi. Muutamissa kohdissa ja eritoten veikeissä hahmoissa ohjaajien tuttu vino huumori silti välkähtelee. Hahmot ovat tarinan suola, ja varsinkin Mattie on mitä mainioin sähäkkä päätähti, jota nuori Hailee Steinfeld (s. 1996) tulkitsee vakaan karismaattisesti. Oscar olisi ollut ansaittu!

Elokuvan maineesta kuitenkin kertoo osuvasti sen menestys akatemiakisoissa: Kova kuin kivi sai huimat 10 Oscar-ehdokkuutta, vaan ei yhtään voittoa ─ Kova kuin kivi on klassinen muttei aivan klassikko. Kauniisti kuvattua ja lavastettua lännenmaisemaa on joka tapauksessa ilo katsella, eikä tarinassakaan ole moitteen sijaa. Tasavarma kostowestern lajityypin taitajilta.

Pisteytys: 8/10

No Country for Old Men ─ Menetetty maa (2007)

Ohjannut Ethan Coen & Joel Coen

USA 2007, 122 min.

Rikos, Trilleri, Draama

Pääosissa: Tommy Lee Jones, Javier Bardem, Josh Brolin

 

Would you hold still please, sir?

 

Coenin veljesten menestystrilleri sijoittuu Texasiin vuonna 1980, jolloin mikään ei ole enää kuten vanhoina hyvinä aikoina. Llewlyn Moss (Brolin) törmää huumediilereiden taistelutantereeseen ja korjaa mukaansa suuren rahasalkun. Ilo ei kestä kauan, sillä miekkonen saa peräänsä julman määrätietoisen tappajan Anton Chigurhin (Bardem). Kaksikon perässä seuraa seriffi Bell (Jones), jonka isän ja isoisän seriffiuralla ei taatusti tapahtunut tällaisia juttuja.

Menetetty maa yhdistää vaivattomasti kolme tarinalinjaa. Mossin ja Chigurhin takaa-ajossa on hiljaisen piinallista jännitystä, mutta perässä raahustavan seriffin tarina tuo tasapainoista draamaa. Se tuntuu välillä hieman turhankin hitaalta, mutta rauhoittaa kokonaisuutta. Coenin veljeksiltä osaa odottaa pätevän tarinan ohella hyviä hahmoja, ja tällä kertaa niistä ikimuistoisin on Javier Bardemin piinallinen salamurhaaja. Sen sijaan tyypillistä mustaa huumoria elokuvassa on vain aavistus.

Ahneiden antisankareiden kertomus menestyi ilmestyessään verrattoman hyvin. Filmi pokasi monia suuria palkintoja, kuten neljä Oscaria (mm. paras elokuva). Käsikirjoituksen ja Bardemin roolityön ohella elokuva on kerännyt huomionosoituksia kuvauksesta, jonka alan arvostettu konkari Roger Deakins on toteuttanut taitavasti. Kekseliäät valaistusratkaisut luovat jännitteitä paikoissa, joissa usein käytettäisiin musiikkia ja komeat näköalat Texasin karuun kauneuteen luovat neo-westernin tyyliä. Villin lännen maisemat pysyvät, vaikka rikokset muuttuvat.

Pisteytys: 8/10

O Brother, Where Art Thou? ─ Voi veljet, missä lienet? (2000)

Ohjannut Joel Coen

Iso-Britannia, Ranska & USA 2000, 107 min.

Komedia, Seikkailu, Rikos

Pääosissa: George Clooney, John Turturro, Tim Blake Nelson

 

Damn! We're in a tight spot!

 

Kolme vainottua kahlekarkuria on pakomatkalla. Joukon johtajan aseman on itsevaltaisesti ottanut keikarimainen Ulysses Everett McGill (Clooney), joka höpöttää pakokavereilleen kätkemästään aarteesta. Hölmöläiset Pete (Turturro) ja Delmar (Nelson) roikkuvat mukana rikkaudet tai pelastus mielessään, vaikka tosiasiassa Ulysses Everettin määränpäänä on ainoastaan löytää vaimonsa.

