lauantai 31. heinäkuuta 2021

Rain Man ─ Sademies (1988)

Ohjannut Barry Levinson
USA 1988, 133 min.
Draama
Pääosissa: Tom Cruise, Dustin Hoffman, Valeria Golino

I'm an excellent driver.

Autobisneksiä pyörittävä Charlie Babbit (Cruise) on ajautunut pahaan rahapulaan. Isän kuolema sattuu sopivaan saumaan, mutta jättiperintö meneekin veljelle, josta Charlie ei ole kuullutkaan. Autistinen isoveli Raymond Babbit (Hoffman) löytyy hoitolaitoksesta, eikä hän vaikuta ymmärtävän rahan merkitystä. Epätoivoinen Charlie nappaa Raymond-polon mukaansa kiristääkseen edes osan perinnöstä itselleen, mutta yhdessä vietetty viikko hitsaakin veljekset yhteen.

Jättimenestykseen noussut Sademies oli vuoden 1988 menestynein elokuva, joka palkittiin lukuisin pystein (mm. parhaan elokuvan Oscar, Berliinin kultainen karhu). Elokuva muistetaan eritoten Dustin Hoffmanin antaumuksellisesta roolisuorituksesta, jonka nähtiin lisäävän tietoisuutta autismista merkittävällä tavalla. Kolmessa vuosikymmenessä ymmärrys autismin kirjosta on kasvanut valtavasti. Siksi Raymondin hahmo tuntuu nykypäivänä jo hieman kiusallisen stereotyyppiseltä, vaikka Hoffmanin roolityö onkin taitavaa.

Sademiehen tarinan peruskaava on melko ennalta-arvattava kasvukertomus, mutta sen taustalta löytyy kiinnostavia näkökulmia. Road trip halki Yhdysvaltojen kasvattaa juppi-Charlieta, suoranaista 1980-luvun nousukauden ikonia, ja antaa hänelle perspektiiviä todellisesta elämästä lamborghinien tuolla puolen. Maanteiden varsilla vastaan tulee todellinen USA köyhine kansalaisineen, pienine kuppiloineen ja yksinhuoltajaäiteineen ─ mistäpä muualta pelkkiä rikkauksia ajatellut Charlie löytäisi yhteyden juuriinsa ja omatuntoonsa.

Pisteytys: 7/10

torstai 29. heinäkuuta 2021

Neco z Alenky ─ Liisa Ihmemaassa (1988)

Ohjannut Jan Svankmajer
Tsekkoslovakia, Sveitsi, Iso-Britannia & Länsi-Saksa 1988, 82 min.
Fantasia, Seikkailu, Animaatio
Pääosissa: Kristýna Kohoutová

A film made for children... perhaps.

Lewis Carrollin lastenkirjaan Liisa Ihmemaassa (1865) pohjautuva elokuva on surrealistinen lapsen uni. Yksinäinen Alenky-tyttö (Kohoutová) lojuu pitkästyneenä huoneessaan, kun täytetty kani herää yhtäkkiä henkiin. Kanin perässä Alenky vaeltaa oudosta tapahtumasta toiseen, ja tutut arkiset esineet johtavat kumman mielikuvituksellisiin seikkailuihin.

Liisa Ihmemaassa (engl. Alice) kuvaa osuvasti lapsen mielikuvitusta ja aikuisten maailman tutkimista leikin keinoin ─ joskus seikkailu äityy aika julmaksikin. Lipastot, hakaneulat, hillopurkit ja sukat saavat uusia merkityksiä, ja mikä tahansa sattuma johtaa uuteen järjettömyyteen kuin lapsuuden todentuntuisessa unessa. Pääosin stop motion -animaationa toteutettu elokuva herättää esineet eloon hieman groteskillakin tavalla, joka soveltuu parhaiten aikuisten silmille.
 
