Summertime - Kesäinen romanssi (1955)

Ohjannut David Lean

Iso-Britannia, USA & Italia 1955, 100 min.

Komedia, Draama, Romantiikka

Pääosissa: Katharine Hepburn, Rossano Brazzi

 

My dear girl, you are hungry. Eat the ravioli.

 

Kauneutta rakastava Jane Hudson (Hepburn) saapuu unelmalomalleen Venetsiaan. Rakkaus ei ole kohdellut Janea silkkihansikkain, mutta onhan hänellä kameransa ja seikkailunhalunsa! Lemmenhuuma kuitenkin yllättää Janen, sillä muuan italialainen mies iskee häneen silmänsä. Kohtalokkaiden tapaamisien jälkeen Jane ei voi väistellä tunteitaan, joita Renato de Rossi (Brazzi) hänessä herättää. Mutta voiko lempeen luottaa?

Kesäinen romanssi edustaa heleästi aikanaan suosittua matkailuelokuvaa. Buumin aloitti romanttinen Loma Roomassa (1951) ja sen suosio on tainnut vaikuttaa tähänkin reissuun. Filmejä yhdistää komediallinen kepeys, valintoja täynnä oleva rakkaustarina ja ihana, ikuinen Italia. Kesäinen romanssi käyttää anteliaasti filmiä kuvatessaan kelluvan kaupungin nähtävyyksiä ja elämyksiä. Charmikkaan loman ohella elokuvan parasta antia on Katharine Hepburn, joka on tapansa mukaan hurmaavan karismaattinen. Vastanäyttelijä Rossano Brazzi ei yllä samaan vetovoimaan kuin Hepburn, mutta eipä hän tarinan päätähti olekaan.

Brittiläisen David Leanin ohjaustöistä muistetaan eritoten Kwai-joen silta (1957) ja Arabian Lawrence (1961). Kesäinen romanssi ei ole ohjaajan nimekkäin teos, mutta elokuva on silti merkkipaalu Leanin uralla. Tämä Leanin ensimmäinen Hollywood-filmi oli lähtölaukaus näkyvälle kansainväliselle uralle, jolla hittejä piisasi. Niistä huolimatta Kesäinen romanssi säilyi Leanin omana suosikkina ohjausuraltaan. Eipä siis lainkaan turha matka! Sitä paitsi Kesäinen romanssi mahdollistaa edelleen upealla tavalla Venetsian ihmeistä nauttimisen kotisohvalta käsin: nähtävästi melkoiset turistivirrat ovat olleet kaupungin riesana jo 1950-luvulla.

Pisteytys: 7/10

4. luukku: 90 vuotta sitten (Pikku naisia, 1933)

I'm sure neither of you suffer as I do!

 

90 vuotta sitten maailma kärvisteli piinallisesti jatkuvan laman ja ankaran pulakauden kourissa. Saksassa otettiin suuria askeleita kohti seuraavaa suursotaa: tammikuussa Adolf Hitler nousi valtakunnankansleriksi, keväällä paloivat kirjaroviot ja jo kesän tullen NSDAP oli maan ainoa laillinen puolue. Näitä kohtalokkaita tapahtumia muisteltiin sittemmin esimerkiksi oman aikansa mielenmaisemaa heijastavassa tunteikkaassa Hollywood-draamassa Näin se alkoi (1940).

Vuoden 1933 tunnelmiin vievät niin ikään elokuvat Kultakalat 1933 (1933) tai King Kong (2005) ─ molemmissa kuvaillaan köyhän ajan glamouria ja todellisuuspakoa. Ankarina aikoina lohtua voi löytää nostalgiasta, menneisyyden haavemaista ja ajan kultaamista muistoista. Juuri sellaisiin tunnelmiin vie päivän elokuva, joka ymmärrettävistä syistä oli aikanaan sangen suosittu.

 

 

Little Women - Pikku naisia
Ohjannut George Cukor

USA 1933, 115 min.