Odysseyksen harharetkiin perustuva Voi veljet, missä lienet? on  viihdyttävä elokuva, vaikka tarina ei olekaan kovin erikoinen. Antiikin maisemien sijaan kertomus sijoittuu 1930-luvun lama-ajan Mississippin osavaltioon. Aika ja paikka rakentuvat kiehtovasti todellisten ilmiöiden ja estetiikan pohjalle, mutta vielä vahvemman sävyn saavat aikakaudesta jäljelle jääneet voimakkaat mielikuvat. Eräänlaista kurjuuden nostalgisointia? Kiinnostavan maailman lisäksi tunnelmaa luo loistavan menevä soundtrack, joka palkittiin peräti viidellä Grammylla.

Joel ja Ethan Coenin käsikirjoittama veijaritarina sai ilmestyessään maltillisesti mutta mukavasti mainetta ja kunniaa. Elokuva oli ehdolla muun muassa Kultaiseen palmuun sekä Oscarin saajaksi käsikirjoituksensa ja kuvauksensa ansiosta, mutta suurimmat pystisaaliit jäivät Grammyihin. Voi veljet, missä lienet? viittaa hauskasti Preston Sturgesin klassikkokomediaan Nauru kahleitten talossa (1941), jossa elokuvaohjaaja yrittää omaperäisin keinoin laatia filmiä lama-ajan Yhdysvalloista. Elokuvalle ilmoitetaan jo nimikin, "Voi veljet, missä lienet?", mutta vasta Coenin veljekset taikoivat sen nimisen seikkailun valkokankaalle.

Pisteytys: 7/10

The Big Lebowski ─ Big Lebowski (1998)

Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen

USA & Iso-Britannia 1998, 117 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Jeff Bridges, John Goodman, Steve Buscemi, David Huddleston, Julianne Moore

That rug really tied the room together.

 

Onnellista laiskurielämää viettävä Dude (Bridges) viettää päivänsä keilaten ja valkovenäläisiä siemaillen. Rauhallinen elo katkeaa, kun kaksi kovanaamaa pamahtaa Duden asuntoon, kuulustelee häntä kadonneista rahoista ja kostotoimena tuhoaa tyylikkään maton. Hemmetti! Kyseessä on selvästi väärinkäsitys, jota Duden on lähdettävä ratkomaan tollojen ystäviensä avustamana. Matto takaisin -missio johtaa Duden kaksoisagentin pestiin ja matkalle, jolta ei ole paluuta.

Coenin veljeksille tyypillinen komedia on jälleen yksi huvittava kertomus arjen pienistä sankareista. Tarina itsessään on tarkoituksellisen päämäärätön ja sekava, eikä sitä tarvitsekaan yrittää ymmärtää. Sen sijaan hahmot ovat herkullisia ja terävästi rakennettuja: päähenkilö on nahjusten kuningas ja hänen ystävänsä liittää tilanteen kuin tilanteen aasinsillalla Vietnamin sotaan. Ihmistyypit on helppo tunnistaa, vaikka persoonat ovatkin sopivan hauskalla tavalla kärjistettyjä.

Big Lebowskia on pidetty yhtenä vitsikkään veljeskaksikon parhaimmista taidonnäytteistä. Minusta Fargo (1996) ajaa helposti tämän kohelluksen ohitse, mutta ei Big Lebowskikaan mitenkään yliarvostettu ole. Elokuvan erikoinen keitos lämpenee hitaasti ja se lienee parhaimmillaan vasta useamman katselukerran myötä. Kovaan kulttimaineeseen kohonnut filmi on kuitenkin pudotettu pois 1001-listalta jo vuonna 2008.

Pisteytys: 7/10

Fargo (1996)

Ohjannut Joel Coen

USA & Iso-Britannia 1996, 98 min.

Rikos, Komedia

Pääosissa: William H. Macy, Frances McDormand, Steve Buscemi, Peter Stormare

Oh, for Pete's sake!

Autokauppias Jerry Lundegaard (Macy) on rahapulassa. Kaikki tienausyritykset menevät mönkään, sillä myyjä ei olekaan mikään huijariekspertti. Lopulta Jerry palkkaa kaksi korstoa kidnappaamaan vaimonsa, jotta ökyrikas appiukko löysäisi kukkaronnyörejä. Eipä mene nappiin tämäkään homma, sillä amatööriroistot Carl (Buscemi) ja Gaear (Stormare) sössivät minkä ehtivät. Tilanteen tasalla on ainoastaan pikkukaupungin poliisi Marge Gunderson (McDormand), jolle koko soppa on rutiinia.