Ohjaaja Jan Svankmajer (1934─) oli aiemmin ohjannut kokeellisia lyhytelokuvia, ja Liisa Ihmemaassa oli hänen ensimmäinen kokopitkä teoksensa. Esikoista voi pitää varsin onnistuneena: animointi on luovaa ja erikoinen tarina tavoittaa poikkeuksellisen hienosti alkuperäisteoksen synkähkön hengen, joka loistaa poissaolollaan paremmin tunnetuista lastenanimaatioista. Surrealistinen elokuva käsittelee häkellyttävän taitavasti aikuiseksi varttumista lapsen silmin. Tarinasta on luettavissa myös ripaus poliittista kommentaaria romahdusta lähestyvästä Tsekkoslovakiasta, vaikka aivan hyvin filmiä voi katsoa vain ällistyttävänä esimerkkinä mielikuvituksen voimasta. Valloittava teos!

Pisteytys: 8/10

tiistai 27. heinäkuuta 2021

The Naked Gun: From the Files of Police Squad! ─ Mies ja alaston ase (1988)

Ohjannut David Zucker
USA 1988, 85 min.
Komedia, Rikos
Pääosissa: Leslie Nielsen, Priscilla Presley, Ricardo Montalban, George Kennedy

Nothing to see here!
 
Poliisiluutnantti Frank Drebin (Nielsen) on kokenut kyttä, joka antaa kaikkensa suojellakseen Los Angelesin turvallisuutta. Sattumalta Drebinin tietoon tulee terrori-isku, jota suunnitellaan toteutettavaksi juuri samaan aikaan, kun kuningatar Elisabet II:n on määrä tulla kaupunkiin vierailulle. Juttua juonii vaikutusvaltainen Vincent Ludwig (Montalban), jonka syyllisyyden osoittaminen ajaa Drebinin pahaan pinteeseen.

Mies ja alaston ase parodisoi 1970-luvulla suosioon nousseita kyttäleffoja ja -sarjoja. Huumorin kohteeksi joutuvat vanhemmatkin film noirit sekä 1980-luvun julkimot. Komedia perustuu slapstick-henkiseen koheltamiseen, jota naurunnälkäisille katsojille tarjoillaan koko rahan edestä. Joka käänteeseen sullottu kompurointi ja verbaalikomiikka ovat samaa sarjaa kuin tutun tekijätiimin menestyshupailussa Hei, me lennetään! (1980). Muutamat vitsit ovat hieman vanhentuneet ajan saatossa, mutta pääosin leffa naurattaa yhä yllättävän makeasti.

Tv-sarjaan Hei, me pamputetaan! (1982) perustuva elokuva nousi ilmestyttyään valtaisaan menestykseen. Tollon kytän roolissa ällistelevä Leslie Nielsen (1926─2010) ampaisi roolinsa myötä suursuosioon, ja niinpä koomikko toikkaroi yhdessä jos toisessakin 1990-luvun komediaelokuvassa. Näistä filmeistä hittejä olivat eritoten jatko-osat Mies ja alaston ase 2 1/2 (1991) sekä Mies ja alaston ase 33 1/3 (1994). Sarjan viimeinen osa ei ole enää oikein mistään kotoisin, mutta Police Squadin sekoilulle on silti suunniteltu jatkoa useasti, vielä 2020-luvullakin. Aika näyttäkööt, vieläkö vanhat koppalakit jonain päivänä kaivetaan naftaliinista ja päivitetään uudelle vuosituhannelle.

Pisteytys: 8/10

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Die Hard ─ vain kuolleen ruumiini yli (1988)

Ohjannut John McTiernan
USA 1988, 132 min.
Toiminta, Trilleri
Pääosissa: Bruce Willis, Alan Rickman, Bonnie Bedelia
 
Yippee-ki-yay, motherfucker.
 
Poliisietsivä John McClane (Willis) saapuu joulunviettoon Los Angelesiin tavatakseen vaimonsa Hollyn (Bedelia). Nuupahtaneen parisuhteen elvyttämisen sijaan McClane joutuukin töihin, sillä Hollyn työpaikan pikkujouluihin saapuu kuokkimaan joukko terroristeja. Panttivankidraama pilvenpiirtäjässä vaikuttaa kohtalokkaalta, mutta John McClane pistää roistoille ovelasti kampoihin.