Draama, Romantiikka

Pääosissa: Katharine Hepburn, Joan Bennett, Jean Parker, Frances Dee, Douglass Montgomery

Pikku naisia on Louisa May Alcottin samannimiseen romaaniin (1868─1869) perustuva filmatisointi. Tarina seuraa romaanista tuttuun tapaan Marshin perheen sisaruksia, joista kertomuksen keskushahmoksi kohoaa räiskähtelevä Jo (Hepburn). Elokuvaversio on jo kolmas laatuaan, mutta ensimmäinen romaanista tehty äänielokuva. Ensimmäinen väriversio puolestaan syntyi vuonna 1949. Nykypäivänä Pikku naisia -adaptaatioista muistettaneen parhaiten vuoden 1994 ja vuoden 2019 filmit, mutta jo vain tämäkin varhaisversio on kirjan faneille näkemisen väärti!
 

Pikku naisia on ylettömän herttainen elokuva, jopa liiankin sievistelevä. Elokuvaversio kaunistelee alkuperäisteoksen harvoja konflikteja, mutta toisaalta juuri siksi kauniiseen miljööseen sijoittuva filmi on niin ehdottoman turvallista ja lämpöistä katsottavaa. Ei tosiaan ole ihmekään, että lohtua tuova elokuva oli aikanaan hyvin suosittu: tällaiselle nostalgiselle ja jopa konservatiiviselle tarinalle oli tilausta vaikeiden lamavuosien alhossa. Kun tulevaisuus näyttää surkealta, tekee mieli katsella edes menneeseen ruusunpunaisin lasein.

Yleisömenestyksen ohella Pikku naisia miellytti kriitikoita, jotka suitsuttivat filmin tunteikkuutta. Akatemiakisailu tuotti elokuvalle käsikirjoitus-Oscarin ja Venetsian filmijuhillla Katharine Hepburn palkittiin ansaitusti eläväisestä Jon roolistaan. Elokuva onkin melkoista Hepburn-juhlaa! Kiehtovaa, että osa on vasta näyttelijän ensimmäisiä elokuvarooleja. Pikku naisia on näkemisen arvoinen jo vain Hepburnin vuoksi, jonka supertähteyden ajat olivat vielä vuonna 1933 vasta edessäpäin.

Pisteytys: 7/10

LUUKKU 15 ─ 40 vuotta sitten (Kultalampi, 1981)

Don't be such an old poop!

Saavumme vuoteen 1981 ─ reggae on ok vakuutteli Riki Sorsa huhtikuun Euroviisuissa ja Music Television aloitti toimintansa elokuussa. Uudet tuulet puhalsivat myös politiikassa: Egyptissä 30-vuotisen valtakautensa aloitti Hosni Mubarak, Suomessa puolestaan Urho Kekkosen 25 vuotta kestänyt presidenttitaival tuli päätökseensä. Vanhuuden ja muutoksen teema on läsnä myös päivän elokuvassa, joka oli yksi ilmestymisvuotensa isoimpia menestysteoksia.

On Golden Pond - Kultalampi

Ohjannut Mark Rydell

USA 1981, 109 min.

Draama

Pääosissa: Henry Fonda, Katharine Hepburn, Jane Fonda, Doug McKeon

 

Vanha Thayerin pariskunta saapuu kesäpaikalleen, mutta leppoisten päivien rauha särkyy, kun tytär Chelsea (Fonda) saapuu paikalle uusperheineen. Sydämellinen äiti Ethel (Hepburn) ottaa väen vastaan ilolla, mutta äreä isäpappa Norman (Fonda) suhtautuu varauksella tyttärensä touhuihin. Erikoinen kesäloma tekee lopulta kaikille hyvää ja vanhat solmut avautuvat hiljalleen.

Kaunis perhedraama tarkastelee taitavasti vanhempien ja lasten suhdetta, joka säilyy usein yllättävän samanlaisena iästä riippumatta. Herkästi kuvatussa elokuvassa on monta liiallisen siirapin vaaraa, mutta kertomus pysyy uskottavana ja sopivasti koskettavana ihmissuhdedraamana. Tästä suurin kiitos kuuluu näyttelijöille, jotka pitävät tarinan realistisen tuntuisena.

Kultalampi oli ilmestymisvuotensa toiseksi katsotuin elokuva, joka palkittiin kolmella Oscarilla. Vanhusparina loistaneet Henry Fonda ja Katharine Hepburn voittivat näyttelijäpalkinnot kerta kaikkiaan ansaitusti. Konkarinäyttelijöiden rooleissa on lämpöä, rentoutta ja osuvaa yhteispeliä. Henry Fondalle elokuva jäi uran viimeiseksi, sillä pitkän uran tehnyt näyttelijä menehtyi seuraavana vuonna.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU #13 - 50 vuotta sitten (Arvaa kuka tulee päivälliselle, 1967)

When the hell are we gonna get some dinner?