Coenin veljesten luoma musta komedia on pikkukaupungin rikosmysteeri, jossa mikään ei mene kuten elokuvissa. Odottamattomat vastukset ja lakoninen huumori naurattavat, vaikka lumisissa maisemissa on jylhää vakavuuttakin. Ovatko huonosti tähdätyt luodit ja unohtuvat uhrit takamaiden arkipäivää? Kekseliäs tarina ei kuitenkaan olisi puoliksikaan näin hyvä ilman ensiluokkaisia näyttelijöitä, joista parhaiten loistaa arjen sankaripoliisiksi eläytyvä Frances McDormand.

Fargo sai ensi-iltansa Cannesissa ja kiinnitti välittömästi kriitikoiden huomion. Kultainen palmu jäi saamatta, mutta ohjaajapalkinto tuli ja muut gaalat odottivat: seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta Fargo nappasi ansaitusti pystit käsikirjoituksesta ja McDormandin roolisuorituksesta. Filmin hyvä maine on kantanut pitkälle, sillä sen pohjalta on tehty myös menestyksekäs HBO-sarja (2014─). Coenin veljekset ovat tarjonneet monia mainioita (jos toki keskinkertaisiakin) naurunaiheita, mutta Fargo pitää edelleen pintansa yhtenä kaksikon kärkiteoksista.

Pisteytys: 9/10

LUUKKU 17 ─ 30 vuotta sitten (Barton Fink, 1991)

This is how I serve the common man!

Aikakoneen kasettisoittimeen sukeltaa Nirvanan Smells Like Teen Spirit ja niin koittaa suurten mullistusten vuosi 1991. Uutisissa seurataan Persianlahden sotatapahtumia ja Itä-Euroopan valtioiden itsenäistymistä. Jouluviikolla itäblokissa jylisee ja Neuvostoliitto romahtaa lopullisesti. Päivän elokuvassa maailman tapahtumat jäävät taka-alalle, vaikka melko ahdistunut tunnelma on sisäänpäinkääntyneellä päähenkilölläkin.

Barton Fink
Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen

Iso-Britannia & USA 1991, 116 min.

Komedia, Draama, Trilleri

Pääosissa: John Turturro, John Goodman, Michael Lerner, Judy Davis

 

Näytelmäkirjailija Barton Fink (Turturro) kutsutaan Hollywoodiin jakamaan lahjojaan elokuvataiteen hyväksi. Fink ei tiedä elokuvista juuri mitään ja kun tehtäväksi annetaan nyrkkeilyelokuvan käsikirjoittaminen, on miespolo vielä pahemmin hukassa. Vaikea kirjoitusprosessi perin kummallisessa hotellissa ajaa Barton Finkin hulluuden rajoille.

Coenin veljesten musta komedia on Hollywood-parodiaa, mutta myös ymmärtäväistä huumoria kirjoittamisen ajoittaisesta vaikeudesta. Ärsyttävän hauska päähenkilö on innostunut "tavallisten ihmisten ongelmista", mutta ei itsekeskeisyydeltään ehdi huomioida juuri mitään muuta kuin oman napansa. Hahmoon ei toivottavasti monikaan samaistu, mutta kirjoittamisen ajoittainen tuska kyllä resonoi sitä työkseen tekevälle.

Barton Finkin ankea ympäristö heijastaa ahdistavan hauskasti päähenkilön kärsimystä. Hikoilevien seinien hotelli tuo selvästi mieleen Hohdon (1980) ja painajaismaisessa tunnelmassa on mojova ripaus David Lynchia. Omaperäinen Barton Fink palkittiin Kultaisella palmulla ja kriitikoiden lämpimillä kehuilla, mutta yleisömenestykseksi kummallisen vieraannuttava elokuva ei noussut.

Pisteytys: 7/10

Raising Arizona ─ Arizona Baby (1987)

Ohjannut Joel Coen & Ethan Coen

USA 1987, 94 min.

Komedia, Rikos

Pääosissa: Nicolas Cage, Holly Hunter, John Goodman

Sometimes it's a hard world for small things.

Renttu roisto H.I. (Cage) rakastuu poliisivalokuvaajaan Edwinaan (Hunter). Romanssi syttyy ja elämä hymyilee, mutta lapsen hankkiminen ei pariskunnalta onnistu. H.I. päättää turvautua entisen elämänsä roistontaitoihin, kun uutisissa kerrotaan rikkaan miehen viitosista ─ kyllähän niistä yksi joutaa osattomalle pariskunnalle. Elämä varastetun lapsen kanssa tosin ei olekaan aivan helppoa.

