My Fair Lady (1964)

Ohjannut George Cukor
USA 1964, 170 min.
Musikaali, Draama
Pääosissa: Audrey Hepburn, Rex Harrison, Wilfrid Hyde-White, Stanley Holloway

I washed my face and hands before I come, I did!

Fonetiikan professori Henry Higgins (Harrison) on vakuuttunut siitä, että murteet ovat turmelleet englannin kielen. Higginsin ystävä eversti Hugh Pickering (Hyde-White) haastaa kielitieteilijän vaikeaan tehtävään: Henryn on määrä kouluttaa alaluokkaisesta kukkaistytöstä Eliza Doolittlesta (Hepburn) hieno lady, ja koulutuksen pääroolissa on Elizan puheenparren muokkaaminen. Ylimielisesti tehtäväänsä suhtautuva Henry ei kohtele Elizaa silkkihansikkain, mutta ärhäkkä oppilas pitää huolen omanarvontunnostaan.

Kahdeksan Oscarin voittaja My Fair Lady on todellinen Broadwayn ja Hollywoodin rakkauslapsi, massiivinen ja näyttävä musikaaliklassikko. Kertomuksen pohjana on George Bernard Shawn näytelmä Pygmalion (1913), josta versioitu Broadway-musikaali (1956) oli jättimenestys. Shown päärooleissa nähtiin jo Rex Harrison, mutta Audrey Hepburnin sijaan Eliza Doolittlena rallatteli laulutaitoisempi Julie Andrews. Värikäs elokuvaversio on nautinto varsinkin huikeiden lavasteiden ja pukujen ansiosta, ja toki laulutkin ovat mainioita. Parhaimman kiitoksen saa loistavasti osaansa heittäytyvä Audrey Hepburn, jonka jääminen ilman Oscar-ehdokkuutta tyrmistyttää katsojia ja kriitikoita yhä uudelleen. Ironista kyllä, pysti meni Eliza Doolittlenakin vakuuttaneelle Julie Andrewsille Maija Poppasen (1964) nimikkoroolista.

Jos Audrey Hepburn ja hänen Eliza-hahmonsa valloittavat, täysin toisin on asian laita Rex Harrisonin tulkitseman niljakkaan sovinistiprofessorin kannalta. Harrison sai pystin roolistaan ja ehkäpä ihan ansaitustikin: Higginsin hahmo onnistuu aiheuttamaan niin massiivisen puistatuksen, etten hetkeen muista tunteneeni vastaavaa sympatian puutetta ketään elokuvan hahmoa kohtaan. Elokuvan loppu jää avoimeksi ja sovinistien hölmöilyille naureskeleva tarina vaikuttaisi pyrkivän asettumaan enemmän misogyniaa vastaan kuin sen puolelle (vrt. esim. Gigi, 1958). Silti tympeä professorinpahanen sietäisi saada kunnon opetuksen eikä livahtaa kuin koira veräjästä. Elizan juoppolalli-isä (Holloway) on toinen elokuvan antisankareista, jota soisi läksytettävän muutoinkin kuin avioliittoon pakottamalla. Näyttävät feminismivaatimukset tosin ovat tätä päivää ─ ehkäpä menneiden vuosikymmenten todellisuudessa My Fair Lady asetteli sanansa riittävän painokkaiksi.

Pisteytys:

7/10

Breakfast at Tiffany's - Aamiainen Tiffanylla (1961)

Ohjannut Blake Edwards
USA 1961, 115 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard

Did I tell you how divinely and utterly happy I am?

Truman Capoten kertomukseen (1958) pohjautuva Aamiainen Tiffanylla kertoo rikkaasta aviomiehestä haaveilevan Holly Golightlyn (Hepburn) ja tämän kirjailijanaapuri Paul "Fred" Varjakin (Peppard) edesottamuksista New Yorkissa. Jäljittelemättömän hupsussa arjen fantasiassa glamour ja maanläheisyys elävät sulavassa sopusoinnussa, samaten kepeä leikkimielisyys ja hassujen naamioiden taakse kätkeytyvä synkkyys. Hollyn tarinassa kyse on samaistuttavasta eskapismista, josta Paul aidolla rakkaudellaan voi hänet viimein pelastaa.