Vuoden 1967 ikimuistoisimpiin elokuviin lukeutuvat muun muassa Bonnie ja Clyde, Viidakkokirja sekä Likainen tusina. Päivän elokuvana on eräs sittemmin hieman unohdettu menestys, joka oli kuitenkin ilmestymisvuonnaan Yhdysvaltojen kolmanneksi katsotuin filmi ja peräti kahdeksan Oscarin ehdokas. Palkintoja tuli lopulta käsikirjoituksesta ja Katharine Hepburnille naispääosasta.

Guess Who's Coming to Dinner -
Arvaa kuka tulee päivälliselle
Ohjannut Stanley Kramer
USA 1967, 108 min.
Draama, Komedia
Pääosissa: Spencer Tracy, Katharine Hepburn, Sidney Poitier, Katharine Houghton

Joanna Drayton (Houghton) ja John Prentice (Poitier) ovat uunituore nuoripari, aikeissa seilata avioliiton satamaan. Kaikki appivanhemmat ovat vielä tapaamatta, joten pariskunta aloittaa urakan Joannan vanhempien (Tracy & Hepburn) luota. Matkassa on kuitenkin yksi mutka: John on musta mies, eikä hän ole aivan vakuuttunut Joannan vanhempien reaktion positiivisuudesta.

Elokuvan teeman toivoisi jo vanhentuneen, mutta viidessä vuosikymmenessäkään kuka-saa-naida-ja-kenet -kysymys ei ole maailmasta kadonnut. Mustien ja valkoisten väliset avioliitot sentään ovat jo kaikkialla Yhdysvalloissa lainvoimaisia, toisin kuin elokuvan ilmestyessä. Täysin ei rotusorto ole silti kadonnut. 2010-luvun loistava versio samankaltaisesta tarinasta on vinksahtanut kauhukomedia Get Out (2017). Nykypäivänä elokuvan teeman voisi liittää myös esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Kiinnostava seikka elokuvassa on muuten vielä se, ettei kymmenen päivää tunteneen parin reipas pikamarssi alttarille hätkähdytä vanhempia lainkaan!

Pienellä tiivistämisellä Arvaa kuka tulee päivälliselle voisi olla vieläkin toimivampi draama, mutta tällaisenaankin se käsittelee hankalaa teemaa diplomaattisesti ja lempeästi. Hahmot ovat mitä rakastettavimpia, omine oikkuineenkin. Valovoimaisimmat tähdet ovat tietenkin Katharine Hepburn ja Spencer Tracy yhdeksännessä ja viimeisessä yhteisessä elokuvassaan. Rakastettava parivaljakko oli kulissien takana pitkässä lemmensuhteessa, ja rooleissaankin he esiintyivät pariskuntina. 1001-listan filmeistä kyyhkyläisten torailua seurataan komediassa Aatamin kylkiluu (1949). Murheellista kyllä, Tracy menehtyi juuri kuvausten päätyttyä, puoli vuotta ennen elokuvan ensi-iltaa ─ joka muuten oli lähes tasan 50 vuotta sitten, 12. joulukuuta. Hepburn ei koskaan katsonut valmista elokuvaa muistojen tuskallisuuden vuoksi, eikä hän myöskään astellut yleisön eteen hakemaan akatemiapalkintoaan.

Pisteytys: 8/10

The African Queen - Afrikan kuningatar (1951)

Ohjannut John Huston
USA & Iso-Britannia 1951, 105 min.
Seikkailu, Romantiikka, Draama
Pääosissa: Humphrey Bogart, Katharine Hepburn

What a time we had, Rosie...

On vuosi 1914 ja ensimmäisen maailmansodan kuohut ulottuvat vähitellen maailman jokaiseen kolkkaan. Itä-Afrikassa Charlie Allnut (Bogart) viettää leppoisaa elämää toimien pienen jokilaivan kapteenina. Yhtäkkiä herra Allnutin rauhalliset, gininhuuruiset luppopäivät kuitenkin katkeavat ikävän tapahtuman seurauksena. Eräässä hänen laivansa asemapaikassa on tapahtunut saksalaisten hyökkäys, jossa yksi lähetyssaarnaaja on kuollut. Menehtyneen miehen sisar Rose Taylor (Hepburn) nousee mukaan Charlien purtiloon, joka kuljettaa keskenään torailevaa kaksikkoa läpi jokiseutujen vaarojen.