Die Hardissa on samaa äijäpullistelua kuin John McTiernanin edellisohjauksessa Predatorissa (1987), mutta toteutus on nokkelampi ja leffa on kestänyt paremmin aikaa. Eräs keskeinen ero on päähenkilössä: John McClane ei ole yliluonnollinen muskelimies vaan vastentahtoinen sankari, röökiä vetävä, avioliitossaan epäonnistunut heppu ─ joka kuitenkin pysäyttää terroristilauman lähes tyhjin käsin. Siinäpä vasta puhdasta sisua.

Valtavaksi hittielokuvaksi kohonnut Die Hard teki päähenkilöistään tähtiä ja löi pysyvän leimansa toimintaelokuvien tulevaisuuteen ja myöhempään menestykseen. Die Hardin sammumaton vetovoima perustuu ikimuistoisen päähenkilönsä ohella sopivan simppeliin hyvis-pahis-asetelmaan ja tiiviiseen jännitykseen, eli erinomaisesti onnistuvaan trillerikerrontaan. Menestysleffa Die Hard on tähän mennessä saanut neljä jatko-osaa (1990─2013), ja onpa viidennestäkin ollut jo pitkään huhuja. Myöhemmät filmit eivät ole ihan yhtä räjähtäviä elämyksiä kuin tämä ensimmäinen, mutta ainakin kaksi ensimmäistä jatkista ovat vielä näkemisen arvoisia.

Pisteytys: 9/10

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Ariel (1988)

Ohjannut Aki Kaurismäki
Suomi 1988, 73 min.
Draama, Komedia, Rikos
Pääosissa: Turo Pajala, Susanna Haavisto, Matti Pellonpää
 
Haudatkaa sydämeni kaatopaikalle.
 
Kaivosmies Taisto Kasurinen (Pajala) joutuu työttömäksi. Pieneltä pohjoissuomalaiselta paikkakunnalta ei auta kuin häipyä kohti suurkaupungin sykettä. Kaupungista Kasurinen löytää ihanan Irmelin (Haavisto), mutta kohtalo myös kolhii. Kasurinen ryöstetään ja hän joutuu vankilaan, jossa mies saa sellitoverikseen murhamies-Mikkosen (Pellonpää). Kolkossa sellissä miekkosten mielessä heräävät haaveet paosta jonnekin kauas.

Yhteiskuntakriittinen kertomus on osa Aki Kaurismäen (1957─) työläistrilogiaa, jonka muiksi osiksi lasketaan Varjoja paratiisissa (1986) ja Tulitikkutehtaan tyttö (1990). Tämän elokuvan keskeinen teema on työttömyys, aihe, joka tuli Suomessakin arvaamattoman ajankohtaiseksi vain muutamia vuosia elokuvan ilmestyttyä. Synkkyydestä huolimatta tarinassa on lempeyttä ja haave paremmasta tulevaisuudesta jää elämään lopputekstien käynnistyessä. Kepeyttä tarinaan tuo myös lakoninen musta huumori: nähdäänkö Arielissa rikoselokuvahistorian kömpelöin pankkiryöstö?
 
Arielin tapahtumapaikkoja ovat tyhjenevä maaseutu, armoton kaupunki ja haaveiden maa jossain kaukana. Nykypäivästä katsoen kameran taltioimat miljööt tuntuvat kadonneelta kansallismaisemalta puhelinkoppeineen ja kaljabaareineen. Maisema on ankea ja lohduton, mutta silti lämpimän hyväksyvä, inhimillinen. Sama tunnelma on tarinassakin: elämä kolhii, mutta ainakin tietyistä ihmisistä löytyy lämpöä ja ymmärrystä. Arielin elämänkolhimia ihmisriepuja tulkitsevat taitavasti oivat näyttelijät, jotka välittävät hahmojensa tunteita lakonisen puheenparren lävitse.
 
