Un long dimanche de fiançailles ─ Pitkät kihlajaiset (2004)

Ohjannut Jean-Pierre Jeunet

Ranska & USA 2004, 133 min.

Draama, Romantiikka, Mysteeri

Pääosissa: Audrey Tautou, Gaspard Ulliel, Dominique Pinon

Manech loves Mathilde.

Ensimmäinen maailmansota erottaa nuoret rakastavaiset toisistaan. Mathilde (Tautou) saa kotirintamalle suruviestin kihlattunsa Manechin (Ulliel) kuolemasta, mutta ei usko tapahtumaa todeksi. Sinnikkäästi Mathilde ryhtyy selvittämään rakkaansa viimeisiä vaiheita: käy ilmi, että Manech oli yksi viiden kuolemaantuomitun miehen joukkoa, mutta mitä piruparoille todellisuudessa tapahtui?
 

Pitkät kihlajaiset (engl. A Very Long Engagement) on tyylikkäillä väriskaaloilla leikittelevä mysteeri. Mathilden maaseutukoti on kuin keltasävyinen vanha valokuva, kun taas rintamalla värit kylmenevät ja tummuvat. Menneeseen aikaan kurkistetaan kauniisti, mutta tarina rönsyilee liikaa. Mathilden salapoliisityö junnaa liian kauan paikoillaan ja suvantovaiheilta ei säästytä. Epätietoisuuden ja odottelun vaikutelman pitäisi syntyä vähemmälläkin jahkailulla.

 

Vaikka elokuva ehtii väistämättä pitkästyttää, on siinä paljon hyvääkin. Sodan jättämät traumat ja kadonneiden mysteerit olivat täyttä totta suursodan kokeneille, ja tunnelma välittyy koskettavasti. Synkkyyttä ei kaihdeta, mutta elokuvan sävy on silti herttaisesti romanttiseen haaveiluun taipuva, toivoa kasvattava. Pitkät kihlajaiset muistuttaa tehokeinoiltaan saman tekijätiimin hittifilmiä Amelié (2001), vaikka aivan yhtä suureksi menestykseksi tästä filmistä ei ollut. Elokuva keräsi silti hienon palkintosaaliin Césareista ja nappasi Oscar-ehdokkuudet kuvauksesta sekä lavastuksesta.

Pisteytys: 6/10

Le Fabuleux Destin d’Amélie Poulain ─ Amélie (2001)

Ohjannut Jean-Pierre Jeunet

Ranska & Saksa 2001, 122 min.

Romantiikka, Komedia

Pääosissa: Audrey Tautou, Mathieu Kassovitz

These are hard times for dreamers.

Pariisin ylle laskeutuvat fantasiamaailman vaaleanpunaiset pilvet! Unelmoijaksi osoittautuva nuori nainen Amélie Poulain (Tautou) työskentelee kahvilassa ja elää omassa haavemaailmassaan. Elokuisena iltana kaikki muuttuu, kun Amélie löytää kotoaan vuosikymmenten takaisen lapsen aarrekätkön. Voisiko sen palauttaa? Yksinäisyyteen tottunut Amélie ryhtyy määrätietoisesti levittämään onnellisuutta ympäristöönsä, mutta kuinka hän itse pääsisi osalliseksi yhteiseen iloon?

Jean-Pierre Jeunetin menestyselokuva on taattua mielihyvää, jos suinkin on valmis ottamaan elokuvan lämmön vastaan. Tunnelmallisen punavihreä maailma tuikkii seikkailua, jossa kaikki on mahdollista. Ihmeiden imelyys maittaa, koska huumori on sopivan absurdia. Välillä groteskiakin! Kerronnallisesti elokuva lainaa vaikutteita klassikoista, eritoten esikuvana on kertojaäänellä ja erilaisilla kuvakikoilla täydennetty Jules ja Jim (1962), joka vilahtaa Améliessakin valkokankaalla.

 
Amélie on taatusti yksi ilmestymisvuotensa rakastetuimpia elokuvia. Romantillinen satumaailma riemastutti kriitikoita, keräsi ehdokkuuksia ja pystejä palkintogaaloissa sekä veti suuret yleisöt teattereihin. Filmistä tuli vuotensa menestynein ranskalaiselokuva; Suomessakin Amélie nousi helposti kymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon. Maaginen Pariisi viehättää edelleen, mutta 1001-listalta Amélie on siirretty sivuun uudempien unelmien tieltä jo vuonna 2010.