John Hustonin romanttisessa jokiseikkailussa piisaa jännitystä, mutta myös komediaa ja lempeitä tunteita. Afrikan mantereelle ulottuvat sotatapahtumat potkaisevat tapahtumat käyntiin, mutta tarina pysyy vauhdissa nimenomaan pääparin keskinäisen erilaisuuden vuoksi. Arvatenkin vastakohdat lopulta täydentävät toisiaan, kuten monissa klassisissa romansseissa tapaa usein käydä. Humphrey Bogart ja Katharine Hepburn ovat tapansa mukaan erinomaisia. Bogart myös voitti roolistaan ainoan Oscarinsa, ja Hepburnkin oli osastaan ehdolla.

Afrikan kuningatar oli ilmestymisvuotensa suurmenestyksiä, eikä suosio ole siitä laimentunut. Nimekkään tekijätiimin ja kriitikoiden ylistyslaulujen lisäksi monia katsojia varmasti kiinnosti Afrikassa kuvattu värielokuva. Kaunis kuvaus ja aito miljöö tuovat kieltämättä mukavaa Avara luonto -henkistä tunnelmaa muutoinkin erinomaiseen elokuvaan. Itse tarina on yksinkertaisuudessaan nerokas: idea kahdesta erilaisesta hahmosta yhteisen ongelman äärellä on vanha tuttu, mutta toteutus tuntuu vielä näin reilut kuusikymmentä vuotta myöhemminkin tuoreelta ja ainutlaatuiselta. Ilahduttava seikkailu!

Pisteytys:

8/10

Adam's Rib - Aatamin kylkiluu (1949)

Ohjannut George Cukor
USA 1949, 101 min.
Komedia, Draama, Romantiikka
Pääosissa: Katharine Hepburn, Spencer Tracy, David Wayne

No matter what you think you think, you think the same as I think.

Muuan vaimo uhkaa aseella miestään, joka on juuri jäänyt kiinni pettämisestä. Juttu päätyy oikeuteen asti ja osapuolet saavat lakimiehikseen Adam Bonnerin (Tracy) ja Amanda Bonnerin (Hepburn), jotka sattuvat olemaan aviopari. Monitulkintainen tapaus käynnistää Bonnereiden kesken todellisen sukupuolten välisen sodan, jossa kaikki keinot ovat sallittuja.

Vuosikymmenten varrella mies-nais -eroavaisuuksista tehtyjen väkinäisten, umpisurkeiden komedioiden määrä on meemikielellä ilmaistuna too damn high, mutta Aatamin kylkiluu lukeutuu vielä laadukkaiden screwballien joukkoon. Aikansa kontekstin huomioonottaen nykypäivänä tunkkaiselta tuntuva teemakin on oikeastaan ihan mielenkiintoinen. Vaikka huumoria toki veistellään myös sukupuolieroihin liittyvistä stereotypioista, tarkastelussa ovat myös ajalleen tärkeät teemat: sotien jälkeen esimerkiksi naisten töissäkäynti puhutti ja sukupuolirooleja arvioitiin jälleen uudella tavalla.

Kunnon screwballin tapaan Aatamin kylkiluu rakentuu mainion dialogin varaan. Erityisesti Katharine Hepburn on tapansa mukaan niin naseva ja sähäkkä, että elokuvan voisi katsella ihan vain tämän mestarinäyttelijän vuoksi! Kiinnostavaa taustatarinaa Bonnereiden suhdekiemuroille luo myös Spencer Tracyn ja Hepburnin tosielämän romanssi, joka jatkui vuosikymmeniä Tracyn avioliitosta huolimatta. Kaksikko on loistava yhdistelmä valkokankaalla ja taitavasta yhteistyöstä kertovat ainakin muutamat huikean pitkät otokset, joissa sanan säilät viuhuvat! Kokonaisuudessaan Aatamin kylkiluu on aikaansa napakasti osuva komedia, joka on myös tehty taidolla ja tyylillä. Aivan hulvaton tapaus elokuva ei sentään ole, mutta viihdyttää kyllä ansiokkaasti.