Pisteytys: 8/10

perjantai 16. heinäkuuta 2021

The Princess Bride ─ Prinsessan ryöstö (1987)

Ohjannut Rob Reiner
Iso-Britannia & USA 1987, 98 min.
Komedia, Seikkailu, Fantasia
Pääosissa: Cary Elwes, Mandy Patinkin, Chris Sarandon, Robin Wright, Peter Falk

Inconceivable!

Isoisä (Falk) järjestää pojanpojalleen satutuokion, joka vie kaukaiseen Florinin kuningaskuntaan. Romanttiselta vaikuttava pussailutarina muuttuu vakuuttavaksi seikkailuksi, joka tempaa juniorin mukaansa. Prinsessan ryöstö kertoo nuoresta neidosta nimeltään Buttercup (Wright), joka yritetään naittaa pahalle prinssi Humperdinckille (Sarandon). Onneksi neidon tosirakkaus Westley (Elwes) on taitava miekkamies, joka seuraa rakastaan maailman ääriin.
 
Komediaa, seikkailua ja romantiikkaa yhdistelevä Prinsessan ryöstö hupailee kliseisen satukuvaston kustannuksella. Pinteeseen joutuva neito on tuskaisenkin avuton, kun taas miesten miekat viuhuvat liioitellun taitavasti. Vaaroissa ei säästellä: on kidnappaajia, jättirottia vilisevä tulisuo ja upottavaa juoksuhiekkaa. Komedia muistuttaa tyyliltään etäisesti Monty Pythonia, mutta ei ole lainkaan niin villiä ja räävitöntä, vaan pikemminkin viatonta velmuilua. Tekijöillä vaikuttaa olleen hauskaa!

Prinsessan ryöstö ei ollut ilmestyessään mikään valtaisa kassamagneetti, mutta elokuva nousi arvaamattoman suureen kulttimaineeseen VHS-levityksen myötä. Tarina ei loppujen lopuksi ole erikoisen ikimuistoinen, mutta hassut hahmot ja hokemiksi taipuvat nasevat repliikit selittävät filmin mainetta. Parodisoiva kertomus perustuu William Goldmanin samannimiseen romaaniin (1973), jonka käsikirjoittajana hyvin tunnettu Goldman itse muokkasi elokuvakässäriksi. Onnistunut komedia viihdyttää tarkoituksellisella kömpelyydellään ainakin yhden katselukerran, ja miksipä ei toistekin.

Pisteytys: 7/10

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Moonstruck ─ Kuuhullut (1987)

Ohjannut Norman Jewison
USA 1987, 102 min.
Romantiikka, Komedia, Draama
Pääosissa: Cher, Nicolas Cage, Danny Aiello

The moon brings the woman to the man. Capisci?
 
Miltei nelikymppinen leski Loretta Castorini (Cher) on löytänyt itselleen uuden sulhon, Johnny Cammarerin (Aiello). Miekkonen ei ole suuren lemmen kohde, mutta saa luvan kelvata. Kun Johnny lähtee Italiaan hoivaamaan sairasta äitiään, Loretta ryhtyy hieromaan tuttavuutta tulevaan lankoonsa Ronnyyn (Cage). Kuinka ollakaan, täysikuun alla lempi leiskahtaa roihuavaan liekkiin ja Lorettan avioliittosuunnitelmat menevät uusiksi.

Kuuhullut on mukavan kepeä romanttinen komedia, joka nousi ilmestyttyään vuoden katsotuimpien elokuvien kärkiviisikkoon. Kolmella Oscarilla palkittu filmi sai kehuja eritoten käsikirjoituksestaan ja roolitöistään: laulajatähtenä parhaiten tunnetun Cherin aito roolityö on kiistämättä valloittava. Nicolas Cage ei varsinaisesti ole tunnettu erinomaisista tulkinnoistaan, mutta Ronnyn eksentristisen hahmon kanssa Cage onnistuu räiskähtelemään tyylilleen uskollisesti ja aivan mukiinmenevästi.