Arizona Baby oli Ethan ja Joel Coenin lopullinen läpimurto, jonka omaperäinen huumori vetosi niin kriitikoihin kuin suureen yleisöönkin. Rakenteeltaan Arizona Baby ei ole järin eheä kertomus, vaikka moni yksittäinen kohtaus toimiikin. Roolityöt ovat onnistuneita: Nicolas Cagea ei nykypäivänä oikein pidetä laadun takeena, mutta tässä elokuvassa hän törppöilee ihan kiitettävällä tavalla. Elokuvan musiikit ovat myös onnistumisien joukossa, vaikka tunnari jääkin korvamadoksi.

Coenin veljesten varhaistuotannossa näkyy jo se lakoninen sävy, joka on vuosien saatossa muodostunut kaksikon tavaramerkiksi. Arizona Babyssa on muutama hupaisa hetki, mutta omaan huumorintajuuni filmi ei kokonaisuutena oikein uponnut. Pelkkään minun arviooni elokuvan hupipitoisuudessa ei ole kuitenkaan luottaminen, sillä Arizona Baby keikkuu parillakin kaikkien aikojen parhaiden komediaelokuvien listalla varsin hyvillä sijoituksilla.

Pisteytys: 6/10

LUUKKU 21 - 10 vuotta sitten (A Serious Man, 2009)

What a marvel.

Jo vuosikymmen on vierähtänyt siitä, kun viimeisetkin puhelinkioskit siivottiin Suomen maankamaralta! Osaisiko moisia pelejä enää käyttääkään? Maailmanlaajuisesti vuosi 2009 kuitenkin muistetaan parhaiten esimerkiksi siitä, että Barack Obama valittiin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain presidentiksi. Päivän elokuvassa ei suurmiehiä nähdä: suuret epäonnen voimat ne vain riepottelevat täysin tavallista tallaajaa tympeästä tilanteesta toiseen.

A Serious Man
Ohjannut Ethan Coen & Joal Coen
USA, Iso-Britannia & Ranska 2009,  106 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Michael Stuhlbarg, Richard King, Fred Melamed

Larry Gopnik (Stuhlbarg) on keski-ikäinen perheenisä, joka opettaa työkseen fysiikkaa yliopistolla. Larryn harmaan arjen langat karkaavat yksi kerrallaan vässykkämiehen hyppysistä: vaimo rakastuu toiseen, veli on täysi renttu ja teini-ikäiset lapset kurittomia. Katsoja joutuu seuraamaan Larryn elämän luhistumista avuttomana sivusta, mutta arkisissa tilanteissa piilee hörähdyttävää mustaa huumoria ja nautinnollisen kivuliasta tragikomiikkaa.

A Serious Man sijoittuu Coenin veljesten omaan kasvuympäristöön ja on siten melko henkilökohtainen kertomus. Tavallista ja arkista kuitenkin tarkastellaan sen verran nokkelasti, ettei tarina aivan heti tunnu olevan tästä maailmasta tai kenenkään oikeasta elämästä, vaikka samaistumisen hetkiä voikin löytää. Larry-polo ajelehtii voimattomana surkean, huvittavan ja tavallisen elämänsä hulluissa pyörteissä, aivan kuin oudossa unessa. Kahdella Oscar-ehdokkuudella huomioitu A Serious Man sai ilmestyttyään sangen hyvät arvostelut ja kiitosta omaperäisyydestään.

Coenin veljekset osaavat vetää katsojaa höplästä viehättävällä tavalla. Joka kohtaus ja hahmo luo oman ennakko-olettamansa tulevasta, mutta varsin usein yllätysten edessä joutuukin nöyrästi hämmentymään. Kieroutunut huumori kyllä tyrskähdyttää, mutta loppujen lopuksi A Serious Man ei ole kovin mieleenpainuva filmi. Ehkä se johtuu elokuvan epätyypillisestä sisällöstä ja siitä, että juonen löytääkseen täytyy katsojan olla tarkkana. Tätä tekstiä julkaistessani elokuvan katselusta on vasta pari kuukautta, mutta en enää muista Larryn kohtalosta puoliakaan!

Pisteytys: 7/10