Loistavia sutkautuksia heittelevän Hollyn vapautta ihannoiva maailmankatsomus sekä huolettomuuden taakse piiloutuva herkkyys ja turvallisuuden kaipuu kiteyttävät kiinnostavasti modernin ihmiselon eri puolia. Eipä ihme, että rooli on Audrey Hepburnin (1929─1993) ikimuistoisin. Tyyli-ikonina tunnetun Hepburnin esiintyminen valkokankaalla sisälsi toki myös unohtumattomia muotiluomuksia, joista parhaiten muistetaan Hollyn yksinkertainen musta mekko ─ kolttu kaupattiin sittemmin peräti puolella miljoonalla punnalla! Aamiainen Tiffanylla muistetaan Hepburnin ohella myös herkän kauniista tunnuskappaleestaan Moon River, jonka säveltänyt Henry Mancini palkittiin sävellystyöstään kahdella Oscarilla.

Elokuvan ainutlaatuisen tunnelman ja herkullisten värien ihastuttavuuden pilaa hetkittäin Mickey Rooneyn esittämä vuokraisäntä, jolla toki on tärkeä paikkansa tarinassa. 1960-luvulla japanilaishahmon mahdollinen rasistisuus ei taatusti käynyt ainakaan kenenkään elokuvabisneksessä vaikuttavan valkoisen miehen mielessä, mutta enää kulahtanut stereotypia ei naurata. Myös Hollyn itsenäisyys kuvataan aikakautensa taatulla tyylillä: lopulta naisen ei ole määrä pärjätä yksin! Pienet menneen ajan tunkkaiset tuulahdukset poislukien Aamiainen Tiffanylla on mitä viehättävin liki-ajaton klassikko, hyvien treffi-ideoiden ehtymätön lähde ja ilahduttava arjen seikkailuihin yllyttäjä.

Pisteytys:

8/10

Roman Holiday - Loma Roomassa (1953)

Ohjannut William Wyler
USA 1953, 118 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: Audrey Hepburn, Gregory Peck

 I'll turn into a pumpkin and drive away in my glass slipper!

Prinsessa Ann (Hepburn) on lopen kyllästynyt kuninkaalliseen pönöttämiseen, joten ollessaan jälleen yhdellä edustusmatkalla Roomassa, hän päättää paeta suurkaupungin yöhön. Unilääkkeistä tokkurainen Ann päätyy varsin pian lehtimies Joe Bradleyn (Peck) pelastettavaksi. Ann ei tahdo paljastaa Joelle todellista henkilöllisyyttään, vaikka nokkela toimittaja on jo salaa tunnistanut prinsessan kasvot. Toive mehevästä lehtijutusta kuitenkin unohtuu, kun kaksikko ryhtyy tutustumaan ikuiseen kaupunkiin yhdessä.

Hymyilyttävän hyväntuulinen romcom-klassikko on tunnelmaltaan kepeän hupsu. Tarina kuitenkin päättyy epätavallisesti sydäntäriipivään haikeuteen! Onnistuneiden lemmentunnelmien ohessa Loma Roomassa on yksi hurmaavimpia matkailumainoksia, mitä on kuunaan tehty. Ikuisessa Roomassa kuvattu elokuva sysäsi aikanaan vauhtiin matkailuelokuvien buumin ja vauhditti taatusti ainakin Vespojen myyntiä. Filmin suosio tuottanee edelleen pennosia paikallisille turismiyrittäjille: olen itsekin jollain Rooman lomalla intoutunut ostamaan elokuvajulistetta esittävän magneetin. 

 

William Wylerin romanttinen komedia oli suurmenestys jo ilmestyessään. Filmistä tuli tuota pikaa Audrey Hepburnin suuri läpimurtorooli, josta nuori näyttelijä voitti myös parhaan naispääosan Oscarin. Palkintoja elokuvalle tuli niin ikään puvustuksesta ja käsikirjoituksesta. Aikansa elokuvahistoriaa henkii se, että käsikirjoitus-Oscar jaettiin nimellisesti verrattain tuntemattomalle Ian McLellan Hunterille. Todellisuudessa elokuvan käsikirjoittaja on Dalton Trumbo, joka oli joutunut Hollywoodin mustalle listalle epäiltyjen kommunistisympatioiden vuoksi.

Pisteytys:

8/10