Soljuvasti etenevä romcom kuvaa italianamerikkalaisten yhteisöä, välillä turhankin stereotyyppisesti. Castorinien kodissa elää kolme sukupolvea ja siinäkös tunteet pirskahtelevat. Perhe-elämä on kuitenkin lempeää ja hyväksyvää, vaikka Lorettan aviotouhuista ollaankin montaa mieltä. Tietystä kulttuuripiiristään huolimatta Kuuhullujen kuvaamassa perheyhteisössä on paljon yleismaailmallisia piirteitä ja Brooklynin kaduilta löytyy samaistuttavaa arkisuutta. Kaiken tuon arkisen ylle nousee valtava täysikuu ja Puccini soi ─ olosuhteet maagiselle elokuvalemmelle ovat mitä otollisimmat.

Pisteytys: 7/10

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Nuovo Cinema Paradiso ─ Cinema Paradiso (1988)

Ohjannut Giuseppe Tornatore
Italia & Ranska 1988, 155 / 173 min.
Draama, Romantiikka
Pääosissa: Philippe Noiret, Marco Leonardi, Jacques Perrin, Salvatore Cascio

Life is not what you see in films. Life is much harder.

Pienen italialaiskaupungin keskipiste on elokuvateatteri Cinema Paradiso, joka vetää puoleensa nuorta Salvatorea (Cascio). Pojankoltiainen on menettänyt isänsä toisessa maailmansodassa, mutta hän löytää isähahmon elokuvateatterin koneenkäyttäjä Alfredosta (Noiret). Vuodet vierivät ja filmikelat vaihtuvat uusiin, mutta parivaljakon ystävyys säilyy. Lopulta rakkaudessa pettyneen nuoren Salvatoren (Leonardi) on aika etsiä onneaan Rooman sykkeestä ja uusien elokuvien ääreltä, mutta Cinema Paradiso pysyy alati miehen sydämessä.

Cinefiilien unelmaelokuvassa elämä on sittenkin kuin elokuvaa ja elokuva heijastaa elämää kaikkine eri sävyineen. Hurmaavassa pienessä elokuvateatterissa nähdään koko kaupunkiyhteisön kirjo ja filmien taianomainen voima itkuineen, nauruineen ja kiukunpuuskineen. Paikoin kerronta äityy omaan makuuni hieman turhankin sentimentaaliseksi, vaikka se toisaalta sopiikin tarinaan, jossa nostalgisoidaan entisaikojen elokuvamagiaa. Epookkielokuva kuvaa pakahduttavaa rakkautta elokuvia kohtaan niin sydämellisesti, ettei Cinema Paradison taiasta voi olla nauttimatta.

Cinema Paradiso oli ilmestyessään sekä kriitikoiden että suuren yleisön suosikkifilmi, joka palkittiin muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla ja Baftalla. Runsaasti eri palkintoja kerännyt elokuva ansaitsee tunnustusta kauniin miljöönsä, tunteikkaan tarinansa ja Ennio Morriconen mieleenpainuvien sävelmien ansiosta. Filmihulluille on vieläpä tarjolla useita eri matkoja Cinema Paradison teatterisaliin, sillä elokuvasta on useita eri leikkausversioita. Katsoin nyt 173-minuuttisen Director's Cut -version, jossa harmaantuneen Salvatoren (Perrin) tarina saa tunteikkaan päätöksensä. Lisäminuutit taianomaisessa elokuvamaailmassa eivät pilaa kokonaisuutta, mutta leikkaukset on kyllä tehty ihan syystä. Lyhempi versio katseluun ensi kerralla!

Pisteytys: 8/10

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Une histoire de vent ─ Tuulen tarina (1988)

Ohjannut Joris Ivens & Marceline Loridan
Ranska, Iso-Britannia, Länsi-Saksa & Alankomaat 1988, 80 min.
Dokumentti, Fantasia
Pääosissa: Joris Ivens

Wind, blow strong!
 