Pisteytys: 8/10

LUUKKU 22: Kassamagneetti vuosikymmenen takaa

Kymmenen vuotta sitten uusi Bond-aika alkoi ja ensi-iltansa saivat muun muassa kolmas X-Men sekä Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot. 1001-listalla ainoa viidestätoista vuoden 2006 elokuvasta, jota ei (ainakaan vielä) ole poistettu, on Pan's Labyrinth. Synkkä kauhufantasia pääsi valkokankaille 29.12., joten tasan 10 vuotta sitten ensi-iltaa on varmaan jo odoteltu innolla. Katsoin 2006-fiilistelynä erään vuoden suurimmista hittileffoista, jota ei 1001-listalta löydy. Tässäpä siis paluu kymmenen vuoden takaisen yleisömenestyksen pariin, kirjan mukaan lukien voitaneen varmaan puhua jopa ilmiöstä:

The Da Vinci Code - Da Vinci -koodi

Ohjannut Ron Howard

USA 2006, 149 min.

Mysteeri, Trilleri

Pääosissa: Tom Hanks, Audrey Tautou, Jean Reno, Ian McKellen

Symbologian professori  Robert Langdon (Hanks) tempaistaan mukaan salaperäiseen Louvressa tapahtuneeseen murhamysteeriin. Murhatun miehen jättämät viestit johdattavat Langdonin ja avuksi rientäneen poliisin Sophie Neveun (Tautou) suuren arvoituksen äärelle, jonka paljastumisen katolinen kirkko pyrkii kuitenkin kaikin tavoin estämään.

Luin Dan Brownin samannimisen kirjan (2003) suurin epäilyksin muutama vuosi sitten. Trilleri etenee kyllä hengästyttävää tahtia, mutta tarina on kirjoitettu kaikin puolin aivan surkeasti. Jos Brownin tekstin tökeryyksiä alkaisi eritellä punakynän kanssa, valmista ei tulisi pitkään aikaan. Erityisen typerää on, että Dan Brown pyrkii nojaamaan höpöhöpöfantasiansa tietynlaiselle todenperäisyydelle tarkistamatta kuitenkaan faktoja ja sortuen näin yksinkertaistuksiin ja naurettavan suuriin asiavirheisiin. On toki taito sekin, että onnistuu kertomaan fiktiota epäuskottavasti. Vain jotain mainitakseni, Robert Langdonin "asiantuntemus" on niin hataralla pohjalla, että yliopiston olisi kyllä jo syytä huolestua.

Alkuperäisteokselleen uskollinen elokuva on aivan yhtä huono kuin itse kirjakin. Parhammillaankin vain tusinatrilleriltä tuntuva Da Vinci -koodi on kuin Kansallisaarre (2004) ilman huumoria. Elokuvan vahvuudeksi on kuitenkin luettava sen erinomaiset näyttelijät: varsinkin Ian McKellen ja Jean Reno ovat rooleissaan oikein hyviä ja yrittävät pelastaa sen, mikä pelastettavissa on. Nimekäs tekijätiimi ei silti paljoa auta, lähinnä vain harmittaa, että hyvät näyttelijät ovat joutuneet mukaan tämmöiseen lähes kolmetuntiseen löysään pieruun. Elokuvan viat eivät rajoitu pelkkään huonoon pohjatekstiin, vaan monet ohjaukselliset ratkaisutkin ovat suunnilleen yhtä kökköjä kuin Brownin taidot kuvailla henkilöitään. Niinpä elokuvan katsominen on vain vaivaannuttavaa ja herättää ainoastaan ajatuksen siitä, miten tämä on voinut olla yksi ilmestymisvuotensa katsotuimpia elokuvia. Dan Brownin suursuosiota on kyllä vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta tänäkin vuonna tuli jälleen ensi-iltaan Robert Langdonin uusin seikkailu Inferno. Nimi kertonee sisällöstä; ken elokuvaa katsomaan käy, saa kaiken toivon heittää.

Pisteytys:
3/10