The Best Years of Our Lives - Parhaat vuodet (1946)

Ohjannut William Wyler
USA 1946, 172 min.
Draama, Romantiikka, Sota
Pääosissa: Fredric March, Dana Andrews, Harold Russell, Myrna Loy, Teresa Wright

I'm all right, but... well, you see, I've got a girl.

Kolme miestä palaa maailmansodan tuoksinnoista kotoisaan Amerikkaan ja samaan pikkukaupunkiin. Koti on kullan kallis, mutta arkeen paluu ei ole helppoa. Al (March) ei ole nähnyt lapsiaan ja vaimoaan vuosiin. Homer (Russell) puolestaan on menettänyt molemmat kätensä ja kärsii vammastaan enemmän kuin tohtii sanoakaan. Fredin (Andrews) on vaikeaa löytää kunnon töitä ja kaiken lisäksi sota-aikana solmittu hätäinen avioliitto kaduttaa. Ystävykset kuitenkin tukevat toinen toistaan kotiinpaluun haasteissa, ja lopulta kaikki järjestyy parhain päin.

Kun Parhaat vuodet tuli ensi-iltaan, toinen suursota oli juuri päättynyt ja edessä oli rauhaan palaamisen haasteelinen aika. Elokuvan esittämät tapahtumat olivat ajankohtaisia ja tarjosivat monille kotiinpalaaville sotilaille ja toki myös kotona odottaville samaistumisen paikkoja. Miten lähipiiri suhtautuu sodassa vammautuneeseen? Mistä nyt löytyy elämälle tarkoitus? Onko perheeni muuttunut? Mukana elokuvassa ovat myös pienessä roolissa sotatraumat ja painajaiset, jotka piinaavat monia sotilaita sodan päätyttyä ja usein loppuelämän ajan. Vaikeasta ja osin synkästäkin aihepiiristä huolimatta elokuvassa on myös rutkasti puhdasta komediaa tunnelmankeventäjänä, ja johan toki kotiinpaluu oli ennen kaikkea iloinen ja odotettu asia. Eritoten Alin ja tämän vaimon Millyn (Loy) yhteispeli ja baarireissu lipeävät miltei slapstickin puolelle.

Sodastapaluun aikakauden mentaliteetteja samaistuttavasti esittävä elokuva oli arvatenkin suurmenestys, joka kahmi peräti yhdeksän Oscaria. Lippuluukuilla myynti hipoi ennätyslukemia ja niinpä Parhaat vuodet myös tuotti tekijöilleen valtavat tulot. Mainittakoon, että Harold Russell voitti Homerin roolistaan sekä miessivuosa-Oscarin että kunnia-Oscarin. Russell nimittäin oli näyttelijänä täysi amatööri, jolla tosin sattui olemaan ihan todellinen sotavamma, koukut käsien tilalla. Kaikkinensa Parhaat vuodet on oikein viihdyttävä, liikuttava, hauska ja eritoten aikaansa heijasteleva sodastapaluudraama, joita ei kieltämättä olla hirveästi tehty.

Pisteytys:

8/10

Shadow of a Doubt - Epäilyksen varjo (1943)

Ohjannut Alfred Hitchcock
USA 1943, 108 min.
Trilleri, Jännitys
Pääosissa: Teresa Wright, Joseph Cotten, Macdonald Carey, Henry Travers, Patricia Collinge

An average family...

Alfred Hitchcockin mestarillinen trilleri kertoo rikoksen paljastumisesta, petoksesta sekä nimensä mukaisesti epäilyksen langettamista syvistä varjoista. Newtonien perhe nauttii Kalifornian lämmöstä idyllisessä kodissaan, mutta teini-ikäinen tytär Charlotta, lempinimeltään Charlie (Wright) kaipaa elämäänsä jotain uutta. Charlien suureksi iloksi hänen suuresti ihailemansa Charlie-eno (Cotten) saapuu perheen luokse vierailulle, mutta vähitellen ilmenee, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaima-enon kumma käytös saa nuoremman Charlien epäilemään, että hänen idolinsa onkin etsintäkuulutettu murhaaja.

Epäilyksen varjo lukeutuu Hitchcockin kehutuimpien elokuvien joukkoon, ja se oli tiettävästi myös ohjaajan itsensä suosikkiteos. Tarina on tuttuun tapaan lähtökohdiltaan nerokkaan yksinkertainen, mutta samalla tavattoman monipuolinen ja kihelmöivän jännittävä. Sydämensykkeen nostatuksen lisäksi elokuvassa on Hitchcockille ominaista huumoria sekä myös todella kiinnostavia hahmoja erilaisine motiiveineen ja ratkaisuineen. Trilleriasetelma on luotu mestarillisesti: katsoja saa jännittää vaarasta autuaan tietämättömien päähenkilöiden puolesta ja seurata silmä kovana Charlotan kiihtyvää kamppailua kiintymyksen ja pelon välillä. Onhan aina kamalaa, kuinka uhka voikaan luikerrella vaivihkaa turvalliseen yhteisöön, kotoisan ydinperheen ytimeen... Tai nousta yhteisöstä itsestään, hiipiä varoittamatta pahaa-aavistamattomien, aivan tavallisten ihmisten kiusaksi.

Pisteytys:

8/10

Mrs Miniver - Rouva Miniver (1942)

Ohjannut William Wyler
USA 1942, 134 min.
Draama, Sota
Pääosissa: Greer Garson, Walter Pidgeon, Teresa Wright, Richard Ney, May Whitty

What goes to make a rose?

Times-lehdessä ilmestyneisiin kolumneihin pohjautuva Rouva Miniver kertoo nimikkohenkilöstään, fiktiivisestä rouva Kay Miniveristä (Garson) ja hänen perheestään. Miniverin perhe elää onnellista, brittiläisen keskiluokan elämää, kunnes maailmansota päättää huolettomat ajat. Perheen esikoispoika Vin (Ney) lähtee vapaaehtoisena armeijaan, isä Clem (Pidgeon) osallistuu Dunkerquen evakuointiin ja naisväki toimii neuvokkaasti kotirintamalla.

Kuten valtaosa sota-aikana tehdyistä elokuvista, myös Rouva Miniver on mitä suuremmissa määrin propagandaa. Eritoten elokuvan avulla pyrittiin pehmittämään yhdysvaltalaisten huonoja käsityksiä pöyhkeiltä vaikuttavista briteistä, taisteltiinhan sodassa kuitenkin samalla puolella. Sota mullistaa hyväntahtoisten päähenkilöidensä arjen ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä suurilta menetyksiltäkään säästytä.

Propagandasta huolimatta (tai osin myös sen vuoksi) Rouva Miniver on liikuttava melodraama ja miellyttävää katseltavaa, vaikka propagandan kirkkaat sävyt hehkuttavatkin sodan gloriaa kovin räikeästi. Lehtikirjoitelmista koostettu käsikirjoitus on onnistunut ja Greer Garson on mainio toimeliaana brittirouvana. Elokuva menestyi loistavasti myös ilmestyttyään, ja se voitti muun muassa parhaan elokuvan Oscarin sekä viisi muuta akatemiapalkintoa. Propaganda selvästikin upposi kriitikoihin ja yleisöön, ja elokuvan tenho puree kyllä tänä päivänäkin.

Pisteytys:
8/10