Tuulen tarina (engl. A Tale of the Wind) taltioi mielikuvituksellisella tavalla dokumentaristi Joris Ivensin (1898─1989) elämäntarinan. Elokuva on dokumentti, mutta muuttuu osin fiktiiviseksi, suorastaan unenomaiseksi haavekertomukseksi. Ajoittain Ivers irtaantuu tuulta metsästävästä kuvausryhmästään ja matkaa mielikuvituksellisen runollisiin maailmoihin, Pekingin oopperaan ja jopa kuun pysähtyneelle kamaralle, jossa ei tuule koskaan. Toisinaan tuulikin nukkuu.

Vanhenemista ja pitkää elämää lempeästi käsittelevä teos rinnastaa ihmiselämän maata kiertävään tuuleen. Tuuli edustaa vapautta ja eteenpäin vievää elämän voimaa, jota ei voi kesyttää, mutta jonka kanssa voi päästä sopusointuun. Kiehtovinta Tuulen tarinassa on toden ja kuvitelman suhde, joka kaikissa dokumenteissa on aina tavalla tai toisella läsnä. Objektiivisinkin dokumentaari on aina tekijänsä näkemys ja yksi tulkinta maailman tilasta, eikä katseen subjektiivisuutta pääse pakoon.

Tuulen tarina jäi Joris Iversin viimeiseksi elokuvaksi, sillä ohjaaja menehtyi seuraavana vuonna. Ivars ohjasi elokuvan yhdessä vaimonsa Marceline Loridanin (1928─2018) kanssa, joka niin ikään oli elokuvaohjaaja. Pariskunta työskenteli pitkään Kiinassa, jossa yhteisiä teoksiakin syntyi iso liuta. Alun perin myös Tuulen tarinan oli määrä dokumentoida yksinomaan kiinalaista kulttuuria; lopputuloksessa Kiina toki näkyy ja tuntuu voimakkaasti. Viehättävä runollinen tuulahdus kaukomailta!

Pisteytys: 7/10

sunnuntai 4. heinäkuuta 2021

Mujeres al borde de un ataque "nervios" ─ Naisia hermoromahduksen partaalla (1988)

Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 1988, 88 min.
Komedia, Draama
Pääosissa: Carmen Maura, Antonio Banderas, María Barranco, Rossy de Palma

No lady's dangerous if you know how to handle her.
 
Tv-näyttelijä Pepa Macros (Maura) palaa tyhjään kotiin, sillä hänen rakastajansa on lähtenyt toisen naisen matkaan. Kiukusta kihisevä nainen saa seuraa ystävästään Candelasta (Barranco), joka on tahollaan ajautunut varsin vaaralliseen miessotkuun. Pian soppaan sekoittuvat Pepan miehen perheenjäsenet, mutta karkuun luikkinutta ukkoa ei näy mailla halmeilla.

Naisia hermoromahduksen partaalla (engl. Women on the Verge of a Nervous Breakdown) on kevyttä ihmissuhdekomediaa ja suorastaan saippuaoopperamaista farssikuvaelmaa. Vaikutelmaa täydentävät räikeät värit ja tv-sarjamainen studiokuvaus. Käsikirjoitus on onnistunut, sillä elokuvan hahmojen kohtalot kietoutuvat toisiinsa hulvattomin, suorastaan järjettömin tavoin, mutta niinpä vain tarina pysyy täydellisen herkullisesti kasassa. Epäuskottavilla sattumilla leikitellään vallattomasti, eikä mikään käänne ole mahdoton. Vaikka elokuva käsittelee "hysteerisiä" naisia, kritiikki kohdistuu machoileviin naistennaurattajamiehiin ja tarina seisoo hahmojensa puolella.