Pisteytys:

8/10

The Philadelphia Story - Skandaalihäät (1940)

Ohjannut George Cukor
USA 1940, 112 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Katharine Hepburn, Cary Grant, James Stewart, John Howard

Put me in your pocket, Mike!

Skandaalihäät on kertomus varakkaista yläluokan elostelijoista, joiden avioon astuminen voi olla aikamoista skandaalinkäryä. Tracy Lord (Hepburn) on menossa naimisiin George Kittredgenin (Howard) kanssa, mutta sukulaisten rakastama ex-mies Dexter (Grant) ei malta pysyä tilaisuudesta poissa. Lisäksi paikalla pyörivät innokkaat reportterit, jotka kaiken kukkuraksi sekaantuvat velloviin rakkaussotkuihin omine tunteineen.

Tämä Broadway-näytelmään perustuva screwball-komedia oli jo alun alkaen kirjoitettu Katharine Hepburnia varten. Täten myös elokuvaversio on Hepburnin juhlaa: tähtinäyttelijän ura nousikin uuteen kiitoon Tracy Lordin menestyksekkään roolin myötä. Muutkaan näyttelijät eivät toki jää kehnommiksi, varsinkin Cary Grant on tietenkin loistava. Hepburn-Grant -kemia todella ilahduttaa!

Skandaalihäät on mainio elokuva, jossa on hauskaa sanailua ja hulvattomia ihmissuhdesotkuja - aivan kuten kunnon screwball-komediassa kuuluukin olla. Vaikka peruspaketti toimiikin ja elokuva viihdyttää, ei tästä filmistä oikein irronnut mitään erityisiä oivalluksia tai säväreitä.

Pisteytys:

7/10

Briging Up Baby - Hätä ei lue lakia (1938)

Ohjannut Howard Hawks
USA 1938, 102 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Cary Grant, Katharine Hepburn

-- "Don't lose your head!" -- "I've got my head, I've lost my leopard!"

Howard Hawksin screwball-klassikko Hätä ei lue lakia kertoo vässykästä palentologista David Huxleysta (Grant), jonka työ- ja avioliittosuunnitelmat menevät sekaisin rikkaan perijättären Susan Vancen (Hepburn) ansiosta. Susan rakastuu höpsöön Davidiin korviaan myöten, ja tämän sydämen valloittaakseen hän juonittelee professoriraukan hyysäämään musiikkia rakastavaa lemmikkileopardiaan - joka tietenkin pääsee karkuun.

Ironista kyllä, väärinkäsitysten kustannuksella vitsaileva filmi ei saanut aikanaan osaksi ymmärrystä useimmilta kriitikoilta, saati sitten suurelta yleisöltä: sukupuoliroolien ja ajan tapojen raisu pöllytys oli monille kauhistus. Vaikka elokuva ei ollutkaan aivan täydellinen floppi, sen kehno menestys johti kuitenkin Hawksin sopimuksen päättymiseen RKO-studion kanssa. Hawks itse vetosi epäonnistuneisiin hahmoihin, jotka hulluudessaan eivät tarjonneet yleisölle samaistumisen kokemusta tai häivääkään normaalista elämästä. Ajan kuluessa filmi ihastuttavine henkilöineen on kuitenkin saavuttanut ansaitsemaansa arvostusta.

Vuosikymmenet on toki myös arvuuteltu Davidin "Because I just went gay all of a sudden!" -huudahduksen syvempää merkitystä. Onko tämä elokuvahistorian ensimmäinen kerta, kun sanaa gay käytetään tarkoittaen jotain muuta, kuin hilpeää olotilaa? Varmuutta asiasta tuskin saadaan, mutta kohtaus on joka tapauksessa näkemisen arvoinen. Hätä ei lue lakia on filmi täynnä nokkelaa sanailua ja fyysistä toilailua aina riemukkaaseen loppuunsa saakka. Cary Grantin ja Katharine Hepburnin yhteistyö on ilahduttavan luonnollista ja sulavaa, kaksikon kemiat sopivat täydellisesti yhteen. On suorastaan sääli, että Grant ja Hepburn tekivät yhdessä vain neljä elokuvaa. Loputkin kolme täytyy tämän taidonnäytteen perusteella lisätä katselulistalle.

Pisteytys:

8/10