To Be or Not to Be - Ollako vai eikö olla (1942)

Ohjannut Ernst Lubitsch
USA 1942, 99 min.
Komedia, Sota
Pääosissa: Carole Lombard, Jack Benny, Robert Stack, Stanley Ridges

Just a man with a little mustache.

Puolalainen teatteriseurue valmistelee natsikriittistä näytelmää, jonka esittäminen kuitenkin kielletään kireän poliittisen ilmapiirin vuoksi. Pian natsit valtaavat Puolan, ja esiintymistaitoinen joukko päättää rooliasuineen vetää valloittajia nenästä. Ernst Lubitsch esittää mestarillisesti hienovaraisen rohkeita vihjauksia niin seksuaalisuudesta kuin ajankohtaisesta poliittisesta tilanteestakin. Vaikka suursodasta ja elokuvasensuurin kultakaudesta on jo kulunut kauan aikaa, tämä elokuva tuntuu edelleen tuoreelta.

Hollywoodin sotaponnistus oli levittää propagandaa elokuvien muodossa ja viihdyttää kansaa kurjuuden keskellä. Ollako vai eikö olla on ajan myötä saanut maineen niin Lubitschin, Carole Lombardin kuin Jack Bennynkin parhaimmistona, mutta ilmestyessään sen voimakas satiiri koettiin turhankin pisteliäänä - vakavalla asialla leikittely ei tuntunut soveliaalta ja elokuva häilyi hyvän maun rajoilla.

Vaikka Ollako vai eikö olla on ensisijaisesti komediaa, se tavoittaa myös hetkittäin koskettavan draaman sävyjä ja osoittaa nerokkain keinoin juutalaisvainojen sekä rotupuhtausvaatimusten järjettömyyden. Vihollinen oli todellinen ja pelottava, ja monien olemassaolo todella oli uhattuna - kuten elokuvan nimikin toteaa. Kuuluisat Shakespeare-sitaatit osuvat moderniin kontekstiin terävästi. Nimensä lisäksi elokuva hyödyntää Shakespearen luoman juutalaisen Shylockin (Juutalainen kauppias, 1596-1598) kuuluisaa monologia useaan otteeseen: "Jos meitä pistetään, emmekö vuoda verta? Jos meitä kutitetaan, emmekö naura? Jos meidät myrkytetään, emmekö kuole?"

Pisteytys:

9/10

My Man Godfrey - Godfrey järjestää kaiken (1936)

Ohjannut Gregory La Cava
USA 1936, 94 min.
Komedia, Romantiikka
Pääosissa: William Powell, Carole Lombard, Alice Brady, Eugene Pallette, Gail Patrick

Godfrey loves me!

Yläluokan kutsuilla järjestetään kilpailu, jonka tarkoituksena on löytää jotain mahdollisimman turhaa ja vähäpätöistä. Kisan voittaa Irene Bullock (Lombard), joka onnistuu houkuttelemaan mukaansa työttömän ja asunnottoman pummin Godfreyn (Powell). Irene mieltyy löytöönsä, ja Godfrey palkataan Bullockien talouteen hovimestariksi.

Godfrey järjestää kaiken oli Oscar-ehdokkaana peräti kuudessa kategoriassa, voittamatta kuitenkaan yhtäkään palkintoa. Aikanaan suurta suosiota nauttineeseen elokuvaan on edelleenkin helppo hullaantua: huumori toimii, sutjakasta sanailua on ilo seurata ja nokkelan pilailun kohteena olevat yhteiskunnalliset kysymykset ovat edelleen tavalla tai toisella ajankohtaisia. Siinä missä yläluokan piikittely ja työn merkitys viihdyttivät lamasta toipuvaa kansakuntaa vuonna 1936, sivaltaa aihe osuvasti nykypäivänkin todellisuutta. Ja lopulta kyse on kuitenkin ihmisarvon määrittelyn ajoittaisista tolkuttomuuksista.

Elokuvan sanomaa korostaa oivalla tavalla myös keskeisten hahmojen kehitys. Godfreyn hillitty charmi korostaa piloille hemmotellun Irenen naiviutta, mikä omalta osaltaan tehostaa elokuvan teemaa. Lopulta kriisin läpikäynyt Irene myös onnistuu kasvamaan ihmisenä. Osansa upeiden hahmojen luomisessa on myös loistavilla näyttelijöillä: erityisesti kemia ex-avioparin Powellin & Lombardin välillä toimii ihailtavan sulavasti. Filmin jälkimmäinen puolisko ei ehkä ole ensimmäisen veroinen, mutta kokonaisuus toimii silti viimeisiin hilpeisiin repliikkeihin saakka.

Pisteytys:

8/10