Pedro Almodóvarin (1949─) varsinainen elokuvaura käynnistyi 1980-luvun alussa. Räiskyvistä ja persoonallisista elokuvistaan tunnetun espanjalaisohjaajan kansainvälinen läpimurto tapahtui juuri tämän elokuvan myötä: Naisia hermoromahduksen partaalla kohosi aikanaan kaikkien aikojen katsotuimmaksi elokuvaksi kotimaassaan ja Yhdysvalloissakin filmi menestyi paremmin kuin yksikään toinen espanjalaiselokuva siihen saakka. Almodóvar on tehnyt urallaan vakavampia draamoja ja trillereitä, mutta myös liudan komedioita. Olen itse enemmän synkemmän Almodóvarin ystävä, mutta huumoripitoisten elokuvien sarjasta Naisia hermoromahduksen partaalla on yhä ohjaajan parhaimmistoa.

Pisteytys: 8/10

torstai 1. heinäkuuta 2021

Kesäkuun elokuvat 2021

Hot Fuzz
Ohjannut Edgar Wright
Iso-Britannia & Ranska 2007, 121 min.
Komedia, Toiminta, Rikos
Pääosissa: Simon Pegg, Nick Frost, Martin Freeman





Lontoolainen superkyttä Nicholas Angel (Pegg) saa komennuksen pikkukylään, sillä hänen kova tahtinsa haittaa tavallisten sinivuokkojen arkea. Uudella kotipaikkakunnalla odottavat yllättävät kommellukset ja idyllin alla piilevä synkkä salaisuus. Hauskan vauhdikkaasti leikattu poliisikomedia viihdyttää mainiosti. Leffa on parempi, kuin Edgar Wrightin ohjaama ja Simon Peggin tähdittämä Shaun of the Dead (2004), jossa on vastaavanlainen idea.

Pisteytys: 8/10

La ley del deseo - Intohimon laki
Ohjannut Pedro Almodóvar
Espanja 1987, 102 min.
Draama, Trilleri
Pääosissa: Eusebio Poncela, Carmen Maura, Antonio Banderas



Pornoelokuvia ohjaava Pablo (Poncela) ajelehtii ihmissuhteissaan kolmiodraamaan ja kriisin partaalle. Intohimon laki on hieman epätasainen elokuva ja sen termistö on nykypäivänä hieman vanhentunutta, mutta tarina puolustaa voimakkaasti sateenkaariperheitä ja rakkauden monimuotoisuutta. Francon jälkeisessä Espanjassa tällaisen elokuvan ilmestyminen oli merkittävä askel kohti vapaampia aikoja. Nuori Antonio Banderas tekee taitavan roolityön.

Pisteytys: 7/10

Hercules in New York - Hercules New Yorkissa
Ohjannut Arthur Allan Seidelman
USA 1970, 92 min.
Fantasia, Seikkailu
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Arnold Stang




Arnold Schwarzeneggerin kömpelö debyyttirooli keskittyy kehonrakentajan pullisteluihin. Olympos-vuorella Zeus-isänsä (sic!) kanssa toraava Hercules (Schwarzenegger) päätyy New Yorkiin. Suurkaupungissa puolijumala esittelee voimiaan, kunnes on aika palata kotiin. Minimibudjetilla kömpelösti tehty elokuva hymähdyttää muutaman kerran, mutta on aika pitkäveteistä katsottavaa.

Pisteytys: 2/10

A Sailor Made Man - Meripojan elämä
Ohjannut Fred C.  Newmeyer
USA 1921, 47 min.
Mykkäelokuva, Komedia, Seikkailu
Pääosissa: Harold Lloyd, Mildred Davis, Noah Young




Ensimmäisessä kokopitkässä filmissään Harold Lloyd esittää kuuluisaa keikarihahmoaan. Tällä kertaa "The Boy" pestautuu erehdyksessä merivoimiin lemmen tähden. Kaukomailla sattumuksia piisaa, mutta onneksi nuorukainen osaa käyttää hoksottimiaan välttyäkseen hikisimmältä raadannalta. Ihan hilpeä filmi, mutta ei sitä terävintä Lloydia.

Pisteytys: 6/10