Kauhukuu V ─ Pimeyden armeija (1992)

Klaatu Barada N... necktie... nectar...

 

Tänään vuoroon pääsevät kolmekymppiset kauhut! Romanttiseen kauhunälkään istuu aikansa hittifilmi Bram Stokerin Dracula (1992). Urbaanimpiin mielenmaisemiin sen sijaan sopii parhaiten Candyman (1992) hirvittävine hyönteisineen. Mikäpä ettei Halloween-tunnelmien tavoitteluun sointuisi ikuista elämää metsästävä musta komedia Kuolema pukee häntä (1992). Päivän filmi on niin ikään vuodelta 1992, mutta sepä jatkaa hupailuaan kasarikauhujen tunnelmissa.

 

 

Army of Darkness - Pimeyden armeija
Ohjannut Sam Raimi

USA 1992, 81 min.

Komedia, Kauhu

Pääosissa: Bruce Campbell, Embeth Davidtz, Marcus Gilbert

Kauhukomediat Evil Dead (1981) ja Evil Dead 2 (1987) esittelivät muinaisen pahuuden, joka heräsi henkiin metsämökissä. Näiden edesottamusten myötä varsinaiseksi supertaistelijaksi kouliintunut Ash (Campbell) tempaistaan keskiajalle, jossa hänen on määrä saada pahan voimat uinahtamaan ja löytää keino kotiinpaluulle. Homma ei tietystikään mene aivan strömsöläisittäin. Filmiin on tehty kaksi loppuratkaisua, joista tyypillisemmin nähty on onnellisen sankarillinen, mutta ei välttämättä parempi.

Pimeyden armeija on samalla tavalla komediavetoista kauhua kuin sarjan aiemmatkin osat, joten näiden mörköjen takia ei tarvitse menettää yöuniaan. Sävy on voimakkaan humoristinen, vaikka vitsit eivät ole enää edellisosien veroisia. Kohellusta ja huutoa riittää tuskastumiseen asti, mutta ohut siivu hupiarvoa on sentään saatu mukaan. Herkulliset erikoistehosteet saavat sentään hymyn huulille joka käänteessä! Evil Dead -sarja ei suinkaan tähän pääty: vuoden 2013 rebootin ohella aihiosta on nähty jo tv-sarja (2015─2018) ja seuraava filmi on työn alla.

Pisteytys: 6/10

The Evil Dead - kauhun riivaamat (1981)

Ohjannut Sam Raimi

USA 1981, 85 min.

Kauhu

Pääosissa: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss, Betsy Baker

We're going to get you!

 

Joukko teinejä lähtee retkelle syrjäiseen metsämökkiin. Kummat sattumukset toivottavat nuorison tervetulleiksi, sillä metsän siimeksessä elelee joukko ilkikurisia demoneita. Asianlaita selviää mökkivieraille, kun kellarista löytyy outo Kuolleiden kirja ja pahaenteinen nauhoitus, jolle lausutut loitsut päästävät paholaiset valloilleen. Yksi toisensa jälkeen teinit joutuvat demonien riivaamiksi, eikä mokomia pahanilmanlintuja tietenkään ole lainkaan helppo saada hengiltä.

Sam Raimin läpimurtoelokuva The Evil Dead on muodostunut kulttiteokseksi, jonka vaikutteet näkyvät yhdessä jos toisessakin myöhemmässä kauhuelokuvassa. The Evil Dead on sittemmin saanut pari jatko-osaa (1987, 1992) sekä rebootin (2013), jossa Raimi siirtyi ohjaajanpallilta tuottajaksi. Sarjan ensimmäinen osa on vielä varsin puhtaasti kauhua, vaikkakin hilpeää sellaista. Kauhukomedian elementit tulevat kuitenkin selkeämmin mukaan vasta sarjan toisessa osassa.

The Evil Dead on kekseliäs elokuva, josta tekemisen ilo välittyy.  Ihastuttavan karmivat gore-demonit ovat hauskannäköisiä ja nuoret näyttelijät onnistuvat rooleissaan juuri sopivalla railakkuudella. Koska elokuva täytyi saada purkkiin pienellä budjetilla, on tekovaiheessa täytynyt käyttää erikoisen paljon luovuutta: varsinkin omalaatuisen liukkaasti liikkuva kamera luo tarinaan oman tunnelmansa. Riemastuttava teinilahtausfilmi on ansainnut paikkansa kauhuklassikoiden kaanonissa.

Pisteytys:

8/10

8 x Halloween: osa V (Drag Me to Hell, 2009)

I beat you, you old bitch!

Sam Raimi viettää huomenna kuusikymppisiään! Kauhulle ja jännitykselle omistautuneen Raimin läpimurto tapahtui Evil Dead (1981, 1987) -leffojen myötä ja suuremman yleisön tietoisuuteen hän kohosi viimeistään Spider-Man-trilogian (2000─2007) ansiosta. Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Drag Me to Hell on Raimin paluulippu juurilleen eli Evil Deadien omaleimaisen kauhukomedian pariin.

Drag Me to Hell

Ohjannut Sam Raimi

USA 2009, 99 min.

Kauhu, Komedia

Pääosissa: Alison Lohman, Justin Long, Lorna Raver

Pankkivirkailija Christine Brownia (Lohman) odottaa mahdollinen ylennys, joten lempeästä luonteestaan huolimatta hän joutuu kovistelemaan lainojensa kanssa ahdingossa olevia asiakkaita. Muuan vanha nainen, rouva Ganush (Raver), loukkaantuu pankin kohtelusta sydänjuuriaan myöten ja usuttaa pahan hengen Christinen perään. Ellei Christine keksi oikeita poppakonsteja paholaisen pysäyttämiseksi, häntä odottaa ikuisuuden mittainen loppuelämä helvetin liekeissä.

Genresekoittelu ei aina ole helppo laji ja varsinkin kauhukomediat tapaavat harmillisen usein olla epätasaisia kokonaisuuksia. Tältä osin Drag Me to Hell on sulava yhdistelmä hyvin lempeää kauhua, camp-henkistä tekemisen riemua ja osuvasti aseteltuja vitsejä. Elokuva onkin kerännyt hyviä arvioita humoristisesta asenteestaan ja typerän-ällöistä yllätyksistään. Vitsit ovat pöljiä, mutta juuri siksi niille hörähteleekin. Elokuva ei ole kuoliaaksinaurattaja, mutta kepeä tunnelma viihdyttää kertaalleen.

Vaikka elokuvan tekeminen on selvästi ollut hauskaa, olisi Sam Raimi voinut hivenen vakavoitua tarinaa pohtiessaan. Tietenkin leffa voi olla hyvä ilman järjettömän syvällistä sisältöä, mutta huolimattomuus tympäisee. Elokuvassa on harmillista keskeneräisyyden tuntua: juoni on liian löperö, eivätkä tietokonevetoiset efektitkään aina toimi. Vaikka Drag Me to Hell ei ole Evil Deadien veroinen klassikko, niiden tunnelmaa haikaileva saanee kuitenkin filmistä irti hyvää kertahupia.

Pisteytys: 6/10